Just past your lips there's more anger than laughter

En tiedä mistä kirjoittaa. Vihaan itseäni enemmän kuin viikkoihin.

Mikään ei kiinnosta, en jaksa välittää mistään tarpeeksi. En sitten yhtään mistään. Haluaisin joka aamu jäädä sängyn pohjalle piiloon, koska aiemman päivän (illan) tapahtumat ahdistaa ja vituttaa niin helvetisti. Tunnen olevani kaikin tavoin huono, en tee kouluhommia, enkä laihdu sitten yhtään.

Onneksi huomenna saa illalla alkoholia, jos vaikka sais turrutettua murheet hetkesi. Pitää tsempata sen verran, että muistan nauttia olostani huomenna. Etten yhtäkkiä saa jotain masennuskohtausta. Ketään ei pidä surullisesta juopuneesta ihmisestä, ei kukaan. Joten huomenna sitten iloisella mielellä. Vittu että olen tekopyhä. Yökötän itseäni niin sanoinkuvailemattoman paljon.

Mietin miten jaksan koko seuraavan päivän, ja lasken tunteja siihen, milloin pääsen nukkumaan. Peittojen alla olo on turvallinen ja melkein rauhallinen. Paitsi kun alkaa miettimään mitä kaikkea hyödyllistä liikuntaa sinä aikana voisi tehdä...

Kirjoitan seuraavan kerran silloin, kun olen saanut mieleni revittyä ylös maasta. Nyt vaan masentaa niin helvetisti, ja oletan ettei ketään teistä jaksa lukea näitä itsetuhoisen masentuneen valittajan postauksia. Enkä halua nyt huolsetuttaa ketään, mutta samalla en halua esittää teille että olisin jotenkin iloinen, onnellinen tai pirteä.

Marissa