Whats left to say is not worth saying

Läskittää, ja hitosti läskittääkin. 1200 kaloria, ja vatsa on suuri ja turvonnut. Ei ole sanoja kuvaamaan sitä, miten paljon nyt ärsyttää.

Olen vaan niin pettynyt, tällä menolla musta ei ikinä tule sen näköistä kuin haluan. Teen itselleni tavoite taulukon sivupalkkiin kun ehdin... jos ehdin. Nyt on koulussa tosi kiireistä, niin en voi luvata mitään.

Musta on jo jonkun aikaa tuntunut siltä, etten jaksa välittää enää oikein mistään. Kuullostaa kauhealta, mutta en sano tätä valittaen... olen itse asiassa jo pikkuhiljaa tottumassa siihen.
Musta vaan tuntuu, ettei millään ole mitään merkitystä.
Ja koska millään muulla ei ole mitään väliä, on hyvä ottaa kaikki merkityksettömät asiat huomioon, kuten vaikka paino ja ruoka. Muille ihmisille ei nämä asiat eivät aiheuta päänvaivaa kuin ehkä korkeintaan joulun jälkeen, tai juuri toukokuun lopussa, mutta mä panikoin, suunnittelen ja lasken esimerkiksi kaloreita joka hiton päivä. En tiedä miten tämä liittyy mihinkään... annan nyt vaan sormien juosta näppäimistöllä, anteeksi jos tulos on sen mukaista.

Viime postauksen kommenteissa kysyttiin mun syömistä pillereistä. Syön siis kromia nälkää ja makeanhimoa hillitsemään, ja jotain vihreä tee- rasvanpoltto juttuja. Niitä vihreä tee- tabletteja tulee kyllä syötyä vähän harvemmin, koska ne on niin suuria, että niitä on tosi vaikea niellä. Tuntuu että ne jää joka kerta kurkkuun kiinni : /


Eipä mulla kai muuta, taidan koittaa mennä nukkumaan, eihän kello toki ole vasta kuin vähän vajaa yksi yöllä, vielä on hyvää aikaa valvoa. Lihaskuntoa, anyone? ;)


Love, Marissa



Ps. HUOMENNA PAREMMIN!

...pakko

Be good or be good at it.

Havaitsin jonkun toisen blogia lukiessani siinä sivupalkissa oman blogini nimen, ja sen, että on taas vierähtänyt 3 päivää niin, etten ole postannut mitään. Nytkin pitäis olla puurtamassa kouluhommia (lue: ensiviikolla sitten parun kun en ole saanut mitään tehtyä).

Eilen meni aika huonosti. Joku 1200. Ja taas meni laksat kierrokseen. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että en saa ottaa laksoja ellei kalorit mene yli 1500. Mutta eilinen oli poikkeus, koska ahdisti sit illalla vaan ihan hitosti. Ja tiesin että tänään kalorit menee taas yli mun mukavuusalueen, kun hengaan kaverien kanssa. Yritän kuitenkin pysyä kohtuuden rajoissa.

Unohdin eilen ottaa mun nälkäähillitsevän tabletin, ja se oli varmaan osasyyllisenä mun ahmintaan. Juttelin vähän Chloen kanssa, ja tultiin vähän siihen tulokseen, että noi pillerit saattaa toimia ihan vaan sen takia, että mulla on kova usko niihin ja niiden toimintaan. Oli miten oli, niiden syöminen jatkuu. Ei kai niistä mitään haittaakaan ole.

Kävin äsken luvatta vaa'alla. Punnituspäivä on siis aina sunnuntaisin, eli huomenna, mutta en pystynyt enää elämään epätietoisuudessa. Paino oli sama kuin viimeviikolla, ehkä maksimissaan 300grammaa vähemmän. Voi hitto. -.-

Love, Marissa

Fashion is a great source of motivation

Jotkut kyseli noista pillereistä, niin voin nyt sen verran valottaa, että ne nälkää ja makeanhimoa hillitsevät pillerit on jotain kromivalmistetta. Ja ne rasvanpolttajat on luontaistuotekaupasta, ku en halua mitään ihan hirveitä myrkkyjä kroppaani kuitenkaan.

Kävin tänään yliopistolla katsomassa paikkoja. Kivaltahan se näytti. Luottamus omiin kykyihin vaan arvelluttaa ja hitosti. En mä sinne pääse, en mä ole läheskään yhtä viisas kuin ne muut. Ne muut lukee ja ne muut kertaa. Ja mä lusmuan ja laihdutan, enkä energiavajeessani jaksa tehdä mitään. Lusmu mikä lusmu.

Laitoin muuten vihdoinkin muotiblogin pystyyn :D En viitsi antaa osoitetta, kun se vähän tuhoais tän mun anonyymin bloggauksen tässä blogissa. Ajattelin vaan mainita siitä nyt, jos sit mainitsen siitä joskus myöhemmin.

