keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

I haven't lost anything exept my mind




~The Used - Empty with you




En tiedä mitä oikein kirjoittaisin...



Mulla oli tänään vapaapäivä. Ihanaa, koska tunnen olevani ihan loppuun palanut. Huomenna mulla sit alkaa koeviikot. Tiedä mitä siitäkin sit tulee, ei oo tää lukemis motivaatio oikeen kohdallaan : /



Kävin sunnuntaina vaa'alla, ja paino oli pysynyt samana kuin viimeviikolla. Mua ärsyttää niin paljon, et jumitan vaan koko ajan tässä samassa painossa.
Luin tänään mun omia postauksia viime syksyltä, ja ihmettelen mihin se ihminen on kadonnut. Se ihminen, joka kauhisteli 700 kalorin päiviä, ja söi päivittäin reilusti alle 500 kaloria. Minne tää henkilö on kadonnut, ja mistä mä löydän sen uudestaan.
Huomasin myös, että postasin paljon useammin. Täytyy päästä taas tähän bloggailuun paremmin kiinni. Siinä samalla toivottavasti myös tohon laihdutukseen.



Tänä viikonloppuna on kaverin synttärit. Siellä tulee sit juotua alkoholia, ja varmaan syötyäkin kaikkea epäterveellistä. En oikein tiedä mitä teen ton jutun suhteen. Siis et mitä haluan siellä sit syödä. No jaa, täytyy sitä sit miettiä vielä



Perjantaissa kauhistuttaa myös se, että joudun menemään isovanhempien luo pääsiäislounaalle, jonka jälkeen jodaan kahvit. Ja voivoivoi kun siellä tulee taas olemaan sellaiset kakut ja suklaamuna vuoret odottamassa.
Mut olen jo päättänyt, että olen siellä mahdollisimman tiukalla linjalla, enkä tee mitään typerää repsahdus-sekoamista. Siitä illasta en sit olis niinkään varma.


All in good time...



No joo, pitää varmaan taas jatkaa kokeisiin lukua, jos mielin päästä niistä edes läpi





Lots of love,

Marissa xo



Ps. Toi kuva sai mut nauramaan, joten pakko se oli jakaa teidänkin kanssa ;))

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Im losing my favourite game

The cardigans - My favourite game



Miksi tää ei onnistu? Motivaatio lojuu jossain katuojassa, liian kaukana täältä. En tajua miten jaksankin epäonnistua JOKA PÄIVÄ. En oikeasti kestä. Painoa on tullut varmaan kilokaupalla lisää, tai siltä mä ainakin näytän. Tänäänkin meni hienosti, kunnes tulin kotiin, ja vedin vatsan täyteen pähkinöitä. Joo, ei niissä olekkaan kuin joku 600(!!!!) kaloria per sata grammaa. Vittu että mä olen tyhmä.


Eniten mua ärsyttää se, et en ole luovuttanut. Ei, vaan mä oikeasti joka aamu ajattelen, et tänään mä onnistun, ja pääsen tähän taas ihan täysillä mukaan.

Mut ei, joka päivä sama juttu. Mä olen vaan mun oma pahin vihollinen. Aina kun saan painon alas, niin joku mun päänsisäinen ääni saa mut taas mättöämään itseni siihen samaan painoon, missä mä oon jumittanut enemmän tai vähemmän viimeiset puoli vuotta.


Vittu ku oon säälittävä.


Jatkan teidän blogien lukemista ja kommentointiakin, mut postaan uudelleen vasta sunnuntaina, tai kun jotain positiivista kehitystä on tapahtunut.


Love,
Marissa <3

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

There is nothing wrong with me. Trust me :)

Anteeks etten oo kirjoittanut.
Olen monta kertaa meinannut, mut en oo vaan saanut aikaiseksi.


Anteeksi


En edes muista milloin olen viimeksi kirjoittanut. Kouluhommat painaa päälle, tänäänkin pitäis saada yks projektityö ja yks esitelmä tehtyä. Jos olisin oikein ahkera, saisin varmaan luettua tähään vielä vähän biologiaakin, kun oon siinä ihan pihalla jajaja....


Mut en mä varmaan jaksa. Ei oo yhtään sellanen olo. Mun sisko on meillä kylässä. Se tarkoittaa yleensä syömistä, siis AIVAN liikaa syömistä. Se vaan syö koko ajan, ja ihmettelee jos mä en halua syödä.


Mut joo, kertaan vähän tätä viikkoa.
Riitelin yks päivä äidin kanssa mun syömisestä. Mä tiedän et mun pitäis vaan nauraa sen jutuille, niin ettei ne sen sanomat jutut sais mitään painoarvoa. Mut en mä pysty. Tälläkertaa sen syytökset osu vähän liian lähelle, eikä mun pokka oikeen pitänyt. Se sano et se luulee et mulla on anoreksia. Miten tollaseen sit voi vaan nauraa. Sanoin siihen sit vaan, et onks se ihan sokea, enhän mä oo edes alipainoinen. Ja et esim. mun reidet on ihan valtavat. Siihen se vaan totes, et mun omakuva on vaan vääristynyt, ja et mä en näe itseäni selkeästi. Olin niin tyrmistynyt. Onneks oli aamu, ja mulla oli kiire kouluun. Lähdin vaan nopeesti paikalta, ja sanoin äidille, et nyt se on lopullisesti seonnut.


