Some kind of madness was taking control

 

 

Otsikon biisi: Muse - Madness

 

Huh huh. On tullut taas pidettyä blogitaukoa, anteeksi siitä. Olen ollut pois kaupungista sukulaisten ja kaverien luona, joten koneelle tulo on ollut vaikeaa. Ei niin että mulla olisi ollut mitään positiivista kerrottavaa vaikka koneelle olisin päässytkin.
Nimittäin yllättäen ruokaa ei ole tullut ajateltua lähiaikoina. Ja olen siis tietenkin lihonnut. Vieläkin jaksan ihmetellä, miten annan tämän tapahtua kerta toisensa jälkeen. Kaksi kiloa lisää. Eli takaisin lähtöruutuun. Ahdistaa ja ärsyttää todella paljon, mutta ainakin olen täällä taas.

Ja kyllä tämä tästä taas lähtee. Tänne palaaminen on aina se ensimmäinen askel. Vaikka olisi mennyt huonomminkin, tänne kirjautumisesta ja kirjoittamisesta saa aina vähän lisää puhtia. Johtuu luultavasti siitä, että kaikki täällä tuntuu painivan näiden samojen ongelmien kanssa.

Kouluni alkoi, ja olen aika innoissani siitä. Tuntuu hyvältä kun tietää, että elämä on menossa edes johonkin suuntaan (on se suunta sitten oikea tai väärä, eipähän tarvitse jumittaa toista vuotta paikallaan). Vielä kun saisin tämän laihdutuksen rullaamaan niin alkaisin todenteolla olla oikeassa suunnassa.

Huomenna ehkä enemmän kuulumisia. Anteeksi tosiaan äkillinen katoaminen, toivottavasti olisin taas täällä jäädäkseni.

Lots of love,
Marissa

Everybody's got a dark side. Can you love mine?

 

Otsikon biisi - Kelly Clarkson - Dark Side

En pidä kyseisestä laulajasta, mutta tää biisi ja sen sanat osuu ja uppoaa.

No huh huh mikä viikonloppu. Kalorit tosiaan aika pilvissä niinkuin epäilinkin, perjantaina tuli 1700 kaloria ja eilisestä kertyi jotain 1800. Noi on molemmat vähän ylöspäin pyöristettyjä, mutta siis ihan järkyttäviä lukemia joka tapauksessa. Alkoholilla on tietysti taas sormensa pelissä, ja se nosti noita lukuja tosi ikävästi.

Mutta mennyt on mennyttä, ja tänään tuli taas palautettua ryhtiliike. Ainakin keskiviikkoon asti on mentävä taas hyvin, ja kalorien tulee pysyä mieluusti siinä alle 800. Jos kalorit menee alle tai vähän yli, niin ei se maailmaa kaada. Täytyy vaan pysyä kaukana kaikista herkuista, mikä on myönnettäköön aika vaikeaa, kun on taas se aika kuukaudesta.

Unohdin aamulla käydä puntarilla, vaikka sunnuntai onkin, ja silloin mä sitä painoa yleensä tapaan tarkastaa. On toisaalta varmaan ihan hyvä, että tänään jäi toi punnitus välistä, koska eilen tuli tosiaan syötyä ja juotua ihan liikaa. Parempi vaan etten sitten masennu, jos vaaka näyttää jotain kamalaa. Enkä tarkoita tällä, että yrittäisin elää jossain pilvilinnoissa, mutta en halua ajautua johonkin mättöämiseen vain sen takia, että vaaka näyttää turvotuksen takia liikaa. Siispä menen vaa'alle joskus alkuviikosta, huomenna tai tiistaina.

Olen miettinyt parin päivän ajan, että pitäisikö mun avautua näistä syömis jutuista mun toiselle parhaalle kaverille? Mulla on kaksi todella hyvää ystävää, joista toinen tietää tästä syömisvammailusta kaiken. Hän on ainoa ihminen ketä tästä tietää, ja hänellä itselläänkin oli blogi tossa pari vuotta sitten.

Tämä toinen sitten taas ei tiedä tästä mitään. Toisaalta en haluaisi kertoa tästä ellei mun ole pakko, koska en ole tosiaan mitenkään alipainoinen ja haluaisin ajatella että pahimmat sekoiluni ruoan kanssa (paastoamiset ja oksentelu) on takanapäin. Toisaalta haluaisin että hän tietäisi, koska en haluaisi valehdella hänelle tästä asiasta, ja tunnen välillä ahdistuvani hänen selittäessään jostain uusista dieteistä tai muusta vastaavasta, koska oma suhtautumiseni näihin asioihin ei todellakaan ole se tervein mahdollinen.

Siinä teille vähän avautumista, anteeksi jos oli vähän päätön ja sekava postaus, pienessä krapulassa en kykene parempaan. Hyvää sunnuntain jatkoa teille, toivottavasti kaikilla oli hauska viikonloppu :)


Love,
Marissa

I would sell my sorry soul if I could have it all

 

 

Otsikko biisistä: Marina and the Diamonds - State of Dreaming

Kaikki sanat osuu niin kohdalleen että melkein pelottaa. My life is a play...

 

Anteeksi, että eilisen postaus jäi välistä. Olen sen verran kipeä, etten saanut tehtyä oikein mitään kirjoittamisen arvoista. Kaloreista sen verran, että tiistaina niitä kertyi 790, ihan hyvin mun mielestä. Eilisestä niitä tuli puolestaan 830. Ja vaikka toi ero noiden kahden päivän välillä on oikeasti tosi pieni, tunnen silti huonoa omaatuntoa siitä, että kalorit meni yli 800. Se kuullostaa jotenkin niin suurelta.

Tiedän kuitenkin, että viikoloppuna kalorit nousee, koska menen baariin ainakin lauantaina. Koitan silti taas juoda mahdollisimman vähän. Vaikka ei otettaisi alkoholin kaloreitakaan huomioon, niin en silti haluaisi juoda kauheasti, koska olen tullut siihen lopputulokseen, että käyn baarissa ja juon alkoholia ihan liikaa. En nyt sanoisi todellakaan olevani mikään alkoholisti, mutta kyllä mun mielestä mun täytyy pystyä pitämään hauskaa vähemmälläkin juomisella. Joten alkoholi minimiin, ja tanssimista sitäkin enemmän :)

Aivan, ja nyt mun jymyuutinen: Mä löysin eilen illalla mun vaa'an! Se oli jonkun kauhean tavara pinon alla vaatehuoneessa, ei mitään tietoa miksi. Mutta siis, kuten lupasin, hyppäsin siihen heti tänä aamuna, ja painoa oli -2kg siitä mitä kuvittelin sen olevan! Jee, oon niin iloinen tosta, vaikka en siis ole lähelläkään sitä painoa mitä mun pitäisi olla, on kiva tietää että suunta on edes oikea.

