Love is not a competition, but im winning

Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Nyt saa tää jatkuva lihoaminen loppua. Aion huomenna aloittaa ton skinny girl dietin, mutta aion tehdä siitä sellaisen isompi kalorisen. Eli aion joka päivään lisätä 200 kaloria. Osittain sen takia, että oon nyt syönyt niin paljon, että uskon laihtuvani enemmälläkin. Laitan tohon sivupalkkiin kaikki ne dietin päivittäiset kalorit, kunhan saan aikaiseksi... eli luultavasti vasta huomenna :)

Tänään pitäis jaksaa viel siivota huone, koska tää näyttää vähintään siltä että täällä olis pommi räjähtänyt. Kävin laittamassa kynnet, ja nyt tää postauksen kirjoittaminen on ihan järjettömän hankalaa. No, kauneuden eteen on kärsittävä, se nyt on itsestään selvää.

Olen luultavasti päättänyt mitä teen näiden jätkien kanssa. Tällä hetkellä kun ne vaikuttaa mlemmat vielä oikein mukavilta niin annan asioiden mennä omalla painollaan, ja katson miten käy. Mulla on muutenkin ihan kauhea stressi päällä töiden haun sekä tän mun kroppani kanssa, enkä tosiaan kaipais mitään miestä tähän sotkemaan mun jo ennestään erittäin sotkuista elämää. Jotkut jätkä draamat (ja niistä mahdollisesti seuraavat mätöt) on vaan parempi välttää.

Olen kuitenkin päättänyt laittaa itseni julmasti etusijalle. Nyt mä laihdun, nyt mä hankin töitä, ja sitten mä voin olla tyytyväinen kun mä saavutan mun omat tavoitteeni.

Ei sen enempää, kirjoittelen taas kunhan ensin opin käyttämään uusia kynsiäni :D

Lots of love,

Marissa

Theres always time calling for me (metripostaus)

Johonkin se aika aina hukkuu. Viime postaukseen oli joku ihana anonyymi kommentoinut, että minusta ei ole taas kuulunut. En tiedä miksi, mutta oli jotenkin kiva huomata että mua on kaivattu. Ei noin ole ikinä ennen tapahtunut :)

Aika valuu sormien välistä koko ajan muutenkin. Maanantaina piti alkaa dietti, mutta yhtäkkiä onkin jo perjantai, ja niin jäi tälläkin viikolla laihtumiset laihtumatta. Joka päivä mä juoksen johonkin, poukkoilen paikasta toiseen. Valvon pitkään, ja herään joskus iltapäivän puolella.

Tänään pitäis taas vaihtaa viihteelle perjantain kunniaksi. Tarkoitus on mennä baariin kaverien kanssa, mutta olen kyllä sopi nut näkeväni yhtä jätkääkin. Olen taas kahden jätkän loukussa... Olen tosi huono tällaisissa tilanteissa, joissa useampi ihminen on musta kiinnostunut. Yleensä vaan unohdan molemmat. Koska oikeasti, ketä nyt musta muka vois pitää? Varsinkaan nyt kun olen lihonnut... Outoa, ja täysin käsittämätöntä. Koska kaiken järjen mukaan muut ihmiset näkee minussa sen saman läskin rumiluksen minkä itsekin näen. Eikö se ole ihan järjenmukaista... eikö?

No, oli tai ei, molempia pitäisi nähdä nyt viikonloppuna. Huoh... saa nähdä mikä soppa tästäkin vielä syntyy. Alkuviikosta (mieluusti jo sunnuntaista) alkaa jonkun asteinen kalorin rajoitus dietti. En ole ikinä oppinut laskemaan ruoka-aineita kuten vaikka proteiineja, joten kalorien laskemisella mennään :) Sekä toi Abc että skinny girl vaikuttaa kuitenkin liian rankoilta (laiska läski täällä hei!) joten luultavasti otan noista toisen ja lisään joka päivään tyyliin 200 kaloria tai jotain. Kyllä silläkin laihtuu, ja kn motivaatio sitten onnistumisen jälkeen palaa, niin voihan niitä kalorimääriä aina laskea.