Tänään vietin tutun synttäreitä. Olin syömättä noin puoli viiteen asti, koska jouduin syömään kakkua. Tai siis näin luulin, loppujen lopuksi söin vain puolet jostain suklaa leivoksesta, se oli vaan liian makeaa. Musta tuntuu että ne pillerit oikeasti toimii, koska en olis ikinä ennen pystynyt jättämään mitään suklaapitoista juttua syömättä, jos olin antanut itseni aloittaa.

Huomenna pitäis sit taas jaksaa mennä kouluun. Aivan, en tainnut vielä mainita etten tänään mennyt. Ei vaan huvittanut. Mutta heräsin silti normaaliin aikaan, ja tein rästissä olevia kouluhommia. Hyvä minä! Työskentely on vaan jotenkin paljon hitaampaa, ja syytän siitä siis matalaa energia tasoa.

Siitä puheen ollen, mä taidan painua nukkumaan.

Hyvää yötä murut!

Love, Marissa

Love is a pill

Musta on tullut aikamoinen pillerinpyörittäjä. Olen löytänyt vihdoinkin laihdutuspillereiden ihanan ja joksenkin sairaan maailman... ja tämä oli sitä kuuluisaa rakkautta ensi silmäyksellä. Viimeisen viikon aikana painoa putosi 1,5kiloa, ja tähän siis sisältyi viikonlopun juhliminen (eli alkoholi), koska mullahan toi punnituspäivä on vasta sunnuntaina :)

En viitsi kauhean tarkasti nimetä että mitä käytän, mutta syön kaksia pillereitä tällä hetkellä, nälkää hillitseviä ja rasvaa polttavia. Niitä rasvaa polttavia en uskalla käyttää ihan joka päivä, etten jää niihin koukkuun tai mitään.

Tänään oli ehkä hirvein päivä, mikä on noiden pillereiden syönnin jälkeen tullut. Eilen ahmin taas pitkän tauon jälkeen, ja koska mun oksentamislupaus on ollut jo näin pitkään voimassa, en voinut antaa periksi nyt. Olin aiemmin samana päivänä uskotellut vanhemmilleni, ettei aineenvaihduntani oikein toimi, ja vaikeroinut sitä sitten aikani. Ja eipä aikaakaan, kun rakkaat vanhempani olivat käyneet apteekissa ostamassa mulle uusia laksoja, hihi. Tuli vähän morkkis, mut ei sitten kuitenkaan.

Eli ahminnan päälle otin sitten neljä laksaa, ja sen rasvanpolttajan, ja painelin nukkumaan (ne vaikuttaa yön aikana parhaiten). Tänään oli sit koulussa niin paha olo, et meinasin mennä oikeasti vessaan oksentamaan, siis ihan tahattomasti. Ihan hirveää, mutta selvisin.

Olen taas ollut aika laiska kirjoittelemaan, kun mulla on ihan kauhea kiire koko ajan. Taisin mainita siitä jo viime postauksessa. Viikonloput menee juhlimiseen, ja viikot kouluun ja muihin menoihin. Ei vaan ole aikaa, joka mun suunnattomaksi ilokseni näytti ainakin viime viikolla vaikuttavan mun painoon. YAY! :)

Lots of love,

Marissa

Hell is a place just like this one... nothing special

Kone tekee kuolemaa, joten lyhyestä virsi kaunis. Tänäänkin meni hyvin, mutta eilistä huonommin. 90 kaloria eilistä huonommin, joten ei ihan huonosti kuitenkaan. Tänään oli niin paljon koulu hommia, ja koulun jälkeen piti juosta kaupungilla asioilla, joten tää kiire näyttää oikeasti sopivan mulle ja laihdutukselle.


Tänä aamuna oli samaan aikaan tuskaa ja silti ihan kiva yrittää tunkea farkkuja jalkaan. Tuskaa sen takia että olin lihonnut, ja ihan tyytyväinen, koska ne ei silti puristanut niin paljon kuin kaksi päivää sitten.


No joo, miten teillä on mennyt kouluun paluu?

Love, Marissa

I wanna be thin when i meet the first warm winds of summer

Anteeksi että en ole postaillut taas melkein viikkoon. Koko viime viikko oli aikamoista ruokajuhlaa, enkä sitten viitsinyt tulla tänne pitkästyttämään teitä mun feilauksillani. Mitä ideaa siinä sitten on? Painan pääni puskaan ja toivon ettei ketään huomaa, että palaan kouluun 1,5 kiloa lihavampana kuin millaisena joululomalle lähdin. Hyi hitto. Onneksi juttelin kaverini kanssa, ja sekin on líhonnut jouluna. Et ehkä se on sitten ihan normaalia. Ihan sama mulle onko tää normaalia, mutta ällöttävää tää ainakin on. se on varma.

