Fly away from here

Tämä tyttö lähtee nyt lentokentälle! Nähdään/kuullaan joskus ens viikonloppuna.

Lots of love,

Marissa

Ps. Muistakaa lähettää kysymyksiä mun matkan aikana. Kiitos, love you! :))

Mun päivä kuplassa (&muistutus kysymyspostauksesta)

Tänään on ollut aika tylsä päivä. Ei sinäänsä, näin kyllä pari kaveriani kaupungilla, ja ostin vielä jotain juttuja sitä mun matkaa varten. Mutta silti, jotenkin on ollut sellainen olo, että elää kuplassa. En tiedä olenko selittänyt tästä aiemmin, mutta mulla on usein sellainen olo. Tuntuu siltä kuin eläisi saippuakuplassa, jonka läpi näkee ulkopuolelle, tosin kuplan seinä hieman vääristää. Kupla myös pitää minut visusti omissa oloissani, olin sitten yksinäni tai seurassa. Kaverit saattaa kertoa juttuja, ja minä saatan vastata, mutta unohdan puheet välittömästi.

Ja tänään mä olin kuplassa.

Menin tänään kaverien kanssa myös heseen, josta ostin jäätelön. Nyt on vähän morkkis, koska olen yrittänyt tosissani laihduttaa tota mun matkaa varten. Olen aika hyvin onnistunutkin, tippunut on jossain kymmenessä päivässä pari kiloa. Tiedostan kuitenkin jo nyt että tulen lihoamaan siellä ainakin kilon, ellen jopa enemmän. Mutta siitä hankkiudutaan eroon sitten matkan jälkeen.

Aion tosiaan vastata kaikkiin tulleisiin kysymyksiin (paitsi jos kysytte jotain ihan hirveää) heti palattuani matkaltani, eli vastauspostausta on luvassa joskus 7.-8.7. Ja anonyymistikin voi tietysti kysymyksiä laittaa tulemaan, jos se on helpompaa :)

Postaan vielä huomenna jotain, kyllä mä ehdin ;)

Hyvää tiistaita murut!

Lots of love,

Marissa

Taukoa ja kysymyksiä

Juhannus on sitten takana, ja mun lomamatkani vain muutaman päivän päässä! IIk! Olen niin innoissani! Eli lähtö on keskiviikko illalla, ja takaisin tulen ensiviikon torstaina. Eli pientä blogi taukoa odotettavissa.

Ajattelin tekeväni heti takaisin tultuani kysymyspostauksen, koska yhtäkään sellaista ei tämän blogin historiasta löydy. Kysymyksiä voi toki jättää tähän postaukseen jos niin haluaa, mutta muistutan tästä vielä myöhemmin tällä viikolla, ennen kuin astun lentokoneeseen, ja lennän tieheni ;)

Juhannus meni mulla siis hyvin pitkälti sairastellessa. Kakkua, keksejä ja grillattua lohta tuli syötyä enemmän kuin laki sallii, mutta ilmeisesti kaikki meni mun kroppani sairasteluun, sillä tänä aamuna kun vihdoinkin pääsin vaa'alle, näytti se puoli kiloa vähemmän kuin perjantai aamuna. Eli kaikki se oli tippunut jussin aikana. En tajua tätä ollenkaan, sillä muistan elävästi syöneeni isoäitini tekemää täytekakkua (en pahemmin pitänyt siitä, mutta mielestäni olisi ollut töykeää olla ottamatta). No, mutta ehdottomasti parempi näin.

Tänään olo on vihdoinkin ihan normaali, eli taidan olla aikalailla terve. Tänään pitäisi nähdä kaveria kaupungilla ja käydä ostamassa viimehetken ostoksia ennen matkaa. Tervehtymiseni kunniaksi ajattelin pyöräillä kaupungille. Tuleepahan edes vähän kuntoiltua.

Mutta, lähden nyt syömään välipalaksi mandariinia, ja sitten suuntaan sinne kaupunkiin.

Hyvää maanantaita murut! :)

Lots of love

Marissa

A fever you cant sweat out

Haha, toi nalle puh kuva on niin totta.

