The old me was a happy girl, but also a fattie girl.

Netti ei oikein toimi vieläkään, eli noi postakset on ollut aika harvassa. Myös tää joulu on ollut yhtä ruokajuhlaa, eli ei senkään puolesta ole oikein ollut inspiraatiota tulla kirjoittamaan.
Kauheasti olis kyllä kaikkea kerrottavaa, mutta jotenkin en osaa. Olen koko joulun ajan ollut todella masentunut ja itkuinen. Johtunee varmaan siitä, että olen syönyt enemmän, ja sekös mun mielenrauhan saa järkkymään.

Myös oksenteluja on tullut luvattoman paljon, ei siitä sen enempää. Yritän taas saada pidettyä sen kurissa.

Ja huomenna on uuden vuoden aatto. Tarkoituksena on mennä kaverin luo ja luultavasti illalla baariin. Kaloreita tulee siis huomennakin liikaa, olen jo päättänyt etten aio edes laskea niitä. Tämä on siis mulle todella epätavallista, kun olen vajaa pari vuotta laskenut päivittäin kaloreita. Mutta en huomenna. Vähän jännittää.

Katsoin eilen vanhoja valokuvia. Jotenkin tajusin, että vaikka olin niissä kaikissa kuvissa todella onnellinen ja hymyilevä, niin olin myös nykyistä lihavampi. Ja vaikka oloni onkin nykyään useimmiten alakuloinen/masentunut, en silti haluaisi olla siinä tilassa nyt. Toisaalta haluaisin osata olla iloinen nykyäänkin. Kai se onnellisuus täytyy sitten vaan opetella uudelleen.

Anteeksi jos tuli todella sekava postaus, yritän tulla selittämään jotain taas mahdollisimman pian, että pääsisitte vähän kärryille siihen että missä mä menen. Painon puolesta luulen lihonneeni ehkä kilon, en varmaan kauheasti sen enempää, toivottavasti.

Viettäkää hauska uusi vuosi, mäkin yritän ;)


Lots of love, Marissa

Tunnoton

Sori etten ole oikein osannut taas postailla tai kommentoida. Olo on jotenkin outo, tyhjä. Vaikka en siis sitä fyysisesti olekaan. Ajatus ei vaan jotenkin kulje, olo on kuin olisin joku ulkopuolinen, ja seurasisin omia zombimaisia liikkeitäni sivusta ivallisesti hymyillen. Huoh... en osaa paremmin kuvailla... tosi outo olo kuitenkin, niinkuin ei pystyisi oikeasti vaikuttamaan siihen mitä itse tekee.


En tajua että jouluaatto on parin päivän päästä. Tiedän jo nyt että joulu tulee menemään perseelleen. Tällä hetkellä en tiedä kumpi olisi tärkeämpi tavoite: se että en ahmisi, vai se, etten ahmimisen jälkeen päätyisi taas oksentamaan. Olen saanut siitä itselleni taas ikävän pikku ongelman. Sen takia ei varmaan toi painokaan ole noussut, vaikka olen syönyt ihan järkyttäviä määriä. Tai no, en kyllä yli peruskulutuksen, mutta liikaa silti.


En malta odottaa uuteen vuoteen, koska toisin kuin jouluna, siihen ei liity minkäänlaisia syömisiä vaan enemminkin juomisia :) jee jee, jos sais vähän nollattua päätä, ettei tää outo tunnoton olo jatkuis enää pidempään. Haluaisin nyt jo oikeasti tuntea jotain, vaikka ahdistusta, kunhan edes jotain.



Lots of love,
Marissa

If i make it throught today will tomorrow be the same?

Huomenta vaan kaikki! Haha, mulla on unirytmi jotenkin ihan paskana, menin eilen joskus aamu viideltä nukkumaan. Heräsin sitten tossa kolmen aikoihin, hups.

Eilen illalla tietty sitten taas feilasin. Tuntuu etten ole koko viikkona mitään muuta ehtinyt tehdäkkään kuin vaan syödä koko ajan. Kävin sitten eilen illalla vaa'alla kiusaamassa itseäni, ei olis pitänyt. Painoa ei kyllä ollut tullut lisää melkein ollenkaan. Outoa. Ottaen siis huomioon etten ole oikeasti ollut yhtään "in the zone" tän viikon aikana. No eilen tuli myös oksennettua. Ostin karkkeja, ja niitä ei tietty voinut sallia kropan muuttaa rasvaksi ja ihraksi vyötärölle. Sitä rasvaa on meinaan muutenkin ihan tarpeeksi. Niinkuin ne jotka näki mun monsteri kuvat varmaan muistaa x[

Tänään pitäisi vielä viimeisen kerran käydä ostamassa joululahjoja. Jos sitä viimeinkin löytäisi ne loputkin. Ja jos hyvin käy, jää multa sen verran rahaa yli että voin ostaa itselleni tupakkaa. On taas tehnyt lähiaikoina ihan järkyttävästi mieli taas polttaa... eipähän tulis kaloreita, ja jos sais vähän rentouduttua.

En jotenkin ole yhtään sisäistänyt sitä asiaa, että JOULUAATTO on ensi viikolla :O Olen elänyt taas jossain kuplassani, enkä ole tajunnut ajan juoksevan ohitseni. Mulla on sellainen olo niinkuin nyt kuuluisi olla tyyliin lokakuu, ei missään nimessä joulukuu. Kohta vaihtuu vuosikin, voi hitto sentään! En mä ole vielä valmis!

Lots of love,

Marissa

Miss Fattie

Kuva on meidän takapihalta

Eilinen meni sit ihan hyvin, vaikka olinkin yksin kotona. Yleensä siis yksikseni päädyn mättöämään, ja sit joko oksentamaan, tai väärinkäyttämään laksoja. Hyi oikeasti, katsoin ton eilisen postauksen kuvia. Voi hyii! Mulla on niin paljon enemmän hommaa kuin mitä luulin. Nyt on vielä tulossa joulu ja kaikkea, hirveä juhlimis putki, eli paino varmaan nousee, halusin tai en. Mut täytyy vaan ennen joulua saada laihdutettua, että sit voi iloisesti läträtä alkoholilla joulun jälkeen.

Tänään nukuin päivällä (vahingossa) 3 tunnin päiväunet. Tuli kyllä tosi pirteä olo, ja meni nälkäkin ohi, mikä oli ennen nukkumaan menoa :D

Leivoin myös äidin kanssa. Oli ihan hauskaa, mut tuli sit tietty syötyä pulla. Hitto. Ei tällä vauhdilla nämä mun muodot kyllä pienene :[

Love, Marissa

Who's in control now?

Joo, tämä päivä oli nyt ihan epic fail. Kaloreita melkein 2000... niiden lisäksi kolme laksaa, ja oksennus tuc keksien jälkeen. Hyvää maanantaita vaan.

Nyt kurkkuun sattuu, ja mun rystynen on melkein rikki. Hitto! Mietin juuri aiemmin tänään, että mun edellisestä oksennus kerrasta onkin jo tosi pitkä aika. Nyt olo on vaan niin tyhmä! Miksi oi miksi tein tän taas?

Ja sitten noi laksat. Ne oli mun hätävara. Nyt kaikki on loppu, ja mun pitäis hommata jostain uusia. Ja noita mitä olen käyttänyt ei edes mun tietojen mukaan myydä suomessa. Ainakin mun mielestä on mukavampi ostaa tollasia juttuja jostain jossa kukaan ei sua varmasti tunne. Ja ulkomailla lääkkeet on halvempiakin.

Ja ennen kun ketään alkaa valittamaan, niin tiedän että laksojen käyttö ei ole kauhean suositeltavaa, mutta ne on mun hätävara. Olen tainnut aiemminkin puhua asiasta. Mulla on siis toi pakkaus kestänyt kesästä lähtien, eli en mä niitä nyt kauheaa tahtia vetele.

Tekisi vaan mieli vajota maan alle. Huomenna pitää mennä paremmin, ihan pakko!!

Ajattelin huomenna taas aloittaa kuntoilun oikein kunnolla, kun nyt olen pitänyt ihan luvattoman pitkän tauon. Ajattelin aloittaa ihan vaan kävelylenkillä ja lihaskunnolla, en siis mitään liian rankkaa suunnitellut.

Painelen suihkuun. Inhoan itseäni, mutta te olette mulle tärkeitä. Teitä on vielä nykyään niin paljon :)

Huomenna kuvia, minusta.

Love, Marissa

My safe foods

klo 14.55

Kauhea kiire, mun pitäisi olla tällä hetkellä bussissa matkalla kaupunkiin. Myöhästyin taas, niinkuin aina. Ammulla vaaka näytti samaa lukua kuin kaksi viikkoa sitten. Eli kaksi kiloa viime viikon kamalasta turvotus ällö luvusta pois. Eli ei varmaan paljonkaan "oikeaa" painon laskua, vaan se viime viikonlopun mättö pois. No, onneksi edes sen verran.

