She's alive

En oo pitkään aikaan päivittänyt tänne mitään. Anteeksi. On pitänyt, mutta en ole kehdannut. Olen ollut kipeänä, ja tuntuu kuin en tekisi päivisin muuta kuin söisin vaan ihan koko ajan. Eli läiskeilty on taas oikein olan takaa.

Yksi jätkäkin on pyörinyt kuvioissa. En oikein osaa sanoa siitä sen enempää mitään, paitsi että kun mulla on tunteet sekaisin, niin mulla on tapana syödä vieläkin enemmän. Voi kun kiva -.-

Liityin myös tällä välillä yhden salin jäseneksi, ja kyllä mä "terveellisesti" laihduinkin jo puoli kiloa. Sitten tulin kipeäksi, ja jotenkin siis se salilla käyntikin jäi. Mutta se tosiaan jatkuu kyllä välittömästi kunhan tästä paranen.

En tiedä koska kirjoitan taas. Jotenkin tää blogi ei vaan ole mun tärkeysjärjestyksessä kauhean korkealla, mutta olen oikeasti pahoillani etten saa aikaiseksi päivittää tätä useammin :(

Mutta siis tosiaan, hengissä täällä kuitenkin ollaan. Älkää te olko huolissanne, vaikka ei musta taas mitään vähään aikaan kuuluisikaan :)

Lots of love,

Marissa

How can i love when im afraid to fall?

Haha, luin eilen yöllä kirjoittamani tekstin. Onneksi jätin julkaisematta, sen verran masentavaa/ahdistavaa paskaa oli. Tänään ei oikeastaan ole mennyt paljon sen paremmin, mutta olen sentään pysynyt aika hyvin koko päivän kasassa.

Outoa miten tyhjöltä tää päivä tuntui kun ei tarvinnutkaan mennä töihin. Nyt en ollut ihan niin ahdistunut kuin olen ollut ton viimeisen viikon. Nyt on vaan jotenkin surullinen olo. En osaa selittää. Jotenkin tuntuu kuin olisin auttamattomasti liian vähän.

Tuntuu myös siltä, kuin pitkästä aikaa haluaisin jonkun jätkän taas tähän mun sekasortooni mukaan. Mua ahdistaa myöntää tota, koska mulla on viimeiset puolitoista vuotta ollut aivan selkeää, että ketään jätkää en rupea kuin enintään tapailemaan. Tai en edes itse tiedosta sitä, mutta heti kun juttu alkaa päästä eteenpäin, mä luovutan. Jotenkin mä kai olen tunnevammainen tai jotain, en sit tiedä.

En myöskään tiedä miksi valitan tunne ongelmistani tänne blogiin. Tarkoitus oli tulla kertomaan lähinnä siitä, että mulle on tullut ihan järkyttävä vaa'an pelko. En ole käynyt sillä noin 2 viikkoon, enkä uskalla enää! En vaan pysty, entä jos se näyttääkin jotain ihan hirveää lukua? Koitan taas huomenna aamulla jos vaikka sittenkin uskaltaisin. En voi kuitenkaan luvata mitään ;)

Jotkut on kysellyt jotain venäjä postausta, mutta en mä oikein osaa tehdä sellaista. Mitä haluatte tietää? Ajattelin että voisin kertoa siitä jotain, mutta olis tosi kiva jos lähettäisitte (vaikka anonyymeinä)n jotain kysymyksiä siitä myös, niin tietäisin vähän et mitä haluatte siitä tietää :D

Eli kysymksiä venäjästä, antakaas tulla :)


Lots of love,
Marissa

Kiittämättömästä työttömään

Erosin tänään sieltä töistä, ja vaikka aluksi ahdisti helvetisti mennä puhumaan sille pomolle, niin nyt olo on jo vähän helpottunut. Ainoa asia mikä nyt ahdistaa on vanhemmat. Ne on tehnyt mulle aika selväksi että nyt kun olen jo täysi ikäinen, niin mulla on kuulemma pakko olla joku duuni, koska he eivät kuulemma ala mitään työtöntä sossupummia talossaan katselemaan. Eli uusi työpaikka pitäisi löytyä ja mielellään aika nopeasti.

Kiitos muuten ihanista kommenteista tohon lauantain postaukseen, ihanasti piristi. Tietty toi vanhemmille kertominen ahdistaa, mut muuten mulla menee kai ihan kivasti. Tänään illalla pitäis nähdä kavereita, ja jotenkin on ihan kauhea valas-olo. Kyllä te tiedätte, kaikille tulee sellaisia päiviä, kun kaikki vaatteet näyttää hirveälle, hiukset ei suostu osoittamaan oikeaan suuntaan, ja peilistä muuten vaan kurkkaa joku monsteri. Tänään on just tollanen päivä.

Mutta, koitan kuitenkin pitää pääni pystyssä, ja kertoa vaan kaikille kavereille (sekä niille vanhemmille) että ei tää nyt vaan ollut mun tyylinen homma. Ehkä kaiken tän masentavan raivoahdistuksen voin kuitenkin jättää mainitsematta.

Lots of love,

Marissa

Ehkä jossain huomisessa onkin kirkasta

Ahdistaa, enkä jaksaisi palata maanantaina töihin. Se paikka saa mut voimaan pahoin. Olen työpäivien jälkeen vihainen, huudan vanhemmille, ja lasken tunteja siihen kun saan mennä nukkumaan. Toivon ettei tarvitsisi herätä aamulla, ja mennä toistamaan kaikki se sama paska uudelleen seuraavana päivänä. Mutta en voi sanoa tätä kellekkään siellä työpaikalla. Joten haen koko ajan uutta työpaikkaa, ja haaveilen sairastumisesta. Eihän se ole tervettä, vai onko?

"Asiat on hyvin vaikken sitä ansaitse.
Sinä olet siinä, kaikkihan on kunnossa.
Enkä kerro mistään kun en tahdo loukata."
Jenni Vartiainen - Kiittämätön


Eilen oli hauskaa, tutustuin uusiin ihmisiin, join liikaa, ja söin liikaa. Silti kaikki on kai ihan hyvin. Tai enpä tiedä. Ahdistus on taas palannut, rintaan pistää, ja ajatukset juoksee sataa. En haluaisi tuntea oloani näin yksinäiseksi, jotenkin eristetyksi.


Sekoan.


Lots of love,
Marissa

Cheers to the freaking weekend

Eli, pääsin tosiaan siihen uuteen työpaikkaan. Ja ei ole oikeasti todellista miten se vie ihan kaikki energian. Iltaisin unelmoin ysiltä nukkumaan menemisestä, mutta jotenkin se silti aina jää, ja päädyn sänkyyn joskus puolilta öin. Eli siis pienoinen univelka onkin jo ehtinyt kertyä tämän viikon aikana. Tänään on kuitenkin pysynyt kalorit sen verran matalana, eli tossa 700 paikkeilla, että voisi mennä vähän kaverien kanssa käymään baarissa "yksillä tai pareilla ihan pikaisesti". Eli luultavasti menee taas yön pikkutunneille ennen kuin pääsen nukkumaan.

Siitä uudesta työstä vielä. Se on siis telemyyntiä, ehkä inhottavin duuni mitä maa päällään kantaa. Kaikkihan vihaa puhelinmyyjiä, minä mukaan lukien. On siis hieman vaikeaa tehdä hommaa, ja yrittää saada asiakas innostumaan, kun ei itseäkään tosiaan kiinnosta. Jostain kumman syystä rahakaan ei vaan motivoi tarpeeksi. Katsotaan kuinka pitkään kestän siellä ennen kuin sekoan lopullisesti, haha.

Ilmoittelen varmaan huomenna tai sunnuntaina miten viikonloppuni vietin. Olen muuten oikeasti pahoillani siitä, että postauksia ei nyt ole tullut niin usein, mutta en oikeasti vaan jaksa enää pitkän työpäivän jälkeen istua koneen ääressä, kun sitä se työkin vaan on.

Viettäkää hauska viikonloppu! :D


Lots of love,
Marissa

Ps. Sori ettei oo kuvaa :(

A working girl

Viikko on alkanut aika hyvin. En ole oksentanut, kalorit ovat pysyneet ihan ok lukemissa. Aivan, ja sain itselleni hommattua työpaikan!! :D

Olen niin tyytyväinen, vaikka ei kyllä ole mikään hohdokas työ, mutta tulee siitä palkkaa kuitenkin. Ja sehän on se pääasia, vai kuinka? Työt alkaa huomenna, ja ai että nyt sitten jännittää. Uudessa paikassa on aina jotenkin hirveä aloittaa, kun ei tunne muita työntekijöitä, ja ei tiedä millaiset oletukset niillä on. Ahdistaa taas aika paljon, mutta uskon että se johtuu just tosta töiden alkamisesta, ja toivon että se sitten jossain viikossa ainakin helpottaisi.