Kävin eilen kampaajalla. Jee, nyt nää mun hiukset on vihdoinkin vähän kesäisemmät.

Se kampaaja olikin sitten tämän ja eilisen päivän ainoa positiivinen asia. Ai miksikö?

No, mulla oli eilen töitä heti sen kampaajan jälkeen. Mun oli pitänyt varata se kampaaja tosi aikaiseksi, että edes ehtisin sinne, koska en mä nyt tietty voi töistä pois olla. Oli sitten sen verran kiire, etten ehtinyt syödä siinä välissä mitään, ja mua alkoikin särkemään pää ihan jumalattomasti heti töihin päästyäni. Luulin sen olevan vain kofeiinin puutosta, joten keitin kahvia, mutta eipä se auttanut pätkääkään. Kun sitten vihdoinkin pääsin joskus kuuden aikoihin kotiin, mittasin itseltäni kuumeen. 40 astetta. Oho.

Tosiaan tää mun pää on särkenyt siitä eilisestä lähtien, eikä mitkään kipulääkkeet auta pätkääkään. Olen ihan loppu, ja paruin koko eilis illan. Mä en muista koska olisin itkenyt viimeksi niin, että muita ihmisiä oli paikalla, mutta en välittänyt. Paruin vaan sitä kipeää päätäni.

Äsken kun mittasin kuumeen, niin mulla näytti enää 39 astetta. Että eiköhän tää tästä. Ja nyt jää sit juhannus juopottelutkin väliin, kun en saa lähteä tässä kunnossa mihinkään. On se mukavaa, kun vanhemmat päättää kaikki asiat täysiikäisen tyttärensä puolesta.

Hauskaa juhannusta teille kaikille murut! Juhlitte sit munkin puolesta ;)

Lots of love,

Marissa

Ps. Arvatkaa ketä on taas ihan koukussa OC-sarjaan? Eikö kesäuusintojen kuuluis olla huonoja? Ei mitään tällaisia mahti sarjoja :D

Two good days.

Viimeiset kaksi päivää, sunnuntai ja maanantai, ovat menneet hyvin. Voi tänä aamuna sitä onnea, kun kuljin huoneeni peilin ohi, ja vatsa oli litteä (okei, litteämpi). Tajusin miten vähän aikaa siihen mun matkaan oikein on, ja miten mä haluan siellä olla hoikempi. Ja miten mun vaatteista tosi monet on sellaisia, joita en kehtaa tällä hetkellä käyttää.

Sunnuntai aamun ja maanantai aamun painoilla oli kilo eroa, joka lämmittää mieltä. Ehkä kaikki tää mun lihoaminen onkin vain elopainoa? Se olisi ihan loistavaa, sillä elopaino olisi niiiiin paljon helpompi saada tiputettua. Joku rasvasolujen tuhoaminen onkin sitten ikuinen projekti...

Tietysti tässähän on tulossa mutkia matkaan, niinkuin aina. Olen menossa keskiviikkona baariin, ja viikonloppuna tosiaan on toi juhannus. Vaikeaksi menee, mutta menköön. Mun täytyy vaan yrittää ottaa tää haasteena, ja katsoa miten hyvin selviän. Olen päättänyt käydä joka aamu vaa'alla, jotta pysyisin kartalla painostani, ja huomaisin heti, jos se meinaa lähteä väärään suuntaan. Tällä hetkellä suunta on onneksi kuitenkin oikea :)

Ja Anonyymi, joka kyseli niistä laksoista(=laksatiiveista) viime postauksessa. Laksoja on erilaisia, mutta itselläni on tällä hetkellä sellaisia pillereitä. Aiemmin käytin jauhe versioita, mut ne ei musta toiminut ollenkaan. Ja siis ne ärsyttää suolta, eli ne heittää ruoan joka on jo siirtynyt vatsasta ohutsuoleen pihalle. Ja vatsa ei sitten pömpötä ainakaan mulla ollenkaan niin pahasti seuraavana aamuna. En ole ihan varma olenko ihan 100% oikeassa, eli saa korjata jos joku tietää paremmin. Itse käytän niitä lähinnä sen takia, etten oksentaisi aina kun tulee ruoka ahdistus. Se on kuitenkin mun mielestä huonompi tapa, enkä haluaisi millään enää turvautua siihen. Hampaatkin menee pilalle :(

Mutta jos (ja kun) mulla menee jatkossakin näin mukavasti niin ei mun tarvitse murehtia oksemtamisesta tai laksoistakaan. En väärinkäytä kumpaakaan tapaa silloin kun kaikki menee hyvin. Niinkuin juuri nyt.

