Hello love, it's so nice to be home again.

En ole käynyt täällä sitten maanantain. Tai no ehkä kaksi kertaa, ei vaan ole tehnyt mieli tulla kuuluttamaan omaa epäonnistumista. Menkat on taas mua vastaan, ja kaikkea teki koko ajan mieli. Eli tiistai ja keskiviikko meni about peruskulutuksella. Kuullostaapa kamalalta. Ei sentään mennyt yli sen 1500 rajan... näin se pullukka selittelee.


Tänään oli tarkoitus pitää paastopäivä. Ei siitä nyt paastoa tullut, mutta vähillä kaloreilla silti mentiin... vaan joku 140kaloria. Eli oon tosi tyytyväinen, että kun huomenna joutuu menemään taas kouluun, niin ei välttämättä tää vatsa pömpötä ihan kauheasti.


Kaiken kaikkiaan on ihan positiivinen fiilis. Tää päivä on mennyt hyvin, dietit vaihtoon tuli tv:stä ja sain nukkua ihanan pitkään. Huominen vaan hiukan jännittää. Olen aloittanut jonkun asteisen hedelmä dietin, tai kun en mä punaista lihaa ole tähänkään asti syönyt... niin nyt yritän mennä vaan kasvis linjalla. Niin pelottaa se kouluruokailu, kun siellä kaikki taas katsoo, et mitä siellä syön.


Huomenna perjantaina on yhdet synttärit joihin olen menossa. Osuivat aika huonoon väliin, mutta menen kun olen luvannutkin. Voihan siitä tulla ihan hauskaa, kunhan pidän syömiset kurissa. Jos siellä on jotain tarjottavia, niin otan sen verran ettei järjestäjälle tule paha mieli. Ja alkoholista aion pysyä kaukana, ihan sama miten juovuksissa muut on.


Näin tänään myös eksäni P:n kaupungilla. Sillä oli joku tyttö mukana, en sitten tiedä kuka se oli. P ei kuitenkaan moikannut, ärsyttää... (Kuka tällaista pullukkaa moikkaisikaan?)


Postailen huomenna ennen niitä synttäreitä, kun en lauantaina ehdi.



Stay strong!



Lots of love, Marissa

Moooonday evening

Viikonloppu meni ihan perseelleen, mut nyt olen taas yrittänyt ottaa itseä niskasta kiinni. Tänään olis 300kalorin päivä, mut se kyllä vähän ylittyy. Kai. Riippuu siitä mitä syön iltapalaksi. Täytyy katsoa...

Todella kekseliäs otsikko by the way.


Mun pitäis olla lukemassa kokeisiin, mut jotenkin ei yhtään nappaa. Olotila on saamaton ja pullea. Toivottavasti ainakin jälkimmäinen muuttuisi. Tästä viikosta on tulossa ihan kiva, joka päivälle on jotain erilaista tekemistä. Ja toivottavasti säntäillessäni paikasta toiseen ei ehtis syömäänkään. Ainakaan liikaa...


Olin tänään Chloen kanssa kaupungilla, tappamassa aikaa, ja välttelemässä kokeisiin lukua... miten se osaakin olla niin vaikeaa, ettei vaan pysty keskittymään koulu hommiin? Kauheaa kun jakso vaihtuu, ja kouluruokailusta tulee taas jokapäiväinen kauhu. Panikoin siitä enemmän sitten kun se tulee enemmän aiheelliseksi ;)


Nyt pitäis päästä vähän ellips-laitteilemaan, ettei tää möhömaha ahdistais niin paljon kuin se tekee näin koneen edessä löhötessä. Ei kiva.





Love, Marissa

For a minute there i lost myself

Mä en vaan kestä. Oikeasti, tuntuu että vajoan vaan koko ajan alemmas. Aina kun luulen olleeni pohjalla, löydän jostain kohdan missä vajoan alemmas. En tiedä mitä teille kertoa. Mä en vaan kestä.






Ahdistus on palannut vähintään yhtä kovana kuin aiemmin... se nyt oli varmaan itsestäänselvää. Just nyt kaikki keskittyminen pitäis olla suunnattu kouluun, mut en pysty keskittymään ollenkaan. Söin eilen ihan liikaa, ja tänäänkin olen jo syönyt 7 palaa suklaata (!!!)

Ei ollenkaan hyvä. Painoakin oli viikon aikana tippunu vaan puoli kiloa. En sit tiedä kuinka paljon oli ennen tota perjantain ja lauantain kalori myrskyä. Vituttaa et tuhoan itsentuntoni ja vaihdan positiivisen minäkuvan paloihin suklaata.





Tänään aion siis unohtaa koulujutut (tyhmää, tiedän) ja suunnitella ens viikon ruoat ja tehdä suunnitelman niin et tää viikonloppujen ruokasekoiluilta välttyis.


Ei muuta sanottavaa. Painopalkin palaaminen on aika epätodennäköistä, hävettää toi paino, vaikka se nyt koko ajan tippuukin. Se vaan tippuu ihan liian hitaasti.

Love, Marissa

Go on, and your forgiven

Vittu että olen idiootti. Ahminnaksihan se taas meni. Tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle, seinät kaatuu rytisten mun niskaan, niin että sitä sattuu enemmän kuin mitä siihen on sattunut tähän asti. Rinnasta pistää, en saa henkeä... ahdistaaaaaaa!

1050 kaloria... noin 500 enemmän ku olin tälle päivälle suunnitellu. VITTU!