En saanutkaan liityttyä sinne salille. Kävin siellä, mutta se liittyminen ei sitten jotenkin onnistunut. Sovittiin mulle sinne aika, ja se olisi sitten ensi viikolla. Olen tosi innoissani tosta, haluan oikeasti kohentaa vähän kuntoa. Suurin syy liittymiselle on kuitenkin painon putoaminen ja kiinteytyminen. Tietty olisi tosi kiva jos kuntpkin siinä samalla kohenisi :)

Ensimmäiset jouloulahjatkin on ostettu, haha :D

Lots of love,

Marissa

A better day

Arvatenkin eilinen kääntyi parempaan suuntaan, ja tuli vietettyä tosi kiva ilta. haha. Välillä sitä vaan tuntuu että elämä potkii päähän, ja piti päästä sitten jollekin/jonnekin valittamaan :D

Kalorit on tänäänkin mennyt vähän päin persettä, koska en tosiaan eilen uhotessani muistanut että tänään on isänpäivä. Eli naamaan on mennyt myös mutakakkua, kaiken normi ruoan lisäksi. Voisi olla huonomminkin. En sentään oksentanut sitä pois, vaikka eilen illalla sorruin taas tähän mun paheeseen. En oikein tiedä mikä muhun aina menee, kun teen tota tällä tavalla aika harvoin, mutta kuitenkin. Nyt täytyy taas yrittää olla oksentamatta.

Josta tulikin mieleen, että olen huomenna menossa liittymään mun lähellä olevan kuntosalin jäseneksi! Jeejee, olen tästä tosi innoissani, jos se vaikka sais ton painon vähän terveemmin tippumaan. Ettei tulisi siitä syömisestä niin auttamattoman huono omatunto kun tietää, että siitä kuluu kuitenkin osa pois :) Eniten kiinnostaa tuolla kuntosalilla just ne kaikki tunnit, esim. spinning. Zumbaakin on pakko päästä kokeilemaan.

Toivottavasti teillä oli hyvä viikonloppu. Miten meni isänpäivä? :)

Lots of love,

Marissa

Life is a bitch

Kaikki vituttaa. En oikein osaa sanoa miksi, mutta olen aika varma että olen itse syyllinen olotilaani. Lähdin viime postauksen jälkeen Helsinkiin, ja siellä tuli taas syötyä liikaa. Yöllä sitten taas oksensin, ja tänään onkin sitten ollut ihan älyttömän huono fiilis, lähinnä just sen oksentamisen takia. Kaikki mitä syön on liikaa.

Sitten vielä viikonloppu suunnitelmat meni uusiksi. Molemmat kaverini peruivat sovitun menon, ja nyt olen yksin kotona. Tekisi mieli mennä oksentamaan tai nukkumaan. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan tätä postausta, ja juomaan alkoholia.

Laihdutus lähtee kunnolla taas käyntiin huomenna, lupaan! Alottaisin sen muuten tässä ja nyt, mutta kun toi alkoholi ei oli ihan sieltä kevyimmästä päästä, tai siis että siitä tulee kuitenkin liikaa kaloreita. Koitan kuitenkin olla oksentamatta enää tänään, ettei sitten huomennakin ole huono omatunto :L

Toivottavasti huomenna näyttää taas vähän valoisammalta, aivan, ja hyvää lauantaita :)

Lots of love,

Marissa

If change is what life is all about...

Then why is it so sad and so comforting both at the same time?

Mietin taas vaihteeksi liian suuria kysymyksia ja saan ajatukseni auttamattomasti solmuun. Ehkä keskityn vain todellisiin ja tällä hetkellä ajankohtaisiin asioihin, niin pysyn paremmin järjissäni.

Eilinen meni kalorien osalta huonosti. Mutta se ei oikeastaan ahdista mua paljoa. Se oli eilen se, enkä mä voi enää vaikuttaa siihen mitenkään. Kaikenlaiset rangaistukset on alkanut tuntua musta jotenkin oudoilta. Ansaitsenko ne? Oi kyllä. En vain jaksa uskoa että niistä olisi mitään hyötyä.

Olen kohta menossa kaverieni kanssa kaupungille. Suunnitellaan tulevia juhlia, puhutaan tarjooilusta ja vieraista. Ilmoitan huomenna tarkemmin vähän kaikesta, halusin vaan tulla äkkiä postaamaan jotain :)

Lots of love beauties,

Marissa

Back in business!

Moii vaan kaikki murut!! :D Tuliko ikävä? Mulla ainakin tuli.

Venäjällä oliu aika karua, ja syömisiin en kiinnittänyt siellä huomiota juuri ollenkaan. Laskin kyllä joka päivä kalorit, mutta kyllä ne aina nousi sinne tuhannen paremmalle puolelle. Siksi vähän ihmettelinkin, kun vaaka näytti tänä aamuna -1,5 kiloa sinne lähtö painosta. Mutta siis parempi näin, ja oikeastaan sen takia uskalsin tulla tännekin taas kirjoittelemaan.

Nyt marraskuussa on mun mielestä laitettava jo täysi rähinä päälle, mikäli siis on jotain suunnitelmia laihtua pikkujoulu seasonkiin tai olla laihempi sitten jouluaattona ja uutena vuotena. Vaikka talvisin voikin piilottaa itsensä toppatakkien ja suurten neuleiden sisään, niin noista juhlista tulee kyllä mulle aina kauheat ulkonäkö ja vaate kriisit.

Eli, tarkoitus on laihduttaa nyt joku kolme kiloa tässä kuussa, joka on mun mielestä erittäin mahdollinen ja saavutettavissa oleva tavoite, ottaen huomioon, että tässäkin kuussa mulla on jo nyt yhdet juhlat joka viikonlopulle D: Eli alkoholia menee taas luultavasti enemmän kuin saisi, joten viikonpäivät on sitten vastavuoroisesti pysyttävä lujana.

I have a good feeling about this.

And im so glad to be back.

Stay strong beauties,

Marissa

I never really gave up on breaking out of this two star town

The Killers - Read My Mind

Tuli aika paljon kysymyksiä tosta venäjälle menosta, niin avaan tätä juttua nyt paljastumisenkin uhalla vähän tarkemmin. Eli jos joku nyt mut sitten tunnistaa, niin tough luck, fuck my life.

Eli siis, en tosiaan ole menossa mihinkään Pietarin tai Moskovan kokoiseen kaupunkiin, vaan sellaiseen vähän pienempään, ja paljon kauempana sijaitsevaan. Sellaiseen missä ei ketkään ihmiset kuulemma puhu englantia, ja missä ei ulkomaalaisia ole kuin kourallinen. Että mulle tulee mun erittäin rajallisen venäjänkielen tatoni kanssa varmaan ongelma jos toinenkin.

Työkseni hoidan siellä yhden tuttuni taloa ja lapsia. Vähän niinkuin väliaikainen Au pair. Mutta olen siellä tosiaan ainakin näillä näkymin vaan kuukauden, tai siis tällä tämänhetkisellä viisumilla en voi siellä sen pidempään ollakaan.

Aivan, ja lähtö on tossa viikonloppuna.

Tämän viikon aionkin sitten pyhittää sekä real life frendeille, sekä laihduttamiselle. Olen aika varma että en osaa laskea kaikkien siellä myytävien ruokien kaloreita, eikä mulla totta puhuen varmaan ole energiaa mihinkään laihdutukseen siellä. Ne lapset on tosienergisiä, ja tulen kyllä olemaan ihan koko päivän jaloillani, eli kulutusta tulee varmaan enemmän kuin täällä arkipäivisin.

Tänään illalla olen menossa kaverin kanssa kaupungille, ja toisen kanssa leffaan, eli tästä päivästä on tulossa vielä ihan kiva. Toivon myös että saan pidettyä kalorit ihan siedettävissä lukemissa.

Hyvää maanantaita murut! :)

Lots of love,

Marissa

My silence sceams the truth

On tosiaan tullut taas pidettyä vähän taukoa. Lukijoitakin on pari lähtenyt, enkä kyllä yhtään ihmettele. Ikävä v aan kertoa että kirjoitteluun saattaa tulla pidempikin tauko lähitulevaisuudessa, sillä olen lähdössä kuukaudeksi ulkomaille. Tää päätös tuli erittäin nopeasti ja vähän vaan yhtenä päivänä päätin, että lähden. Olen siis siellä vain kuukauden, jonka aikana en varmaan pahemmin ehdi postailla.

Tämä viimeinen viikko onkin mennyt sitten aika pitkälti asioiden hoitamiseen, ja passin kanssa taistelemiseen, hehe. Lähden tossa ensiviikonloppuna.