Ja mun on pitänyt kysyä täällä, että kayttääkö ketään teistä jotain detox tuotteita? Kun mä juon päivittäin detox teetä ja sellaista jotain detox juotavaa, ja mietin että onkohan niistä oikeasti mitään hyötyä? Se tee nyt vaan on ihan taivaallista, mutta jos siitä detox juotavasta ei oikeasti ole mitään hyötyä, niin vähän turhaan mä sitä sitten litkin pitkin päivää. Mutta joo, arvostaisin kovasti mielipiteitänne (tai faktojanne) asiasta.

Anyways, hyvää torstaita kaikille teille ihanille lukijoille! Ei tosiaan kaduta pätkääkään tää mun blogimaailmaan aka. kotiin paluu. Vähän hävettää, että alunperin edes häivyin.

Love,

Marissa

Thinspiration: Felice Fawn

Eilinen menikin sitten vähän huonommin, koska jäin katsomaan tv:tä myöhään yöhön. Ja tietenkin mun oli haettava lisää muroja (ja siis nimenomaan All Bran muroja, koska kaikki muut murot on mun mielestä jotain itse paholaisen keksimiä sokeri möhkäleitä). Kaloreita kertyi eilisestä 880. Miten sen nyt ottaa, ihan ok päivä saldo, kyllä mun tuollakin pitäisi laihtua. Ja jos verrataan vaikka mun viime viikon syömisiin, niin on toi nyt huomattavasti vähemmän. Yritän just pysyä tuossa alle 1000 kalorissa per päivä.

Ja miten on, haluatteko että vastaan kommentteihin "vastaa" toiminnolla vai teidän omiin blogeihin? Kun mulle tulee sellanen olo että huijaan noiden kommenttien määrässä jos vastaan omaan blogiin, haha. Ja tiedän, että olen kysynyt samaa joskus aiemmin, mutta siitä on niin kauan etten muista enää miten ihmiset siihen vastasi. Sori.

Halusin tehdä jonkun vähän eri tyylisen postauksen täksi päiväksi, ja löydettyäni ylikauniin Felice Fawnin jostain netin syövereistä, oli mun pakko tehdä thinspo kollaasi kyseisestä henkilöstä. Mulle tuollaiset jalat myös, kiitos!

Kuvat osoitteesta weheartit.com



Love,
Marissa

This is what makes us girls

  ~ Lana Del Rey - This is what makes us girls ♥ 

Niin addiktoiva biisi, vaikka en kyseisestä laulajasta pahemmin välitäkkään.

Eilinen menikin paljon odotettua paremmin, ja päivän päätteeksi kaloreita kertyi vain 450. En toki rupea valittamaan, parempi liian vähän kuin liikaa. Jotenkin mulla ei vaan koko päivänä ollut pahemmin nälkä, niin ei sit tullut syötyä kauheasti. Kävin eilen vielä noin tunnin kävelylenkillä, mutta paljon muuta ei sit eilen tapahtunutkaan.

Tänään oon ollut koko päivän tosi väsynyt. Niinku TOSI väsynyt... portaiden nousu väsyttää, koko ajan on kylmä ja lihaksiin sattuu vaikka en oo liikkunut paljon ollenkaan. Olen aika varma että olen tulossa kipeäksi, joten luultavasti tämä kaikki johtuu vaan siitä. Silti salaa toivon, että laihdutuksen huonot puolet alkais näkymään jo nyt. Hitto kun se vaaka on vieläkin kadoksissa.

Lisäsin eilen tollasen bmi/painon pudotus taulukon tohon sivupalkkiin, että siitä sit näkee että millä tahdilla tää paino lähtee tästä putoamaan. Tietenkään en voi sitä just tällä hetkellä päivitellä, mutta lupaan hypätä vaa'alle heti kun sen jostain löydän. Mikä tapahtuu toivottavasti pian, koska tää tietämättömyys on yhtä tuskaa.

Aivan, kävin tänään kaverin kanssa kaupungilla ja kirjastossa. Lainasin Marya Hornbacherin "Elämä kateissa" kirjan kolmannen kerran, joten siitäkin toivottavasti tulee taas ammennettua motivaatiota tähän kutistumis operaatioon. Suosittelen tota kirjaa kaikille ketkä ei sitä vielä ole päässeet lukemaan.

Huomenna tulee vähän erityyppinen postaus, koska mikäli tää mun nuha/flunssa pahenee, niin oletan etten tee huomenna paljon mitään muuta mainitsemisen arvoista kuin nukun ja pyörin pyjama päällä kotona.


Love,
Marissa

First weekend back

 

 

 

Tämä viikonloppu oli (ja on siis vieläkin) tosi erilainen kuin mitä mun viikonloput on ollut viimeiset kuukaudet. Menin toki taas baariin molempina iltoina, niinkuin melkein aina, mutta en ollut kumpanakaan iltana kännissä, ja lähdin reilusti ennen valomerkkiä. Voi sitä iloa, kun ei seuraavana aamuna ole järjetön nälkä ja päänsärky, eikä lompakko ole keventynyt ollenkaan niin paljon kuin yleensä.

Se oikea voitto tässä vähemmän juomisessa tulee tietysti siinä, että tulee kivasti väistettyä ne järkyttävät kalorimäärät mitä alkoholi sisältää. Todella pitkään en halunnut laskea alkoholin kaloreita, koska en halunnut missata jotain tapahtumia ja juhlia sen takia, että niistä kertyisi niin paljon kaloreita. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että parempi on tiedostaa mitä paskaa sinne kroppaansa kittaa kun on juomassa. Ennen suosin jatkuvasti likööreitä tai kuoharia, mutta voi jumalauta miten paljon niissä voi olla kaloreita. Kuiva siideri on kaveri, noin 30kcal/100g.