Ja en voi paastota huomenna, sekin meni pieleen. Ahdistaa niin jumalattomasti. Tältäkö musta tuntui joku viikko sitten, silloin ennen tätä nykyistä diettiä? En muista. Mutta nyt ahdistaa. Söin 3 kuppia muroja... kaiken siihen astisen ruoan päälle. Nyt vatsa pömpöttää niinkuin joku vitun vuorenhuippu. Liikaa hiilihydraatteja, mahassa kiertää, ja se on tosi turvonnut. Ällöttää, tekis mieli vaan painaa pää tyynyyn ja kiljua niin kovaa kuin mitä kurkusta lähtee.

Pitää kuntoilla. Paljon, ja nyt heti.

Huomenna 500 tai 700... mitä vähemmän sen parempi. Pitää vaan jatkaa, ja nousta ylös jos kaatuu. Niin mä teen. Huomenna koko päivä vanhempien kanssa. Pelastakaa mut joku...

Love, Marissa

I feel like this isn't happening fast enough

Sekotan vähän näitä dietin päiviä... lähinnä sen takia että en halunnu "tuhlata" 900 kalorin päivää tähän päivään. Huomenna on kuitenkin perjantai, niin menee kuitenkin enemmän kaloreita. ajattelin et tänään olis voinu tulla 500 kalorin päivä, mut meni vähän pilalle, ja nyt tän päivän kalorit meneekin 580 :[

Eilen jäi toisaalta vähän alle sen 700, kun ei sit tehnyt illalla yhtään mieli mitään. Eli eiliseltä tuli vaan 630, et perjaatteessa jos tohon eiliseen lisättäis toi minkä verran se menee tänään yli, niin sit olis about tasa tilanne. Läski täällä taas yrittää oikeuttaa itselleen lisää ruokaa, arrgh!

Tänään alkaa dietit vaihtoon, jee! Ihanaa et on taas joku tv ohjelma mitä voi seurata, kun en sieltä katso tällä hetkellä muuta kuin ANTM:ää ja greyn anatomiaa. Niin nyt on sit jotain torstaillekin :)

Tänään en ollu koulussa. Ihanaa kun sai välillä nukkua pitkään. Vielä pitäis tsempata, ens viikolla pitäis vielä jaksaa suoriutua noista yo-kirjoituksista. Jotenkin en kuitenkaan kauheasti stressaa, kun olen sitä mieltä, että jos ei niitä asioita vielä osaa, niin ei niitä sitten yhdessä tai kahdessa illassa opikkaan.

Nyt vaan taas ahdistaa. Vatsaan sattuu, vaikka en edes syönyt mitenkään paljon. Äiti oli laittanut ruokaa, niin oli pakko syödä sen kalorimössöä. Sen takia noi kalorit meneekin yli, yhyy!

Huomenna paremmin, pakko. Voi muuten olla, että en saakkaan pidettyä lauantaina 300 päivää, mikä olis jotain niiiiin ärsyttävää. Toivotaan parasta, etten joudu vanhempien valvovan silmän alle koko viikonlopuksi. En yhtään jaksais sitä jatkuvaa kyyläystä.

Välillä (niinkuin nyt) tuntuu vaan niin ylitsepääsemättömän kurjalta. En pääse vierailemaan sen henkilön luonakaan josta eilen puhuin. Häneltä on vierailijat kielletty, ennen kuin tiedetään mikä häntä vaivaa. Huoh...

Oli varmaan aika repaleinen postaus, piti lähteä sivustolta monessa välissä, kun vanhemmat juoksee ohi koko ajan. Pitäis varmaan taas olla lukemassa... Kirjat kutsuu... ja niin kutsuu ellips laitekin.

Love, Marissa

Ps. Olette tärkeitä :))

I will try to fix you

En jaksa, pää räjähtää, ja keskityn siihen, etten ala itkemään.

On pakko tulla jonnekin selittämään...

Mulla on niin paha olo. Ihan kaikesta. Mä olen vaan niin itsekeskeinen et oikein pahaa tekee. Mä ja mun pienet itse aiheutetut ruoka ongelmani. En vaan tajua muiden oikeita ongelmia, kun on niin kiire vaan tuijottaa koko ajan omaa napaa!

Mulle TODELLA tärkeä henkilö joutui tänään sairaalaan. Kun juttelin sen kanssa puhelimessa, se sano et sillä on molemmissa käsissä pari eri letkua, ja sille syötetään ihan helvetisti kaikkia lääkkeitä... Koska nää välkyt lääkärit ei tiedä mikä sillä on vikana!

Mä en saa itkeä, koska vanhemmat alkais vaan kyselee, ja sit itkisin kahta kauheammin. Ja se itku ei vaan loppuis, joten on pakko pitää pokkaa. Puhelimessakin oli pakko pysyä lujana, kun toinen on ihan hermoraunio siellä langan toisessa päässä. Tää on vaan jotain niin kamalaa, tää ihminen on mulle niiiiin rakas, olen tuntenut sen aina, ja se on aina ollu yks niistä ihmisistä, joka oikeasti tuntee mut, ja rakastaa mua just tällasena.

En vaan kestä, miksi aina just sille täytyy sattuu kaikkee tällasta.

Mikään ei nyt kiinnosta, ei yo-kokeet, eikä ainakaan syöminen. Mitä vitun hyötyä ruoasta nyt muka on?