Viime viikonloppu oli kiva, en mennyt ollenkaan baariin. Perjantaina oli siis se tyttöjen ilta, ja lauantaina ne synttärit, joilta lähdettiin yhteen sellaiseen istumis paikkaan yksille. Otin ehkä maailman parhaimman mansikkamargaritan :D Mutta en sit ollut syönyt siellä synttäreillä, niin tietty suostuin kun muut halus mennä Mcdonaldsille. Mutta joo, alkuviikosta syömiset oli jotain ihan hirveää, koska stressasin tota ulkomaille lähtöä ihan hirveästi. Söin karkkejakin about joka päivä, mitä siis yleensä en tee about koskaan. Karkit kuuluu mun mielestä vaan leffateatteriin ;)

Eilenkään en mennyt baariin, vaan chillasin parin kaverin kanssa yhden tyttökaverini luona. Oli ihan kivaa, vaikka söin sielläkin karkkia :(

Tän mun tulevan tauon aikana koitan vähän laihtua, mutta myös alkaa vähän sietää kroppaani tällaisenakin. En mä nyt oikeasti voi näyttää niin hirveältä kuin luulen, kun kuitenkin olen ihan normaalipainoinen. Hirveäöltä mä silti mielestäni näytän. Mutta katsotaan jos saan perspektiiviä sen kuukauden VENÄJÄLLÄ olon aikana :)

Sori että tää postaus on täynnä hymiöitä, nyt oli vaan sellanen fiilis :D

Lots of love,

Marissa

Ps. Minä kuukausi menee silti hyvin, mitään jätkä draamaa ei ole ollut ja sain tosiaan sieltä ulkomailta töitä :)

What did i do last night?

Mitä ihmettä mä taas eilen sekoilin?

Mulla oli siis se tyttöjen ilta, ja kaikki meni ihan kivasti. Paitsi että söin ihan liikaa. Söin niin pla,jon että aloin voimaan tosi pahoin. Mutta en oksentanut. Mikä on hyvä asia. Toisaalta kuitenkin nappasin kaikki huoneestani löytyneet laksat. Mikä taas ei ole niin hyvä asia. illalla saattaesani kaveriani kotiin myös kaaduin. Asvalttiin, oikein kunnon pyöriminen. Nyt on sitten rystyset, kämmenet ja polvet auki. Nicely done Marissa -.-

Tänään sitten baariin. Tosiaan siis olin koko eilisen illan juomatta, että kaikkea ihme käytöstä ei voi laittaa edes humalan piikkiin. Mutta joo. Tänään ennen baaria pitäisi vielä käydä yksillä synttäreillä. Toivottavasti en söisi siellä paljon mitään. Tavoitteena on syödä max. joku parisataa kaloria, ettei sitten tarvitse baarissakaan juoda niin paljon. Olen muuten jo nyt myöhässä sieltä synttäreiltä. Mun piti olla siellä joku puolituntia sitten. Hups.

Palaillaan huomenna, taidan nyt oikeasti kiiruhtaa niille synttäreille :)

Lots of love,

Marissa

All the good times give you cancer

Ajattelin olla menemättä baariin tänä viikonloppuna. Osittain siksi, että olen aika rahaton, ja osittain siksi että alkoholi lihottaa ja tupakointi on epäterveellistä. Sen sijaan mun luo tulee joitain mun kavereita huomenna, tarkoituksena katsoa leffoja ja juoruilla yms. Perus girls night :)

Mua inhottaa mun vatsa. Se on tollanen löllö... Hyi helvetti. Olen syönyt about sellaisia 1000 kalorin päiviä, joiden siis pitäisi joidenkin tietämättömien ihmisten mukaan silti saada mut laihtumaan. Mutta enpä mä kyllä ole huomannut mitään muutosta, ihan yhtä lihava olen vieläkin. Olen yrittänyt vaan kestää tän mun ulkomuodon, ja keskittyä liikunnan lisäämiseen, ja ruoan terveellisyyteen. Ettei päivän ruokailu olis tyyliin yks jäätelö ja hesen hampurilainen. Joo, niinkin on joskus tapahtunut.

Lauantaina on yhdet synttärit, ja mä panikoin tapani mukaan. Tietty siitä kaikesta ruoasta, mutta myös siitä mitä laitan päälleni. Kaveri haluaa varmaan lähteä sieltä juhlista suoraan johonkin yksille, eikä mulla tosiaan ole varaa. Enkä missään nimessä haluaisi törmätä siihen mun eksään, jonka näin viime viikonloppuna. Se oli meinaan aika hirveää.

Haluaisin käydä ottamassa tatuoinnin. Tiedän tarkalleen minkälaisen ja mihin, mutta uskallusta puuttuu. Miettisin, että jos tekisin siitä palkinnon. Eli kun olisin laihtunut tarpeeksi niin saisin käydä ottamassa sen. Mielipiteitä?

Aivan, ja tänään on sit mun ensimmäinen Minä-kuukauden ruoanlaitto yritys. Yritän tehdä itselleni kanttarelli keittoa sekä leipoa kakun huomista tyttöjen iltaa varten. Saa nyt nähdä mitä siitäkin tulee, on mulla toi peukalo vaan sen verran keskellä kämmentä :D

Lots of love,

Marissa

The show must go on

En sitten pitänytkään taukoa. Tai no, ainakaan pitkää sellaista. Törmäsin baarissa yhteen eksään, joka oli mulle ihan törkeän inhottava. En tiedä miksi mua äsyttää se niin paljon, mutta mun mielestä toi oli niin turhaa. Kaverin mies taas seurusteleekin kuulemma jonkun toisen kanssa. Miksi? Koska miehet on vaan liian vaikeita. Ja mä en todellakaan nyt jaksa alkaa ottamaan niiden päähänpistoista selvää.

Aion aloittaa Minä-kuukauden. Siihen kuuluu lähinnä kaksi sääntöä: 1. saada mun elämä taas raiteilleen, ja 2. Ei mitään mies draamaa.

Toi toinen sääntö nyt on aika itseselvä, eikä sitä tarvitse varmaan sen enempää avata. Toi ensimmäinen sääntö taas on vähän monimutkaisempi. Olen tämänhetkisen elämäntilanteeni takia niin helvetin masentunut ja ahdistunut, koska musta tuntuu että mun elämä on jämähtänyt paikoilleen. Oon vailla omaa kämppää, lihava ja työtön. Tietty noi saattaa olla ihan yleisiä tällaisille vähän vajaa 20-vuotiaille, mutta mulle tämä ei nyt käy.

Kuukauteen kuuluu siis jokapäiväistä työpaikan hankintaa, LAIHDUTUSTA, enemmän liikuntaa, parempaa syömistä. Muita pienempiä tavoitteita on hiusten värjäys, opetella vähän laittaa ruokaa (koska elän aika pitkälle eineksillä, esim. kasvissosekeitolla) ja jonkun kirjan lukeminen.

En sitten onnistunutkaan lähtemään. Kiitos esim. Chrystalille ihanasta kommentista :)

Lots of love, again,

Marissa

I hate to turn up out of the blue uninvited

Mun löysät farkut on mulle sopivat. Jopa hiukan piukat. Voi tätä itseinhon määrää taas. En kykene katsomaan peiliin, kun kasvot eivät näytä omilta. Enhän mä voi näyttää tuollaiselta, enhän?! Mutta kyllä se minä vain ukävä kyllä olen. Ahminnasta on tullut about joka iltaista, oksennan aina välillä. Useimpina iltoina pystyn sen välttämään, mutta en silti aina. Kun valvoo niin paljon muita pidempään, on vaan liian helppo antaa itselleen siihen lupa. Kun ei ketään kuitenkaan saa tietää.

Viikonloppu meni hyvin. Tai no, siis huonosti. Mutta hauskaa oli, vaikka ahdistikin ihan vitusti. Yksi mun läheinen ihminen muuttaa pois. Ja mä en vaan jaksa. Olen surullinen, enkäö jaksa. Olisi edes joku syy nousta aamulla sängystä, mutta sellaista ei nyt tähän hätään löydy.

Alkuviikosta kävin lenkillä, ja tänään leffassa. Näen kavereita, esitän pirteää, iloista, hyvinvoivaa. Kotiin päästyäni en enää jaksa, ja päädyn syömään mitä milloinkin.

Tämä blogi ei nyt oikein toimi mulle. En vaan halua elää näin pulleana, eikä tää mun syysmasennus tai mikä ikinä anna mulle yhtään hengitystilaa laihduttamiselle. Tänne bloogiinkin kirjoittaminen masentaa ja ahdistaa. Pakenenko vai pidänkö taukoa? En tiedä mitä sanoa, paitsi että toivottavasti palaillaan. Ootte tärkeitä.