Klo.18.30

Kotona jälleen, pari joululahjaa rikkaampana. Ajattelin vähän kertoa eilisestä. Vietin siis koko päivän perheeni kanssa, jotain mitä en ikinä tee. Pelkään liikaa kaikkea sitä ruokaa mitä olisi tarjolla. Eilen päätin sitten kuitenkin osallistua. Kaloreita tuli eilisestä joku 1000, mikä on aika paljon, mutta ihan hyvin jos ottaa huomioon millaisten syöppöjen seurassa päiväni vietin. Otin mukaani oman päivällisen, joten säästyin kermapastan syömiseltä, thank god!

tänään ei oikeastaan ole tapahtunut mitään muuta. Tässä nyt niitä mun lupailemia turvaruokia, jotain mitä syön about joka päivä.

All Bran murjoa

Kasvis sosekeittoa

Coca cola zeroa

kahvia

riisi kakkuja

omenoita

laktoositonta rasvatonta maitoa (vain muroihin ja kahviin, pelkkä maito maisuu mun mielestä hirveältä)

vitalinea jogurtteja

tietysti syön muutakin, mutta näistä mun ruokavalio suurimmaksi osaksi koostuu.






Love, Marissa

Good to be back! :)

JEE!! Kone toimii, ainakin jotenkin. Väillä. Mutta se on parempi kuin ettei toimis ollenkaan, tai että tarvis kirjoitella kirjastosta.

Koskakohan viimeksi kirjoitin? Kuitenkin, olin viime viikonloppuna toisella paikkakunnalla. Sen visiitin tuloksia (ja lihoamisia) olen yrittänyt kuluneen viikon aikana saada kuosiin. Painoa on kai tippunut jonkun verran, ainakaan en ole enää yhtä turvoksissa kuin esim. maanantaina.

Tämä viikko on kulunut aikalailla kaikkeen muuhun kuin ruoasta murehtimiseen. Olen toki laskenut kaloreita niinkuin aina, mutta kalorit on pyörinyt siinä 800-900 kalorissa, eli en ole pitänyt mitään erityisen tiukkaa linjaa, mut en nyt varsinaisesti ole feilannutkaan.

Mulla on nyt tämä joulukalenteri kuva juttu vähän jäänyt, kun en ole koneellekaan päässyt. Mutta kuvia pyydettiin ainakin jutuista joita rakastan, ja etsisin niitä netistä, kun en ole saanut tähän helvetin koneeseen mitään kuviakaan siirrettyä :(

Tässä on jotain rakastamiani asioita, melko abstrakteja, koska en saanut omalta kameralta mitään...

Kissoja

Naurua

Ystäviä

Kynsilakkoja ja kahvia

Söpöjä poikia

en jaksanut etsiä enempää kuvia haha. Huomenna ajattelin esitellä vakio ruokiani, ruokia joita syön vähintään joka toinen päivä :)

Muita kuvaus kohteita saa mielellään ehdottaa.

Lots of love,

Marissa

quick update! :)

kone on edelleen paskana. Kirjoitan tätä vaihteeksi taas kirjastosta, joten ahdistusta riittää. Pahoittelen etten ole pystynyt lukemaan teidän blogeja yms yms.

Viikonloppu meni todella huonosti, ja alkuviikko on mennyt kiitettävästi. Paino oli noussut sunnuntai aamulla kilon viimeviikosta, enkä ole ollenkaan tyytyväinen. Oli se ihan odotettavissa kuitenkin ton viime viikonlopun jälkeen. Tää viikko on todella kiireinen, koulua ja kaikkia juhlia sitten taas viikonloppuna. Olen yrittänyt pitää kalorit vähintään alle tuhannen. Ja ihan hyvin toi on onnistunut, mut tuntuu vaan et noin korkeilla kalorimäärillä ei tää paino kyllä tule todellakaamn tippumaan : / tiedä sitten


Saan toivottavasti netin toimimaan ennen viikonloppua, mutta en voi todellakaan luvata mitään. Kiitos ettette ole kadonneet minnekään, ja kiva jos te edelleen jaksatte tätä lukea. On ollut ihan hirveää, kun ei ole päässyt tänne vuodattamaan tuneitaan, jas musta oikeasti tuntuu siltä, että mulla olis teitä ihan kauhea ikävä. Kai mun sitten vaan täytyy myöntää, että teistä kaikista on tullut mulle ihan helvetin tärkeitä.


Love, Marissa


Anteeks jos on kirjoitusvirheitä :(

Im sorry

Ilmoitan vaan, että mun kone on rikki, eli kuvapostaus siirtyy. Olen kirjastossda kirjoittamassa, ja olen ihan paniikissa. Pelkään että joku huomaa


Love, Marissa

Kysymyspostaus(ko)

Klo. 16.30
Olen ollut tänään niin tunteet pinnassa ettei mitään rajaa. Olen meinannut ja alkanutkin itkemään ihan pienistä asioista. Ja mua ärsyttää tää niin paljon! Mulla on ihan helvetisti parempaakin tekemistä. Kouluhommiakin on jotenkin kertynyt taas joku miljoona rästiin, ja niitäkin pitäis tietty kaikkia tehdä.


Jos löydän oikeat liitäntä johdot, voisin vihdoin huomenna laittaa tänne sen kuvapostauksen. Nyt kun mulla on ollut aikaa sulatella tätä asiaa, niin tuntuu ihan järkevältäkin laittaa niitä tänne. Tiedättepä tekin sitten millaisen valaan blogia luette.



Klo20.00
Hitto, nyt on olo kuin pienellä porsaalla. Voi helvetti, miksi mun perheen pitää syödä niin epäterveellistä ruokaa!? Jouduin pakon edessä syömään tänään yhteisen päivällisen. Tai siis meidän perheessä syödään aina päivällinen ja about jokainen muukin ateria yhdessä, mutta siis yleensä mulla on mun omat "Marissan ruoat", ja noilla muilla sitten ne normaalit ruoat.


Tänään näiden normaalien syöppöjen idea päivällisestä oli pitsa. Voitte vaan arvata sainko sydänkohtauksen, kun näin mitä tänään olis luvassa. Käyn pakastimen läpi, ja tietty kaikki mun ruoka (lue: pinaatti- , kana- tai kasviskeitot) on loppu. Eli päivälliseksi puolikas pitsa, paketin mukaan siitä tuli joku 400 kaloria, mutta pyöristän 450 jotta pääsen lähemmäs totuutta. huoh...


Eli tän päivän kalorit hipoo jo jotain 850. Ei oo todellista... no joo, koitan saada tosta urheiltua osan pois tai vaihtoehtoisesti olla loppu ilta syömättä. Ja siis tässä tapauksessa molempi parempi :)



Stay strong beauties, and think thin!



With love,
Marissa



PS: Aion tehdä sellasen joulukalenteri homman, jossa laitan joka päivälle jonkun kuvan, joka sitten ehkä valottaa musta jotain, haha. Eli mulle saa jouluaattoon asti ehdotella mitä kuvaisin, eli mitä vaan haluatte musta tietää. Tää ajaa nyt vähän kysymyspostauksen asemaa, mutta toteutan sen nyt kuvina, koska mun mielestä tavalliset kysymyspostaukset on tylsiä :D

We are in this together

Huh huh... olipa taas aikamoinen viikonloppu

First things first. Kävin viikonlopun mätöistä huolimatta urhoollisesti vaa'alla tänä aamulla, ja paino oli tippunut viikossa puoli kiloa. Aika vähän, mutta oon silti ihan tyytyväinen. Tän viikonlopun jälkeen en olis yhtään ihmetellyt vaikka se olis noussut tyyliin kaksi kiloa. Mutta onneks ei sitten kuitenkaan.

Lauantaina päivä alko aika huonosti... söin joku 300 grammaa irtokarkkeja, jotka sitten "iloisesti" oksensin kaikki pois. Todella järkevää taas. No mutta joo, illalla sitten menin kaverin luo ja tulihan siinä sitten juotua sitä alkoholia, ja syötyä karkkeja vielä siinäkin. Mutta jotenkin mun on helpompi antaa itselleni anteeksi tilanteissa, joissa on ollut hauskaa siinä syödessä, ja jossa se ns. kuuluu siihen juttuun. Jotkut yksin suoritetut mättöämiset on sitten taas jotain todella vahvasti kiellettyä.

Olen muuten päässyt vasta nyt oikein sisälle siihen Marya Hornbacherin kirjaan, jonka lainasin joku puolitoista kuukautta sitten. Jotenkin vaan unohdin sen tossa välissä ihan kokonaan, ja vasta kun tuli aika joko palauttaa tai uusia se laina, tajusin että ehkä se nyt pitäisi lukea. Ja on se kyllä ihan loistava, eli suosittelen lämpimästi :)

Tänään pitäis sit pärjätä jollain 600 kalorilla. Ei muuten noinkaan korkeilla, mutta kun söin tänä aamulla vielä siellä kaverin luona hieman karkkeja aamulla, niin noi nyt vähän väkisinkin nousee just johonkin tollasiin lukemiin.

_

_

Ootte ihania :)

_

_

Love, Marissa xo

dot dot curve :)

Sori etten oo jaksanut pahemmin kirjoitella... tai kommentoida. Mulla on ollut kauhee kiire vaan syödä, eikä aikaa sit oo jäänyt paljon muuhun.