Aivan, en muuten ole oksentanut tällä viikolla kuin kerran, jee! Eiköhän tämäkin paha tapa taas jää kunhan roskaruoan syönti loppuu.

AIVAN! Multa on tullut kommentteihin paljon kysymyksiä noista mun käyttämistä laksoista. Niitähän siis ei kuuluisi käyttää laihtumiseen, ja moni taho sanookin, ettei ne auta laihtumiseen ollenkaan. Mä en oikein tiedä mitä mieltä itse olen. Mulla ne vähentää ahdistusta jos on syönyt liikaa, ja saatan tällöin välttyä oksentamiselta. Mutta siis, ne mun käytämät on nimeltään Pursennid ex-lax. Niitä saa ihan apteekista, kunhan kehtaa mennä niille tädeille valittamaan ummetuksesta. En oo varma onko niitä siellä hyllyllä vai tiskin alla, niin on parempi jos vaan kysyy.

No niin, siinä tuli taas päivän huonot vinkin ala Marissa. Älkää ostako noita, ja jos ostatte, ja jos jäätte koukkuun, niin ette sit valita mulle. Oma oli valintanne.

Anteeks että tuli ihan järkyttävän pitkä postaus, pienet taputukset niille ketkä jaksoi lukea loppuun! xo

Lots of love,

Marissa

I believe that life is a price, but living doesnt mean your alive

Tänään voin jo paremmin. Anteeksi tosta itsesäälipostauksesta. En minä mitään apua tarvitse, se oli vain joku hetkellinen heikkouden hetki. Kaikki on paremmin... patsi että olen vieläkin lihava. Noin 7 kiloa tiputettavana, sitten olen toivottavasti tyytyväinen. Sitten arvioin uudestaan, ja päätän täytyykö mun laihtua vielä sellaiset 3 kiloa lisää. En toisaalta oikeen henkisesti jaksaisi tätä paskaa enää. Mutta pakko on, kun peilistä kurkkaa monsteri.

Tänään baariin, tai sitten ei. Saa nyt nähdä jaksanko mennä. On ollut erittäin uupunut ja väsynyt olo viime aikoina. Johtuu varmaan mun pienoisista univaikeuksista... Oon parina viimeisenä päivänä nukahtanut vasta tossa aamu viideltä. Sitten vanhemmat valittaa seuraavana päivänä kun olen laiska ja nukun pitkään. Valittavat ja huutavat kun en kuulemma tee mitään töiden haun eteen, ja miten liikun ihmisten seurassa, jotka saavat minut saamattomaksi rahojeni tuhlaajaksi.

Toivon niin että saan työpaikan, ihan vaan jotta että pääsisin muuttamaan täältä nopeasti pois.

Mutta mököttäminen ja angst sikseen, sillä tänään on oikeasti ollut parempi päivä. Illastakin tulee toivottavasti hauska.

Ajattelin aloittaa jonkun dietin maanantaina, ehdotuksia? :)

Lots of love,

Marissa

Oksennan sieluni ja onneni ulos

Vihaan itseäni niin sanoinkuvaamattoman paljon. Eilen illalla taas mässäilin koko illan, oksensin, jonka jälkeen makasin sikiöasennossa itkemässä joku pari tuntia. Petin taas monta lupausta. En saa enää oksentaa, ikinä. Enkä saa enää repsahtaa mättöämään, ikinä.

Tänään kieltäydyin baarista, vaikka on perjantai. Kuvotan itseäni, enkä saa enää repsahtaa juomaan itseni rapakuntoon.

Haluaisin hakea apua tähän kaikkeen paskaan. ainakin siltä tuntuu tänään. Mutta mitä sitten sanoisin? Täysin normaalipainoinen läski, jota ahdistaa oma ulkoinen ja sisäinen olemus.

Joo, ei tosiaan tuu tapahtumaan.

Toisaalta en haluaisi kuluttaa elämääni itseni vihaamiseen. Sillä kun on tapana saada musta erittäin epäsosiaalisen, ahdistuneen ja ilkeän.

Olin tänään koko päivän sen mun uuden ystävän kanssa, niinkuin eilenkin. Sitä pitäisi nähdä myös huomenna, kun mennään illalla juhlimaan. Aika hupaisaa että vietän sen kanssa about yhtä paljon aikaa kuin entisen poikaystäväni kanssa.