Näkemiin.

You guys are great support... way better than any bra.

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Tuli tosi iloinen olo, ootte parhaita! :D

Sori oikeasti että kirjoitan paljon harvemmin nykyään, jotenkin ei vaan ole niin paljon "raportoitavaa". Huomenna vaihtuu kaupunki, jejee! Ihanaa päästä vähän tuulettumaan. Muut ihmiset rentoutuu maalla, mutta kyllä mun mielestä kaupungilla olo on paljon rennompaa. Taisin nyt kesänä olla kaksi kertaa mökillä... yhteensä ehkä viisi päivää? En ole ihan varma.

Ainoa ikävä puoli tulevassa viikonlopussani tulee olemaan liikunnan puute. Olen nyt tällä viikolla käynyt useampaankin otteeseen lenkillä, ja kyllä tulee erittäin laiska olo jos ei mene. Tämä on mulle jotain ihan uutta, koska olen ikäni ollut pahin sohvaperuna jonka tiedän. En vain saa itseäni ulos talosta tai irti koneesta. Tämä viikko on kuitenkin ollut poikkeus, sillä se kaverin kanssa kuntoilu on oikeasti tosi hauskaa ja toinen motivoi koko ajan. Syömiset ovat vuorostaan menneet erittäin vaihtelevasti, sekä hyviä että huonoja päiviä on ollut.

Nyt viikonloppu tulee menemään myös syömisten osalta huonosti, sillä en osaa siinä porukassa katsoa syömisiäni ollenkaan. Olen siis menossa muutaman kaverin luo Helsinkiin. Ja siellä ollessa ei rasvaa, viiniä tai karkkeja säästellä. Eli voi olla että tulen maanantaina takaisin hieman lihavampana. Vittu. No, täytyy jatkaa tätä hyvin alkanutta lenkkeilyä ensi viikollakin, että lähtee mahdollinen lisäpaino äkkiä pois.

Pitäisi pakata mutta en jaksa. Tapani mukaan varmaan huomenna lappaan aamulla kaksin käsin vaatteita laukkuun, ja huomaan perillä että mukaan on tullut viidet housut eikä yhtäkään paitaa. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Hyvää viikonloppua kaikille, antakaa itsellenne lupa pitää hauskaa :)

Lots of love,

Marissa

For as long as Im alive, there will be hope.

Päivät lipuvat ohi, eivätkä merkitse paljoa. Valvon vieläkin liian myöhään, nukun liian pitkään ja syön aivan liian paljon. Oksentanut en ole viime postauksen jälkeen kertaakaan, eli jotain edistystä on silti havaittavissa. Menkkojen takia ruokahalu on loputon, mutta jotenkin olen silti saanut puoli kiloa tippumaan... God knows how thats even possible.

Kaverini, jota en ole nähnyt piiitkään aikaan, palasi taas kuvioihin. Olo on taas vähän toiveikkaampi. Ehkä selviän. Ehkä tämä syksy ei sittenkään nielaise minua mukanaan, ehkä jaksan kevääseen asti. Toivon taas parempaa huomista, jaksan taas elää. Ainakin toistaiseksi, ja se riittää. Viikonloppuna kuitenkin erakoiduin aika pahasti, ja peruin kaikki sovitut suunnitelmat. Paitsi lenkin. Kävin kaverin kanssa lenkillä, ja olin niin tyytyväinen että. Sitä täytyy alkaa tehdä useammin. Liikuntaa ja ystävän seuraa samassa paketissa. Sounds too good to be true :)

Erakko viikonloppuani seuraakin sitten semi kiireinen viikko. Viikonloppuna vaihdan maisemaa, lähden kaupungista. Tuuletan päätäni jossain aivan muualla. Silloin on siis blogissa hiljaista. Kerron maanantaina miten meni ja mitä tein.

Nyt alkuviikosta täytyy nähdä kavereita about joka päivä. Keskiviikko ammottaa kalenterissa vielä tyhjyydellään... Täytyy koittaa pitää se päivä tyhjänä, jotta en väsyisi totaalisesti torstaihin mennessä. Hengähdys päivä on varmaan mulle ihan hyväksi.

Aivan, laihdutus. Olen erittäin pahoillani niille lukijoilleni, joita kiinnostaa pelkästään mun epäterveelliset laihdutus tapani/ yritykseni / epäonnistumiset / dietit yms. Yritän parhaani, ja voisin ottaa jotain otteita viime vuoden ruokapäiväkirjastani tässä tämän viikon aikana, kun niitä on kyselty. Tämän vuoden ruokapäivyri on niin täynnä, ja aivan liian kaloripitoinen täällä esiteltäväksi. En yksinkertaisesti kehtaa.

Anteeksi metripostauksesta, ja hyvää maanantaita murut, ootte parhaita :)

Lots of love,

Marissa

"And every night is the worst night ever"

I'm Just A Kid - Simple Plan

Eilen valvoin taas kerran liian pitkään. Päivä oli mennyt ihan hyvin, kalorit jossain 900 paikkeilla. Mutta arvatkaa vaan päätinkö sitten kaikessa viisaudessani jäädä katsomaan leffaa? Ja pakottava tarve syödä koko leffan ajan, kaikki kaapit läpi, kaikki mikä miellyttää naamaan, ja sitten kaikki leffan päätteeksi ulos. Laksat ei enää toimi mun mielestä tarpeeksi nopeasti, joten mitä muutakaan mä voin tehdä?

Tietty sitten alkoi heti kaduttaa, kun olin jo päättänyt jättää tämän. Itkin ja raivosin huoneessani suljetun oven takana, ja taas kerran päätin sen olleen viimeinen kerta. Joten tänään täytyy mennä vähillä kaloreilla, ja mikä vielä tärkeämpää, mennä aikaisemmin nukkumaan. Koska vanhemmat on tosiaan huolissaan, kun nousen joka päivä vasta tossa kello kahdentoista jälkeen. Mutta minkä takia nousisin sen aiemmin? Mitä mulla on, minkä takia mun pitäisi nousta aamulla sängystä? Ei mitään.

Tänään illalla kaverin luo ja huomenna juhlimaan, eikä jaksaisi yhtään kiinnostaa. Miksi en voi vaan nukkua ja unohtua huoneeseeni viikoksi kerrallaan? Kaverit repii mua mukaansa koko ajan. Olen toisaalta kiitollinen, sekä heille että itselleni siitä, että menen jos pyydetään, enkä ala kieltäytymään kaikesta. Ja silti olo on jotenkin yksinäinen...

Ehkä se on taas tää syksy, sitä on hyvä syyttää kaikesta tästä paskasta, vaikka miten se oikeasti mihinkään liittyy?

Wishing for a brighter tomorrow,

Marissa

The hardest part of living is just taking breaths to stay

Neph:in blogissa oli linkki testiin, jossa selvitettiin omaa suhtautumista ruokaan.
Mulla ei toi tulos ollut tosiaan mikään ylläri...

Syöt tunnetilojen mukaan.

Useimmat ovat joskus lohduttaneet itseään suklaalla tai ahmineet paketillisen jäätelöä melkein huomaamattaan.

Jos reagoit kielteisiin tunteisiin syömällä, voit saada kaupan päälle paino-ongelman.

Jos reagoit ahdistukseen syömällä, syöt voidaksesi paremmin mutta saat samalla huonon omantunnon. <- Tämä jos mikä pitää mun kohdalla paikkaansa!

Lohtusyömisestä voi päästä eroon pysähtymällä mieliteon iskiessä ajattelemaan, onko sinulla todella nälkä vai syötkö jostain muusta syystä.


Tajusin, että oksentamisesta on tullut mulle liian helppoa. Ja olen alkanut tekemään sitä vain itseni kiusaksi. Enkä mä halua. En halua kiusata itse itseäni. Joten mun on pakko onnistua laihduttaa "normaalilla" tavalla, eli pienillä kaloreilla. Olen lihonnut noin 5 kiloa tän vuoden aikana, ja se on ihan hirveää!!!!1! Oikeasti joku roti täytyy saada takaisin! Olen koko ajan vaan hokenut itselleni, et se on vaan elo painoa, enkä oikeasti ole lihonnut kuin VAIN 3 kiloa. Pyh ja Pah!

Nyt täytyy oikeasti tehdä jotain muutoksia, ja vähän äkkiä sittenkin. Aion kuluttaa huomisen suunnitteluun, ja itseäni vastaan juonimiseen. Kaivan jostain vanhat ruokapäiväkirjat esiin, ja alan toteuttaa vaikka viime vuoden ruokavaliota. Johan sitten pitäisi alkaa lyyti kirjoittaa!