Eli perjantai ja lauantai meni juhliessa. Perjantain kalorit 1240 ja eilisen 1310, molempiin on siis laskettu myös alkoholit mukaan. Vaikka noi ei mitään pieniä lukuja olekkaan, niin oon silti ihan ok tyytyväinen, koska en kumpanakaan päivänä syönyt paljon, vaan noi kalorit koostuu lähinnä siitä alkoholista.

Tai no jaa... eilen oli yhden mun kaverin synttärit, ja siellä tuli syötyä kaksi keksiä ja vähän sipsejä. Ärsyttää niin paljon, mutta ne olis kaikki katsoneet mua tosi oudosti, jos en olisi ottanut mitään. Huono omatunto tuli silti noista sipseistä, kun ne oli ihan turhia. Ja kalorimäärissä näkyy sitten...

Aivan, mulle on ilmaantunut ongelma, johon en ole aiemmin törmännyt. Mun vaaka on kadonnut! Pieni paniikki, koska sunnuntai on aina ollut mun viikon punnituspäivä, ja nyt sitten yritin etsiä sitä ihan paniikissa nyt aamulla. Hei mitä mä teen!? Taidan lähteä jatkamaan etsimistä, ja tulen huomenna ilmoittamaan miten tämä päivä meni.

Feels so good to be back! :)


Love,
Marissa

Hey there, remember me?

Niin.
Bloggerin mukaan edellisestä postauksestani on 3kk. Tuntuu tosi paljon pidemmältä ajalta, sillä luulin olleeni jo vähintään puoli vuotta poissa. Olin lopettanut mielessäni tämän blogin ylläpitämisen. En ollut enää palaamassa tänne, tähän vinoon ja vääristyneeseen maailmaan.

Mutta toisin vain kävi.
Ahdistuin entistä pahemmin noin viikko sitten, kun päätin harmittomasti hypätä vaa'alle piiiitkän tauon jälkeen. Se oli vedetty esiin keskelle olohuonetta (mistäkö minä tiedän minkä takia) ja ajattelin että "no katsonpa huvikseni". Olisi pitänyt tietenkin tajuta, että mun taustallani se ei ole mikään huvittava pikku testi/havainto. Painoin enemmän kuin oletin, aivan liikaa. Enemmän kuin silloin kun aloitin reilu kolme vuotta sitten laihduttamaan. Ja se tieto sattui aika helvetisti.

Olen sen jälkeen ollut varuillani ja totaalisen ihmeissäni. Mitä oikein tapahtui? Tuntuu kuin viimeinen puoli vuotta olisi ollut jotain sairasta unta, jonka aikana tapahtuneet asiat olivat kaikki osa jonkunlaista sekavaa painajaista.

Tällä hetkellä pääni on täynnä kysymyksiä, suurimpana "Miksi annoin tämän tapahtua?"

Mutta nyt on tapahduttava muutos.


I'm Back Bitches!

Love,
Marissa

R.I.P to the girl i used to be

En muista koska kirjoitin viimeksi. Siitä on varmasti erittäin pitkä aika. Tässä välissä mulla on mennyt sekä hyvin että huonosti. Ja tarkoitan tällä siis yleisesti elämän kanssa, koska laihduttanut en ole varmaan johonkin kuukauteen. En oikein tiedä, koska ajan tajuni ei ole mistään parhaimmasta päästä.

En ole käynyt vaa'alla. Ehkä parempi niin, en tiedä mitä tekisin jos saisin selville jotain liian järisyttävää. En tajua miten kaikki taas muuttui. Kaikki oli tossa välissä ihan hyvin, tein kesä suunnitelmia ja pidin hauskaa.

Katsoin tänään kuitenkin dvd:ltä jotain ohjelmaa, missä yksi henkilö sairasti anoreksiaa. Ja kaikki ne sen pienet tavat, kaikki oudot rituaalit jotka spottasin ihan välittömästi. Se miten se laittoi huulipunaa joka välissä, käytti säkkimäisiä paitoja, järjesteli ruokaa... Jossain mun päässä varmaan napsahti. Miettisin, että hei, mähän olin ennen toi tyttö. Ja jostain syystä en ole enää. Ja en tiedä minkä takia tämä sai mulle ihan hirveät omantunnon tuskat.

Päädyin oksentamaan kolmesti heti sen ohjelman loputtua. Vanhoista tavoista on näemmä vaikea päästä eroon. Nyt kurkkuun sattuu ja ääni on kuin jollain 40 vuotta röökiä polttaneella. Aivan, röökitkin on loppu.

Tuli varmaan erittäin turha postaus. Miettisin tässä välissä, että poistaisin tämän mun blogin, mutta en mä viitsi. Tai oikeastaan halua. Liian paljon haikeita muistoja siitä, miten heitin koko lukio aikani hukkaan laskemalla joka päivä olinko ylittänyt rajani ja olinko siis hyväksyttävä vai epäkelpo ihminen.


Ja kaikesta tähän viimeiseen kolmeen vuoteen mahduneesta paskasta huolimatta, mä kaipaan sitä entistä laihempaa ja hullumpaa Marissaa ihan helvetisti.

Love,
Marissa

My depressing present and fragile future

Vappu tosiaan oli ja meni. Näin jälkeenpäin mietittynä, kaikki meni oikeasti aika hyvin. Toki join hieman liikaa, mutta niin joi moni muukin. En varmasti ole ainoa jolla on mustia aukkoja pitkin iltaa. Oi voi... Hauskaa oli kuitenkin, ja nyt taidan vihdoinkin olla selvinnyt kunnolla krapulastani. Eilenkin oli vielä sellainen väsynyt ja nuutunut olo.

Ihanainen Sophia toivoi, että kertoisin vähän tämän hetkisestä elämäntilanteestani ja tulevasta syksystäni. Joten tässä nyt vähän infoa niille kaikille, jotka ovat joko pudonneet kärryiltä tai ovat sen verran uudempia lukijoita, etteivät ole kuulleet niitä missään vaiheessa:

Valmistuin siis viime keväänä lukiosta, ja jäin ilman jatko-opiskelu paikkaa. Olen siis pitänyt välivuotta tämän vuoden. Töitä olen viimeisen vuoden aikana tehnyt yhteensä ehkä 2 kuukautta. Tiedän, olen saamaton luuseri, mutta en vain osaa hakea töitä. Tai sitten jos haen, niin en joko pääse haastatteluun tai jos pääsenkin, menee se työ aina jollekin toiselle.