Love,

Marissa

Operation Fabulous

Sori ettei musta ole taas kuulunut pariin päivään. Vai onko siitä jo pidempään? En yhtään muista koska kirjoitin tänne viimeksi. Ennen niitä lauantain juhlia? Niin kai. Kauheasti on tapahtunut sen jälkeen... en tiedä mistä aloittaa. Olen viettänyt yhden uuden kaverin kanssa tosi paljon aikaa. Mulla on ollu tosi hauskaa, ja oon huomannut että se saa mut jotenki tosi paljon sosiaalisemmaksi.

Puhutaan tän mun kaverin kanssa tosi usein kaikista kauneushoidoista ja leikkauksista yms. Josta päästäänkin tän postauksen aiheeseen. Otsikko kertoo kaiken. Eli olen tässä alkanut miettimään, että mitä oikeasti saavuttaisin jos laihtuisin tavoite painooni? Paljon joo, mutta en tarpeeksi. Mikai tyytyä vähempään kun voisi saada kaiken. Laihtuminen on tietysti tämä mun "päätavoite", mutta sit sen lisäksi voisi alkaa miettimään vähän enemmän muutakin ulkonäköä. esim. hampaiden valkaisu olis erittäin jees, ja tän monen vuoden kahvin juonnin ja satunnaisen oksentelun jälkeen ihan semi tarpeellinen. Mun omat rumat ja hauraat kynnet voisin vaihtaa geelikynsiin. Ja sit itseruskettavaakin vois alkaa käyttää, kun tää mun kalpea iho saa mut näyttämään vieläkin leveämmältä. Ja joku sali jäsenyys vois auttaa laihtumista ja kiinteyttämistä huomattavasti.

.

Tää kaikki vie tietty rahaa, joten nyt alkoi myös tää mun töiden haku ihan kympillä. Mä tarviin työpaikan, jotta voin alkaa sietämään omaa ulkonäköäni paremmin. Jos haluan että peilistä näkyy kerrankin jotain omaa silmää miellyttävää, niin sitten se vaatis kyllä pientä rahallistakin panostusta. Ja siis niin kuin jo sanoin, laihduttamista en todellakaan aio lopettaa, mutta olen vain havainnut, että laihtuminen ei tosiaan riitä tekemään musta kaunista.

Ja siis tästä mun uudesta kaverista. Se on siis ulkonäkönsä suhteen niin perfektionisti, et pientä tervettä (vai mun kohdalla epätervettä, kuka tietää..) alemmuuden tunnetta on tosiaankin havaittavissa. Ens viikolla olis tarkoitus käydä laittaa noi kynnet ja itseruskettavaa laitan tänään. Ja alkoholilla sekoiluja täytyy ehdottomasti rajoittaa.

Wish me luck on operation fabulous ;)

Lots of love,

Marissa

Nothing to do means nothing to say

Eilen mulla oli totaalinen vapaapäivä. Ei mitään tekemistä, eikä ketään kotona. No arvatkaa vaan mihin kulutin päiväni? No tietty syömiseen! Ja tietenkin illalla päädyin taas heittämään laksoja naamaan niin monta, että tuntui kuin vatsa repeäisi palasiksi. Joo, olen ihan helvetin viisas.

No, tänään on onneksi mennyt paremmin. Aamulla vaaka näytti samaa lukua kolmatta päivää peräkkäin. Alkaa pikkuhiljaa sekin ärsyttää. Bmi on nyt taas jämähtänyt siihen 20.8:aan. Vitun läski.

Tänään olen siivonnut huonettani muutaman tunnin. Mitään suurta eroa ei kyllä edes huomaa, koska keskityin lähinnä kaappien ja laatikoiden siivoamiseen. Sainpahan ajatukset pois syömisestä. Tänään ajattelin tehdä itselleni cashew pähkinä salaattia päivälliseksi. Niiden pähkinöiden lisäksi aion laitaa siihen salaattiin kurkkua, paprikaa, sipulia ja tietty salaattia :D

Huomenna on kaverin juhlat. Se on suunnitellut niitä vaikka kuika pitkään, ja on ihan innoissaan soitellut mulle kok päivän. Sinne on pukukoodi, ja mä olen ihan hukassa että mitä oikein laitan päälle. Kuulemma jotkut siistit bilevaatteet pitäis olla. Olen hieman huolissani, sillä pelkään näyttäväni kaikissa vaatteissani ihan hirveältä, ja sinne on tulossa ihan kauheasti kaikkia liian kauniita ihmisiä. En varmaan edes tunne sieltä kuin joku neljä ihmistä, ja olen pienen pakokauhun vallassa.