Taistelutahto kummasti palasi, kun tunnustin tuon järkyttävän lihoamiseni. Toinen tönäisy laihuutta kohti tuli kun sisko sanoi "ei sun kannattais syödä jäätelöä, koska mieti jos lihoaisit vielä tosta lisää!" Joo, anteeks että olen olemassa. Ja nyt alkaa kutistuminen, PAKKO!


Ja Hukka on historiaa....


Love and strong mind!
Marissa

Love it or leave it, you cant understand

Hei vaan, elossa ollaan. Viime viikko on mennyt lihotessa ja oksennellessa. Vituttaa lievästi -.- Olen ottanut linjakseni olla vastaamatta hukan viesteihin. Ei siitä mitään olisi tullut, kun mun mielialat heittelee, eikä se sitten taas ollut sen tyylinen kun mun entiset poikakaverit, joilla olis itsellä ollut vähintään yhtä pahat ongelmat omassa niskassa. Mä en vaan sovi kenellekkään normaalille ja "kunnolliselle" jätkälle.


Ja kaikille huolestuneille; haluaisin sanoa olevani ihan kunnossa, mutta eiköhän se tässä vaiheessa ole aika selvää, että se ei ole totta. Koitan silti parhaani. Yksi mun paras kaveri palaa maisemiin joku parin viikon päästä, ja en malta odottaa. Se on mulle niiiiiin tärkeä, ja se on ainoa ketä tietää mun syömisongelmista ja tästä blogista. Tietty koitan esittää iloista sillekin, niikuin kaikille muillekin. Ei ketään jaksa sellaista hiljaista hissukkaa, joka vaan notkuu kotona. Paitsi että se hissukka olen juuri nyt mä.


Olen katsonut vanhoja kuvia muutaman vuoden takaa, ja tekisin miltein mitä vaan että pääsisin siihen aikaan takaisin. Niitä iloisia iltoja mahtavien kaverien kanssa, ja kaikkea muuta ihanaa. Silloin joku 3 vuotta sitten, kun ei ulkonäkökään vielä ollut tullut ongelma. Mutta se ei ole mahdollista. Eteenpäin on yritettävä mennä, vaikka vaikeaa on.




Toi kuva kertoo niin hyvin tästä hetkestä.

Tänäänkin heräsin tossa vähän yli kaksitoista.

Lots of love,

Marissa

I know I'm selfish, I'm unkind

"Sucker love I always find,
Someone to bruise and leave behind."

Leikin tunteillani, kun niitä nyt kerran on jostain ilmestynyt. Päästän itseni Hukan lähelle, ja sitten revin itseni siitä pois. Annan sen ymmärtää jotain, ja sitten välttelen sitä kunnes se taas uskoo jotain muuta. Lähetän siirappisia teksiviestejä, jonka jälkeen en vastaa sen viesteihin ja soittoihin pariin päivään. Mulla on sitten kai jotain tunteita sitä kohtaan, mutta ne ovat täysin järjenvastaisia ja epätoivottuja.

Musta tuntuuettä P:n jälkeen rakastaminen on mahdotonta. En kykene siihen enää. En vain pysty ottamaan uutta iskua päin naamaa. En kykene huolehtimaan jostain toisesta, kun itsensäkin pinnalla pitäminen on tarpeeksi vaikeaa.

Laihdutus kusee taas ja pahasti. Kun rutiinit puuttuu, myös mun syömisestä puuttuu se kunnon järjestys. Kun päivät on aikatauluttomia ja kaoottisia, myös syöminen on aikataulutonta ja ylenpalttista. Enkä jaksa edes välittää.

Olen linnoittautunut huoneeseeni. Olen ollut tällä viikolla talon ulkopuolella kaksi kertaa. Ja toinen kerta oli kun vein roskat. En vaan jaksa nähdä ketään, en jaksa laittautua, en jaksa hymyillä ja nauraa. Olen kaikkien tuttujen mielestä sosiaalinen ja iloinen, mutta kun kulissien takana lymyääkin jotain ihan muuta. Oksensin tällä viikolla kerran, mutta ei siitä oikein tullut mitään. En jaksa enää edes oksentaa.

En jaksa enää mitään, paitsi nukkua ja katsoa tv:tä.

Koitan piristyä, jotenkin. Anteeksi etten ole postannut mitään taas vähään aikaan, en vain ole jaksanut. Eikä mulla ole oikein mitään kerrottavaa, kun ei mun elämässä nyt tapahdu mitään, kun en jaksa tehdä mitään. Mutta laihdutus on taas pakko saada raiteilleen, ennen kuin herään jonain päivänä ja painan 70kiloa. Se olisi niin sanoinkuvaamattoman hirveää etten pysty edes ajattelemaan sitä. Se ei siis tosiaan ole vaihtoehto.

Pakko laihtua, jotta saan masennuksen ja itseinhon taasd aisoihin.


Lots of love,
Marissa

If life ain't just a joke, then why are we laughing?

Viikonloppu meni vauhdilla alkoholin siivittämänä. Oli kyllä tosi hauskaa. Saatoin vetää hiukan överiksi sen juomisen kanssa, mutta syömiset meni aika nappiin. Ruoka mitä söin oli tosi epäterveellistä, mutta söin koko viikonlopun ajan vain kerran päivässä. No, tänään aamulla vaaka näyttikin ilokseni noin kilon pienempää numeroa kuin osasin odottaa. Ja oi sitä motivaation määrää kun näin sen numeron! Kai siinä jotenkin tajusin, että vaikka kaikki muu mun elämässä menisi niinkuin nyt tällä hetkellä menee, niin aina mä voin sentään turvautua laihdutukseen.

En jaksa selittää nyt Hukasta mitään. Ristiriitaisia tunteita on havaittavissa... Miksi tän pitää olla näin vaikeaa? Tai miks mun pitää tehdä kaikesta aina niin vaikeaa?

Inhottaa kun muut menee kouluun ja mä hillun kotona. Musta tuntuu että mulla alkaa oikeasti masennus nostamaan taas päätään. Vaikka aina välillä tässä laihduttaessakin olen ollut vähän maassa, on tää kuitenkin erilaista. Muistan miten noin kolme vuotta sitten oli sängystä nouseminen aamulla vaikeaa, kun siihen ei tahtonut löytää mitään syytä. Onneksi niistä ajoista on arvet haalistuneet, ja tiedän (toivon) etten enää ikinä alkaisi sellaiseen itsensä tuhoamiseen uudelleen. Nyt kuitenkin syksyn saapuessa alkaa mulle valjeta, että samalla kun muut jatkaa elämässä eteenpäin, niin mä pysyn elämäni kanssa paikallaan. Ja se ahdistaa niin helvetisti.

Okei, en jaksa enää selittää masentavista asioista. Tänään tulee olemaan hyvä päivä! :) Menen illalla kaverin luo, ja päivällä pitäisi jaksaa vähän siivota. Ja se aamuinen pienempi numero oli sen verran piristävä, että sen voimalla pitää jaksaa vetää tämänkin päivän syömiset hyvin.

Hyvää maanantaita murut, ootte tärkeitä!

Lots of love,

Marissa

Keep your feet on the ground, when your head's in the clouds

Perjantai. Siinä on aina ihan omanlaisensa tunnelma. Silloin ei kiinnosta kuinka pitkään on pyörinyt aiempana yönä sängyssä, kuinka paljon ahdistaa, tai kuinka kadoksissa kokee olevansa. Koska perjantaina kaikilla on lupa olla kadoksissa, ja valvoa pikku tunneille. Olen viettämässä koko viikonlopun kaverin luona, taas. Vaikka söisin mitä, niin kaverien ympäröimänä se ei ikinä ahdista niin paljon. Mitä se haittaa jos syön liikaa, jos kaikki muut ympärilläkin tekevät niin?

Alkoholia olen varannut 2 pulloa mukaan. Sillä pääsen toivottavasti tarpeeksi iloisiin tunnelmiin, etten ala taas ahdistumaan. Vaikka Hukkakin on kyllä siellä. Se on samalla ihanaa ja ahdistavaa... Se saa mut tuntemaan oloni nätiksi, mutta samalla esimerkiksi syöminen sen edessä on hirveää. Tai no, mistäs mä sen tietäisin, en oo ikinä syönyt niin että se olisi ollut näkemässä. Mutta ainakin ajatus siitä on erittäin ahdistava.

Aion myös esittää koko viikonlopun niin normaalia että. Ketään ei tule näkemään mun hullua puolta. Eli ei pakonomaista liikuntaa, ahdistus kohtauksia, eikä varsinkaan oksentelua. Aion olla super iloinen ja sosiaalinen ja hauska ihminen.

Kulissit kunniaan! :D

Lots of love,
Marissa

And i will try to fix me

When you try your best, but you dont succeed
when you get what you want, but not what you need
when you feel so tired, but you cant sleep
stuck in reverse...

