Huh huh... siitä onkin aikaa kun olen tullut kirjoittamaan tänne niin, ettei ole mikään maailmanluokan läskiahdistus päällä. Yleensä siis on, ja se saa useat mun postaukset aika masentaviksi...
Mutta siis, koulussa on nyt meneillään koeviikko. Mun pitäisi olla tälläkin hetkellä lukemassa ensi viikon kokeisiin, mutta motivaatiota ei tahdo löytyä sitten ollenkaan. Varsinkaan kun olen yksin kotona, eikä ketään ole "vahtimassa" tekemisiäni. Tämän vuoksi on olokin jotenkin normaalia rauhallisempi, kun ketään ei ole vahtimassa tätä mun syömistänikään.
Syömisten puolesta tänään onkin mennyt hyvin, istun tässä ihan järkyttävän nälän kanssa. Eilinen taas meni tosi huonosti, kalorit nousi 1200, joista 1000 tuli kello 20.00 jälkeen.
Toi on mulle tosi tavallista, usein päivä menee niin pitkään hyvin, kunnes sitten koko päivän nälkä kulminoituu siihen iltapalaan. Sitten sitä uskottelee itselleen, että voi syödä vähän tukevamman iltapalan, ja että kalorit ei silti nouse korkeiksi. Mutta sitten kun on antanut pirulle pikkusormen, se vie koko käden... ja mielenterveyden myös.
Tänään olen syönyt vasta aamupalan, ei tee noiden eillisten överien jälkeen kauheasti mieli mitään, vaikka nälkä onkin. Mulla on keittoa jääkaapissa, jonka aion syödä neljältä. Muutenkin tän päivän suunnitelmana olis nyt vaan mennä mahdollisimman vähillä kaloreilla, että uskaltaisin kahden viikon tauon jälkeen huomenna vaa'alle.
Toivon niin, että siitä viimeisimmästä luvusta olis lähtenyt ainakin kilo. Ja jos painaisin 57 kiloa jouluun mennessä, olisin itseeni tyytyväinen... väliaikaisesti
Inhottaa, kun musta tuntuu että kaikki muut on mua laihempia. Tiedän että sanoin tän postauksen alussa, että ei mulla ole mitään sen suurempaa läskiahdistusta, mutta eikös se tässä kirjoittaessa taas tullut. Ehkä tajusin taas noi eilisen kalorit. Hyihyi mua....
Tuleeko musta koskaan tyytyväistä, kaunista?
Lots of love,
Marissa
oi kiitos :) toivotaan, sillä tän päivän motivaatio liikkuu ollu nollassa, pakotin itteni kävelylle ja vähän jumppaamaan kotona. poikaystäväkin ollu vihanen tai jotai huolestunu tästä touhusta ja haluun vaa LAIHTUA vaik toisaalta haluaisin olla terve mut tiiän et jos syön nii käy just sillee et paholainen vie koko käden ja ahmin taas 24/7 ja lihon, en kestä sitä, enkä oo vittu ikinä onnistunu missää, nyt on vaa pakko. en jaksa tota poikaystävän asennetta tähän, se ei ollenkaa ymmärrä. ÄÄÄÄÄÄÄÄ
VastaaPoistaoishan se joo kiva voida syödä normaalii ruokaa hyväl omaltunnolla mut vittu laihuus on tärkeempää