torstai 18. marraskuuta 2010

White flag for peace and black for disorder

En osaa enää kommetoida muille mitään. Musta tuntuu että kaikki mitä sanon on väärin. Kaikki mitä mun suusta tulee ulos, kuullostaa jotenkin hullulta... ja ihan tolkuttoman väärältä. Mä pahoittelen jos tulee outo postaus, kirjoitan nyt vaan asioita mitä mielessä pyörii.


En tajua ihmisiä, jotka ei välitä niiden syömisistä.

En tajua mun kavereita, siskoja tai vanhempia. Musta vaan tuntuu, että mua ympäröivistä ihmisistä tulee päivä päivältä kummallisempia. Jotenkin kaukaisia, ja silti ennalta arvattavia. Tiedän miten ihmiset käyttäytyy, ja jos en ole varma, alan analysoimaan. Teen sitä nykyään ihan liikaa. Käyn vähintään kerran viikossa kirjastossa, ja luen kirjoja erilaisista mielenterveys ongelmista. Löydän skeemoja ja itseään toteuttavia ennusteita, asenteita ja defenssejä jokaisesta ihmisestä. Mielestäni miltein kaikki mitä ihmiset tekevät on liitettävissä johonkin mielenhäiriöön.


Mutta ongelmaksi muodostuu liian suuri tiedon määrä. Koska tiedän myös, että ihmiset käyttävät defenssinä (=puolustuskeinona) omien tunteiden peilaamista muihin ihmisiin. Eli jos mä itse esimerkiksi inhoaisin jotain tiettyä ihmistä, voisin alkaa ajattelemaan että kyseinen ihminen vihaa minua. Eli mitä jos vaan peilaan oman sekoamiseni muihin ihmisiin? Entä jos se olenkin minä, joka muuttuu joka päivä oudommaksi?


Anteeksi oikeasti jos tää on sekavaa, mä luen ihan liikaa kaikkea psykologia juttuja. Ja nyt mulla on niin tyhmä olo, koska en tajua tästä enää itsekään yhtään mitään. Musta tuntuu että mä menetän mun järkeni...
Haluaisin pyytää kaikkea anteeksi, anteeksi että arvostelen muita, kun en itse ole sen parempi. Anteeksi että en onnistu olemaan tarpeeksi, vaikka kuitenkin olen liikaa.
Anteeksi sitä, että olen niin heikko, että tunnen tarvetta pyytää itseltäni anteeksi sitä, että annoin itselleni luvan syödä tänä iltana 3 keksiä


Love, Marissa

2 kommenttia:

  1. voi oot niin ihana, voi pieni ♥ haluutko muuten lisätä mun mesen omaas? viulu@hotmail.fi voitais jutella joskus laihduttamisesta ja kaikesta. toi on niinku mun ns. salamese:D et en välttämät aina käy sil mut voidaa vaikka joskus sopia et millon jutellaan.voit kans kirjottaa sähköpostiiki:)

    mun mielestä tää oli tosi hieno postaus, oikeesti. en tajuu aina itekkää ihmisiä. ja must on hienoo et oot käyny kirjastossa lukemassa. jotenki tää oli tosi valaiseva sillee muille, niinku et kerroit tollee mitä sun pään sisällä liikkuu, ja jotenki mulle tuli semmonen olo et sä tarviit ison halin ! *hali*

    ja keksit on hyviä, mäki söin eilen 2 piparii ♥

    VastaaPoista
  2. Mäkään en tajua ihmisiä, jotka ei välitä syömisistään. Se on niin vitun outoa, että joku voi syödä karkkipussin tai pizzan hyvällä omatunolla, eikä pelkää lihoamista kuin jotakin ruttoa. Ja oikeasti se vikahan on mun omassa päässä. (itsekin psykan kirjoittaneena, defenssit jne liiankin tuttujaxD)

    VastaaPoista