Bussissa vaan musiikki täysille, ja yritin saada paniikin häviämään ennen kuin pitäis mennä kouluun. Siellä on sit taas uudet epäilevät ihmiset, joille pitää uskotella et kaikki on kunnossa. Musta tuntuu, et yks mun koulukavereistakin on alkanu epäilee jotain... Esimerkiksi kun oon ruokalassa, se saattaa kysyy, et miks en ottanu sämpylää (hiilareihiilarei) tai miks en ottanut jotaan pannukakkua (raisvaarasvaa ja kaloreikalorei)... Mut täytyy vaan yrittää keksii hyviä selityksiä, ja nauraa epäilyksille.

Tänään oli taas punnitus päivä. Paino oli pudonnu puol kiloo viimeviikosta. En tajua miten se voi edetä noi hitaasti... tai no, kai ne muutamat peruskulutuksen ylittävät päivät on tähänkin syynä. Huoh...


Ootteko muuten nähneet sen lady gagan uuden musavideon... Voi luoja, sillä on niin täydellinen vatsa ettei paremmasta väliä... Sellasen kun saisin kesään mennessä, niin olisin niiiin tyytyväinen :)

Mitä haluaisitte mun kirjottavan? Mulla lyö niin tyhjää, ja musta tuntuu, et mun kaikki postaukset on ihan samanlaisia?


Love,
Marissa

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Home bitter home

Koko viikonlopun kestänyt kaupungin-vaihdos teki niin hyvää, ettei mitään järkeä. Kotiin on yleensä aina kiva palata, mut ei tässä tapauksessa. Vietin viikonlopun siskoni kanssa, ja nautin ihan täysillä. Myös kaikesta kielletystä, kuten roskaruoasta, tuli nautittua ihan täysillä. Ikävä kyllä. Kaikki ahdistus oli silti jossain niin kaukana, en ajatellut ruokaa about koko viikonloppuna. Oli vaan niin helppoa olla onnellinen, ja tehdä kaikkea hauskaa tuntematta sekuntiakaan syyllisyyttä.



Mut kaikki tää alko heti kasaantumaan mun niskoille matkalla kotiinpäin. Oli sellanen olo, et aina vaan mitä lähemmäs tulin, niin sitä tietoisemmaks tulin siitä ruoan määrästä mitä tuli viikonloppuna syötyä. Yksi ruksi lähtee sivupalkista, koska kävin äsken vaa'alla, ja se näytti yhtä kiloa lisää... Se ei siis oo aamupaino, mut mä oon aika varma, ettei sillä olis kuitenkaan suurta eroa. Anyways...



Oon miettinyut viikonlopuna aikana paljon mun tulevaisuutta. Olen aika varma, että aion joskus tulevaisuudessa muuttaa samaan kaupunkiin missä siskoni asuu. Tunnen siellä aina oloni onnellisemmaksi, ja olisin siellä lähempänä toistakin minulle super-tärkeää ihmistä. Anteeksi muuten että puhun tässä postauksessa asioista todella ympäripyöreasti, en vain halua kertoa niin tarkkaan, että joku saattais mut tunnistaa. Tietysti sinne tän viikonlopun kaupunkiin muuttamisessa olis huonotkin puolensa, mutta kaikkea ehtii vielä miettiä, en nyt kuitenkaan oo muuttamassa vielä ainakaan vuoteen edes omaan kämppään. Eli kaikki sitten aikanaan.



Toivottavasti teillä oli kiva viikonloppu. Mun piti mennä tänään katsomaan Liisa ihmemaassa yhden kaverin kanssa, mut arvatkaa oliko salissa jäljellä enää 10 paikkaa, kaikki hajapaikkoja jostain reunoilta :(



Onko joku teistä jo nähnyt kyseisen leffan? Mä oon jo nyt ihan innoissani, koska mun mielestä kaikki Tim Burtonin leffat on aina ihan mielettömiä :D kun en nyt vaan pettyis...





Lots of love,
Marissa

tiistai 9. maaliskuuta 2010

The only time your truly alone is when you lose yourself

Aurinko!! :D



Ei ole todellista, siellä se taivaalla möllöttää! Jeiii!
Päivä on ollut todella ihana aamusta asti. Toi valo vaan saa mut jo valmiiks niiiin paljon paremmalle tuulelle. Ei oo yhtään niin surkea olo kuin mikä on ollut viimeisen viikon ajan...
On vaan ollu ihan kauhea olo aina viimeistään siinä vaiheessa kuin on koulusta päässyt kotiin. Tänään tulin kotiin iloisena, joten tämän päivän olevan täydellinen blogini henkiin herättämiseen.


So here i am, alive and well. En käyny sunnuntaina vaa'alla, et en tosta painosta tiedä. Oon kyllä viime postauksesta eiliseen päivään asti syönyt mitä mieli tekee, eli siis liikaa kaikkea. Esim. jäätelöä oon syönyt aika törkeät määrät. Mutta toi aurinko, joka sai mut vaihteeks onnelliseksi, myös muistutti mua siitä, että kesä lähestyy :D Bikinikausi tulee, and im so NOT ready


Okei, tulis nyt se kevät ensin :)


P:stä ei ole kuulunut mitään, ja ehkä hyvä niin. En mä tiedä mitä mä edes haluaisin siltä kuulla. En kai mitään. Viikonloppu oli kyl jotain kauheinta, istuin vaan yksin huoneessani, ja kierin itsesäälissä. Todella häpeällistä, eikä se tule enää IKINÄ toistumaan. Osaan mä olla vahvempikin, nyt vaan pitää nostaa päätä pystyyn ja saada jonkinlainen ryhti-liike käyntiin ;)



Kalorien laskeminen jatkukoon!




LOVE,
Marissa <3