Vanhempani kysyvät minulta olenko masentunut. Heidän esittäessään kysymystä silmiini tulvii kyyneleitä. Käännyn poispäin ja vastaan "no en kai". Ja läpi menee, niinkuin aina.

Inhottaa, kun yrittää kaikkensa ja silti epäonnistuu. Niinkuin tossa koulun käynnissä. Koko tuleva vuosi ilman rutiineja, ilman opiskelua, ja ilman jatkuvaa kaverien näkemistä. En tiedä miten selviän.

Saan vanhemmilta kaiken haluamani. Paitsi töitä ja täydellisen kropan. Niitä niiden on paha mulle antaa. Ei ne pysty, joten ne antaa mulle kaikkea turhaa, mitä en tarvitse. se saa mut ahdistumaan, koska en mä niiden apua tarvitse. Tai jos tarvitsen, niin osaanhan mä pyytää. Vai osaanko?

Kello on kaksi yöllä. Väsyttää, mutta tiedän etten kuitenkaan pysty nukkumaan.
Ja paino menee varmaan taas väärään suuntaan. En uskalla mennä vaa'alle.

Onneksi sentään huomenna näen Hukkaa..


Lots of love,
Marissa

I like to eat when no one is looking

Olin tänään Hukan kanssa. Kaupungilla, Hukan luona, sitten taas kaupungilla, sitten taas Hukan luona... Tulin vasta pari tuntia sitten kotiin. Mulla oli hyvä päivä. En syönyt Hukan kanssa ollessani mitään. Se tarjos mulle kyllä ruokaa, mutta kehitin jonkun tekosyyn, ja en syönyt. Join vaan vettä koko päivän. Hukka on tosi hyvässä kunnossa, ja mä en. En halunnut sen näkevän, miten tällainen pullukka tyttö söis hänen ruokansa. Hyihyi...

Mutta, tietty kauheassa nälässäni söin heti kotiin tultuani. Keittoa ja pähkinöitä. Ensimmäinen noista on ihan sallittava ja OK, mutta noi pähkinät on niin mun kiellettyjen listalla. Ei olisi saanut, niistä tuli ihan helvetisti kaloreitakin. Ajattelin unohtaa ton skinny girl dietin (EPÄONNISTUJALÄSKIPASKA!) ja sen sijaan koittaa vaan joka päivä syödä mahdllisimman vähän. Aivan max. 1000 kaloria päivässä. Sekin tuntuu ihan kauhealta määrältä, mutta johonkin munkin on pakko pystyä.

Olen muuten nyt virallisesti rahaton, työtön ja vailla tulevaisuutta. Hip hip hurraa! -.-'

Te ketkä pääsitte opiskelemaan, olkaa tyytyväisiä,

koska mä olen teille kateellinen...

Lots of love,

Marissa

I should make up my mind, and grow the fuck up

Minun pitäisi olla jo nukkumassa.

Pitäisi soittaa työpaikka hakemusten perään.
Pitäisi laihtua.
Pitäisi soittaa tutuille mahdollisista työpaikoista.
Pitäisi laihtua.
Pitäisi unohtaa tunteet.
Ptäisi laihtua.
Pitäisi ottaa härkää sarvista, ja mennä vaatimaan valtion virastoilta rahaa.


...Niin, ja pitäisi tietty laihtua.


En osaa päättää mitä teen Hukan suhteen. Tänään illalla olisi tehnyt mieli ottaa laksoja kun ahdisti, mutta en voinut, koska näen Hukan huomenna. Hukka on siis minulle hyväksi.
Toisaalta söin liikaa koska stressasin huomista päivää, ja Hukan näkemistä. Ei Hukka siis olekaan minulle hyväksi. Tai mistä mä mitään tiedän..


Ahdistaa, niinkuin aina nykyään. Haluaisin vain olla tunnoton, ei kipua, ahdistusta, stressiä, tai sitä tunnetta kun keuhkot eivät pysty vetämään sisäänsä ilmaa.


Haluaisin olla vain ilmaa.


Lots of love,
Marissa

Up to my old tricks

Tulin eilen kotiin, ja voitte arvata miten käy kun ihminen on kauan erossa jostain rakkaasta. Miten käy kun rakkaan sitten taas kohtaa. Eilen illalla menu:ssa oli laksa överit, ja tänään onkin päivä kulunut vessaan juostessa. Sairaalla ja erittäin kieroutuneella tavalla olen tyytyväinen. Tämä päivä on ollut niin hirveä, etten halua kokea tällaista enää uudelleen. Tietenkin tiedän, etten lopeta laksojen käyttöä tähän, mutta oletan vahvasti, että huomenna aion syödä sen verran hillitymmin, ettei oksennus tai laksojen käyttö tule tarpeeseen.

Oksentamisen on muuten pakko loppua. Välittömästi. Se on ällöttävää ja vastenmielistä, mutta silti mä teen sitä. Se ei saa jatkua. Se ei sitäpaitsi edes auta mua laihtumaan, toisin kuin voisi kuvitella. Mä olen lihonnut. Nyt tavoitepainooni on matkaa 15 kiloa. Ensimmäiseen tavoitteeseen on matkaa 7 kiloa. Sekin on paljon, mutta tiedän että se on saavutettavissa. Se on mun tähänastisen laihduttajan elämäni pienin paino, 7kiloa tästä painosta pienempi luku. Ja mä haluan sen takaisin.

Söin tänään liikaa. Ei, en vieläkään saanut syötyä 600 kaloria. Tänään kaloreita meni kurkusta alas 990, eli tasan tuhat. Mutta huomenna 600. Yksi entinen bloggari ryhtyi tähän diettiin mun kanssa, joten enköhän mä tähän vihdoinkin pysty. Let the slim down begin!

Lots of love,

Marissa

I dont need your happiness

Kotona taas. Suoraan sanottuna vituttaa. Anteeksi ruma kielenkäyttöni. Tänään on kaikki mahdollinen mennyt pieleen. Tekisi mieli listata kaikki perseelleen menneet asiat tähän, mutta ketä se todella hyödyttäisi? Joten en kirjoita.

Sanotaan vaikka näin, että kulissit ei aina pysy pystyssä, ja ihmiset saa aina välillä selville asioita mitä niiden ei pitäisi tietää. Mutta kokosin itseni yllättävän nopeasti, ja kaikki on luultavasti taas ihan hyvin... ehkä.

Syöminen kusi aika pahasti koko kaverilla olon ajan. Tehtiin ruokaa ja käytiin ulkona syömässä. Ja minä söin tietenkin aivan liikaa (ahnepahaläski). Unohdin tietty laksat kotiin, mikä myös vaikeutti mun stressiä. Oksensin kuitenkin laksojen puutteesta huolimatta vain kerran. Kai siinäkin on yksi kerta liikaa.

Mutta vaikka kaverin luonakin ahdisti, niin kotona ahdistaa aina enemmän. Haluan täältä pois, jonnekin, ihan minne vaan.

Jätkä (jota alan tämän postauksen jälkeen kutsumaan nimellä Hukka, koska olen rakastunut Sofi Oksasen Stalinin lehmät kirjaan) on ollut muhun jatkuvasti yhteydessä. Se haluaa tietää mitä mulle kuuluu ja mitä teen. Kaipaan sitä, vaikka ei saisi. En kaipaa onnea, joka Hukan kanssa tarkoittaa myös ahdistusta. Mua ahdistaa, koska en ole tarpeeksi hyvä... ainakaan omasta mielestäni. Enkä haluaisi sen kehuvan mua tai kaipaavan mua, koska mitä järkeä siinä nyt on? En tajua, ja sekin ahdistaa.

En jaksa miettiä asiaa enempää. Huomenna alkaa taas syömisen vähentäminen. Ja koska mun laskujen mukaan (oli ne sitten kuinka vääristäviä tai muuten vaan huonoja tahansa) en ole vieläkään pärjännyt pelkästään 600 kalorilla, niin se olisi sitten huomenna luvassa. Ja jos onnistun, saan maanantaina nähdä Hukan. Se toivottavasti toimii motivaationa ( ja kyllä, mielelläni pelaan mahdollisella ihmissuhteellani, jos se vain auttaa mua laihtumaan).





Huomiseen murut!

Lots of love,

Marissa

Your perfect the way you are

630 kaloria, VITTU. En kestä, tekee mieli repiä hiukset pois päästä. Tänään oli niin hyvä päivä, mutta toi kalorien ylitys pilasi sen. Olin sen jätkän kanssa, ja mulla oli niin hyvä olo. Paitsi kun jotain söpöiltiin, niin pelkäsin et se huomaa mun jaloissa olevan selluliitin. Tiedän, ihan hullua, mut mua se kuitenkin ahdisti. Myös se ahdistaa, että mulla taitaa olla vähän jotain tunteita sitä kohtaan. Ei hyvä. Kuitenkin kohta tämä koko homma valuu hiekkana sormien välistä, ja sitten sitä ollaan taas ihan paskana ja palasina. Väsyttää...