Eli tämä vuosi on ryvetty itsesäälissä ja masennuksen ja ahdistuksen syövereissä. Olen varma, että tämä välivuosi oli erittäin huono juttu mulle, ja että mun ongelmat itseni kanssa ovat ottaneet musta vain kovemmin kiinni. Sillä kun mikään muu ei mene suunnitelmien mukaan, niin on pakko alkaa vaatia kropalta enemmän. Esimerkiksi oksentelu on ikävästi tehnyt tämän vuoden aikana come backin. Alkoholinkin käyttö on yleistynyt aika hälyttävästi. Haluan uskoa että tämä kaikki on vielä mun omissa käsissä. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin olen huolissani että olen menettänyt otteen "normaaliin elämään"... mitä se sitten tarkoittaakin.

Mutta nyt mä taas liu'un aiheesta toiseen. Hain nyt kevään yhteishauissa vähän joka puolelle, koska mulle ei ole yhtään selvää mitä haluan tehdä isona. Siitäkin syytän osittain tätä syömisvammailua ja kaikkea muuta henkistä paskaa, koska mulla oli kyllä nuorempana aivan selvät suunnitelmat mun tulevaisuudelle. Nykyään nämä mun suunnitelmat tuntuu lähinnä naurettavilta. Mitä mä oikein kuvittelin, ei musta tule sellaista rikasta menestyjää niinkuin esimerkiksi mun serkusta.

Jos kaikki siis menee tämän hetkisten sekavien suunnitelmien mukaan, olen minä ensi syksynä opiskelemassa. Se, että missä ja mitä mä olen opiskelemassa on vielä aika auki. Luultavasti jotain kaupan alaa, sinne mä haluaisin, ja toivottavasti pääsenkin. Täytyy vaan koittaa keskittyä nyt tähän lukemiseen, ja jättää baareissa juokseminen ja itseinhossa kieriskeleminen johonkin myöhempään ajankohtaan.

Tulipa tosi pitkä postaus. Jos joku jaksoi lukea loppuun, niin onnea vaan teille! :)



Lots of love,
Marissa


Ps. Jos teillä on jotain muuta kysyttävää tai jotain postaus ideoita, niin kommenttia vaan tulemaan. Aivan, ja paaaaaljon kiitoksia kaikille liebster tunnunstuksen mulle antaneille bloggareille. Teitä oli useampia, niin tietty unohdin että keneltä kaikilta mä tämän sain. Anteeksi.

Mutta siis, tämä liebster tunnustus piti antaa viidelle blogille, mutta mä en osaa valita vain viittä blogia joista tykkään. Mä tykkään kaikista blogeista joita mä seuraan, enhän mä niitä muuten seuraisi :)

Glada vappen & arms

Tänään oli niin hauskaa... Sitten join liikaa ja kaikki meni paskaksi. Ja jossain tämän kaiken sekoilun keskellä taisin ihastua/rakastua.




"I can't decide if I'll let you save my life or if I'll drown."

Ei kuulunut suunnitelmiin, mutta tää biisi on niin rakkautta. Ja niin taitaa olla tää kyseinen henkilökin.

"I hope that you catch me cause I'm already falling."

Love,
Marissa

This could really be a good life

Uusi banneri. Itse tykkään oikein kovasti, koska alkoi ahdistaa se aiempi. Kun tulosta ei tule toivottuun tahtiin, niin ulkoapäin tuleva painostus ei pahemmin kyllä auta mua.

Eilinen meni yllättävän hyvin kalorien osalta, ottaen huomioon että menin kuitenkin illalla baariin. Join tosi vähän, niin ei tullut mitään krapula syömistä sitten tänä aamuna. Jeejee. Motivaatiota on taas jonkun verran enemmän kuin aiemmin, ja se on kyllä erittäin tervettullutta.

Näin eilen myös sitä jätkää mistä puhuin aiemmassa postauksessa. Yritän vieläkin olla toivomatta liikoja, mutta en tiedä miten hyvin se multa onnistuu. Näen sitä uudelleen tänään, että että...

Miten musta tuntuu että olen nykyään tosi huono näiden postausten kanssa? Tai että ei ole oikeen mitään sanottavaa ikinä. Miettisin että voisin tehdä jonkun erikois postauksen, että tulisi vähän vaihtelua näihin mun asia köyhiin postauksiin. Että jos on ideoita, niin ei muuta kun kommenttiboksi laulamaan :D

Ihana tällainen hyvä fiilis välillä. Jännittää tää päivä, kaikkea jännää luvassa. Saatan ilmoittaa näistä tämän päivän tapahtumista joskus myöhemmin, ellen sitten pelkää liikaa paljastavani henkilöllisyyteni siinä samalla. Mutta ketä mut nyt tunnistaisi? Haha. Ahdistuskin huutaa ihanasti poissaolollaan. Taitaa olla hyvä päivä tulossa :)


Lots of love and sunshine,
Marissa

You give me butterflies

Viikko on taas mennyt liian nopeasti ohi, ja kouluhommat on jääneet totaalisesti väliin. Olen ollut yllättävän sosiaalinen tällä viikolla, ja kavereita on tullut nähtyä joka päivä. Yleensä mun viikot ei ole yhtään tällaisia, vaan pikemminkin just päinvastaisia. Eli normaalisti en pääse ovesta ulos kuin ehkä kolme kertaa viikossa, ahdistaa, eikä muutenkaan jaksa esittää iloista muille ihmisille.


Mutta tällä viikolla olen ollut kummallisen hyvällä tuulella, ja jaksanut elää normaalia enemmän. Lämpenevä sää kuin pakottaa pois näistä tunkkaisista nurkista piileskelemästä. Tai setten tää kaikki johtuu vain yhdestä jätkästä kenen kanssa olen jutellut aika non-stoppina tällä viikolla. En tietenkään saisi olla liian toiveikas, sillä huonostihan mulle luultavasti taas käy kuitenkin. Mutta katsotaan nyt.

Laihtumisen puolella kaikki ei sitten olekaan niin ruusuisesti. Olen laihtunut joku puoli kiloa tällä viikolla. Ihan hyvä sinäänsä, mutta ärsyttää kun urheilu on taas jäänyt aika totaalisesti. Tajusin myös että olen aika kusesssa sen mun salin kanssa, koska mulla ei ole tarpeeksi intoa käydä siellä. Ja se maksaa liikaa. Et en nyt tiedä mitä teen sen kanssa. Täytyy vaan koittaa ottaa itseä niskasta kiinni, mutta sekin ahdistaa jotenkin ihan helvetisti.