Tää päivä oli jotain niin hirveää, ja vaikka en olekaan viimeiseen neljään tuntiin syönytkään enää mitään, on mun vatsa silti ihan järkyttävän turvonnut. Et onneks ehdin ottaa jo ne kuvat, en kehtais tällä kropalla todellakaan. Huoh

Ei mua muuten edes haittais yks epäonnistunut päivä, koska ne oikeasti toimii boostina, ja ei yks päivä vaikuta jos seuraavana päivänä tsemppaa. Mut mä menen huomenna juhlimaan (paskaruokia ja alkoholia), joten kalorit tulee huomennaKIN nousemaan taivaisiin. Ja mä vaan halusin viettää hauskan lauantain. Mut nyt kun söin tänään ihan törkeästi (kalorit jotain 2000, ei ole vittu todellista!!!) niin mulla on vaan kauheat syyllisyyden tunteet sit huomenna, ihan sama mitä syön. Ja pakko mun on jotain syödä ennenkin niitä juhlia, koska en halua olla missään kaatokännissä. Se kun ei ole mun mielestä mitenkään erityisen viehättävää.

Ugh, kauhea valitus postaus. Toivottavasti teillä muruilla on mennyt paremmin. Vaikken jaksakaan ainakaan just nyt kauheasti kommentoida, niin luen kyllä silti teidän postauksia, ja yritän pysyä kärryillä siinäkin, miten teillä menee :)

Palaillaan varmaan huomenna tai sunnuntaina, toivottavasti motivoituneempina kuin koskaan! :D

Lots of love,

Marissa

Too many bad notes playing in our symphony

~ 30 seconds to mars - Hurricane

Tänään oli mennyt loistavasti... olin ollut kaupungilla kahvilla, ja kalorit oli ihan minimaaliset. Sitten kun tulin kotiin aika myöhään illalla voi vaan arvata mitä tapahtui. Mustikkarahkaa, jäätelöä, keksi ja joulutorttu. Aivan, ja kaksi laksaa niiden päälle, hups!

Mut siis 900 kaloria, taas! En kestä että sabotoin itseäni tällätavalla. Nyt on niin vitun epämukava olo, kun on vatsa ihan täynnä kaikkea epäterveellistä paskaa.

Päätin muuten että julkaisen ne kuvat tossa joulukuun alussa. Onpahan telläkin jotain odotettavaa, haha. Ja saan siinä itselleni armonaikaa, että saan vähän ahdistusta siihen mennessä hellittämään, että kehtaan edes julkistaa niitä.

Ajattelin myös tehdä muita "kuvallisempia" postauksia. Ja tietty jonkun kysymyspostauksenkin voisin tehdä, mutta en sit tiedä onko ne niin mielenkiintoisia. Katsoo nyt.

Menen suihkun lattialle kuolemaan, eli se on moikka!

Love, Marissa

Falling apart in my own little bubble

Ahdistaa. Söin tänään puolikkaan muffinssin. Oikein rasvaisen näköisen sellaisen. Siinä oli jotain suklaa kuorrutetta päällä, ja jotain toffee mönjää sisällä. Kuullostaakin ihan kamalata, ja silti mä söin sen. Siis puolet siitä.

Tämä siis tapahtui joskus puolilta päivin, ja silti mua ahdistaa vieläkin. Toki söin tossa välissä päivällistäkin, ihan niinku olisin muka ton possuilun jälkeen enää ansainnut yhtään mitään. Toivottavasti en silti lihoa. Koska tiedän, että tuleva viikonloppu tulee taas menemään niin huonosti ettei ole tosikaan. Eli nyt täytyy viikolla todellakin pysyä tiukka linja päällä. Tai siis pitäisi. Tiukkaan linjaan ei siis kyllä todellakaan sovi mitkään puolikkaan muffinssit, perhana sentään.

Myös ajatus kuvapostauksesta ahdistaa ihan helvetisti. Siis mähän olen normaalipainon rajoilla hilluva läskikasa, jonka ei pitäisi missään nimessä antaa kenenkään nähdä tällaista ruhoa... voi luoja sentään, parempi ettette tiedä miten suurikokoinen mä olen. Häviäisi varmaan loputkin lukijat. Ehkä vähän liiottelen, mutta en sitten kuitenkaan.

Täytyy katsoa. En todellakaan lupaa lähiaikoina mitään. Tai no... jos totta puhutaan, niin otin jo muutamia kuvia, mutta ne vaan oli jotain niin järkyttävää... todellista reverseä! Eli joo, täytyy nyt katsoa jos uskallan. Läskiahdistus vaan iskee... miten tää 19.8 bmi:kin voi näyttää joltain 30bmi:ltä? Ei ole reilua tämä elämä...

Aivot ei toimi, pitäisi liikkua että saan sen ihramöykky muffinin puolikkaan poltettua, päivällisestä puhumattakaan!

Ps. Tarvitsen lisää mustia vaatteita -> hoikentavaa!

Love, Marissa

Girl you gotta be what tomorrow needs

Huh huh... Oli pakko käydä aamulla taas vaa'alla, nyt kun tähän punnitsemisen makuun päästiin. Ja siis lähinnä sen takia menin, että jouduin eilen syömään päivälliseksi roskaruokaa. Inhottavaa, mutta onneks ei ollu paino noussut. Meidän vaaka on sellanen vanhan aikainen, ei siis mikään hieno digitaalinen, joten jos paino olisikin noussut tyyliin 100grammaa, olisin silti asiasta autuaan tietämätön. Ja mun mielestä se on oikeastaan parempi niin.

Tänään olen syönyt mielestäni paljon, mutta kalorit on silti vaan jossain 160, eli ei mitenkään korkealla (ottaen todellakin ne eiliset 1200 huomioon!!).

Kohta pitää lähteä kaupunkiin. Olen saanut jonkun pikku kuumeen taas päälle, niin jätin tänään menemättä kouluun. Siis ihan tosta syystä vaan, en toki ollut mitenkään laiskalla päällä tai mitään, hehe :)

Aivan, jos ette ole tietoisia, niin tänään tulee tv1:ltä kello 19.00 joku laihdutus ohjelma juttu. En tiedä onko se mitenkään erityisen hyvä, mutta ajattelin itse ainakin katsoa. Motivaatiota nostattamaan tai jotain...

Ja postaus ehdotuksia saa vielä jättää, sillä eiköhän mulla kohta ole taas lukijat siinä 100, minkä johdosta siis sitä erikoispostausta suunnittelin... Pientä lukijakatoa on vaan ikävä kyllä havaittavissa. Surullista. Olen pahoillani jos blogini sisältö ei vastannutkaan odotuksia, mutta ei se tästä tän kummoisemmaksi ole muuttumassa.

Love, Marissa

BMI 19.8 :)

Tulin vaan nopeasti ilmoittamaan, että päädyin menemään tänään monen viikon tauon jälkeen vaa'alle. Paino oli tippunut jossain 2 viikossa (en muista tarkalleen koska olen käynyt vaa'alla viimeksi) 2 kiloa! Jee, tyytyväisiähän tässä ollaan. Koska eilen söyn tyhmänä taan jotain 1000 kaloria :[


Tästäkin päivästä tulee vaikea, koska meille on tulossa vieraita. Eli taas pitää yrittää esittää normaalia ja syödä kiltisti päivällistä. huoh. Toivottakaa onnea, etten repsahda, ja lihoa tota kaikkea takaisin


Tsemppiä kaikille!


Aivan, ja en tehnyyt mitään erikoista kun mulle tuli 100 lukijaa täyteen.
Ehdotuksia?


Love, Marissa

A Little less sad with a hint of a smile

Huh huh... siitä onkin aikaa kun olen tullut kirjoittamaan tänne niin, ettei ole mikään maailmanluokan läskiahdistus päällä. Yleensä siis on, ja se saa useat mun postaukset aika

masentaviksi...

Mutta siis, koulussa on nyt meneillään koeviikko. Mun pitäisi olla tälläkin hetkellä lukemassa ensi viikon kokeisiin, mutta motivaatiota ei tahdo löytyä sitten ollenkaan. Varsinkaan kun olen yksin kotona, eikä ketään ole "vahtimassa" tekemisiäni. Tämän vuoksi on olokin jotenkin normaalia rauhallisempi, kun ketään ei ole vahtimassa tätä mun syömistänikään.

Syömisten puolesta tänään onkin mennyt hyvin, istun tässä ihan järkyttävän nälän kanssa. Eilinen taas meni tosi huonosti, kalorit nousi 1200, joista 1000 tuli kello 20.00 jälkeen.

Toi on mulle tosi tavallista, usein päivä menee niin pitkään hyvin, kunnes sitten koko päivän nälkä kulminoituu siihen iltapalaan. Sitten sitä uskottelee itselleen, että voi syödä vähän tukevamman iltapalan, ja että kalorit ei silti nouse korkeiksi. Mutta sitten kun on antanut pirulle pikkusormen, se vie koko käden... ja mielenterveyden myös.