Ketä muuta ahdistaa tunteet?

Huomenna menen kaverin luo yöksi, ja palaan vasta lauantaina. Sekin ahdistaa. En varmaan pääse tota SGD:tä yhtään eteenpäin siellä ollessani. Mutta viimeistään sunnuntaina mä palaan taas, siihen asti: Pärjäilkää murut!
Olette parhaita, ja aivan täydellisiä :))




Noi sanat on rakkautta :)



Lots of love,
Marissa

If you keep on failing just keep on trying

SGD+200 alkaa tänään, toivottavasti. Nämä mun jätkä ongelmat ajaa mut syömään enemmän ku olen suunnitellut, ja se ärsyttää erittäin paljon. Edellispäivänä söin n.1000 kaloria, ja eilen n.700 kaloria. Mutta miksi en 600!!! En kestä tällaista possuilua. Tänään siis jälleen kerran yritän saada ton mun dietin käyntiin, wish me luck ;)

Tänään tulee olemaan kiireinen päivä. Pitäisi nähdä toista Jätkää, ja sen jälkeen vielä yhtä kaveria. Lueskellessani muiden postauksia minullekin valkeni, että kesäloma alkaa tosiaan olla lopuillaan. Eikä se oikeasti edes pahemmin haittaa mua. Mulla on ollut ehkä tähän astisen elämäni paras kesä... paitsi että en ole laihtunut, yhtään! Mutta vielä on aikaa saada kroppakin kesäkuntoon. Tai kai se on tässä kohtaa jo syyskunto, miten vaan.

Mulla on nyt aika kiire, etten myöhästy tapaamisestani sen jätkän kanssa.

Tulen huomenna infoamaan mikäli SGD on vihdoinkin saatu käyntiin :D

Lots of love,

Marissa

Love is not a competition, but im winning

Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Nyt saa tää jatkuva lihoaminen loppua. Aion huomenna aloittaa ton skinny girl dietin, mutta aion tehdä siitä sellaisen isompi kalorisen. Eli aion joka päivään lisätä 200 kaloria. Osittain sen takia, että oon nyt syönyt niin paljon, että uskon laihtuvani enemmälläkin. Laitan tohon sivupalkkiin kaikki ne dietin päivittäiset kalorit, kunhan saan aikaiseksi... eli luultavasti vasta huomenna :)

Tänään pitäis jaksaa viel siivota huone, koska tää näyttää vähintään siltä että täällä olis pommi räjähtänyt. Kävin laittamassa kynnet, ja nyt tää postauksen kirjoittaminen on ihan järjettömän hankalaa. No, kauneuden eteen on kärsittävä, se nyt on itsestään selvää.

Olen luultavasti päättänyt mitä teen näiden jätkien kanssa. Tällä hetkellä kun ne vaikuttaa mlemmat vielä oikein mukavilta niin annan asioiden mennä omalla painollaan, ja katson miten käy. Mulla on muutenkin ihan kauhea stressi päällä töiden haun sekä tän mun kroppani kanssa, enkä tosiaan kaipais mitään miestä tähän sotkemaan mun jo ennestään erittäin sotkuista elämää. Jotkut jätkä draamat (ja niistä mahdollisesti seuraavat mätöt) on vaan parempi välttää.

Olen kuitenkin päättänyt laittaa itseni julmasti etusijalle. Nyt mä laihdun, nyt mä hankin töitä, ja sitten mä voin olla tyytyväinen kun mä saavutan mun omat tavoitteeni.

Ei sen enempää, kirjoittelen taas kunhan ensin opin käyttämään uusia kynsiäni :D

Lots of love,

Marissa

Theres always time calling for me (metripostaus)

Johonkin se aika aina hukkuu. Viime postaukseen oli joku ihana anonyymi kommentoinut, että minusta ei ole taas kuulunut. En tiedä miksi, mutta oli jotenkin kiva huomata että mua on kaivattu. Ei noin ole ikinä ennen tapahtunut :)

Aika valuu sormien välistä koko ajan muutenkin. Maanantaina piti alkaa dietti, mutta yhtäkkiä onkin jo perjantai, ja niin jäi tälläkin viikolla laihtumiset laihtumatta. Joka päivä mä juoksen johonkin, poukkoilen paikasta toiseen. Valvon pitkään, ja herään joskus iltapäivän puolella.

Tänään pitäis taas vaihtaa viihteelle perjantain kunniaksi. Tarkoitus on mennä baariin kaverien kanssa, mutta olen kyllä sopi nut näkeväni yhtä jätkääkin. Olen taas kahden jätkän loukussa... Olen tosi huono tällaisissa tilanteissa, joissa useampi ihminen on musta kiinnostunut. Yleensä vaan unohdan molemmat. Koska oikeasti, ketä nyt musta muka vois pitää? Varsinkaan nyt kun olen lihonnut... Outoa, ja täysin käsittämätöntä. Koska kaiken järjen mukaan muut ihmiset näkee minussa sen saman läskin rumiluksen minkä itsekin näen. Eikö se ole ihan järjenmukaista... eikö?

No, oli tai ei, molempia pitäisi nähdä nyt viikonloppuna. Huoh... saa nähdä mikä soppa tästäkin vielä syntyy. Alkuviikosta (mieluusti jo sunnuntaista) alkaa jonkun asteinen kalorin rajoitus dietti. En ole ikinä oppinut laskemaan ruoka-aineita kuten vaikka proteiineja, joten kalorien laskemisella mennään :) Sekä toi Abc että skinny girl vaikuttaa kuitenkin liian rankoilta (laiska läski täällä hei!) joten luultavasti otan noista toisen ja lisään joka päivään tyyliin 200 kaloria tai jotain. Kyllä silläkin laihtuu, ja kn motivaatio sitten onnistumisen jälkeen palaa, niin voihan niitä kalorimääriä aina laskea.

Aivan, en muuten ole oksentanut tällä viikolla kuin kerran, jee! Eiköhän tämäkin paha tapa taas jää kunhan roskaruoan syönti loppuu.

AIVAN! Multa on tullut kommentteihin paljon kysymyksiä noista mun käyttämistä laksoista. Niitähän siis ei kuuluisi käyttää laihtumiseen, ja moni taho sanookin, ettei ne auta laihtumiseen ollenkaan. Mä en oikein tiedä mitä mieltä itse olen. Mulla ne vähentää ahdistusta jos on syönyt liikaa, ja saatan tällöin välttyä oksentamiselta. Mutta siis, ne mun käytämät on nimeltään Pursennid ex-lax. Niitä saa ihan apteekista, kunhan kehtaa mennä niille tädeille valittamaan ummetuksesta. En oo varma onko niitä siellä hyllyllä vai tiskin alla, niin on parempi jos vaan kysyy.

No niin, siinä tuli taas päivän huonot vinkin ala Marissa. Älkää ostako noita, ja jos ostatte, ja jos jäätte koukkuun, niin ette sit valita mulle. Oma oli valintanne.

Anteeks että tuli ihan järkyttävän pitkä postaus, pienet taputukset niille ketkä jaksoi lukea loppuun! xo

Lots of love,

Marissa

I believe that life is a price, but living doesnt mean your alive

Tänään voin jo paremmin. Anteeksi tosta itsesäälipostauksesta. En minä mitään apua tarvitse, se oli vain joku hetkellinen heikkouden hetki. Kaikki on paremmin... patsi että olen vieläkin lihava. Noin 7 kiloa tiputettavana, sitten olen toivottavasti tyytyväinen. Sitten arvioin uudestaan, ja päätän täytyykö mun laihtua vielä sellaiset 3 kiloa lisää. En toisaalta oikeen henkisesti jaksaisi tätä paskaa enää. Mutta pakko on, kun peilistä kurkkaa monsteri.

Tänään baariin, tai sitten ei. Saa nyt nähdä jaksanko mennä. On ollut erittäin uupunut ja väsynyt olo viime aikoina. Johtuu varmaan mun pienoisista univaikeuksista... Oon parina viimeisenä päivänä nukahtanut vasta tossa aamu viideltä. Sitten vanhemmat valittaa seuraavana päivänä kun olen laiska ja nukun pitkään. Valittavat ja huutavat kun en kuulemma tee mitään töiden haun eteen, ja miten liikun ihmisten seurassa, jotka saavat minut saamattomaksi rahojeni tuhlaajaksi.

Toivon niin että saan työpaikan, ihan vaan jotta että pääsisin muuttamaan täältä nopeasti pois.

