All because of 960 calories...

Istun suihkussa ja itken suolaisia kyyneleitä. Haluaisin niin paljon käyttää mun pakotietäni, sitä tuttua tapaa, jota joskus käytin tällaisissa tilanteissa. Olo on niin turvonnut, vatsaan sattuu. Ja mä vaan itken, itsekäs itsekäs saamaton teini.

En tiedä kuinka kauan istuin siinä suihkun alla. Ei se varmaan pitkään ollut, ehkä jotain viisitoista minuuttia. Mutta se tuntui ikuisuudelta. Ne viisitoistaminuuttia laskin mielessäni oksentamisen hyviä ja huonoja puolia. Pitkäaikaisvaikutuksia, ja hetkettäistä helpotusta.

Pitkäaikaishaitat voitti, ja istun nyt tässä, edelleen ihan yhtä turvonneena. Olen ihan sata varmana lihonnut, ja näytänkin siltä. Valitin isälleni, että oloni on tosi täysi, ja hänen kommenttinsa asiaan oli vaan " No ellei tolla syömisellä tule täyteen niin ei sitten millään. Onpas joo aikamoinen kumpu sulla."

Tämän komentin siivittämänä sitten pikaisesti suihkuun, ja olin jo antamassa periksi sille heikommalle puolelleni. Miksi mä annan muiden ihmisten vaikuttaa muhun noin? Tässä kohtaa olis hyvä hetki syyttää rakasta äitiäni siitä, että se leipoi tänään. Mutta ei se sitä sen leivonnaista mun kurkusta alas tunkenut, vaan ihan vapaaehtoisesti söin. Oma vika, kun oon niin huono tässäkin. Aivan ja mun on varmaan turha mainita, että muroja meni taas myös... vittu

Huomenna sukujuhliin, hävettää, oi kun en jostain syystä heräisikään aamulla. Ajatus siitä, ettei tarvitsisi mennä sinne suvun keskelle hymyilemään, ja vastaamaan kiusallisiin kysymyksiin mun tulevaisuudesta. En vain nousisi sängystä, nukkuisin huomisen ohitse.

Ajatus sai mut melkein hymyilemään

Love, Marissa