Tänään olen syönyt vasta aamupalan, ei tee noiden eillisten överien jälkeen kauheasti mieli mitään, vaikka nälkä onkin. Mulla on keittoa jääkaapissa, jonka aion syödä neljältä. Muutenkin tän päivän suunnitelmana olis nyt vaan mennä mahdollisimman vähillä kaloreilla, että uskaltaisin kahden viikon tauon jälkeen huomenna vaa'alle.

Toivon niin, että siitä viimeisimmästä luvusta olis lähtenyt ainakin kilo. Ja jos painaisin 57 kiloa jouluun mennessä, olisin itseeni tyytyväinen... väliaikaisesti

Inhottaa, kun musta tuntuu että kaikki muut on mua laihempia. Tiedän että sanoin tän postauksen alussa, että ei mulla ole mitään sen suurempaa läskiahdistusta, mutta eikös se tässä kirjoittaessa taas tullut. Ehkä tajusin taas noi eilisen kalorit. Hyihyi mua....

Tuleeko musta koskaan tyytyväistä, kaunista?

Lots of love,

Marissa

White flag for peace and black for disorder

En osaa enää kommetoida muille mitään. Musta tuntuu että kaikki mitä sanon on väärin. Kaikki mitä mun suusta tulee ulos, kuullostaa jotenkin hullulta... ja ihan tolkuttoman väärältä. Mä pahoittelen jos tulee outo postaus, kirjoitan nyt vaan asioita mitä mielessä pyörii.


En tajua ihmisiä, jotka ei välitä niiden syömisistä.

En tajua mun kavereita, siskoja tai vanhempia. Musta vaan tuntuu, että mua ympäröivistä ihmisistä tulee päivä päivältä kummallisempia. Jotenkin kaukaisia, ja silti ennalta arvattavia. Tiedän miten ihmiset käyttäytyy, ja jos en ole varma, alan analysoimaan. Teen sitä nykyään ihan liikaa. Käyn vähintään kerran viikossa kirjastossa, ja luen kirjoja erilaisista mielenterveys ongelmista. Löydän skeemoja ja itseään toteuttavia ennusteita, asenteita ja defenssejä jokaisesta ihmisestä. Mielestäni miltein kaikki mitä ihmiset tekevät on liitettävissä johonkin mielenhäiriöön.


Mutta ongelmaksi muodostuu liian suuri tiedon määrä. Koska tiedän myös, että ihmiset käyttävät defenssinä (=puolustuskeinona) omien tunteiden peilaamista muihin ihmisiin. Eli jos mä itse esimerkiksi inhoaisin jotain tiettyä ihmistä, voisin alkaa ajattelemaan että kyseinen ihminen vihaa minua. Eli mitä jos vaan peilaan oman sekoamiseni muihin ihmisiin? Entä jos se olenkin minä, joka muuttuu joka päivä oudommaksi?


Anteeksi oikeasti jos tää on sekavaa, mä luen ihan liikaa kaikkea psykologia juttuja. Ja nyt mulla on niin tyhmä olo, koska en tajua tästä enää itsekään yhtään mitään. Musta tuntuu että mä menetän mun järkeni...
Haluaisin pyytää kaikkea anteeksi, anteeksi että arvostelen muita, kun en itse ole sen parempi. Anteeksi että en onnistu olemaan tarpeeksi, vaikka kuitenkin olen liikaa.
Anteeksi sitä, että olen niin heikko, että tunnen tarvetta pyytää itseltäni anteeksi sitä, että annoin itselleni luvan syödä tänä iltana 3 keksiä


Love, Marissa

If its a fight Im ready to go

Olen heikko, ja inhoan taas tätä kroppaa, joka vaatimalla vaatii mua nielemään kaikkea paskaa. Tänään olis siis ollut toinen päivä tota 3579, mut mä tyhmä en vaan voinut pitää sormiani irti herkuista, jotka odotti mua kun saavuin kotiin. Eli 500 kalorin sijaan tästä päivästä tulikin 900 kalorin päivä. Ärsyttää, mutta perjaatteessa voin korjata asian vain vähän vaihtamalla näiden päivien järjestystä.

Eli huomenna sitten 500 kaloria, tai ehkä mielummin rangaistuksena vähemmän. Tän päivän ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä noin suurilla kaloreilla, eli tää päivä meni kuitenkin impulssi syömiseen. Ja se jos mikä on rangaistavaa.

Eli huomenna vaikka 400, tai 450, vähän riippuu mitä keksin syödä päivälliseksi. Ajattelin jotain salaattia... tai tonnikalaa... katsoo sitten. Huomenna pitäisi myös alkaa lukemaan kokeisiin. Hehe, koeviikot tosiaankin alkaa tässä pikku hiljaa painaa päälle. Että jos sitä vaikka saisi itseään niskasta kiinni, ja alkais kertaamaan? Toivossa on hyvä elää...

Loppuun vähän lisää The Veronicas thinspoa...

Love,

Marissa

All i wanna do is trade this life for something new

Taas yksi aika perus maanantai.

Päätin nyt teidän kannustavien kommenttien innoittamana aloittaa ton 3579n taas uudelleen. Kiva että niin moni teistäkin oli siitä kiinnostunut, nyt tsemppi päälle... Jos tällä kertaa sais sen kestämään vähän pidempään kuin viimeksi.

Tänään on siis tän ensimmäinen päivä, eli 300 kalorilla pitäis pärjätä. Sen verran kyllä nousee, et taitaa mennä päivän kalorit pikkasen yli. Mutta niin paljon kuin menee yli, niin urheilen sitten siitä pois, koska tänään mä onnistun!

Vähän kauan kaivattua päättäväisyyttä peliin, haha. Nyt tuntuu että voisi sitä välillä onnistuakin. En kehdannut käydä eilenkään vaa'alla. En vaan olis kestänyt sitä lukemaa. Tänään sitä vastoin olisin aamulla halunnut käydä, että sit näkisin kuinka paljon tää 3579 nyt vaikuttaa esim. viikossa painoon. Toivon tietty mahdollisimman hyviä tuloksia.

Yks positiivinen asia (toisaalta myös tosi rasittava) on, että olen ollut tänään koko päivän ihan jäässä. Siis iho on koko ajan kananlihalla, ja vilunväreet saa koko kropan tärisemään. Mä toivon että tää merkkais sitä, että laihtuminen olis taas lähtenyt hyvin käyntiin. Istun tässä koneellakin parin viltin sisällä, ja nyt on ihan ok olo, ei niin kylmä kuin aiemmin päivällä. Toki toi saattaa johtua siitä, että söin tossa välissä päivällistä.

Ainoa negatiivinen puoli tässä päivässä oli toi ilma. Ketä oikeasti jaksaa tollasta koiranilmaa? Sataa ja on harmaata ja tuulista. Mä olin suunnitellut käveleväni kotiin, mutta ei tuolla kyllä pystynyt. Tai ehkä olisin pystynytkin, mutta en halunnut, laiska kun olen.

Ihanaa että illalla tulee täydelliset naiset, niitä odotellessa :)

Love,

Marissa

_

_

Ps. Tajusin tänään, että olen hukannut yhden vanhan ruokapäiväkirjani. Ahdistaa ja rintaan puristaa, koska noi mun ruokapäivyrit sisältää sen verran tulenarkaa materiaalia, että jos vaikka vanhemmat sen sattuis löytämään niin huhuh... mistä hitosta mä aloitan etsinnät?? :O

Because the only hope for me is you

Tää viikonloppu on ollut syömisten puolesta jotain niin järkyttävää. Hyvä puoli tässä kuitenkin on (jos siis sellaisen haluaa väkisin löytää), että nyt ei kyllä tee pätkääkään mieli mitään. Morkkis on jo nyt ihan kauhea ja vielä se tästä pahenee. Kohta joutuu taas kestämään sukulaisia ja sitä ikuista ruoan tuputtamista

Isänpäivä!

Inhoan tällaisia tilaisuuksia. Mä haluan itse päättää koska vedän överit ruoan kanssa, ei se ole mun mielestä muiden päätettävissä! Mutta tällaisina päivinä ei sille voi oikein mitään. Houkutus on suuri vaan viedä omat ruoat mukana, ja nauraa muille kun ne syö kakkua. "Lihotkaa vaan läskit!"

Mutta tänään ,minä kuulun tuohon joukkoon. Vituttaa ja valmiiksi, ja läskiahdistus vaan kasvaa. Mua inhottaa, koska niin monet mun ikäiset sukulaiseni on mua niin paljon laihempia. Ne oli yksi painava syy sille, miksi aloin vajaa pari vuotta sitten painoani tarkkailemaan. En silti halua syyttää ketään. Oma vikani, että annoin itseni lihota niin kauheaksi läskiksi, että nyt n työn ja tuskan takana muuttaa itsensä takaisin ihmisen näköiseksi.

Täytyy alkaa valitsemaan vaatteita, joissa näyttäisin mahdollisimman vähän läskiltä. Huomenna alkaa onneksi uusi viikko, ja vähemmillä kaloreilla mennään. Mä en halua enää syödä, oksettaa pelkkä ajatuskin.