Lots of love,

Marissa

PS. Ostin tänään kaupungilta ihanan paidan. Mun pitäisi olla ostolakossa sen mun matkan takia, mutta kun mä näytin siinä paidassa melkein laihalta! Ikävä puoli (vai kenties hyvä puoli?) on se, että tää raha on pois mun juhannuksen juoma rahoista. Mutta, onko teille koskaan käynyt niin, että teidän on ollut pakko ostaa joku vaate, koska se sai teidät näyttämään erityisen hyvältä?

It's called fashion, baby

Laitoin muotiblogin pystyyn. Haha. Katsotaan jos joku sen löytää, niin sitten mulle tuleekin kiusallinen olo. Kävi mielessä tämän blogin kuoppaaminen siinä samalla, ja alusta aloittaminen. Mutta en mä voi luovuttaa. En varsinkaan kun painan vielä näin paljon.

Tänään olikin aikamoinen päivä. Jouduin autokolariin. Hups. No, ei käynyt pahasti tai mitään. Olen ok, ja niin on se toinenkin autoilija. So no worries :)

Tänään en tehnytkään muuten paljon mitään... pyörin kaupungilla, ja shoppailin. Todella järkevää, jos ottaa huomioon että mun pitäis säästää sinne New Yorkiin.

Laihdutus menee vähän paremmin, mutta vieläkin huonosti. Ostin tänään vihdoinkin uusia laksoja. Olo on niiiiiin paljon rauhallisempi nyt kun tietää että niitä on, ihan vaan kaiken varalta. Tyhmää, tiedän... mutta en välitä.

Huomenna menen illalla kaverien kanssa baariin, toivottavasti tulee hauska ilta. Viikonloppuna on myös sen mun läheisen ihmisen hautajaiset. Siinä myös yksi syy miksi haluan sinne baariin. Ei jaksa kalorit niin kiinnostaa, kunhan saa vähän nollattua päätä ennen niitä hautajaisia.

Ei mulla kai muuta. Anteeksi jos (ja KUN) olen nykyään niin huono bloggaaja. Lukijat vaan katoaa, kaks on jo lähtenyt tämän viikon aikana... surullista :(

Mut ihania te, joita jaksaa mun selitykset vielä kiinnostaa, love you beauties!

Lots of love,

Marissa

Marissa has to tell the truth.

Edelliseen postaukseen viitaten, en siis yrittänyt pokata sitä kaverini eksää, vaan tyyppi tuli vastaan, ja mä olen tunnetusti alkoholia nauttineena aika kova flirttailemaan. Ajattelin mainita tästä kaverilleni, mutta en pahemmin keskustella asiasta. Loppujen lopuksi, mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mutta kyllä mun on silti pakko asiasta hänelle kertoa, ettei se kuule jostain muualta. Koska tää jätkä nyt oli vaan hauskaa seuraa, ja tää mun kaveri on mulle paljon tärkeämpi. Nyt täytyy vaan toivoa, että mun kaveri ei pahastu siitä, että vietin aikaa sen eksän kanssa. Yritän myös olla törmäämättä tähän jätkään. Ja kaikki on taas hyvin in Marissa's world ;)

Takaisin muihin asioihin. Sunnuntaina meni työt parin tunnin yö-unien jälkeen yllättävän hyvin. Inhottaa vaan, kun sitten energian puutteessani päädyin syömään eilen ihan helvetisti. Päädyin myös oksentamaan illalla. Vittu. Ei siitä toivottavasti sen enempää. Ihnottaa tää nykyinen ulkomuoto. Vaa'an mukaan en edes ole lihonnut mitenkään kauheasti, mutta HYI! Vatsa on ihan kamalan näköinen. Olen jotenkin tyytyväinen, että nyt tällä viikolla pitäisi olla vähän kylmempää, niin ei ainakaan tarvitse mennä sinne julkiselle rannalla. Ei tämän löllö vatsan kanssa voi näyttäytyä!