Mutta ei siitä sen enmpää. En saanut sitä opiskelupaikkaa mihin hain, joten nyt mua odottaakin välivuosi. Ei yhtään jaksais innostaa mikään töiden haku, joku cv:n vääntäminen ja niissä haastatteluissa istuminen. En ole tainnut muuten olla koskaan varsinaisessa työhaastattelussa, niin ei niihinkään osaa varautua.

Tulipas sekava postaus, sori.

Hauskaa perjantaita murut!

Lots of love,

Marissa

Good days always end in bar fights

Eilinen ilta venyi aika pitkäksi, tulin kotiin siinä neljältä aamulla. Sitä tämä kesä teettää. Heräsin ihme ja kumma tänään kuitenkin ilman krapulaa. Tosin heräsin vasta tossa kahden aikaan, oops!

Näin tänään kaverieita, mentiin ravintolaan syömään, ja sen jälkeen yksille. Olen erittäin ylpeä että kävelin kotoa kaupunkiin, enkä mennyt bussilla niinkuin mun teki tietty mieli. Ravintolassa otin kana salaatin ilman sitä jotain ihme mönjä kastiketta (=turhia kaloreita). Oli muuten ihan törkeen hyvää. Illalla olis vielä tarkoitus mennä baariin. Tarkoituksena on vetää hillityt perseet yhden mun parhaan kaverin kanssa.

Siitä voikin siirtyä seuraavaan aiheeseen. Epätoivoiseen laihtumiseen. Kun ei se kesällä ole niin helppoa. Okei, en mä nyt ole ihme kyllä lihonnutkaan tällä dokaamisellani, mutta haluaisin oikeasti nyt laihtua! Huomenna ja perjantaina on sit taas tiukka linja. Tämä siis tarkoittaa ei baareilulle ja muullekin hauskanpidolle.

Olen muuten pannut merkille, että hiusten harvenemisen, huonokuntoisten kynsien, sekä jatkuvan masennuksen lisäksi tämä jatkuva laihdutus on huonontanut mun immuuni järjestelmää. Olen taas kipeä. Viimeksi olin kipeänä ehkä noin 2 viikkoa sitten. Ei oo kiva. Nyt oon ihan nuhainen, nenä vuotaa ja ääni on ihan pois.

Palaillaan huomenna, nyt täytyy alkaa meikkaa. Huomenna olis tarkoitus ottaa aurinkoa, ja lukea Terveys lehtiä ja Sofi Oksasen Stalinin lehmät kirjaa. Olen muuten tosi tyytyväinen että ostin sen, ainakin tähän mennessä se on ollut ihan loisto kirja :)

Lots of love,

Marissa

Kysymyspostaus: Vastaukset!

Vastasin järjestäen kaikkiin teidän kysymyksiin. Huhhuh, meni muuten joku pari tuntia noihin vastauksiin, mutta onneksi mulla ei ollut tänään paljon muuta tekemistä. Kävin muuten jo tänään siellä vaa'alla, ja olin lihonnut. Yhyyy! Mutta onneksi vain kilon, ja sekin lähtee toivottavasti nopeasti, kun palaan normaaliin ruokavalioon. Mutta nyt niitä vastauksia:


Mistä ja milloin syömishäiriösi alkoi?
- En ole ihan varma. Olen aina tuntenut olevani rumempi kuin siskoni ja itsetuntoni ei ole pienenäkään ollut mikään kauhean korkea, johtuen ehkä osittain siitä että mua kiusattiin tarhassa aika kauan. Eikä mulla kyllä ole mitään sh:ta diagnosoitu, vaikka tää mun syöminen vammaakin aika pahasti suuntaan ja toiseen.