Menen nukkumaan

Heartbroken, Marissa

I did it

Olen ollut kotona jo jonkun aikaa. En vaan osannu tulla kirjottamaan mitään. Osaksi sen takia että tuntuu ku käsi tekis kuolemaa. Mut selvisin siis kuitenkin, enkä menny syömistenkään suhteen mitenkään överiksi. Joku tunnin päästä olis päivällinen katotaan mitä keksin.

On todella outoa, että tänään saan syödä yli puolet enemmän kuin maanantaina. 700 ei olis ollut määrä eikä mikään vielä joku aika sitten, mut nyt se tuntuu tosi suurelta. Eilinen meni hyvin, 450 kaloria, en vaan halunnut syödä sit enää, vaik olis viel saanu. Oli pakko syödä yks omena, ku muuten noi olis jääny vielä pienemmäks. En tiedä osaanko mä tätä 3579 oikein, mut ainakin mulla on toistaiseks pysynyt kalorit kurissa. Ja se on se pääasia.

Olen niin väsynyt. Vai uupunut, en oikein tiedä. Suunnittelen vaan koko ajan. Pienempiä kaloreita, vähä kalorisempia ruokia, liikunnan lisäämistä. Tota viimeistä en kuitenkaan tuu toteuttamaan. Hiton laiskapaska mäkin oon, en saa itseäni edes lenkille pakotettua.

Ihana puoli tässä dietillä olossa on se, että ahdistuksen määrä on laskenut huomattavasti. Tänäänkin lähdin aamulla kirjoituksiin piukalla yläosalla, vaikka olen turvautunut purje-mallisiin paitoihin ainakin viimeisen kuukauden ajan. Jos olen yrittänyt kuvitellakaan laittavani päälle jotain muuta, on ahdistus noussut ihan helveitsti, ja olen päätynyt kuitenkin johonkin purjeeseen.

_

_

Myönnettäköön nyt kuitenkin, etten voinut olla tänään bussissa omalle pysäkilleni asti, vaan jäin jossain puolessa välissä matkaa pois. En vaan pystynyt, mun vieressä istuva tyttö oli niin laiha ja nätisti pukeutunut. Ja mä olin syönyt siellä kirjoituksissa kuitenkin. En paljon, mutta tarpeeksi että mulla oli jotain mitä lähteä kuluttamaan. Eli kävelin noin 30 minuuttia. Eihän se nyt oikeasti vaikuta paljon mitään, koska vaan kävelin, mutta ahdistus väheni kun sai liikuttua.

_

_

Seuraavaksi suuntaan tekemään itselleni päivällistä. Jotain mahdollisimman vähä-kalorista :)

_

_

Love, Marissa

Never give up, it's such a wonderful life

Huomenna on yo-kirjoitusten reaali. Olen ollut ihan hysteerinen koko päivän, kun olen tajunnut miten vähän aiheesta oikeasti tiedän. Vaikka olenkin ollut varsinainen hermoraunio aamusta asti, olen silti yrittänyt esittää tietävää ja rauhallista. Turha huolestuttaa muita, pärjään kyllä itsekseni.

Menin tänään koulun jälkeen kauppaan ostamaan eväitä huomisiin kirjoituksiin. Puolitoista tuntia myöhemmin pääsin vihdoinkin kassojen kautta bussipysäkille, mukanani ruhtinaalliset 7.5 kaloria ostoksia (kivennäisvettä ja sokeriton energia juoma). Hyvä taas, ajattelin seistessäni sateen raiskattavana bussipysäkillä. Senkin ajan olisi voinut käyttää lukemiseen eli ahdistuksen lievittämiseen. Mutta ei sitten. Onpahan edes eväät, otan vaan jotain mitä kotoa löytyy.

Onneksi huomenna on 700 kalorin päivä, että on sitten varaa syödä siellä oikeasti jotain. Olis niin noloa kun maha alkais laulamaan siellä kaikkien kirjoittajien keskellä. Ei kiva.

Eilinen 300 kalorin päivä meni hyvin, kaloreita tuli 330, ja liikunnan jälkeen niitä oli vaan 190, eli kyllä mä mielestäni hyvin onnistuin. Tänään on ollu 500 kalorin päivä, ja tähän mennessä kaikki on menny hyvin, kaloreita on ollu jopa melkein vaikea saada. Tai siis ei nyt vaikeaa, mutta oon tuntenut siitä huonoa omaatuntoa. Ei niin että se olis mitään uutta, mutta kun perjaatteessa on kuitenkin lupa syödä.

Nyt on pakko palata kirjojen pariin kun vielä voin, vuodatan suolaisia kyyneleitä näppäimistölle sitten huomenna joskus neljältä, tai milloin ikinä pääsenkään sieltä kirjoituksista kotiin.

Think thin beauties

Love, Marissa

2468... well, more like 3579

Päätin tänään aloittaa ton 2468-dietin, koska mulla ei oikein ole ollut mitään virallista suunnitelmaa, ja musta tuntuu että siitä mun huono painonputoamisvauhti johtuu.

Eli, suunnittelin helpottavani tota sen verran, että noi numerot oliskin 3579. 200 kaloria on vaan mulle aivan mahdoton, koska mulle on arkipäivisin niin paljon perheen yhteisiä ruokia, et niistä vaan väkisinkin kertyy :(

Porukat on vaan aina paikalla, eikä niille enää kelpaa mitkään mun selitykset. Tänään alkoi siis tolla 300. Olen tehnyt hienot suunnitelmat ja ruoka-ajat tälle päivälle, ja tähän mennessä olen pysynytkin niissä. Odotin ihan että olis tullut ihan helvetillinen nälkä, mutta ei se nyt pahemmin ole iskenyt. Olen vaan juonut ihan tolkuttomasti vettä ja kivennäisvettä (koska se pitää nälkää paremmin, ku kuplat täyttää vatsaa).

