This could really be a good life

Uusi banneri. Itse tykkään oikein kovasti, koska alkoi ahdistaa se aiempi. Kun tulosta ei tule toivottuun tahtiin, niin ulkoapäin tuleva painostus ei pahemmin kyllä auta mua.

Eilinen meni yllättävän hyvin kalorien osalta, ottaen huomioon että menin kuitenkin illalla baariin. Join tosi vähän, niin ei tullut mitään krapula syömistä sitten tänä aamuna. Jeejee. Motivaatiota on taas jonkun verran enemmän kuin aiemmin, ja se on kyllä erittäin tervettullutta.

Näin eilen myös sitä jätkää mistä puhuin aiemmassa postauksessa. Yritän vieläkin olla toivomatta liikoja, mutta en tiedä miten hyvin se multa onnistuu. Näen sitä uudelleen tänään, että että...

Miten musta tuntuu että olen nykyään tosi huono näiden postausten kanssa? Tai että ei ole oikeen mitään sanottavaa ikinä. Miettisin että voisin tehdä jonkun erikois postauksen, että tulisi vähän vaihtelua näihin mun asia köyhiin postauksiin. Että jos on ideoita, niin ei muuta kun kommenttiboksi laulamaan :D

Ihana tällainen hyvä fiilis välillä. Jännittää tää päivä, kaikkea jännää luvassa. Saatan ilmoittaa näistä tämän päivän tapahtumista joskus myöhemmin, ellen sitten pelkää liikaa paljastavani henkilöllisyyteni siinä samalla. Mutta ketä mut nyt tunnistaisi? Haha. Ahdistuskin huutaa ihanasti poissaolollaan. Taitaa olla hyvä päivä tulossa :)


Lots of love and sunshine,
Marissa

You give me butterflies

Viikko on taas mennyt liian nopeasti ohi, ja kouluhommat on jääneet totaalisesti väliin. Olen ollut yllättävän sosiaalinen tällä viikolla, ja kavereita on tullut nähtyä joka päivä. Yleensä mun viikot ei ole yhtään tällaisia, vaan pikemminkin just päinvastaisia. Eli normaalisti en pääse ovesta ulos kuin ehkä kolme kertaa viikossa, ahdistaa, eikä muutenkaan jaksa esittää iloista muille ihmisille.


Mutta tällä viikolla olen ollut kummallisen hyvällä tuulella, ja jaksanut elää normaalia enemmän. Lämpenevä sää kuin pakottaa pois näistä tunkkaisista nurkista piileskelemästä. Tai setten tää kaikki johtuu vain yhdestä jätkästä kenen kanssa olen jutellut aika non-stoppina tällä viikolla. En tietenkään saisi olla liian toiveikas, sillä huonostihan mulle luultavasti taas käy kuitenkin. Mutta katsotaan nyt.

Laihtumisen puolella kaikki ei sitten olekaan niin ruusuisesti. Olen laihtunut joku puoli kiloa tällä viikolla. Ihan hyvä sinäänsä, mutta ärsyttää kun urheilu on taas jäänyt aika totaalisesti. Tajusin myös että olen aika kusesssa sen mun salin kanssa, koska mulla ei ole tarpeeksi intoa käydä siellä. Ja se maksaa liikaa. Et en nyt tiedä mitä teen sen kanssa. Täytyy vaan koittaa ottaa itseä niskasta kiinni, mutta sekin ahdistaa jotenkin ihan helvetisti.


Olipa taas tosi sekava postaus. Anteeksi siitä. Nyt suuntaan lukemaan teidän ihania postauksia.
Hyvää viikonloppua vaan kaikille, muistakaa pitää hauskaa :)


Lots of love,
Marissa

Something good can work

No viikonloppuna tuli taas sekoiltua oikeen olan takaa. Miten se on niin, että elän viikonloppuisin niin täysillä, etten sitten viikolla enää jaksa. Viikoloppuna tuntuu jaksavan vaikka mitä, nähdä ihmisiä, juhlia, kuntoilla, mätötä, tarkkailla syömistä, viettää leffa iltaa... ja osa tapahtumista on jäänyt jonnekin mielen mustaan aukkoon, mistä en niitä enää saa kaivettua takaisin. All in all, a good weekend :)

Haluaisin tähän väliin kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka jaksaa mun postauksiin kommentoida. En vaan oikeen tiedä miten niihin kuuluu vastata. Kysynkin siis, että haluatteko mun vastaavan omaan blogiini siihen samaiseen postaukseen johon te olette kommenttinne jättäneet, vai vastaanko teidän blogiinne? Mulle on aivan sama, eli kumpi vaan teitä miellyttää enemmän :)

Toivon niin että tästä viikosta tulisi onnistunut. Eilinen meni taas pitkästä aikaa hyvin, tuli urheiltua ja syötyä silleen sopivasti. Eli kyllä tämäkin päivä tulee onnistumaan. Tulin kyllä viikonloppuna jokseenkin kipeäksi, niin en tiedä menenkö tänään salille vai en. Täytyy katsoa millainen on fiilis tossa parin tunnin päästä.