Lempielokuvasi?
- Requem for a dream. Se on niin surullinen, mut silti jotenkin ihan loistava. Tai Hang Over, koska en muista minkään muun leffan aikana nauraneeni niin paljon :D

Tämänhetkiset mittasi?
- En tiedä mittojani, koska en omista mittanauhaa. Tiedän, tosi tyhmä syy olla mittaamatta, mutta oon laiska ja rahaton, niin en oo saanu hankittua mittanauhaa.

Mittasi alimmillaan (saman pituisena kuin nyt)?
- Kts. edellisen kysymyksen vastaus.

Lempikukkasi?
- Auringonkukka. Ne on ihanan piristäviä.

Ketkä julkkikset thinspaavat sinua eniten?
- Nicole Richie, jonka ehkä huomaa tässä blogissa olevista kuvista, esim. tosta bannerista. Myös Mary-Kate Olsen ja Taylor Momsen toimivat loistavana thinspona.

Lempihedelmäsi?
- Mandariinit, koska niissä on vaan noin 30-35 kaloria. Ja kyllä ne ihan hyviltä maistuukin, mutta se nyt ei ole niin tärkeää. Myös mansikat on kalori määränsä ja makunsa puolesta ihania, mutta ne ei kyllä ole hedelmiä :D

Kuinka pitkä olet?
- Pitkä, pidempi kuin suurin osa kavereistani.

Lempi alkoholijuomasi?
-Mohito

Suosikki urheilulajisi?
- Tanssiminen, koska se ei ikinä tunnu tylsältä. Silti mun useimmiten tulee vaan käveltyä tai tehtyä lihaskuntoa. En pahemmin pidä urheilusta, jonka vuoksi silloin joskus ajattelinkin, että vähäinen syöminen on urheilua helpompaa.

Pituus? Paino?
- En ainakaan toistaiseksi ilmoita näitä täällä blogissa, koska pelkään paljastuvani jos ilmoitan nämä liian tarkasti. Voin kertoa BMI:n olevan tällä hetkellä 20.6. (tiedän, olen läski, eli työtä on vielä paaaaaaaaljon edessä)

Tavoitepaino?
- Tavoite painossani mmun BMI olisi sellainen kaunis 17.8. Ei liikaa, muttei liian vähänkään :)

Kauan sulla on ollut sh?
- Mulla ei siis tosiaan ole mitään diagnoosia, mutta joku vähän vajaa 2.5 vuotta sitten sain tarpeekseni siitä, että tunsin aina olevani se porukan pullein, ja päätin että nyt mä laihdun ja kunnolla.

Miten sh:si alkoi?
- Olin ennen tätä laihdutusta todella masentunut. Satutin itseäni, enkä jaksanut muiden seuraa. Silloin 2.5 vuotta sitten keksin alkaa oksentaa ruokani, jotta saisin vähän laihduttua, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään, ja masennus vaan lisääntyi. Sitten joku pari kuukautta sen oksentelun aloittamisen jälkeen, kun ekan kerran oikeasti aloitin laihdutuksen ilman oksentamista, aloin vihdoinkin näkemään tuloksia, ja se oli niin ihanan huumaavaa. Silloin huomasin myös, miten masennus hälveni aina kun vaaka kertoi mun painon pudonneen. Ja kun terkkari joku kaksi vuotta sitten oli tosi huolestunut mun laihtumisesta muistan miettineeni, että ei kai ketään vaan pakota mua lopettamaan. Muistan hymyilleni sille kauniisti, ja vastasin sen miljooniin kysymyksiin: "Oi, en mä ollut ollenkaan huomannut laihtuneeni" "Ei, en ole ollut millään dietillä" "Vähän on ollut univaikeuksia joo, mutta tää koulunkäynti mua vaan stressaa, kaikki on oikein hyvin". Eli luultavasti toi masennus jotenkin ajoi mut tähän, enpä tiedä.

Onko kukaan tuttusi tietoinen sun sh:sta?
- Yksi mun kaveri tietää tästä pakko laihdutuksesta, oksentamisista, ahdistuksesta ja muusta, ja entinen poikakaveri tiesi myös kaiken paitsi tuon oksentelun.