Olipa taas tosi sekava postaus. Anteeksi siitä. Nyt suuntaan lukemaan teidän ihania postauksia.
Hyvää viikonloppua vaan kaikille, muistakaa pitää hauskaa :)


Lots of love,
Marissa

Something good can work

No viikonloppuna tuli taas sekoiltua oikeen olan takaa. Miten se on niin, että elän viikonloppuisin niin täysillä, etten sitten viikolla enää jaksa. Viikoloppuna tuntuu jaksavan vaikka mitä, nähdä ihmisiä, juhlia, kuntoilla, mätötä, tarkkailla syömistä, viettää leffa iltaa... ja osa tapahtumista on jäänyt jonnekin mielen mustaan aukkoon, mistä en niitä enää saa kaivettua takaisin. All in all, a good weekend :)

Haluaisin tähän väliin kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka jaksaa mun postauksiin kommentoida. En vaan oikeen tiedä miten niihin kuuluu vastata. Kysynkin siis, että haluatteko mun vastaavan omaan blogiini siihen samaiseen postaukseen johon te olette kommenttinne jättäneet, vai vastaanko teidän blogiinne? Mulle on aivan sama, eli kumpi vaan teitä miellyttää enemmän :)

Toivon niin että tästä viikosta tulisi onnistunut. Eilinen meni taas pitkästä aikaa hyvin, tuli urheiltua ja syötyä silleen sopivasti. Eli kyllä tämäkin päivä tulee onnistumaan. Tulin kyllä viikonloppuna jokseenkin kipeäksi, niin en tiedä menenkö tänään salille vai en. Täytyy katsoa millainen on fiilis tossa parin tunnin päästä.

Jotenkin ei juttu nyt luista, ajattelin kuitenkin tulla ilmoittamaan vähän kuulumisiani. Aivan, ja ilmoittakaa siitä kommenteihin vastaamisesta, kiitos!


Lots of love,
Marissa

Let's do this one more time

onpas taas tullut pidettyä taukoa. Olen ollut jo jonkun aikaa aika palasina, ja taidan olla vieläkin. Mutta kävin eilen vaa'alla. Ja sen shokin jälkeen tajusin kyllä että ei tämä ihan näin voi jatkua.

_

Paino on tällä hetkellä jotain ihan järkyttävää, olen about samassa painossa kuin noin 3 vuotta sitten kun aloitin tosissani tän laihdutuksen. Ja jos jokin on motivoivaa, niin se ajatus, että olen tässä heittänyt jossain puolessa vuodessa 2,5 vuoden rankan työn hukkaan. Kaikki ne paastopäiviät, oksentamiset ja tappotreenit - turhaan. Kamalaaaaaa!

_

Joten, ketään ei varmaan ihmetytä kun sanon että motivaatio on niin korkealla että huh huh. Nyt on aivan pakko laittaa suurin mahdollinen vaihde silmään, ja painaa nasta lautaan. Kesä ja sen tuomat terassi rundit ja rannalla makoilut on ihan kulman takana, ja minä en ole valmis!

_

Paniikki meinaa taas iskeä, mutta sellaiselle ei nyt ole aikaa. Suunnittelin itselleni eilen jonkinlaisen pohjan syömisille. Ajattelin sunnuntaihin asti keskittyä syömisen korjaamiseen, ja aloittaa kuntoilun maanantaina. Kyllä mä tähän pystyn, olen aiemminkin pystynyt, niin miten se nyt muka olisi yhtään sen vaikeampaa. Samat keinot vaan käyttöön taas. Ettei tästäkin kesästä tule sellainen sisällä piileskely kesä.

_

Wish me luck, ja hyvää torstaita kaikille! :)

_

Lots of love,

Marissa

It makes me feel srong to know my heart's still beating

Olen keskellä ahdistuskohtausta. Tämä on mulle ihan uutta, ei mulla ole ikinä aiemmin ole ollut tällaisia. Pelottaa. En saa henkeä, kyyneleet peittää näkökentän. Rintaan pistää, kädet tärisee.

_

Jaa että miksikö? Juttelin vanhempieni kanssa tulevaisuudestani. Juttelimme jonkun aikaa, kunnes tunsin alkavani murenemaan. Ensin hitaasti, pala palalta. Sitten yhtäkkiä romahdin. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tulin kirjoittamaan tänne, jotta saisin ajatukseni keskittymään johonkin muuhun kuin omaan totaaliseen epäonnistumiseeni ihmisenä. En vain osaa, en ole tarpeeksi hyvä missään. Tai siltä nyt tuntuu.

_

Kaikki alkoi siitä, kun tein tänään yhteishaut. Kaikki menneiden kouluvuosien mokat tuijottivat minua silmiin; kaikki ne laiminlyödyt kurssit, ja se keskinkertainen keskiarvo. Toki monilla on huonompikin, mutta en voi sietää omaa epäonnistumistani. Ja silti mä epäonnistun milloin missäkin.

_

Miten tämä elämä voi olla juuri minulle niin helvetin vaikeaa, että sen läpi kulkeminen vie minut vähän väliä hulluuden rajamaille? Millaisia ovat ne sanoinuvaamattoman onnelliset ihmiset, jotka eivät vihaa itseään, olomuotoaan ja tekemisiään päivästä toiseen? Miten he kuluttavat kaiken sen ajan, jonka minä kulutan itseni tehokkaaseen inhoamiseen?

_

Toivon että joku teistä ihanista lukijoista tietäisi näihin kysymyksiin omakohtaisen vastauksen. Toivon todella, ettei kenenkään teistä tarvitsisi ikinä tuntea oloanne huonoksi tai epäkelvoksi. Te nimittäin olette arvokkaita ja tarpeeksi juuri sellaisina kuin olette. Ehkä uskon saman itsestänikin... joku kaunis päivä.

_

Lots of love,

Marissa

Ps. Aloin itkemään tätä postausta muokatessa, koska en saanut tekstiä enää suoraan. Lopetin yrittämisen. Eli anteeksi, että jouduitte kestämään vinoa tekstiä. En vain osannut.