Vesi on vaan niin ihanan turvallista. Vesi on aina sallittua, toisin kuin miltein kaikki muu. Miltei kaikesta muusta ahdistuu, ja niin toisaalta kuuluukin. Mutta vettä saa juoda aina, ja juuri niin paljon kuin mieli tekee. Riittääkö jo tää hehkutus?

Olen todella ylpeä tästä päivästä. Syömiset on mennyt tänään hyvin (kerron tarkemmat määrät huomenna, kun tänään syön vielä jotain iltapalaa, katsoo nyt miten paljon kaoreita on jäänyt jäljelle... tietty mitä vähemmän sen parempi). Olen myös tänään miltein koko päivän tehnyt koulu hommia, lukenut yo-kirjoituksiin, ja istunut kirjastossa tunti toisensa perään. Olen myös liikkunut jonkun verran, kulutusta taisi tulla noin 140 kalorin edestä.

Tää postaus on nyt aika luettelomainen, mut välillä näinkin :)

Huomenna pitääkin sitten pärjätä 500 kalorilla, mut eiköhän se tän päivän jälkeen onnistu.

Tsemppiä ihanat!

Love, Marissa

_

Ps. Aivan!! Ja päivää piristi myös se, että ketään kavereista ei maininnut mitään lauantaista. Kyllä tällä iloisella tekohymyllä pysyy ne huterimmatkin kulissit pystyssä ;)

Unknown drunken injuries

Olen paha ihminen. Aiheutan läheisilleni niin paljon huolta ja vaivaa.

Ne synttärit meni ihan perseelleen. Ei välttämättä muiden mielestä, mutta monta alkoholitonta kuukautta ja päivällisen puuttuminen saivat mut aikamoiseen kuntoon. Muistikuvat tolta lauantai-illalta on vähintäänkin huterat. Tänään olen sitten laskenut kehostani löytyviä uusia mustelmia, joita löytyi enemmän kuin laki sallii.

Tuntuu että myös mieleni olisi mustelmilla. Hävettää niin helvetisti, päätin sitten oksentaa oikein kunnolla siellä kaverin synttäreillä. Kaikki kuuli, tutut ja vieraammat. Niin, ja nyt ahdistaa vielä enemmän mennä huomenna kouluun, kun tietää että ne kaikki katsoo mua taas sillä tavalla. Niin kuin mä en muka itse tietäisi miten säälittävä trainwreck mä olen. Ei tarvii tehdä siitä niin suurta numeroa.

Kertokaa mulle miten mä saan pidettyä pääni pystyssä huomenna?

Tänään olen sitten tehnyt kaikkeni, että vaikuttaisin edes mun vanhempien silmissä jotenkin ihmiseltä. Paino oli kaiken sen oksentamisen jälkeen pysynyt samassa kuin viime viikon sunnuntaina. En ole tyytyväinen, mutta tää oli kyllä jo tiedossa, koska olen ollut aivan liian sosiaalinen. Ja kun mä menen ihmisten mukana, niin en mä silloin osaa kieltäytyä, jos joku haluaa mun kanssa vaikka kahville tai syömään. Jos joku oikeasti haluaa viettä mun kanssa aikaa, niin eikö suostuminen ole vähintä mitä mä voin tehdä? Itken sitten läskiahdistusta joskus keskiyöllä kun se ei häiritse ketään.

Ei mua edes normaalisti haittaisi toi liika juominen, tai tää helvetillinen krapula. Ne mä vielä kestän. Ainoa asia mikä mua oikeasti pelottaa on se, että eilen mun kulissit oli niin lähellä kaatumista. Ja niin ei saa enää tapahtua. En saa enää sanoa ääneen sitä, että olen mielestäni lihava. En saa oksentaa laihtumis tarkoituksiin. En saa olla sellainen, koska mun täytyy nousta sellaisen yläpuolelle. Olla parempi, viisaampi ja laihempi. Olla täydellinen.

Nyt katsomaan pirates of the caribbean 2 :))

Love, Marissa

Im not afraid of dying. Im afraid i haven't lived enough

Oh my god! 90 lukijaa.

Olin hetken ihan sanaton.

Kiitos kaikille teille ihanille :))

Tänä illalla olis kaverin synttärit. Luvassa on alkoholilla läträämistä, syömistä ja kamalaa morkkista sitten huomenna. Ahdistus iskee varmaan jo tänään, luultavasti jopa ennen niitä juhlia. Itse asiassa mua ahdistaa tälläkin hetkellä.

Olin eilen Chloen kanssa leffassa. Ahdisti taas, niinkuin mua nykyään aina ahdistaa. Olin laittanut uudet farkut jalkaan, jotka puristi ihan helvetisti. Tunsin oloni niiin paksuksi niiden kanssa, ja ajattelin että kaikki muutkin varmaan katsoo et miten tollanen paksukainen kehtaa käyttää noin piukkoja housuja. Mut ei ketään sitten onneksi katsonut mua mitenkään oudosti. Eilinen meni myös syömisten puolesta aika perseelleen.