Mielipide kysymys: Pitäiskö mun alottaa se 3579 dietti taas? ihan vaan et saisin taa otteen tähän hommaan?

Toi 900 kuullostaa kyl aika pahalta, mut sen vois sit jättää aina lauantaihin, jos kuitenkin menee ryyppäämään...

Lots of love, and happy fathersday!

Marissa

Would you destroy something perfect in order to make it beautiful?

Viettelen perjantai iltaa turvallisesti kotona. Eikä edes harmita :) Tulin just saunasta, ja oon muutenkin vaan koittanut ladata akkuja ja ottaa rennosti. Ja olla miettimättä mitä kaikkia koulujuttuja mun olis oikeasti pitänyt tehdä sillä aikaa, kun makoilen saunan lauteilla.

Tää päivä on mennyt ihan siedettävästi, ei mitään suurempia läskiahdistuksia, ellei aamua oteta huomioon. Ja se johtui eilis-illan murojen syönnistä, joten en laita sitä tän päivän syyksi.

Huomenna onkin sitten paljon tätä päivää sosiaalisempi (ja sen mukana myös stressaavampi) päivä, kun pitäis viettää kavereiden kesken tyttöjen iltaa :) ihanaa sekin, vaikka tiedän jo nyt et kalorit menee ihan törkeästi sallitun rajan yli. Olen huolehtinut jo juotava puolesta, mut pitäis silti ehtiä vielä huomenna kauppaan.

Mun on muuten tehnyt koko viikon ihan törkeästi mieli tupakkaa. Hitto kun just tää viikko oon joutunut pärjäämään ilman, kun tyhmänä poltin kaikki viime viikonloppuna. Mä siis yleensä poltan vaan vitutukseen tai ahdistukseen. Se on mulle lääke, ei riippuvuus. Ihan vaan näin tiedoksi.

Söin tänään muuten tosi hyvää keittoa päivälliseksi, jossa oli vaan noin 110 kaloria lautasellisessa. Se oli jotain apetit kanakeittoa (eli siinä oli jopa proteiinia, josta mulla on siis koko ajan puutetta, kun ei toi lihan syönti innosta). Et ihan vain tiedoksi tämäkin, haha

Pitäkää hauska viikonloppu murut!

Lots of love,

Marissa

I have strong will, just weak hands

Tänään on ollut mukava päivä. Yleensä vihaan keskiviikkoja enemmän kuin muita viikonpäiviä yhteensä, mutta tänään aamun väsymyksestä selvittyäni on olo ollut ihmeellisen pirteä koko päivän. Koulussa oli koe, joka meni odotettua paremmin, ja kotiinkin pääsin ennalta sovittua aiemmin :) Kaiken kaikkiaan ihan mukava päivä, vaikka sää onkin ollut jotain todella kylmää ja märkää. Inhoan loskaa ja vetistä säätä, ei siinä ole mitään mukavaa. Kengät vaan kastuu ja meikit leviää. Ei kiva.

Katson juuri youtubesta anoreksia dokkaria. Oon nähnyt tän pari kertaa aiemminkin, mutta tää on vaan niin hyvä. Joten jos ajatus pätkii, se johtuu siitä että yritän samalla katsoa sitä.

Koko viikko on jotenkin ihanan kiireinen. Pysyy ajatukset hyvin kasassa, kun on joka päivälle jotain hommaa. Toisaalta stressaan todella helposti ihan pikku asioistakin, joten asioita ei ikinä saa olla ahdettu liikaa yhteen päivään. Muuten ahdisumiselta ei voi välttyä. Tänään on ahdistuskin ollut aikalailla tiessään, mutta eiköhän se (ikävä kyllä) varmaan jo huomenna taas palaa. Niin outo olo ilman... näemmä siis paskoihinkin tunteisiin tottuu.

Viikonloppuna on taas menoa, kavereita ja liikaa ruokaa luvassa. Panikoin jo etukäteen, koska tää viikko ei ole mennyt niin hyvin että ansaitsisin mitään sosiaalisia tapahtumia nyt viikonloppuna. Olen vaan ihan pullataikinaa sisältä ja ulkoa. Laihtuminen olis ihan jees.

Palaillaan, tsemppiä ja voimia murut!

Love, Marissa

Take me by the hand, just don't try to understand

Anteeksi että vain hävisin. Se oli törkeää, ja yritän välttää sen uusiutumista. Vaihdoin maisemaa, yritin koota itseni kasaan uudestaan. Nyt en ole enää aivan niin palasina, vaan tärkeimmät palat on kai parsittu takaisin kiinni. Joitain paloja toki vielä puuttuu, ja jotkin on kokonaan kadonneet.

Olen siis ollut muualla, yritin kovasti viettää hauskan viikonlopun ilman suuria ulkonäköpaineita, tai ruoka ahdistuksia. Se onnistui vähän niin ja näin, lähinnä vaan tuli syötyä ihan liikaa. Hauskaakin toki oli, mutta lähinnä ahdistusta ja alemmuuden tunnetta kuitenkin. En halua velloa itsesäälissä, joten yritän saada noi jälkimmäiset ajatukset kitkettyä jonnekin. Muodostakoon patoja jonnekin sisälle, mutta näkyville en niitä halua.

Perjantaina juhlittiin kavereiden kanssa. Ja olihan se todella hauskaa. Aina välillä tuli tietysti sellainen huono olo kaikista syömisistä, tai omasta ulkonäöstä yms. mutta yritin pitää sen aisoissa, ja aika hyvin se menikin. Oli hauskaa, joka on tässä mielentilassa jo aikamoinen saavutus.

Kävin vaa'alla tänään. Olen varmaan jotenkin masokisti, koska tiesin ettei se nyt mitään kauhean mukavaa lukua tule näyttämään. Ja oikeassa olin, sillä olihan sitä tietty lihottu. vittu.

Nyt viikolla on pakko tsempata, tai oikeasti menetän (mielen)terveyteni!

Tsemppiä teillekin, ja kiitos ihanista kommenteista. Ootte tärkeitä :)

Love, Marissa

Just past your lips there's more anger than laughter

En tiedä mistä kirjoittaa. Vihaan itseäni enemmän kuin viikkoihin.

Mikään ei kiinnosta, en jaksa välittää mistään tarpeeksi. En sitten yhtään mistään. Haluaisin joka aamu jäädä sängyn pohjalle piiloon, koska aiemman päivän (illan) tapahtumat ahdistaa ja vituttaa niin helvetisti. Tunnen olevani kaikin tavoin huono, en tee kouluhommia, enkä laihdu sitten yhtään.

Onneksi huomenna saa illalla alkoholia, jos vaikka sais turrutettua murheet hetkesi. Pitää tsempata sen verran, että muistan nauttia olostani huomenna. Etten yhtäkkiä saa jotain masennuskohtausta. Ketään ei pidä surullisesta juopuneesta ihmisestä, ei kukaan. Joten huomenna sitten iloisella mielellä. Vittu että olen tekopyhä. Yökötän itseäni niin sanoinkuvailemattoman paljon.

Mietin miten jaksan koko seuraavan päivän, ja lasken tunteja siihen, milloin pääsen nukkumaan. Peittojen alla olo on turvallinen ja melkein rauhallinen. Paitsi kun alkaa miettimään mitä kaikkea hyödyllistä liikuntaa sinä aikana voisi tehdä...

Kirjoitan seuraavan kerran silloin, kun olen saanut mieleni revittyä ylös maasta. Nyt vaan masentaa niin helvetisti, ja oletan ettei ketään teistä jaksa lukea näitä itsetuhoisen masentuneen valittajan postauksia. Enkä halua nyt huolsetuttaa ketään, mutta samalla en halua esittää teille että olisin jotenkin iloinen, onnellinen tai pirteä.

Marissa

Pää lyö tyhjää...

Mun eksällä olis tänään synttärit. Onneks sain hillittyä itseni, enkä lähettänyt sille (paskiaiselle) synttäri onnitteluja.


Kaloreita tuli tänään 800. Paremmin kuin eilen, onneksi. Ei silti niin hyvin kuin miten olisi voinut mennä, koska söin pari palaa suklaata :( tyhmää ja täysin turhaa, tiedän.


Tänään kävin Chloen kanssa kahvilla pitkästä aikaa, oli tosi mukavaa olla sellaisen ihmisen seurassa, ketä tietää tästä syömisjutusta. Vaikka se ei edes tulisi mitenkään puheeksi, on vaan jotenkin rennompi olo. Kun ei tarvitse salata mitään, tai esittää mitään. Viime kerrasta olikin taas liian pikään.


Kävin tänään myös kirjastossa, missä kouluhommien sijaan keskityin kirjoittamaan seuraavaa:


En tajua ihmisiä, jotka kehtaa mässäillä julkisella paikalla. Ja vielä jotain mikä haisee (=tuoksuu). Todella törkeää ja ajattelematonta. Eikö tämäkään ihminen yhtään tunne myötätuntoa vieressä istuvaa elämäntapa laihduttajaa kohtaan? Näemmä ei. Tällä tyypillä on oikein tuoremehua ja kaikkea! Ja joku ihme kaakao juoma, joka on tuijottanut mua silmiin ja huutanut mun nimeä pilkkaavasti siitä asti, kun se vedettiin laukusta mun nenän eteen. Mun viimeisestä kaakaostani taitaa olla noin 2 vuotta. Kylläpäs aika menee nopeasti. Tollaisen paksun suklaan-makuisen kerman juominen pusitattaa mua. Miten se kehtaa? Ihan tossa vieressä...