No joo, näin tänään kaveria, ja yritin selvitellä faktoja ja varauksia heinäkuuhun osuvaan matkaani! :D Olen tosi innoissani, että pääsen matkalle... Olen tainnut mainita tästä täällä blogissa jo joskus aiemmin keväällä. Mutta joo, voin selittää siitä joskus vähän enemmän, nyt ei jotenkin innosta. Aihdistaa vaan nää mun läskit. Pitäis laihtua, mutta ei tällä mun juhlimisen (alkolin) määrällä paljon voi laihtua. Tiedän et pitäis varmaan pysyä selvänä, ja välttää niitäkin tuhia kaloreita, mutta ei nyt kesällä ole iltaisin mitään muutakaan tekemistä, varsinkin kun kaikki kaverit menee noin kolme iltaa viikossa johonkin baariin.

Tulipas repaleinen teksti. En pysty nyt keskittymään, läskiahdistus haittaa. Koitan rauhoittua, ja päästä nopeasti nukkumaan. Pitäis saada uusia laksoja ostettua, niin ei tulis oksennettua kun ahdistaa :/

Lots of love

Marissa

Marissa is GUILTY

Voi helvetti mitä menin tekemään! En voi kertoa siitä edes täällä. Tiedän että tätä blogia lukee yks mun tuttu, enkä halua että kukaan saa ikinä tietää mitä viimeyönä tapahtui. Oudoin puoli koko jutussa on, että miltein mitään ei edes tapahtunut, mutta voi voi kun mun omaatuntoa nyt kolkuttaa. Koitin iskeä hyvän kaverini ex-miestä. Ja jos tää kaveri sais tietää niin se olis varmaan siinä sitten, että välit poikki ja aika välittömästi. Mutta kun se oli niin jännää. Kielletty hedelmä maistuu aina kaikkein makeimmalle. Vaan nytpä kaduttaa oikein olan takaa. Se sanoi, ettei se tuu muistaa tästä illasta kuin kolmasosan, mutta se kuulemma riittää. Voi voi... Mä niin toivon et se unohtais kaiken, niin et mun ei tarvis ikinä vastata yöllisistä flirttailuistani... Siitä miten me naurettiin samoille jutuille, istuttiin kahdestaan kulmapöydässä, ja miten se koitti lämmittää mun jäisiä käsiä...

Mut entä jos se kuitenkin muistaa kaiken selvänä huomenna?

Herätyskello pärähtää soimaan joskus n.4 tunnin kuluttua, ja sitten olisikin semi kiire töihin, eli nyt mun on pakko mennä äkkiä nukkumaan, ja toivoa, että huominen ei tuo tullessaan krapulaa. Postaan huomenna päivällä paremman postauksen...

Love,

Marissa

HUOM!

Muutin kommentointi mahdollisuuksia niin, että nykyään kaikki voivat kommentoida mun blogiin, myös anonyymit. Jos sieltä alkaa kauheasti inhottavia kommentteja tulvimaan, niin vaihdan sen takaisin aiempaan järjestelyyn... Ihan vaan kaikille lukijoille tiedoksi :)

Im having way too much fun

Hei vaan kaikille loman viettäjille!

Tuntuu etten olisi kirjoittanut tänne johonkin pariin viikkoon, mutta oikeasti viimeisin kirjoitus on maanantailta. Niiiiin paljon on vaan ehtinyt tapahtua sen jälkeen, että tuntuu että loma olisi kulunut jo paljon pidemmälle. No, onneksi ei kuitenkaan.