Jotenkin ei juttu nyt luista, ajattelin kuitenkin tulla ilmoittamaan vähän kuulumisiani. Aivan, ja ilmoittakaa siitä kommenteihin vastaamisesta, kiitos!


Lots of love,
Marissa

Let's do this one more time

onpas taas tullut pidettyä taukoa. Olen ollut jo jonkun aikaa aika palasina, ja taidan olla vieläkin. Mutta kävin eilen vaa'alla. Ja sen shokin jälkeen tajusin kyllä että ei tämä ihan näin voi jatkua.

_

Paino on tällä hetkellä jotain ihan järkyttävää, olen about samassa painossa kuin noin 3 vuotta sitten kun aloitin tosissani tän laihdutuksen. Ja jos jokin on motivoivaa, niin se ajatus, että olen tässä heittänyt jossain puolessa vuodessa 2,5 vuoden rankan työn hukkaan. Kaikki ne paastopäiviät, oksentamiset ja tappotreenit - turhaan. Kamalaaaaaa!

_

Joten, ketään ei varmaan ihmetytä kun sanon että motivaatio on niin korkealla että huh huh. Nyt on aivan pakko laittaa suurin mahdollinen vaihde silmään, ja painaa nasta lautaan. Kesä ja sen tuomat terassi rundit ja rannalla makoilut on ihan kulman takana, ja minä en ole valmis!

_

Paniikki meinaa taas iskeä, mutta sellaiselle ei nyt ole aikaa. Suunnittelin itselleni eilen jonkinlaisen pohjan syömisille. Ajattelin sunnuntaihin asti keskittyä syömisen korjaamiseen, ja aloittaa kuntoilun maanantaina. Kyllä mä tähän pystyn, olen aiemminkin pystynyt, niin miten se nyt muka olisi yhtään sen vaikeampaa. Samat keinot vaan käyttöön taas. Ettei tästäkin kesästä tule sellainen sisällä piileskely kesä.

_

Wish me luck, ja hyvää torstaita kaikille! :)

_

Lots of love,

Marissa

It makes me feel srong to know my heart's still beating

Olen keskellä ahdistuskohtausta. Tämä on mulle ihan uutta, ei mulla ole ikinä aiemmin ole ollut tällaisia. Pelottaa. En saa henkeä, kyyneleet peittää näkökentän. Rintaan pistää, kädet tärisee.

_

Jaa että miksikö? Juttelin vanhempieni kanssa tulevaisuudestani. Juttelimme jonkun aikaa, kunnes tunsin alkavani murenemaan. Ensin hitaasti, pala palalta. Sitten yhtäkkiä romahdin. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tulin kirjoittamaan tänne, jotta saisin ajatukseni keskittymään johonkin muuhun kuin omaan totaaliseen epäonnistumiseeni ihmisenä. En vain osaa, en ole tarpeeksi hyvä missään. Tai siltä nyt tuntuu.

_

Kaikki alkoi siitä, kun tein tänään yhteishaut. Kaikki menneiden kouluvuosien mokat tuijottivat minua silmiin; kaikki ne laiminlyödyt kurssit, ja se keskinkertainen keskiarvo. Toki monilla on huonompikin, mutta en voi sietää omaa epäonnistumistani. Ja silti mä epäonnistun milloin missäkin.

_

Miten tämä elämä voi olla juuri minulle niin helvetin vaikeaa, että sen läpi kulkeminen vie minut vähän väliä hulluuden rajamaille? Millaisia ovat ne sanoinuvaamattoman onnelliset ihmiset, jotka eivät vihaa itseään, olomuotoaan ja tekemisiään päivästä toiseen? Miten he kuluttavat kaiken sen ajan, jonka minä kulutan itseni tehokkaaseen inhoamiseen?

_

Toivon että joku teistä ihanista lukijoista tietäisi näihin kysymyksiin omakohtaisen vastauksen. Toivon todella, ettei kenenkään teistä tarvitsisi ikinä tuntea oloanne huonoksi tai epäkelvoksi. Te nimittäin olette arvokkaita ja tarpeeksi juuri sellaisina kuin olette. Ehkä uskon saman itsestänikin... joku kaunis päivä.

_

Lots of love,

Marissa

Ps. Aloin itkemään tätä postausta muokatessa, koska en saanut tekstiä enää suoraan. Lopetin yrittämisen. Eli anteeksi, että jouduitte kestämään vinoa tekstiä. En vain osannut.