En löytänyt mitään uutta tai turvallista päivällisvaihtoehtoa, joten tänäänkin mentiin kasviskeiton voimin.


Perjantaina juhlimaan, eikä saa repsahtaa sitä ennen!



Love, Marissa

Sick of being "normal"

Haluan laihtua. Haluan että peilistä näkyy tämän valaan sijasta keijukainen - ehkä ruma sellainen, ihan sama. Kunhan se näky muistuttaa enemmän luurankoa kuin merileijonaa. Joten kysymys kuuluu, miksi teen näin??

... Ja eilinen meni perseelleen. Kalorit yli peruskulutuksen, joo tiedän. ÄLLÖTTÄVÄÄ. Miksi en vaan tee asioita niinkuin itse haluan? Ei pitäisi kuunnella muita, kun ne on kaikki niin normaaleja. Helvetti, entä jos normaali ei enää riitä?

Olen todella turhautunut itseeni ja typerään käytökseeni. Olo on tyhmä ja naiivi. Miten luulen koskaan laihtuvani, jos sabotoin omaa toimintaani näin tehokkaasti? Tänään on onneksi mennyt paremmin. Mutta sekään ei riitä. Mä haluan, ja mun täytyy laihtua. On niin masentavaa ajatella, että olen täysin saman painoinen kuin viime keväänäkin. Vielä masentavampaa on toki se, että lihosin tuossa välissä, ja tämänkin painon saavuttaminen on ollut viikkojen työn ja tuskan takana. Olisinko nyt jo pysyvästi oikealla polulla? Toivottavasti, koska en jaksa enää harhailla.

Positiivisempiin aiheisiin: Ostin tänään itselleni ihanat uudet kengät. Ne on ihan perus mustat nahka korkokengät. Ne on niin kauniit! :))

Nyt mun on ihan pakko palata kouluhommine pariin, jos haluan ehtiä katsoa tänään maanantai-thinspot (huippumalli haussa).

Huomiseen murut, ootte tärkeitä!

Love, Marissa

EDIT klo 23.10

Kalorit nousikin 1000. Itkettää ja ahdistaa niin helvetisti. En jaksa itseäni, miksi en vaan voi olla parempi ihminen, miksi mun pitää olla tällainen tottelematon paska. Miksi joudun kestämään itseäni koko ajan... ei mene noi onnenlahjat tasan.

ps. Little miss sunshine oli yks ihanimminsta leffoista joita olen koskaan nähnyt.

Crash and burn, young and loaded

Missä te kaikki olette? Mun blogilistalla on viimeisin postaus tullut 19 tuntia sitten :(

Eilinen oli ennalta suunnittelematon boostipäivä. Vittu. Toisaalta, positiivinen puoli tässä oli että vatsa alkoi heti toimimaan. Että ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin.

Tänään on mennyt ihan siedettävästi... meillä on ollut vieraita, niin on ollut pakko syödä vähän sellaisinakin aikoina, jolloin en normaalisti söisi. No, onneksi huomenna on taas arki ja rutiinit :)

Kuullostampa vanhalta ja tylsältä kun sanon noin.

Olen saanut tänään tehtyä yllättävän hyvin kaikkia kouluhommia, jee. Tänään ei siis tarvitse uhrata siihen enää niin kauheasti aikaa... vois varmaan tehdä vähän lihaskuntoa nyt kun on tätä aikaa :)

Ai niin! Mun tietokone on mennyt jotenkin rikki, ja blogger sekoilee, ja vähän kaikki muutkin sivustot. Todella ärsyttävää, mutta toisaalta onpahan sitten ollut aikaa muuhun... Aloitin sitä Hornbacheria, mutta en vielä jäänyt mitenkään koukkuun. Kyllä se tosta varmaan nopeasti paranee, kun en todellakaan varmaan kymmentä sivua edemmäs ehtinyt, haha

Mitkä päivällisvaihtoehdot on vähä kalorisia? Kun mua on alkanut niin ärsyttää se et syön aina sitä yhtä ja samaa (kasviskeittoa)... joku mainitsi postauksessaan kanakeiton, onko siinä oikeasti vaan 70kaloria? Koska siinä tapauksessa mulla on huomenna koulun jälkeen kauppareissu tiedossa. Olis kyllä muutenkin, en todellakaan huomenna ole syömässä tätä yhteistä päivällistä mitä tänään jouduin syömään.

Päivällis vieraat on muuten jotain kamalaa, kun siitä tulee sellainen huutojuhla, ja anoreksian julistus, jos siinä kohtaa ottaa pelkkää salaattia. Toisaalta, kai mun pitää olla kiitollinen siitä että ne välittää mun terveydestä. Eivät vaan välittäisi niin paljon. Ei niiden tarvitsisi olla koko ajan selän takana kyttäämässä. Huoh...

No joo, toivottavasti blogimaailma palaa henkiin viimeistään huomenna, on jotenkin outoa kun tänne kirjautuessa ei ole mitään uutta :S

Love, Marissa

Ps: Aivan, kävin tänään vaa'alla. Paino oli pysynyt samana kuin viimeviikolla, mutta syytän tästä eilistä "boostipäivää". Toivottavasti ensi viikolla menee paremmin.

We are the light in the tunnel, thats all.

The Used - Tunnel

Cause we are the light in the tunnel,
we are living and dying,
see how we are, alone in the world,
we are the light in the tunnel,
thats all.










Tää päivä on mennyt sumussa eteenpäin. Tiedättekö sellaisia päiviä, joista ei muista kokonaisia tapahtumia, vaan mieleen jää vain kuvia. Vähän kuin "väläyksiä" päivästä, yksittäisiä lauseita... Tänään oli just sellainen päivä. En muista mitä tein koulussa. Muistan kyllä millä tunneilla olin, mutta en sitä mitä tehtiin. En sitä miten päädyin kotiin, en sitä mitä puhuin ihmisille koulussa tai sen jälkeen.


Olen tainnut saada "turva kuplani" takaisin. Äiti oli myös ihanana ihmisenä käynyt kaupassa ostamassa mun lempi herkkua (sitä kaikkein vaarallisinta, jota tulee ahmittua miltei aina kun sitä on). Maistoin vähän, ehkä yhden suupalan, ja sanoin lopulle kiitos ei, ja leijun haamuna huoneeseeni. Tehtävä suoritettu.

Olen kuunnellut tota yllä olevaa biisiä ipodista koko päivän. Se vaan kuvaa tätä tän hetkistä tunnetta niin hyvin. Olen kuin tunnelissa, enkä oikein näe ulos, enkä tiedä tahdonko nähdä vaikka pystyisinkin. Luultavasti en.

Ruokailut meni eilen 780 kaloriin. Ihan hyvin kai, silti tuntuu että se on liikaa. Olen myös todella vakavissani ottamassa tänään laksoja illalla, koska mun aineenvaihdunta on kuollut. Halusitte varmaan tietää, haha. Tää asia vaan ihmetyttää mua, koska viime viikolla kaikki meni sillä saralla vielä hyvin, vaikka en syönyt näinkään paljon kuin nyt.

Tietty voisin laksojen sijasta syödä pähkinöitä, koska niissä on hyvää rasvaa, mikä mulla usein aineenvaihdunnan hidastumiseen vaikuttaa. En kuitenkaan millään haluaisi, niissä kun on ihan vitusti kaloreita :/ tiedä sitten mitä tehdä...



Tulipa taas tosi irtonaista tekstiä :D
Mutta nyt teidän blogeja lukemaan!




Stay strong beauties!





Love, Marissa

Marya Hornbacher... love

Oii, olen niin mielissäni tänään. Löysin kirjastosta kauan kaipaamani Marya Hornbacherin kirjan. Olen halunnut lukea ton jo niiiin kauan, vähintään vuoden olen metsästänyt tota kirjaa, ja nyt vihdoin tärppäsi. Onko joku lukenut, onko se kaiken sen saaman arvostuksen arvoinen?

Valehdelkaa jos ei ole, haha

Tänään on mennyt vaihteeksi hyvin, ja eilenkin ok, ja edellispäivä onkin jo aivan siinä rajalla. Kaloreita siis tiistaina 1000, keskiviikkona 880, ja tästä päivästä en oikein vielä osaa sanoa, ihan hyvin varmaan tulee menemään, kun olen jo valmiiksi aika positiivisella mielellä.

Tajusin tänään, että tää viikko on juossut ohi todella nopeasti. Siis ihan kohtahan on jo viikonloppu, ja sunnuntai, ja punnitus. Paniikki nousee, tää viikko ei ole mennyt yhtään niin hyvin kuin viimeviikko, kun kalorit oli jotain kolmasosaa tämänhetkisistä. voi voi...