No, tiistai meni pitkälti valintakokeisiin valmistautuessa. En jaksanut enää stressata siitä, joten makoilin lähinnä auringossa koe-aineisto sylissä, hehe. Keskiviikko olikin sitten tosi vauhdikas päivä. Heräsin ajoissa ja menin sinne kokeeseen. Sieltä päästyäni päätin kävellä kotiin bussin sijaan, ja tästä ideasta sainkin sitten kivasti palaneet olkapäät ja n. 7km kävelyä :)

Keskiviikko illalla menin kaverini kanssa juhlimaan, ja siellä lähtikin vähän meno lapasesta, ja päädyin kotiin vasta joskus puoli viiden aikaan. Kiitos erittäin kultaisen kuskin, ei tarvinnut rasittaa jalkoja toista kertaa samana päivänä. Olisi silti ehdottomasti pitänyt, koska en edes halua ajatella miten paljon kaloreita niistä juotavista tuli. Onneksi tanssin paljon.

Sitten torstaina kun vihdoin heräsin, oli mun sisko tullut meille. Se ja mun äiti oli yhdessä päättäneet varata mulle yo kuvauksen samalle päivälle johonkin parin tunnin päähän. Ei kiva. Kyllä niistä kuvista ihan kivoja tuli kuitenkin, vaikka kaameassa krapulassa siellä olinkin. Illalla sitten parin kaverin kanssa shoppailemaan, ja krapulan häivyttyä mentiin vielä terassille yksille.

Ja sitten tämä päivä. Tänään n tarkoitus mennä baariin, ja ottaa vähän rauhallisemmin kuin tossa keskiviikkona. Tai no, katsoo sitten myöhemmin. Laihdutus kusee todella pahasti, niinkuin tästä alkoholin suurkulutuksesta varmaan huomaa. En tosiaan ole uskaltanut käydä vaa'alla varmaan viikkoon. Olen vain nauttinut kesästä. Mutta kyllä mun nyt täytyy ryhdistäytyä tän laihdutuksen kanssa... ehkä sitten heti lauantaina ;)

Lots of love,

Marissa

Face down in the dirt, she said "this doesn't hurt"

Olen aina ollut ihan luvattoman hyvä valehtelemaan, ihan lapsesta asti. Pystyn jauhamaan mitä hullunkurisempaa paskaa, ja miltein poikkeuksetta kaikki sanomani menee läpi. Todella harva ihminen pystyy näkemään mun lävitse, ja harvemmin hekään. Ne ihmiset jotka näkee mun läpi olen jo ajat sitten eliminoinut elämästäni. Viisasta? Ehkä ei, mutta tuntuu silti turvallisemmalta. Ainakaan nyt mun omat ongelmat ja murheet ei ole muiden asioita. Tai no, täällä niitä nyt tulee jaettua, mutta oletan kuitenkin ettei tästä mun "netti päiväkirjasta" mun tutut mua tunnista. Olenhan mä mun valheillani saanut kaikki ympärilläni uskomaan, että minä olen juuri se ihana täysijärkinen naapurintyttö, joka on aina aurinkoinen ja ihanan sosiaalinen. Ja eihän sellaiset pikku enkelit tällaisia blogeja pidä yllä, haha.

Valvoin koko viime yön katsoen MTV movie awards:eja. Eli menin nukkumaan joskus vähän vajaa kuusi aamulla. Suunnittelin mainoskatkoilla itselleni erittäin täyden kesäkuun. Jotenkin kesä fiilis ei vaan silti ole iskenyt ollenkaan... eikä varmaan iskekään ennen kuin olen saanut noi viimeisetkin valintakokeet suoritettua alta pois. Sitten voin vihdoinkin hengähtää, ja pitää taukoa tästä jatkuvasta opiskelusta. Ja ennen kaikkea, keskittyä laihtumiseen. Aion myös nähdä kavereitani tänä kesänä mahdollisimman usein, koska mulla on paha tapa erakoitua kesäisin aika pahasti.

Tänään menee koko päivä vielä noihin pääsykokeisiin lukiessa. Yo-juhlista avauduinkin jo tossa viime postauksessa. Olin vähän maassa, ja varmaan myös hieman juopunut, joten anteeksi turha valittaminen. Ketään ei täällä varmaan yllätä, jos sanon että keskipisteenä oleminen kakkujen keskellä oli hieman ahdistavaa. "Tosielämässä" en paljastaisi sitä mistään hinnasta. Naurahtaisin ja sanoisin olevani oikein hyvässä kunnossa. Ja ihmiset uskoo, mitenkäs muutenkaan.