Aloitan huomenna laihdutuskuurin äitini tueksi. Tää ei olis oikeasti voinut tulla parempaan väliin, siis tää mun äidin laihdutus. Nyt se ei voi katsoa mua pahasti kun syön vähemmän. Ja toivottavasti se hävittäis ne keittiön kaappien karkkivuoret jonnekin. Sit tällä oli hyvät mahdollisuudet onnistuakin.

Luen tällä hetkellä kirjaa, jonka nimi on siskonmakkara. se on ollu tosi hyvä tähänmennessä. se kertoo jostain 10 naisesta, joilla kaikilla joko on tai on ollu syömishäiriö, ja siinä kirjassa ne käsittelee siihen kuuluvia tunteita. On jotain niin koskettavaa, kun löytää itsensä niistä naisista. Eniten mua siinä kirjassa puhuttelee Annukka ja Laura. Lauralla on anoreksia, ja Annukalla bed. Annukka on diagnosoitu bulimiaan, mut siis jos vähänkin näistä asioista jotain tietää, niinkyllä se on ihan selvä bed. Molemmat heistä puhuu just esim. tosta valehtelusta, josta kerroin viime postauksessa.

Kirjoitin tän eilen bussissa, läskiahdistuksen keskeltä:

Olen laittanut tänään enemmän aikaa itseni laittamiseen kuin varmaan viikkoon. Vaatteita on valittu pitkään, että ne saisivat mut näyttämään mahdollisimman hoikalta. Meikkiä on laitettu varmaan puoli tuntia, että sekin olisi mahdollisimman tarkka ja täydellinen. Mutta mitä enemmän mä näen vaivaa itseni kaunistamiseen, sitä vastenmielisemmältä mä mielestäni näytän. Olen siis aika itsekeskeinen... tai vainoharhainen, miten sen nyt tahtoo nähdä. Kuitenkin, usein jos joku nauraa jossain lähelläni, ensimmäinen ajatukseni on, että hän varmaan nauraa minulle. Koska minä näytän ihan naurettavalta, mille muulle se muka nauraisi? Eihän ketään ihminen koko kaupungissa näytä näin naurettavalta. Ja heti kun olen kirjoittanut ton, mua kaduttaa. Tosi paljon. Koska tollaset ajatukset tekee musta pahan. Ja ehdottomasti itsekeskeisen myös.

Sori että tuli varmaan aika kilometri postaus. Jos jaksoit lukea loppuun asti, onneksi olkoon ;)

Love, Marissa

7 pientä palasta mun elämästä

Kiitos kaunis kuuluu marie.:lle js Neph:ille, kiitos haasteesta :)

Tää on nyt ollu jo joillain, mut ajattelin haastaa:

Lupun (kottaraistanssit)
Äs:n (wanna be size xs)
Peppiinan (peppiina)
Surrycen (wanted!)



Ja tietty ihan kaikki muutkin ihanat, jotka tän vain haluaa/ viitsii tehdä.
sori muuten etten osannut linkittää :(


1. Vihaan liikuntaa. Oikeasti, en tiedä mitään inhottavampaa. Sen takia olen itseni tähän sotkuun saanutkin. Surullista on, että eläisin mielummin minimi kaloreilla, kuin kävisin päivittäin rääkkäämässä itseäni lenkkipolulla.


2. "Keräilen" kynsilakkoja. Niitä ei voi olla liikaa, ja aina on joku värisävy mikä vielä puuttuu. Laitan kynsiäni myös todella usein, ja jotkut ihmiset jopa huomauttelevat asiasta.


3. Valehtelen ihan kauheasti. Olen yrittänyt vähentää sitä, mutta sitten taas löydän itseni selittämässä jotain ihan omaa. Tai jos en valehtele ihan suoraan, niin sitten joko vääristelen totuutta, tai salailen asioita. Toisaalta salailen lähinnä asioita, joita tiedän että toinen ihminen ei haluaisikaan tietää. Saatoin esimerkiksi usein valehdella vanhemmilleni, että olin menossa kaverin luo kun olin oikeasti menossa kotibileisiin silloisen poikaystäväni luo, koska tiesin että he eivät olisi halunneet kuulla totuutta.


4. En osaa olla hiljaa. Minulle tulee kauheat paineet, jos olen porukassa, ja yhtäkkiä onkin hiljaista. Yleensä päädyn näissä kohdissa laukomaan jotain niin tyhmiä juttuja, vain koska minun on äkkiä sanottava jotain, ettei hiljaisuus muutu epämukavaksi.


5. Haluaisin ammatin muodin parista. Häpeän tätä aika paljon, enkä sanoisi tätä tosi elämässä ääneen. En kehtaisi, koska vanhempani ovat jo ilmaisseet melko selvästi, että se ei heistä olisi "oikeaa työtä". Ja jotenkin ajattelen, etten siksikään voi sanoa tätä ääneen, koska en ole tarpeeksi laiha työskennelläkseni ihanien muotiluomusten ja kauniiden mallien keskellä.


6. Olen TOSI usein kipeä. Olen koulusta pois sairastumisen takia joka ikisessä jaksossa. Huono immuunijärjestelmä, vai?


7. Yleinen laiskuus on pahin viholliseni. Osaisin tehdä moniakin asioita nykyistä paremmin. Monet koulujutut olis mennyt paljon paremmin, jos olisin viitsinyt uhrata niille niiden ansaitseman määrän aikaa.