Viikonloppukin tulee olemaan ikävän kiireinen, kun olis kaikkia kouluhommia ja lasten hoitoa. Eli en tiedä ehdinkö aloittaa tota Hornbacheria. Toivotaan parasta :)

En tiedä miksi, mutta olen taas unohtanut liikunnan ihan kokonaan. Huomenna on pakko kuntoilla, ihan sama missä välissä. Tai no, kyllä mä tanssisin tänään vähän, mutta en varmaan varttia pidempään, niin ei sitä sitten kyllä lasketa.

Anteeksi jos tuli ihan turha postaus. Olen vain niin väsynyt vieläkin, etten pysty tämän parempaan. Irtonaisia lauseita, jotka ei soinnu keskenään ollenkaan. Harmonia ja oikeinkirjoitus on mulle molemmat tällähetkellä vieraita käsitteitä. Anteeksi

Think thin

Love, Marissa

Ps. Kuva taas Mariannan blogista, kuten olen joskus mainostanut, sillä tytöllä nyt vaan sattuu olemaan täydellinen kroppa

Oh teacher wont you let me sleep?

Anteeksi etten ole taas jaksanut ilmoitella olemassa olostani. En oikeasti ansaitsisi kaikkia teitä ihania lukijoita, kun olen näin ailahteleva bloggaaja.

On taas mennyt vähän niin ja näin. Sunnuntaina postasinkin, se päivä nyt meni ihan päin jotain. Eilisen kalorit 1200, hyihyihelvetti! Nolointa on myöntää, että tosta 900 kaloria tuli kakusta. Sellasta ällö kakkua, jota voi ottaa yhden viipaleen, ja jo sen jälkeen on sellanen olo, että pitäis yrjötä. Mutta enpä tehnyt niin, ja kalorit jäikin ikävän korkeaksi.

Musta on kaikki mehut oikeasti (kuvainnollisesti) puristettu kuiviin. Energiamäärät hipoo pohjamutia, ja en jaksa edes kirjoittaa tänne, mikä on sentään mulle kuin terapiaa! Se sanoo jo aika paljon...

Kouluhommia on taas liikaa... tai ehkä mä en vaan osaa tehdä asioita ajallaan, ja sitten päädyn valvomaan kello kahteen joko niitä hommia tehden, tai niistä panikoiden... kaks viime yötä on kulunut just noissa edellämainituissa puuhissa... Olen hieman väsynyt, kun kuitenkin mun täytyy joka aamu nousta jo ennen klo seitsemää -.-'

Anteeksi että valitan vaan koko ajan. Oli tänään ihan kivaakin, kun näki kavereita koulussa. Nyt kun syysloma on loppu on ihanaa kun näkee taas kavereita joka päivä :)
Se oli tän päivän pirteyden aihe, ja tietty teidän postauksia on aina hauska lukea.


Aivan, ja katoin SH komediaa youtubesta (tiedän, kuullostaa tosi huonolta, mutta se on ihan paras). Sarjan nimi on Starved, eli jos ette ole katsoneet, niin kurkatkaa :) Itse olen katsonut sarjan pari kertaa kokonaan läpi, kun siitä on tehty vaan yksi tuotantokausi ;(




Lots of love,
Marissa


PS. Vihaan itseäni. Söin tänään liikaa, ja nyt vatsa on turvonnut, hyi saatana

Feeling warm in my personal HELL

Olen laiska enkä jaksa vastata kommentteihin. Arvostan sanojanne suuresti, mutta en vaan pysty.

Tänään tuli syötyä ihan liikaa, vittu inhoan sukujuhlia. Ehkä otan tän päivän boostina. Huomenna on uusi päivä, ja se tulee menemään hyvin. Vähän pakko.

En uskaltanut käydä aamulla vaa'alla, enkä todellakaan käy huomennakaan. Nyt vaan yhden viikon punnits meni sivu suun. Perjantaina se näytti ihan kivaa lukemaa, mutta siitä se on todellakin noussut, kyllähän sen nyt itse peilistä näkee.

Vitun kuukautisetkin alko tänään, possusin ihan järjettömiä määriä kakkua(vittu!!!) siellä sukujuhlissa. ÄÄÄ, haluan vaan sulloutua meidän pikkuruiseen varastoon, ja parkua silmät punaiseksi.

Mutta eihän se auttaisi mitään.

Meillä on kotonakin kaikkia herkkuja, mutta en saa syödä niitä. En missään nimessä, en vaikka helvetti jäätyis.

Saan syödä tänään kahvia (jos keitetään, itse en saa keittää, vaan vain jos muutkin ottaa), ja jotain kuitupitoista.

Mulla olis laksoja taas kaapissani, mut koitan pitää näppini erossa niistä. Ne on vaan hätätilanteita varten. Toisaalta, tämä jos mikä on hätätilanne. Mutta ehkä tää on sitten boostipäivä.

Toimiiko boostipäivät, siis oikeasti?

Love,

Fat Marissa

All because of 960 calories...

Istun suihkussa ja itken suolaisia kyyneleitä. Haluaisin niin paljon käyttää mun pakotietäni, sitä tuttua tapaa, jota joskus käytin tällaisissa tilanteissa. Olo on niin turvonnut, vatsaan sattuu. Ja mä vaan itken, itsekäs itsekäs saamaton teini.

En tiedä kuinka kauan istuin siinä suihkun alla. Ei se varmaan pitkään ollut, ehkä jotain viisitoista minuuttia. Mutta se tuntui ikuisuudelta. Ne viisitoistaminuuttia laskin mielessäni oksentamisen hyviä ja huonoja puolia. Pitkäaikaisvaikutuksia, ja hetkettäistä helpotusta.

Pitkäaikaishaitat voitti, ja istun nyt tässä, edelleen ihan yhtä turvonneena. Olen ihan sata varmana lihonnut, ja näytänkin siltä. Valitin isälleni, että oloni on tosi täysi, ja hänen kommenttinsa asiaan oli vaan " No ellei tolla syömisellä tule täyteen niin ei sitten millään. Onpas joo aikamoinen kumpu sulla."

Tämän komentin siivittämänä sitten pikaisesti suihkuun, ja olin jo antamassa periksi sille heikommalle puolelleni. Miksi mä annan muiden ihmisten vaikuttaa muhun noin? Tässä kohtaa olis hyvä hetki syyttää rakasta äitiäni siitä, että se leipoi tänään. Mutta ei se sitä sen leivonnaista mun kurkusta alas tunkenut, vaan ihan vapaaehtoisesti söin. Oma vika, kun oon niin huono tässäkin. Aivan ja mun on varmaan turha mainita, että muroja meni taas myös... vittu

Huomenna sukujuhliin, hävettää, oi kun en jostain syystä heräisikään aamulla. Ajatus siitä, ettei tarvitsisi mennä sinne suvun keskelle hymyilemään, ja vastaamaan kiusallisiin kysymyksiin mun tulevaisuudesta. En vain nousisi sängystä, nukkuisin huomisen ohitse.

Ajatus sai mut melkein hymyilemään

Love, Marissa

Päivän paras hetki tuli, kun näin teidän lukuisat kommentit

Oikeasti, niin ihanaa et viitsisitte kertoa mulle mielipiteenne, ne merkitsee mulle tosi paljon :))

Te kaikki näytitte nyt olevan sitä mieltä, että mun olis pitänyt se mekko ostaa. No, toisin nyt kuitenkin kävi. Mikään ei vaan näyttänyt mun päällä hyvältä. Paitsi yks ihanuus, mut se nyt oli 150euroa! O__O meinas silmät pudota päästä ton hinnan nähdessäni, joten ei varmaan tuu yllätyksenä, että jäi se mekko kauppaan. Vähän jäi kyl kaivelemaan, kun se olis sit ollu ihan täydellinen... mut ei toi hinta kyllä paljon jätä tilaa epäilyille, ei mulla ole tollaseen todellakaan varaa. Huoh...

Mutta kävelin kuitenkin kaupungista kotiin. Eli kulutusta tälle päivälle tuli joku 300, mikä on minuksi ihan helvetin hyvin. Yleensä kulutusta on päivisin joku ehkä 50, jos sitäkään.

Ja ellen ole aiemmin maininnut, niin en siis harrasta tällä hetkellä mitään. Enkä totta puhuen ole harrastanutkaan moneen vuoteen. Kaikki ryhmäurheilu on vaan ahdistanut mua ihan helvetisti ihan niin pitkään kuin jaksan muistaa. Inhosin koululiikuntaa jo ala-asteella. Eli urheilu harrastuksena ei ole ikinä kiinnostanut. Tai siis ikinä aiemmin, ennen tätä laihdutus projektia.

Kävin jossain vaiheessa nuorempana näytelmäkerhossa, ja se olikin mun mielestä ihan parasta. Sai heittää maskit ja rooliasut päälle, ja olla hetken joku ihan muu kuin sama vanha minä. Niin... kuullostaa jotenkin ikävästi tähän mun tän hetkiseen elämään linkitettävältä. Miten joka aamusta kuluu suurin osa naaman maskin piirtämiseen, tarkasti piilottaen minut sinne alle. Jotainhan turvaa sitä täytyy tytöllä olla!