All I ever wanted was the world

Pelkkää laihdutusta koko postaus. It's been way too long, and i need to get back in the losing zone.

_

Olen lihonnut puoli kiloa. Anteeksi nyt vaan, mutta mitä helvettiä? Okei, olin viikonloppuna juomassa, ja siitähän se tietty johtuu, mutta en silti oikeen ymmärrä tätä. Nyt on vaan pakko petrata, pakko laihtua, pakko pakko pakko...

_

Olen tällä hetkellä valtavan innoissani kaikista mahdoillisista pillereista. Okei, selvennän hiukan; lisäravinteista, mahdollisista laihdutus pillereistä, ja vähän kaikesta mahdollisesta. Tällä hetkellä syön päivittäin vitamiini tabletteja, kromi tabletteja, kalanmaksaöljy tabletteja, sekä laksoja, rasvanpolttajia ja kofeiini tabletteja silloin kun niille on tarvetta. Aijon mennä torstaina kaupungille ostamaan lisäksi vielä jotain kynsiä vahventavaa ravintolisää ainakin... täytyy katsoa jos satun keksimään jotain muitakin tabletteja joita voisin tarvita :)

_

Olen itseasiassa kipeä tällä hetkellä, eli salilla käynti on tauolla siihen asti kun paranen. Lihaskuntoa on kuitenkin jo tänään tullut tehtyä, ja katson jos jaksan lähteä vaikka vaan kävelylenkille tässä jossain vaiheessa. Väsyttää vaan ihan järkyttävän paljon.

_

Parasta motivaatiota antaa tällä hetkellä toi ulkona lämpenevä ilma ja sulava lumi. Panee miettimään, että miltä sitä oikeen haluaa kesällä näyttää, kun vaatteet ei enää peitäkään alleen niin paljon kuin talvella.

_

Lots of love,

Marissa

This is either a dream or a nightmare

Ahdistaa. Olen syönyt aivan liikaa nyt viikonloppuna. Tarkemmin ottaen lauantaina. Jostain torstaista asti mulla on ollut myös sellainen olo kuin olisin unessa. Kävelen, syön ja juttelen, mutta kaikki tuntuu epätodelliselta. En muista jälkeen päin mitä olen puhunut tai tehnyt. On häilyviä hatria muistoja, enkä ole varma mitä on oikeasti tapahtunut, ja mikä on oikeasti unta. Olen myös melko varma, ettei tässä postauksessa tule olemaan päätä eikä häntää. Anteeksi siitä, mutta en voi sille mitään.

Tänään on mennyt vähän paremmin ruokailun suhteen. Liikuntaa en kuitenkaan ole koko viikon aikana harrastanut tarpeeksi. Ehkä ehdin tekemään sen sitten kun vihdoinkin herään tästä horroksesta. Pelkään vain, että heräämiseni tapahtuu joskus toukokuussa, ja silloin se on jo auttamattomasti liian myöhäistä.

Voisiko joku olla kiltti ja auttaa, miten mä herään tästä hiton painajaisesta?

Lots of love,

Marissa

Haastepostaus: Liian kalliita ja kaukaisia haaveita.

Vastaan nykyään kommenteihin "vastaa" toiminnolla, enkä enää kommentoijan omaan blogiin. Eli jos haluat nähdä mitä kommentiisi vastasin, näet sen tulevaisuudessa kyseisen postauksen kommenteista :)

Sain Abbey:ltä haasteen, joka kuuluu näin:

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta kymmenen muuta bloggaajaa.

Kymmenen bloggaajan haastaminen ei onnistu, koska olen hirveä ja laiska ihminen, joka ei nyt jaksa piristää muiden päivää. Anteeksi etten ole tarpeeksi. Ja anteeksi tosta ihme angst- vuodatuksesta. On ollut taas "one of these days" kun kaikki kaatuu päälle.

Ikävä muuten, että näiden piti olla just tavaroita, koska esim. tatuoinnin ottaminen himottaa tällä hetkellä erittäin kovasti. Mutta en mä sitä laske tavaraksi, eli ilmoitin näin ennen varsinaista haastetta, heh. Osa näistä on kyllä erittäin övereitä, mutta sehän oli koko jutun tarkoituskin :D

Mutta, sitten itse asiaan :

1. Chanelin 2.55 laukun

2. Asunnon Midtownista Manhattanilta

3. Kesä aunnon (Tai oikeastaan Villan) Hamptonista

4. Kartellin Bourgie valaisimen

5. Liput Provinssiin itselle ja kavereille

Tässä mun listassa tulee aika selkeästi esille se, miten paljon mä haluan muuttaa täältä jonnekin mahdollisimman kauas. Ja New York nyt on sattumalta ollut mun ehdoton lemppari kaupunki ensimmäisestä matkasta lähtien. Se on jotain ihan muuta, ja sitä paikkaa mä rakastan enemmän kuin mitään muuta. Kaikki on kiinnostuneita vain omista asioistaan, eikä nenää työnnetä muiden asioihin. Silti ihmiset kuitenkin ovat ystävällisiä ja sosiaalisia. Joskus mä vielä muutan sinne, sanoi muut ihan mitä vain.

My life without meaning

Sori, on taas tullut pidettyä vähän taukoa. Ihan huomaamatta aika vain valuu ohitseni, enkä tajua ohi vilistäviä päiviä. sitä se työttömän elämä on... kai. Viikonloppuna päätin jättää baarissa juoksemisen väliin. Hyvä ajatus sinäänsä, ettei tule niitä alkoholin kaloreita eikä niitä krapula kaloreita.

Vietin perjantain ihan omissa oloissani, ja lauantaina olin koko päivän yhden ystäväni kanssa. Oli tosi hauskaa, mutta päädyin syömään kaikenlaista erittäin kiellettyä (sipsejä, vaaleaa leipää, valkoista suklaata) Kaikki meni hyvin niin kauan kuin ystäväni oli paikalla, mutta heti teidemme erkaantuessa itsekurini petti, ja lukittauduin vessaan polvistumaan pöntön eteen. En ollut syönyt mitenkään järjestyksessä, joten on erittäin vaikea sanoa kuinka paljon siitä sitten tuli loppujen lopuksi ulos.