Olen miettinyt, että voisin toteuttaa jotain tällasia erilaisia postauksia vähän useamminkin, että jos teillä on jotain ideoita, niin ehdotuksia otetaan ilolla vastaan :)

(kuvapostaus ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollinen)





Love, Marissa

Life isn't what it seems sometimes

Esimmäinen osa kirjoituksia on takana. Ihan hyvin meni... kai. Ainakin tällä hetkellä luulen että meni aika putkeen. Tietty ei siitä koskaan tiedä. Keskittyminen oli aina välillä vähän jossain muualla (kuten liian suuressa aamiaisessa), mut yritin vaan hengittää syvään ja uppoutua siihen kuulokkeista tulevaan tekstiin.

Syömisten puolesta on tänään menny vähän niin ja näin. Olis voinut mennä paremminkin.

En tiedä mitä sanoa, jotenkin outo ja tyhjä olo. Ei siis fyysisesti tyhjä. En osaa selittää... Jotenkin sellainen "pimeä"-olo.

Haluaisin pukeutua tummiin vaatteisiin, ja meikata silmät mustiksi. Istua bussin perällä viimeisellä penkillä, ja kuunnella jotain musiikkia, mikä sitten soi pelastava mantrana päässä koko päivän, ja pelastaa matikan tunnilta. Kuluttaa tunnit suunnitellen päivän minuutti aikataululla, jokaista ruokaa myöten. Katsoa kuinka tunnit ja päivät juoksee ohi liian nopeasti. Haluaisin värjätä hiukset takaisin mustaksi, ja kävellä koulusta kotiin pakkasessa polttaen tupakkaa. Kuullostaa varmaan kamalalta, mutta tuo ihminen olin mä vähän yli vuosi sitten. Niin monet asiat on muuttuneet, että tosta henkilöstä on tullut mulle täysin vieras. Jotenkin surullista...

love,

Marissa

Play this game over again

Huomenna kouluun. Jännittää, vaikka tiedän että aion lintsata yo-kirjoituksen jälkeen loppupäivän.

(Kun vaan jaksan mennä sinne, antaa kaikkeni, ja sitten lipua hitaasti kotiin. Mieluiten kävellen, valaat ei saa istua bussissa, vaikka nautinkin bussissa istumisesta, vajoamisesta omaan maailmaan musiikin pauhatessa korviin, huomenna täytyy kävellä.)

Olen ollut kipeä liian pitkään. Mä päätän että nyt tää loppuu. Heilautan kättäni niinkuin taikuri, ja bim, olen terve. Toivottavasti.

Huomenna siis kouluun. Jotain hoikentavaa päälle. Mutta ei korkkareita, en voi kävellä niiden kanssa koko matkaa kotiin. Saatan joutua ottamaan bussin matkan varrelta, jos sydän alkaa taas lyömään omaa tahtiaan. Koska se on pelottavaa, enkä halua saada sydänkohtausta alle 20 vuotiaana. Mutta silti on pakko kävellä. Valaat ei saa istua bussissa.

Söin tänään liikaa. Ensin olin koko päivän nälissäni, ja sitten menin ja söin pähkinöitä. Joo, ei niissä olekkaan kuin jotain 600kcal per 100g. Valaat ei vaan tajua.

Tää peli alkaa taas, kuka on valmis?

Tällä viikolla pitää tippua ainakin yksi kilo, muuten en oo tyytyväinen. Paino on jotain järkyttävää, vaikka se on pikkasen pudonnut. Ei tarpeeksi. Olen selkeästi normaalipainoinen, ja se ei riitä mihinkään.

huomenna kouluun, ensimmäisiin yo-kirjoituksiin. Toivottakaa onnea.

Let the thinning begin!

Love, Marissa

Where was i when my fate was read?

Oho, heräsin vasta nyt siihen todellisuuteen, että mulla todellakin on 88 lukijaa. Milloin tässä ehti näin käydä? Mä olen vieläkin mielessäni niissä ajoissa, jolloin lukijoita oli 43. Tai jotenkin ajattelin että niin on vieläkin. Tuntuu että paineet lisääntyi ihan sekunnissa, kun teitä onkin niin paljon enemmän täällä todistamassa mun hetkettäistä ahdistusta.

Ahdistusta niinku just nyt. Tän päivän aikana mun olo on vaan pahentunut, molemmat korvat lukossa, nenä tukossa 24/7. No joo, ja ruoka on mennyt liikaa. Kävin aamulla vaa'alla, ja viikossa on tippunut 1 kilo. En tiedä, olis voinut pudota enemmänkin. Olen aivan varma että olisikin pudonnu, ellen olis tullu kipeäksi ja antanut itseni seota ruoan kanssa nyt viikonloppuna.

Tekosyitä tekosyitä :[

Yo-kirjoitukset alkaa ensi viikolla. Varmaan turhaa edes mainita, että mä panikoin niin paljon että voin melkein pahoin. Kauheaa, että pitäis yrittää saada jotain täydellisiä vastauksia aikaan, vaikka tuntuu että pää räjähtää. Kuitenkin tää on vaan jotain flunssaa, niin ei siitä saa mitään helpotuksia. Pelkkää miinusta kaikki.

Life is what happens when you are busy planning your future.

Love, Marissa

Can't get no love without sacrifice

Musta ei ikinä tule noin kaunista. Sen mä tiedän itsekin. Ja vaikka musta jostain syystä tuliskin muiden mielestä ihan nätti, en mä itse tule pitämään tosta tyhmästä paksukaisesta joka mua peilistä katsoo. Niiden on helpompi pitää tosta ihmisestä kuin mun, koska niiden ei tarvitse kestää sitä 24 tuntia vuorokaudessa. Niiden ei tarvitse mädäntyä siinä kropassa ja kestää sitä sen jatkuvaa valitusta siitä miten se on syönyt taas liikaa.