Sori jos on sekava teksi, teen tällä hetkellä miljoonaa asiaa samaan aikaan. Esim syön päivällistä, vaikka ketään ei ole kotona. Toi oli muuten todella vaikea tunnustaa, tuntuu että jotenkin pettäisin itseäni syödessäni ja samalla kirjoittaessani tänne. Kasviskeittoa se vaan on, 70 kalorin lautasellinen.

Tulipa random postaus. Mutta siis kiitos kommenteistanne, vähänkö oli ihana huomata miten monta niitä oli tullut! :D

Lots of love, Marissa

Pika kysymys.

Paino oli tippunut 750 grammaa, eikä kiloa niinkuin piti.

Ansaitsenko muka vielä mekkoni?

Koska perjaatteessa en... huoh

Eilisen kalorit 340. Ja tänään kaupungille, niin siinä tulee sitten vähän käveltyä, varsinkin jos päätän kävellä joko sinne tai takaisin. Toisaalta polvet on ihan paskana, kun tein eilen kaikkia lihaskunto juttuja. Miten ne siitäkin kipeytyy? prkl...

Mutta siis, ostaakko vai eikö ostaa, siinäpä vasta pulma

Love, Marissa

Tomorrow is my dooms day...

Tänään on ollut taas yksi aika tylsä päivä. Sain kyllä tehtyä vähän kouluhommia, mutta en niin paljon kuin olin suunnitellut. Dietit vaihtoon alkaa vartin päästä, niin pitää yrittää kirjottaa nopeasti.

Sen jälkeen jos jaksaa vois kattoa kumman kaa, kun en oo katsonut sitä varmaan kymmeneen vuoteen, haha. Siitä sais kivasti nostalgiaa ennen kuin menee nukkumaan. Tänään ajattelin mennä aika aikaisin nukkumaan, niin ei ehkä tulis sitä melkein joka iltaista mini repsahdusta... muroja, prkl!

No joo, huomenna kaupungilla, ja aamulla vaa'alle. Toivottavasti olen saanut tiputettua sen kilon niinkuin suunnittelin. Ja jos olen, niin olen huomenna iltapäivällä yhden mekon rikkaampi :)

Tää päivä on mennyt hyvin, saa nyt nähdä kuinka hyvin. Kaikki riippuu iltapalasta. Ja mähän aion suoriutua siitä hyvin, ei mitään ylimääräistä, ei ainakaan muroja! Ja nyt mä olen luvannut sen teillekin (teille kaikille 100 lukijalle, oho! koska teitä on noin paljon ilmestynyt hah). Ja enhän mä teitä voi pettää, vaikka itseäni voisinkin.

And you can choose to let it go... just say no.

Love, Marissa

I know that i could do so much better than this

Eilinen ei sitten tietty mennyt kauhean hyvin. Oletan saaneeni suurimman osan siitä suklaasta ja jäätelöstä ulos, ja kalorit pysyi alle tuhannen. Mut vaan just ja just. Tänään on tunnut 870 kaloria, joka on ihan liikaa sekin. Olis tullut vaan joku vähän päälle 500, mut menin idioottina syömään muroja. Voi helvetti, miten mä aina sorrun niihin??

Tänään oli onneksi sentään lomaa. Vapaata. Ei kyllä tuntunut kauhean vapauttavalta, olla jumissa kotona koko päivän. Ei mitään tekemistä, paitsi ruokien suunnittelu. Kaikki meni pilalle jo päivällisellä, koska en ollut valmistanut itselleni mitään, ja jouduin syömään hteistä päivällistä. Ja siitä sitten tietty tuli ihan luvattoman paljon "turhia" kaloreita. Eli saan melkein unohtaa sen kilon laihtumisen niihin juhliin mennessä joista olen puhunut. Voi helvetti sentään, että osaakin ottaa päähän.

Valittaminen sikseen :) Positiivisempaan nuottiin voisin mainita, että sain tänään tehtyä vähän lihaskuntoa. Se on niin tylsää, että se jotenkin aina jää. Varsinkin jos on vähänkin kiire, niin kaikki muut asiat tuntuu menevän sen edelle, vaikka ei tietty pitäis. Mutta nyt lomalla sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni, jos vaikka tulisi tästäkin taas sellainen päivittäinen tapa mikä se jossain vaiheessa oli.

Huominen tuleekin sitten kulumaan kouluhommien parissa, kun niiden tekeminen on taas vähän jäänyt. Tää koko päivä tuli heitettyä vähän hukkaan, kun nukuin pitkään ja vaan löllösin tv:n edessä miltei koko päivän. Laiskapaska täällä hei...

No joo, eipä mulla muuta. Osaako joku muuten kertoa, mistä näkisi Neloselta tulleita ohjelmia jälkikäteen netistä? Kun jäi harmittamaan, kun unohdin katsoa Greyn anatomian tänään, haha

Love, Marissa

B&P

Rakkaat bussi kuskit.


Mä syytän teitä tän päivän tapahtumista. Varsinkin teitä tiettyä kahta erityisen ihanaa yksilöä, jotka ajoitte tänään mun ohitseni. Ei, enhän minä toki ollut jo pysäkillä, juossut ja heiluttanut käsiäni kuin idiootti. Juuri näin minä en tehnyt, joten sinä ajoit ohitseni. Ja sitten tämä toinen valloittava tapaus, ei tosin aivan yhtä valloittava kuin tämä ensimmäinen. Sinä katsoit minun häpeällistä juoksuani kohti sitä toista bussia, ja katselit minua liikennevaloista ivallisesti hymyillen. Tai siltä se ainakin tuntui.


Kauniisti sanottuna raivostuin. Sihisin kirosanoja koko matkan kauppaan, tarpeeksi hiljaa niin että vastaan tulevat ihmiset eivät kuulleet. Minua oli kohdeltu huonosti, ja nöyryytetty julkisesti. Tai siltä se ainakin tuntui. Kaupasta mukaan tarttui levy suklaata ja daim jäätelöä. Pankkikortti lauloi taas iloisesti, kun se keveni entisestään. Kaupasta miltei juoksin kotiin, nolotti jo valmiiksi. Kotona kaikki ostokset äkkiä naamaan, ja kauheissa omantunnon tuskissa yhtä nopealla vauhdilla ulos. Kaikki tuli ulos, ainakin suurinpiirtein, joka kummastuttaa minua. Luulin että olin jo unohtanut miten tämä menee.

Nyt istun koneella. Ja nolottaa, ihan helvetisti. Mä rikoin lupauksen itselleni. Viime oksennuskerrasta onkin jo pari kuukautta.


Tänään ei ole tapahtunut mitään muuta. Ei hitto jos tää mun tän päivän sekoaminen vaikuttaa mun painon putoamisvauhtiin niin en kestä. Miksi mun pitää olla näin heikko.


Teen saman lupauksen jälleen kerran; ei ikinä enää.




Love, Marissa

Caught by the suprise of a happy monday

Istun parhaillaan koneella, koska tv petti minut. Huippumalli haussa -sarjasta tulee joku ihme kertaus jakso, mikä on siis jotain täysin turhaa. No joo, onpahan hyvä väli tulla tänne löpisemään.

Oi, olen ihan onnessani kun sain tänään hoidettua kaikkia rästi hommia. Kaikkea aikataulujen setvimistä, koulujuttujen hoitamista, ja kirjaston kirjojen laina-aikojen uusimista. Kaikkea pientä, mutta helposti unohtuvaa.


Syömiset pääsi eilen taas vähän (Ai vähän! Just joo! Ketä mä oikeasti huijaan!?) käsistä, söin 4 kupillista all bran muroja iltapalaksi O__O kyllä, järkyttävä ähkyhän siitä tuli, kun niissä on niin paljon kuitua yms. Mutta kalorit siis eilisestä vähän päälle tuhannessa, joku 1030 jos muistan oikein.


Tänään on onneksi mennyt paremmin, ja nyt kun vielä syön iltapalaksi jogurtin, niin kalorit jää 400. Siitä on kyllä vähennetty liikunnat, joita sain tänään myös vähän harrastettua. Jee! :)


Mutta siis nyt kun tänään kalorit jäi jotenkin ihmeen kaupalla noinkin minimaaliseksi, niin en kyllä stressaa sitä eilistä ollenkaan. Olen päättänyt käydä loppuviikosta kaupungilla ennen niitä mun sukujuhlia, ja jos olen esim. perjantaihin mennessä saanut tiputettua kilon pois painoa, niin saan ostaa itselleni uuden mekon sitä juhlaa varten :) Toivottavasti tää nyt motivoisi mut ihan super tuloksiin :)


Olen todella tyrmistynyt, miten tämä päivä menikin näin putkeen. Tämä aamu oli niin perus "paskan maanantain" aamu, että odotin päivästä jotain ihan hirveää. No, ehkä mieltä lämmittää toi vähäinen kalorisaldo, ja uudet ihanat netistä ladatut thinspo kuvat :))



Fight your own fight, so that your victory will be your own.




Lots of love, Marissa