Lempi leffa?
- Tähän tulikin jo vastattua :)

-"- kirja?
- Varmaan Catcher in the rye (Suomeksi sieppari ruispellossa, mutta se suomenkielinen versio on huonompi). Olen lukenut sen englanniksi pariin kertaan, ja se vaan jotenkin on ihan loistava. Se päähenkilö on nuori jätkä, johon pystyy samaistumaan tosi helposti.

Onko sulla mitään harrastuksia?
- Ei tällä hetkellä. Käyn itsekseni välillä lenkillä, mutta ei sitä nyt harrastukseksi voi sanoa.

Ootko koskaan miettiny miltä susta sitten monen vuoden päästä, kun olet jo mahdollisesti parantunut sh:sta ja mietit nuoruuttasi, mahtaa tuntua kun "heitit" sen takia monta hyvää päivää "hukkaan"? Itse nimittäin olen jostain syystä alkanut omalla kohdallani miettimään tätä :)
- Luultavasti. Vanhempana varmaan kaduttaa, kun ei nuorena elänyt täysillä, vaan laski kaloreita ja istui yksin kotona, kun muut meni ulos ja piti hauskaa. Tähän on nyt jo kulutettu enemmän kuin muutama hyvä päivä... pari vuotta on mennyt, enkä oikeastaan tiedä mitä olen saavuttanut. Laihtunut olen joo, mutta en sitäkään tarpeeksi.

Minkä takia aloitit blogin pitämisen?
- Aloitin blogin pitämisen kaksi vuotta sitten kesällä, kun tarvitsin jotain millä pitää itseni kiireisenä, ja jotain millä saisin vältettyä herkkujen syönnin. Nykyään tämä blogi on mulle kyllä enemmän päiväkirja kuin mikään ajan tappamis paikka. Tästä on tullut mulle todella tärkeä, enkä oikeasti tiedä, miten enää jaksaisin ilman teidän vertaistukea.

Oliko sen aloittaminen mielestäsi hyvä vai huono idea?
- Molempia. Musta tuntuu että tämä syömisvammaus on vaan lisääntynyt tämän blogin aloittamisen jälkeen. Toisaalta se on mahdollistanut juuri tuon yllä mainitun vertaistuen. En pidä itseäni niin hulluna kun tiedän, että muutkin panikoi perhejuhlia ja syntymäpäiviä, ja suunnittelee armottomia laihdutuskuureja.

Tunnetko toisia blogin pitäjiä ihan livenä?
- Yhden kaverin. Se ei kyllä enää pidä sitä blogia yllä, kun sen mielestä se hukkasi elämäänsä kaloreiden laskuun. Olen todella onnellinen että se sai irtauduttua tästä ajattelun vääristymästä vielä kun se siihen pystyi. Itselleni se taitaa olla vähän myöhäistä.

Kirjoitat usein käyttäväsi laksatiiveja, oletko niihin koukussa?
- En mielestäni ole laksoihin koukussa, vaikka käytänkin niitä aika usein. Koska jossain vaiheessa mulla oli ahmimisen jälkeen tapana oksentaa, niin noiden laksojen kanssa saan vältettyä oksentamisen. Ja vaikka eihän niitäkään hyvä ole käyttää, niin ne on musta silti pienempi paha kuin oksentaminen.


Lots of love,
Marissa

Back home

Pikapostaus!!

Vastaan lähettämiinne kysymyksiin huomenna, ja riippuen kiireistä se postaus tulee joko huomenna tai ylihuomenna.

Loma oli aivan mahtava, mulla oli niin hauskaa etten muista koska olisi ollut viimeksi. Tunsin oloni myös poikkeuksetta nätiksi siellä matkalla (en sentään kauniiksi, mutta kuitenkin). Sen jälkeen elämä onkin mennyt aikamoista vaaka lentoa. Lähdin perjantaina Turkuun ruisrockiin, ja Paramore oli kyllä jotain aika täydellistä :))

Aion viimeistään maanantaina käydä vaa'alla, jotta tiedän miten paljon tuhoa toi mun loma sekä toi festari teki mun kropalle. Kauhulla odottaen...

Lots of love,

Marissa