Niin. Mahdollisuus siihen, että näyttäisin ikinä miltään muulta kuin tuolta valaalta mikä peilistä kurkaa on tällä hetkellä aika pieni. Eiliset kalorit oli jossain 650 paikkeilla, mut tänään tää valas sit anto pakkosyöttää itseää yli peruskulutuksen. Joo, naurakaa ihmeessä, sen mä olen ansainnut.

Mut en huomenna. Huomenna mä en syö (tai ainakin aivan maksimissaan 600 kaloria). En vaikka helvetti soikoon noi kuinka yrittäis sitä "sä olet kipeä, etkä parane ellet syö edes jotain". Eikö ne huomaa, että mä vittu syön koko ajan. Eikö ne näe, että ruokaa tää pullukka tässä nyt vähiten tarvitsee.

Ja kyllä, tiedostan ehkä jotenkin ettei mun kuuluisi ihnota itseäni, ettei se sovi normaaliin käytökseen. Mutta kun ei tällaisesta ihmisestä voi pitää. Ei oikeasti.

Im so sorry for letting you down. I promise that tomorrow will be a better day.

Love, Marissa

You don't get food if you don't do good!

Kuva on Mariannan blogista, tän tytön kroppa on vaan jotain niin täydellistä :)


Olen yksin kotona. Yksin, mutta silti ahdistaa. On koko päivän ahdistanut... miks en laihdu tän nopeampaa? Peilistä tuijottaa edelleen sama paksukainen, jonka naama on sentään meikillä käsittelyn jälkeen ihan siedettävä tän kaiken muun keskellä.


En jaksanut olla tänään koko päivää koulussa. Olin jättänyt aamupalan pelkkään kahviin, ja oli muutenkin huono olo. Vaikka rintaan pisti, ja sydän rummutti omaan tahtiin päätin kävellä koko matkan kotiin. Heti kotiin päästyäni meninkin nukkumaan. Heräsin noin tunti sitten, ja mut pakotettiin syömään päivällistä. Hyi.


Syön tänään varmaan vielä jotain klo.18 ja klo.21. Muulloin en saa, en anna itselleni lupaa. Ei mulla ole tänään ole aikaa tuhlattavana syömiseen. En tiedä oletteko huomanneet, mutta syöminen on yllättävän aikaa tuhlaavaa puuhaa. Ja tämän päivän olen päättänyt pyhittää opiskeluun. Mä haluan että musta tulee parempi kuin mitä mun siskot on ollu. Ennen kaikkea, haluan olla parempi kuin mitä itse olen.


Joten tänään pitää tehdä matikan ja ruotsin läksyt, yksi essee ja kerrata ruotsin kielioppia. Teen varmaan noi läksyt ja kieliopin ennen klo 18.00, että voin sitten ne tehtyäni vähän paremmalla omallatunnolla syödä jotain. Ja jos en saa niitä tehtyä, ei tipu ruokaakaan. Luulen oikeasti että tämä saattaa olla tehokkain (ellei jopa ainoa) tapa millä saan itseni motivoitua kouluhommiin. Että jos silläkin saralla nyt tsemppais, et numerot paranis...


Silti laihtuminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Eli kouluhommien lisäksi tänään täytyy muistaa myös tehdä lihaskuntoa, nuhasta ja pikku kuumeesta piittaamatta.



Dont let food control you, rather control yourself

Love, Marissa

Take a walk on the wild side

Jalkoihin sattuu.

Olin tänään korkokengillä koulussa, ja ne hiertää aika paljon. No, pakko ne oli silti laittaa. Tajusin näet tänään aamulla että näytän niiden kanssa hieman vähemmän lihavalta. Tai siis kyllä mä niidenkin kanssa näytin lihavalta, mutta en ehkä ihan niin järkyttävän lihavalta kuin miltä näytän ilman sitä niiden tuomaa lisä pituutta.

Laihdutuksen kannalta täytyy kyllä myöntää, että tästä itseinhosta on oikeasti hyötyä. Kuullostaapa kamalalta. Mutta siis kun omastakin mielestä näyttää oikeasti huonolta, on todella motivoivaa sitten lähteä tätä valaan vartaloa tästä muokkaamaan.

Olen ehkä vähän kieroutuneella tuulella, mutta koittakaa kestää :P

Tänään olen syönyt tähän mennessä jo ihan liikaa. Jogurttia, ja kaksi kuppia muroja. Eilenkin söin ihan liikaa, vähän päälle tuhat kaloria. Liikuntaakaan en ole jaksanut harrastaa. Ja sitten mä vielä ihmettelen et miks olen lihava.

Pelottaa kauheasti se tulevan sunnuntain vaa'alla käynti. Tai siis se mun reaktio sitten niihin tuloksiin. Entä jos multa ei olekkaan tippunut paljon ollenkaan? Sitten vaan kierin jossain itsesäälissä enkä saa mitään muuta aikaiseksi. Ei, niin ei saa käydä.

Kertokaa mulle miten saan itseni motivoitua kouluhommiin, olen niiden kanssa niin rappiolla :S

Stay strong beauties :)

Love,

Marissa

7. syyskuuta 2010, klo 18.30

Mun pitäis tällä hetkellä olla tekemässä kaikkea muuta ku kirjoittaa tänne jotain turhaa :D Ei voi mitään, kun ei kouluhommat taas vaihteeksi inspaa ollenkaan...