Lots of love,

Marissa

Saturday night confessions

Tältä musta tuntuu...

Inhottaa olla tällainen. Osittain hävettää ja raivostuttaakin olla tällainen omalla tavallaan aivovammainen. Kun ajatukset ei kulje normaalisti (mitä normaali sitten onkaan, onko sellaista edes olemassa?).

Tänään päättyi mun opiskelutaival, ja mulla on haikea olo. Mutta enemmän kuin surullinen, olen häpeissäni siitä, että kun istuttiin yo-juhlassa, niin mun vieressä olevalla tytöllä näkyi olkapään luut selvemmin ihon alta. Niin, arvaapa vaan pystyinkö miettimään juhlan aikana muuta kuin että sillä on luisevat olkapäät, ja mun olkapäät on liian lihavat. Minä olen liian lihava.


Sitten kun siirryttiin mun omiin juhliin, niin mun vieraat flirttailee mun kaverille. Mulle sanoo yksi ihminen että näytätpä nätiltä. Yksi. Muut vaan onnittelee. Ne ei tiedä miten kauan esim. tätä mun mekkoa on metsästetty. Sen piti olla just sellainen kuin mä halusin, jotta näyttäisin mahdollisimman siedettävältä. Ja silti näytin mielestäni sotanorsulta.


Illalla kun mentiin kaverien kanssa baariin, tulee mulla paljon vanhoja tuttuja vastaan. Moikkailen, onnittelen ja halailen ihmisiä, joita en ole nähnyt ikuisuuksiin, ja olen ihan helvetin nolona, että ne näki mut näin pulleana.


Miksi, oi miksi, mä ajattelen näin? Mä en saa tätä päivää, mun yo-päivää ikinä takaisin, ja menin ja pilasin sen itseltäni. Hyvä Marissa, sillälailla.


Love,
Marissa

I could kid myself by thinking that im fine

Panic! at the disco - Always

Läheisen kuolema saa kummia juttuja aikaan. Mä en osaa olla kunnolla surullinen, mutta tulen surulliseksi kun näen ympärilläni surullisia ihmisiä. Ja koska miltei kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat tällä hetkellä surullisia, huomaan viettäväni todella paljon aikaa yksinäni. Parempi vaan olla omassa seurassa. Tämän vuoksi myös pääsykokeisiin lukeminen on edistynyt huimasti, koska sitä saa hyvin tehtyä kun ei ole muita menoja tai muita ihmisiä häiritsemässä.

Laihdutuskin menee paremmin kuin aikoihin. Ei vaan ehdi ajattelemaan ruokaa, tai sitä että on nälkä, kun keskittyy lukemaan pääsykokeisiin. Mun on sitä paitsi pakko onnistua niissä hyvin, koska en tosiaan tule saamaan sitä paikkaa minkä pääsykokeissa olin viimeksi. Eli motivaatio lukemiseen on erittäin korkealla. Joten jos vatsa vähän murisee lukiessa, se saa luvan odottaa kunnes on mun ennalta määrätyn tauon aika.

Tänään aion kuitenkin ottaa vapaata lukemisesta, ja mennä kaverin kanssa vähän tuulettumaan. Tarkoituksissa olis ihan sivistyneesti vähän juoda jotain, mutta toisaalta tekis mieli antaa homman lähteä lapasesta ja vetää kunnon överit. Hmm...

Toisaalta alkoholin kalorit tietäen päädyn varmaan kuitenkin vain ottamaan sivistyneesti pari :)

Jännittää noi PARIN PÄIVÄN päässä olevat yo-juhlatkin. Inhottaa, että joudun itse olemaan se juhlien keskipiste. Paljon mielummin piiloutuisin keittiöön ja tarjoilisin kahvia. No joo, täytyy vaan kestää. Inhottaa sekin, kun kirjoitukset meni parin aineen kohdalta aika huonosti, enkä jaksais alkaa selittelemään niitä ihmisille. Puhumattakaan siitä, miten kestän sen että kaikki tuijottaa mua. Olo tulee olemaan varmaan niin lihava... en taida pystyä paljon mitään syömään, litkin varmaan vaan sitä kuohuviiniä ;)

Lots of love,

Marissa