Mutta mököttäminen ja angst sikseen, sillä tänään on oikeasti ollut parempi päivä. Illastakin tulee toivottavasti hauska.

Ajattelin aloittaa jonkun dietin maanantaina, ehdotuksia? :)

Lots of love,

Marissa

Oksennan sieluni ja onneni ulos

Vihaan itseäni niin sanoinkuvaamattoman paljon. Eilen illalla taas mässäilin koko illan, oksensin, jonka jälkeen makasin sikiöasennossa itkemässä joku pari tuntia. Petin taas monta lupausta. En saa enää oksentaa, ikinä. Enkä saa enää repsahtaa mättöämään, ikinä.

Tänään kieltäydyin baarista, vaikka on perjantai. Kuvotan itseäni, enkä saa enää repsahtaa juomaan itseni rapakuntoon.

Haluaisin hakea apua tähän kaikkeen paskaan. ainakin siltä tuntuu tänään. Mutta mitä sitten sanoisin? Täysin normaalipainoinen läski, jota ahdistaa oma ulkoinen ja sisäinen olemus.

Joo, ei tosiaan tuu tapahtumaan.

Toisaalta en haluaisi kuluttaa elämääni itseni vihaamiseen. Sillä kun on tapana saada musta erittäin epäsosiaalisen, ahdistuneen ja ilkeän.

Olin tänään koko päivän sen mun uuden ystävän kanssa, niinkuin eilenkin. Sitä pitäisi nähdä myös huomenna, kun mennään illalla juhlimaan. Aika hupaisaa että vietän sen kanssa about yhtä paljon aikaa kuin entisen poikaystäväni kanssa.

Love,

Marissa

Operation Fabulous

Sori ettei musta ole taas kuulunut pariin päivään. Vai onko siitä jo pidempään? En yhtään muista koska kirjoitin tänne viimeksi. Ennen niitä lauantain juhlia? Niin kai. Kauheasti on tapahtunut sen jälkeen... en tiedä mistä aloittaa. Olen viettänyt yhden uuden kaverin kanssa tosi paljon aikaa. Mulla on ollu tosi hauskaa, ja oon huomannut että se saa mut jotenki tosi paljon sosiaalisemmaksi.

Puhutaan tän mun kaverin kanssa tosi usein kaikista kauneushoidoista ja leikkauksista yms. Josta päästäänkin tän postauksen aiheeseen. Otsikko kertoo kaiken. Eli olen tässä alkanut miettimään, että mitä oikeasti saavuttaisin jos laihtuisin tavoite painooni? Paljon joo, mutta en tarpeeksi. Mikai tyytyä vähempään kun voisi saada kaiken. Laihtuminen on tietysti tämä mun "päätavoite", mutta sit sen lisäksi voisi alkaa miettimään vähän enemmän muutakin ulkonäköä. esim. hampaiden valkaisu olis erittäin jees, ja tän monen vuoden kahvin juonnin ja satunnaisen oksentelun jälkeen ihan semi tarpeellinen. Mun omat rumat ja hauraat kynnet voisin vaihtaa geelikynsiin. Ja sit itseruskettavaakin vois alkaa käyttää, kun tää mun kalpea iho saa mut näyttämään vieläkin leveämmältä. Ja joku sali jäsenyys vois auttaa laihtumista ja kiinteyttämistä huomattavasti.

.

Tää kaikki vie tietty rahaa, joten nyt alkoi myös tää mun töiden haku ihan kympillä. Mä tarviin työpaikan, jotta voin alkaa sietämään omaa ulkonäköäni paremmin. Jos haluan että peilistä näkyy kerrankin jotain omaa silmää miellyttävää, niin sitten se vaatis kyllä pientä rahallistakin panostusta. Ja siis niin kuin jo sanoin, laihduttamista en todellakaan aio lopettaa, mutta olen vain havainnut, että laihtuminen ei tosiaan riitä tekemään musta kaunista.

Ja siis tästä mun uudesta kaverista. Se on siis ulkonäkönsä suhteen niin perfektionisti, et pientä tervettä (vai mun kohdalla epätervettä, kuka tietää..) alemmuuden tunnetta on tosiaankin havaittavissa. Ens viikolla olis tarkoitus käydä laittaa noi kynnet ja itseruskettavaa laitan tänään. Ja alkoholilla sekoiluja täytyy ehdottomasti rajoittaa.

Wish me luck on operation fabulous ;)

Lots of love,

Marissa

Nothing to do means nothing to say

Eilen mulla oli totaalinen vapaapäivä. Ei mitään tekemistä, eikä ketään kotona. No arvatkaa vaan mihin kulutin päiväni? No tietty syömiseen! Ja tietenkin illalla päädyin taas heittämään laksoja naamaan niin monta, että tuntui kuin vatsa repeäisi palasiksi. Joo, olen ihan helvetin viisas.

No, tänään on onneksi mennyt paremmin. Aamulla vaaka näytti samaa lukua kolmatta päivää peräkkäin. Alkaa pikkuhiljaa sekin ärsyttää. Bmi on nyt taas jämähtänyt siihen 20.8:aan. Vitun läski.

Tänään olen siivonnut huonettani muutaman tunnin. Mitään suurta eroa ei kyllä edes huomaa, koska keskityin lähinnä kaappien ja laatikoiden siivoamiseen. Sainpahan ajatukset pois syömisestä. Tänään ajattelin tehdä itselleni cashew pähkinä salaattia päivälliseksi. Niiden pähkinöiden lisäksi aion laitaa siihen salaattiin kurkkua, paprikaa, sipulia ja tietty salaattia :D

Huomenna on kaverin juhlat. Se on suunnitellut niitä vaikka kuika pitkään, ja on ihan innoissaan soitellut mulle kok päivän. Sinne on pukukoodi, ja mä olen ihan hukassa että mitä oikein laitan päälle. Kuulemma jotkut siistit bilevaatteet pitäis olla. Olen hieman huolissani, sillä pelkään näyttäväni kaikissa vaatteissani ihan hirveältä, ja sinne on tulossa ihan kauheasti kaikkia liian kauniita ihmisiä. En varmaan edes tunne sieltä kuin joku neljä ihmistä, ja olen pienen pakokauhun vallassa.

Mutta ei siitä sen enmpää. En saanut sitä opiskelupaikkaa mihin hain, joten nyt mua odottaakin välivuosi. Ei yhtään jaksais innostaa mikään töiden haku, joku cv:n vääntäminen ja niissä haastatteluissa istuminen. En ole tainnut muuten olla koskaan varsinaisessa työhaastattelussa, niin ei niihinkään osaa varautua.

Tulipas sekava postaus, sori.

Hauskaa perjantaita murut!

Lots of love,

Marissa

Good days always end in bar fights

Eilinen ilta venyi aika pitkäksi, tulin kotiin siinä neljältä aamulla. Sitä tämä kesä teettää. Heräsin ihme ja kumma tänään kuitenkin ilman krapulaa. Tosin heräsin vasta tossa kahden aikaan, oops!

Näin tänään kaverieita, mentiin ravintolaan syömään, ja sen jälkeen yksille. Olen erittäin ylpeä että kävelin kotoa kaupunkiin, enkä mennyt bussilla niinkuin mun teki tietty mieli. Ravintolassa otin kana salaatin ilman sitä jotain ihme mönjä kastiketta (=turhia kaloreita). Oli muuten ihan törkeen hyvää. Illalla olis vielä tarkoitus mennä baariin. Tarkoituksena on vetää hillityt perseet yhden mun parhaan kaverin kanssa.

Siitä voikin siirtyä seuraavaan aiheeseen. Epätoivoiseen laihtumiseen. Kun ei se kesällä ole niin helppoa. Okei, en mä nyt ole ihme kyllä lihonnutkaan tällä dokaamisellani, mutta haluaisin oikeasti nyt laihtua! Huomenna ja perjantaina on sit taas tiukka linja. Tämä siis tarkoittaa ei baareilulle ja muullekin hauskanpidolle.

Olen muuten pannut merkille, että hiusten harvenemisen, huonokuntoisten kynsien, sekä jatkuvan masennuksen lisäksi tämä jatkuva laihdutus on huonontanut mun immuuni järjestelmää. Olen taas kipeä. Viimeksi olin kipeänä ehkä noin 2 viikkoa sitten. Ei oo kiva. Nyt oon ihan nuhainen, nenä vuotaa ja ääni on ihan pois.

Palaillaan huomenna, nyt täytyy alkaa meikkaa. Huomenna olis tarkoitus ottaa aurinkoa, ja lukea Terveys lehtiä ja Sofi Oksasen Stalinin lehmät kirjaa. Olen muuten tosi tyytyväinen että ostin sen, ainakin tähän mennessä se on ollut ihan loisto kirja :)

Lots of love,

Marissa