Jee, ens viikonloppuna pääsen vihdoinki juhlimaan! Siitä on oikeasti niin pitkä aika, kun oon viimeksi edes juonut mitään et pitää kyllä varmaan koittaa ottaa aika rauhallisesti. Mulla ei kyllä pahemmin ole tapana ottaa juomisen kanssa rauhallisesti, mut pitää vaan koittaa ajatella järkevästi. Mut toisaalta, mitä hauskaa siinä sit on? ;)





Tänään on mennyt hyvin, ja eilenkin meni ihan ok. Mun ei vaan oikeasti tee enää mieli mitään muuta ruokaa ku kahvia ja muroja. Ja kun ei tee mitään muuta mieli, niin kaikkea muuta tulee tietty syötyä sit aika vähän. Et vaikka niistä muroista niitä kaloreita sit kertyy, niin tuleepahan paljon kuituja samalla. Mä siis syön vaan niitä lese-muroja (tyyliin fitness), koska kaikki suklaa ja riisimurot on vaan niin ällöttäviä.


Oon muuten aina ollut tosi nirso ruoan suhteen, mutta tän ruoalla leikkimisen aikana (jos tätä nyt sellaiseksi voi kutsua) musta on tullut aina vaan nirsompi. Oon jättänyt tosi monia eri ruoka aineita about kokonaan pois, tai että syön niitä ihan maksimissaan kerran viikossa. Tällasia on esim. punainen liha, juusto, pasta, riisi, vaalea leipä, ketsuppi, about kaikki jogurtit, kaikki makeiset, monet vihannekset (tiedän et ne on terveellisiä, mut ne on vaan niin pahoja) ja niin edelleen. Mä oikeasti luulen että mulle iskee joku ravintoaineiden puutostila :S
No, toivottavasti ei kuitenkaan...









Love,
Marissa



Ps. GRRRR! Joku ketale oli mennyt lainaamaan sen anoreksia kirjan sieltä kirjastosta, samperi soikoon. Siinä meni multa taas hyvät thinspot sivu suun :((

How can i look so much fatter than everyone else?

Kotona, vihdoinkin. Taas yksi kuollettavan tylsältä tuntuva koulupäivä on saatu päätökseen. En tajua miten en jaksa koulussa nykyään enää ollenkaan. Hyvä just näin ennen kirjoituksia *huoh

No joo, olin tänään kirjastossa lukemassa "Tapa minut, äiti"- nimistä kirjaa, joka kertoo anoreksiaa sairastavasta tytöstä hänen äitinsä silmin. Nappasin tän eilen neph:in blogista, ja suuntasin tänään suoraan koulun jälkeen kirjastoon. Olen kuitenkin hävittänyt kirjastokorttini, joten kirja ei päässyt kotiin asti, vaan luin sitä vaan itse kirjastossa jonkun matkaa. Vois mennä huomenna jatkamaan, ellei sitä sieltä siihen mennessä lainata :D Oli aika mukaansa tempaavan tuntuinen :)

Laihdutuksen suhteen en oikein tiedä missä menen. Vaaka näytti äsken sillä käydessäni paljon mukavampi lukemia kuin pitkään aikaan, joten suunta taitaa nyt vihdoin olla oikea. Lupaan ruveta taas käymään joka sunnuntai säännöllisesti vaa'alla, ja laittamaan tuloksia tänne. No, lupaan ainakin käydä siellä ensi sunnuntaina.

Think thin!

Love,

Marissa xo

We ♥ it - haaste

The hair you would die for?

Your dream place to live?

Clothes you would like to wear?

The way you would like to spend most of your days?

Things you would like to have?

Person you would love to look like?

Tästä saa ehkä vähän selkoa millainen ihminen ruudun tällä puolella oikein lymyää :)
Vaihdoin muuten vähän taustaa, jos olin aika tympiintynyt siihen vanhaan banneriin jne. Voi olla et toi vielä tosta vaihtuu, kun en oo ihan 100% tyytyväinen :S

Love,
Marissa

I wish for brighter days...

Aloittaminen olikin sit taas aika vaikeaa.

_

Eilinen meni perseelleen, mut tänään taas uudella innolla eteenpäin. Vielä kun jaksais panostaa kouluun, niin menis sielläkin paremmin.

_

Tänään olis tarkoitus ehtiä tekeemään vaikka mitä, mutta ei sitä intoa ja energiaa ole ollenkaan. Kynnet on ruman sinertävät niinku aina, eli pakko lakata niitä vähintään viikoittain. Alkaa äryttää kun unohdan sitten lakanneeni ne, ja alan kaivamaan esim. laukusta jotain. Nää on mennyt nyt jo toistamiseen pilalle. Ärsyttää.

_

Tänään bussimatka kotiin oli muutern jotain kamalaa. Mulla on ihan hirveä ampiais pelko, ja koko matkan siellä bussissa pörräsi ampiainen. Ja vielä ihan mun vieressä! Olin varmaan aika koomisen näköinen kun kiljahtelin, ja vaihdoin paikkaa joku 4 kertaa :D onneks bussi oli aika tyhjä, ja siellä oli vaan kaikkia vanhuksia. Eikä onneks ketään tuttua.

_

_

Ai niin, ketä aikoo katsoa tänään grey anatomian illalla? :)

_

_

Lots of love,

Marissa