Eilinen meni uravalintoja miettiessä. Olen niin hukassa tulevaisuuteni suhteen. Ei mitään tietoa. Joka päivä vaihdan mieltäni, ja päädyn johonkin toiseen mahdollisuuteen, joka taas sinä päivänä tuntuu sopivan paremmin. Ja kaiken aikaa vanhemmat hengittää niskaan omien vaihoehtojensa kanssa. Anteeksi vaan vanhemmat, mutta musta ei ole tulossa lääkäriä tai insinööriä vaikka kuinka paljon sitä haluaisittekin.

Tänään pitää käydä kaupungilla hoitamassa kaikkia asioita. Toivottavasti kalorit pysyy nyt kontrollissa, en haluaisi taas joutua oksentamaan. Se on muutenkin meillä kotona tosi vaikeaa, koska meidän vessa on ihan olohuoneen vieressä. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en osaa päättää.

Täytyy alkaa meikkaamaan, että tulee asiat hoidettua. En saa jäädä paikalleni. Täytyy liikkua eteenpäin, pitää tavoitteet mielessä. Laihtuakin pitäisi n. kilo perjantaihin mennessä. Ihan hyvin se on mahdollista.


Aivan, ja se haaste postaus tulee ens postauksessa, en taaskaan muistanut sitä kuin vasta nyt :(


Lots of love,
Marissa

Gym + Bikini thinspo

Tule jo kesä!! Oli pakko linkittää, koska tää biisi on niin ihanan kesäinen, ja hei katsokaa nyt tota videota, ja sanokaa ketä ei haluais näyttää tolta? Joo, sitähän mäkin.

Tulin just salilta kotiin. Oi sitä fiilistä, kun sai itsensä revittyä irti sohvasta tai tietokoneen edestä, ja meni ja kävi vihdoinkin treenaamassa. Huomenna pitäis jaksaa taas. Ja kyllä mä jaksankin, kun pakko on.

Olen kehittänyt itselleni palkinnot jokaisesta pudotetusta kilosta mun tavoite painoon asti. Sekin motivoi, kun tietää ettei voi mennä esim. kasvohoitoon ennen kuin on pari kiloa tippunut. Olen myös ripustanut mun bikinit mun tietokoneen taakse, niin että neän ne aina kun olen koneella. Ja mähän olen koneella aika paljon, haha.

Jotenkin olin päivällä vielä kovin epäileväinen tästä päivästä, mutta nyt olo on jotenkin luottavainen. Aivai! Melkein unohdin mainita, että kävin aamulla vaa'alla. Edellisen kerran olin käynyt vaa'alla kaksi viikkoa sitten, ja se luku oli silloin suurempi kuin ikinä aiemmin. Se jos mikä oli herättelevää, että jotain on pakko tehdä, sillä kesällä en tosiaan halua että mut sekoitetaan rannalla ollessani hylkeeseen.

Aamupaino oli sitten kuitenkin 2 kiloa vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten, eli about tollasta kilon vikkovauhtia tässä on pidetty yllä. Ja olenhan mä toki tyytyväinen, vaikka paljon mulla on vielä pudotettavaakin.


Lots of love,
Marissa


Ps. Kiitos Abbeylle haasteesta, teen sen varmaan ensi postauksessa :)

You've taken pride in becoming nothing

Tää biisi ♥

Sunnuntaikin meni huonosti. Olin yksin kotona krapulani kanssa, ja pohjattoman nälän tunne ei hellittänyt otettaan. Ahdisti kaikki ne syömiset ihan hitosti, mutta menin vaan nukkumaan, päätin etten välittäisi. Uni ei tietenkään tullut (juuri silloin kun sen eniten toivoisi ottavan yliotteen). Pyörin jonkun aikaa ahdistuksen vallassa, kunnes päädyin turvallisempaan vaihtoehtoon: Kaksi laksaa naamaan, ja kuin unilääkkeen vaikutuksesta oloni muuttui rauhalliseksi, ja nukahdin melko nopeasti.

Tänään olin töissä, ja siellä meni aika hyvin. Jotenkin siellä on niin paljon helpompi olla syömättä, kun on niin paljon muuta tekemistä. Kotiin tullessa kalorit oli reilusti alle 500.
Mutta sitten jokin naksahti taas päässäni, ja aloin hysteerisesti juosta kaapilta toiselle: muroja, jogurttia, mysliä, munakasta. Söin kauhealla vauhdilla, ja tuntui kuin jalat eivät liikkuisi tarpeeksi nopeasti. Yritykseni saada syötyä niin nopeasti, ettei syyllisyys ehtisi ilmaantua epäonnistui, ja päädyin oksentamaan ehkä noin puolet syömisistäni vesihanan turvallisen kohinan peittämänä.

Milloin musta tuli tällainen, tämä henkilö en ole enää minä. Pelottaa, mitä jos oksennan huomennakin? Kurkkuun sattuu niin paljon, että tekisi mieli itkeä.


Lots of love,
Marissa


Ps. Banneri tulee muuttumaan tämän illan aikana varmaan moneen otteeseen, koittakaa kestää. Kyllä mä varmaan huomiseen mennessä olen löytänyt jonkun just sopivan, ja se sitten on ja pysyy siinä taas toistaiseksi.

Its called regret, not bulimia.

Eli joo, toi otsikko kuvaa tätä iltaa/yötä aika hyvin.

Päivän pärjäsin tosi vähillä kaloreilla, niin kuin olen nyt viimeisen viikon muutenkin pärjännyt, mutta sitten baareilun jälkeen kaverit halusivat käydä ostamassa roskaruokaa. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Miettisin vielä sitä syödessäni, että menen vaan kotiin, ja siitä heti nukkumaan.

Mutta tietty kun vihdoin pääsin kotiin päätin syödä vielä jotain, ja sit vielä jotain... Joka väliin söin myös tietoisesti jäätelöä. Vittu mä olen tyhmä. Tietty sitten päädyin juoksemaan vessaan, ja oksentamaan siihen asti, kunnes kurkku oli niin kipeä, että nyt jos yrittäisin puhua, niin ei varmaan tulisi mitään ääntä ulos. Nämä on taas näitä mun "hyviä" valintoja.

Positiivisemmalla nuotilla, huomenna olisi tarkoitus mennä taas salille. Ja maanantaina on tietty taas töitä. En jaksaisi töitä enää, se on vaan niin energiaa vievää. Onneksi olen nykyään alkanut viedä omia eväitä töihin, niin ovat ne työpäivänkin kalorit laskeneet siedettäviin lukemiin.

