Sick of being "normal"

Haluan laihtua. Haluan että peilistä näkyy tämän valaan sijasta keijukainen - ehkä ruma sellainen, ihan sama. Kunhan se näky muistuttaa enemmän luurankoa kuin merileijonaa. Joten kysymys kuuluu, miksi teen näin??

... Ja eilinen meni perseelleen. Kalorit yli peruskulutuksen, joo tiedän. ÄLLÖTTÄVÄÄ. Miksi en vaan tee asioita niinkuin itse haluan? Ei pitäisi kuunnella muita, kun ne on kaikki niin normaaleja. Helvetti, entä jos normaali ei enää riitä?

Olen todella turhautunut itseeni ja typerään käytökseeni. Olo on tyhmä ja naiivi. Miten luulen koskaan laihtuvani, jos sabotoin omaa toimintaani näin tehokkaasti? Tänään on onneksi mennyt paremmin. Mutta sekään ei riitä. Mä haluan, ja mun täytyy laihtua. On niin masentavaa ajatella, että olen täysin saman painoinen kuin viime keväänäkin. Vielä masentavampaa on toki se, että lihosin tuossa välissä, ja tämänkin painon saavuttaminen on ollut viikkojen työn ja tuskan takana. Olisinko nyt jo pysyvästi oikealla polulla? Toivottavasti, koska en jaksa enää harhailla.

Positiivisempiin aiheisiin: Ostin tänään itselleni ihanat uudet kengät. Ne on ihan perus mustat nahka korkokengät. Ne on niin kauniit! :))

Nyt mun on ihan pakko palata kouluhommine pariin, jos haluan ehtiä katsoa tänään maanantai-thinspot (huippumalli haussa).

Huomiseen murut, ootte tärkeitä!

Love, Marissa

EDIT klo 23.10

Kalorit nousikin 1000. Itkettää ja ahdistaa niin helvetisti. En jaksa itseäni, miksi en vaan voi olla parempi ihminen, miksi mun pitää olla tällainen tottelematon paska. Miksi joudun kestämään itseäni koko ajan... ei mene noi onnenlahjat tasan.

ps. Little miss sunshine oli yks ihanimminsta leffoista joita olen koskaan nähnyt.