R.I.P to the girl i used to be

En muista koska kirjoitin viimeksi. Siitä on varmasti erittäin pitkä aika. Tässä välissä mulla on mennyt sekä hyvin että huonosti. Ja tarkoitan tällä siis yleisesti elämän kanssa, koska laihduttanut en ole varmaan johonkin kuukauteen. En oikein tiedä, koska ajan tajuni ei ole mistään parhaimmasta päästä.

En ole käynyt vaa'alla. Ehkä parempi niin, en tiedä mitä tekisin jos saisin selville jotain liian järisyttävää. En tajua miten kaikki taas muuttui. Kaikki oli tossa välissä ihan hyvin, tein kesä suunnitelmia ja pidin hauskaa.

Katsoin tänään kuitenkin dvd:ltä jotain ohjelmaa, missä yksi henkilö sairasti anoreksiaa. Ja kaikki ne sen pienet tavat, kaikki oudot rituaalit jotka spottasin ihan välittömästi. Se miten se laittoi huulipunaa joka välissä, käytti säkkimäisiä paitoja, järjesteli ruokaa... Jossain mun päässä varmaan napsahti. Miettisin, että hei, mähän olin ennen toi tyttö. Ja jostain syystä en ole enää. Ja en tiedä minkä takia tämä sai mulle ihan hirveät omantunnon tuskat.

Päädyin oksentamaan kolmesti heti sen ohjelman loputtua. Vanhoista tavoista on näemmä vaikea päästä eroon. Nyt kurkkuun sattuu ja ääni on kuin jollain 40 vuotta röökiä polttaneella. Aivan, röökitkin on loppu.

Tuli varmaan erittäin turha postaus. Miettisin tässä välissä, että poistaisin tämän mun blogin, mutta en mä viitsi. Tai oikeastaan halua. Liian paljon haikeita muistoja siitä, miten heitin koko lukio aikani hukkaan laskemalla joka päivä olinko ylittänyt rajani ja olinko siis hyväksyttävä vai epäkelpo ihminen.


Ja kaikesta tähän viimeiseen kolmeen vuoteen mahduneesta paskasta huolimatta, mä kaipaan sitä entistä laihempaa ja hullumpaa Marissaa ihan helvetisti.

Love,
Marissa