Koulun kanssa menee nykyään yhtä mallikaasti kuin laihdutuksenkin, hehe. Molemmissa tsemppasin tänään. Sen takia mä varmaan päädyinkin just tänään tänne taas kirjoittamaan. Kun kalorit pysyi mallissaan. Vielä kun sais tän kropan takaisin "aloitusruutuun", niin vois jatkaa siitä eteenpäin. Aloitusruudulla en muuten missään nimessä tarkoita sitä läski painoa joka olin ennen kun aloin laihduttaa. Sen painoinen en todellakaan halua olla.

Mutta siis, olisin enemmän kuin iloinen jos saisin ton 1,5 kilon nyt mahdollisimman nopeasti pois häiritsemästä mua, että voisin jatkaa muiden murheideni kanssa painimista. Tein jopa itselleni tyypillisesti listan kaikista niistä asioista, joita täytyy saada tehtyä tän kevään aikana. Kaikki ne asiat, joiden eteen täytyy olla valmis tekemään lujasti töitä. Asioita, joiden saavuttaminen vaatii paljon aikaa ja uhrauksia. Koulu, kroppa, työ, muutto ja ihmissuhteet tulee pitämään mut ihan hemmetin kiireisinä tänä kevään.

Toivottavasti tän myötä syömiseen kuluva aika häviää olemattomiin, kun rajallinen aika on annettava tärekämmille hommille ;)

Lots of love,

Marissa

The five words every addict knows: I wish i was dead

Ja sitten menin syömään. Yli 1000 kaloria, sen rajan minkä ylittäminen ei ole mulle enää sallittua. Tai siis ei pitänyt olla sallittua. Nyt vatsaan sattuu. Taas.
Ja laksatkin on loppu, voi helvetti sentään.

Enkä saa enää oksentaa. Siis en SAA.

Katson parhaillaan tv:stä jotain narkkari sarjaa. Ei pitäisi, kun siitä tulee menneisyys ikävästi mieleen. Mun eksä siis käytti vähän kaikkea väärin, ja liikkui sellaisissa porukoissa että mikään aine ei ollut ulottumattomissa. Ja nyt mulla on itselläni niin narkkari olo. Narkkari, joka repsahti taas. Paitsi että mun riippuvuus ei ole mihinkään kiellettyyn aineeseen. Tai no, vain multa itseltäni kiellettyyn aineeseen: ruokaan.

Nyt tuntuu kuin olisin pettänyt itseni, kuin olisin pudonnut kuoppaan. Eikä nyt auta muu kuin yrittää epätoivoisesti kammeta itsensä takaisin maan pinnalle. Mutta en tiedä miten pystyn siihen. Miten saan käännettyä epäonnistumisen onnistumiseksi?

En kai muulla kuin tahtomalla. Tietäisi vain mitä tahtoa, lentää vai kuihtua pois.


Lots of love, Marissa

Ignore me if you see me cus i just dont give a shit

Uusi vuosi on alkanut ristiriitaisissa tunnelmissa. 1. päivä meni ahmiessa, mutta sain silti pidettyä yhden uuden vuoden lupauksistani: nimittäin nyt loppui oksentaminen. Se on vaan niin ällöttävää ja oksettavaa, ja mulla on aina ihan hirveä olo sen jälkeen. Ehkä jos tietäisin, ettei mulla olisi mitään "taka ovea" en ahmisi niin paljon ja niin useasti kuin mitä nyt joulunaikaan.


Päätin myös, että tammikuu tulee olemaan kunnon tsemppaus kuukausi. Lisäksi luulen oikeasti saaneeni ihan kauhean sokeririippuvuuden kehitettyä tossa joulun aikana. Joulukuussa on esim. päiviä, jolloin söin koko päivän aikana vain kupillisen muroja ja sen lisäksi ihan helvetisti suklaata. Enkä mitään muuta, en siis mitään kunnollista. Että terveellinen elämä olis ihan kivaa vaihtelua.


Tunnen olevani oikein kunnon takinkääntäjä, petturi ja tekopyhäkin vielä. Miten saatoin päästää itseni lihoamaan joulun aikana? Ja miten luvattoman paljon oikein söin suklaata? Ylipainoiset sukulaisenikaan eivät syöneet sitä yhtä paljon kuin minä!

Kaikki ne petolliset laihtumis kommentit vaan saa mun pään niin pyörälle, että unohdan olevani aivan väärän kokoinen. Unohdan, että jos haluan olla onnellinen, tulee mun ensin pudottaa painoa aivan minimissään 7 kiloa, mutta mieluiten 11 kiloa kuitenkin.

Enkä siis tietenkään unohtanut laihdutusta kokonaan joulunkaan aikana. Ei toki, kyllä se aina keskiyön jälkeen palasi mieleen, ja sitten sitä paruttiinkin ja tehtiin lihaskuntoa seuraavat pari tuntia. Mutta nyt tammikuussa mä otan ohjat takaisin omiin käsiini ja onnistun!

Happiness, here i come! ;)


Love, Marissa