Aivan, ja mun on nyt pakko saada stoppi mun röökin polttoon. Oksentamisen lisäksi se on toinen asia, mikä tuhoaa mun kurkun ihan totaalisesti.

Yritän kirjoittaa jotain selkeämpää huomenna.

Stay strong beauties! :)

Lots of love,

Marissa

My dreams are worth fighting for

Anteeksi ettei nyt täällä blogissa ole pahemmin kuulunut musta taas mitään.

Mun elämä on taas pysähtynyt. Elän kuplassa, siinä omassa ja rakkaassa. Sen kuplan ohuen ohuiden seinien läpi ei muut mua tavoita. Painokin putoaa. Ja vaikka n.14 portaan nousu alakerrasta yläkertaan on vaikeaa, olen silti erittäin tyytyväinen tähän energiattomaan olemukseeni.

"Call it sickness, call it madness, call it obsession. I don't care, I still call it perfection"


Lots of love,
Marissa





. . . Tulipa lyhyt tästäkin.

I just want to be happy

Tännän on pitkästä aikaa ollut parempi päivä. Sain nukkua pitkään, ja syödä aamupalan yksikseni rauhassa. Ihana että kerrankin ei ollut joku hengittämässä niskaan. Laihdutus kusee, ja olen edelleen mielestäni liian lihava, mutta sittenpähän olen.

En tiedä miksi, mutta tänään oloni on jotenkin ollut erittäin toiveikas. Että ehkä minäkin selviän tästä elämästä, ihan niinkuin suurimmaksi osaksi muutkin. Ei se ole mulle yhtään sen vaikeampaa kuin muillekaan, mä vaan teen siitä itselleni niin vaikean. Asetan tavoitteita, joita en pysty saavuttamaan, enkä puolusa itseani silloin kuin tarvitsisi. Luotan vääriin ihmisiin, ja niihin oikeisiin en luota tarpeeksi.

Tänään menen yhden ystäväni kanssa kaupungille syömään. Ei ahdista, vaikka tiedostan, että kaloreita saattaa tulla paljon. Eli yli "sallitun" määrän. Haluan silti laihtua, ei se ole muuttunut. Mulla vain on tällä hetkellä tärkeysjärjestys muuttunut. En halua ajatella urheilua ja kaloreita joka päivä aamusta iltaan. Haluan ottaa lomaa tästä ihmeen pakosta laskea kaloreita, ainakin joskus.

Sekava postaus, tiedän. En malta odottaa kesää, kylmyys ja varsinkin pimeys masentavat ihan hirveästi. Toisaalta en ole missään nimessä rantakunnossa. Eli ehkä on vain parempi, että mulla on vielä pari kuukautta aikaa työstää tätä kroppaa :)

Lots of love,
Marissa

This life is not what i wanted

Ei helvetti miltä taas tuntuu. Pakko tulla jonnekin purkamaan tätä oloa, että saa jotenkin tämän itseinhon/ itse tuhoisuuden kierteen pysähtymään.

Olen tänään kotiin tulon jälkeen oksentanut kahdesti, joita ennen ja joiden välissä olen myös leikellyt itseäni saksilla. Vittu että mä vihaan itseäni, en ollut tuotakaan tehnyt n. kolmeen vuoteen. Tai no, jos totta puhutaan, niin joku kuukausi sitten kyllä viilsin toisen ranteeni, mutta en mitenkään pahasti, joten ei siitä mitään. Ja koko ajan olen itkenyt hysteerisesti sitä, miten en jaksaisi enää esittää iloista tai yhtään mitään muutakaan, ja miten haluaisin vain lähteä tästä maailmasta pois.

Mutta kun en minä niin voi ehdä, koska en voisi ikinä aiheuttaa sellaista tuskaa perheelleni. Rakastan heitä liikaa. Niin paljon, että heidän vuokseen koitan jaksaa elää tämän ruumiin sisällä (jota vihaan) yhdessä tämän helvetin ihmisen kanssa ( jota myös vihaan).

Haluaisin vain, että muhun ei sattuisi enää. En jaksa enää mitään. En halua enää joutua elämään itseni kanssa, koska se tuntuu pahimmalta mahdolliselta rangaistukselta. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää hengittää.

Marissa

My life is getting out of control

Voi helvetti miten nopeasti se elämä lähtee käsistä kun unohtaa keskittyä kiinni pitämiseen. Viime postauksessa mainitsin siitä, miten olo on turta, kuin olisi kuplassa, jotenkin erillään muista. No, kaikkea on nyt ehtinyt tapahtua sen jälkeen. En oikein tiedä miten selittäisin tämän kaiken...

No, olen tässä välissä tavannut yhden jätkän. Vaikutti mukavalta, mutta hän ei tainnut tuntea samoin. Tuli tosi ikävä fiilis ja olo oli erittäin ruma, joka sit taas ajoi mut muihin tyhmiin tekoihin... niinkuin esimerkiksi ruoka mättöön, sen jälkeiseen oksentamiseen, laksojen käyttöön ja baarissa huomion hakemiseen. Vittu mua.

Mutta yleisen sanonnan mukaan, pohjaltahan on tosiaan suunta vain ylöspäin. Hyvä asia on, että sain vähän tätä mun viikonlopun baari sekoilua selvitettyä, ja aloitan uudessa duunissa huomenna :))) Olen ihan super tyytyväinen, että pääsen vihdoinkin takaisin töihin.

Toinen urakka mikä alkaa huomenna on laihdutus. Tosiaan taas ihan kunnolla. Jotenkin nämä mun mies suhteet on tämän viimeisimmän jälkeen syöksyneet aika holtittomiksi. sen lisäksi mua vaan ahdistaa miehet jotenkin todella pahasti tällä hetkellä. Eli aion taas pitää vähän taukoa kaikenlaisesta säätämisestä/deittailusta, että pääsen keskittymään itseeni. Eli siis lähinnä keskityn nyt vaan tohon mun uuteen työhön, salilla käyntiin ja erityisesti laihduttamiseen.

Aivan, ja

Kesäkuntoon 2012!!

:D

Lots of love,

Marissa

Ps. Tiedän että tuli tosi sekava postaus, mutta mun oli pakko päästä purkamaan nämä mun ajatukset jonnekin.