tiistai 30. marraskuuta 2010

Kysymyspostaus(ko)

Klo. 16.30
Olen ollut tänään niin tunteet pinnassa ettei mitään rajaa. Olen meinannut ja alkanutkin itkemään ihan pienistä asioista. Ja mua ärsyttää tää niin paljon! Mulla on ihan helvetisti parempaakin tekemistä. Kouluhommiakin on jotenkin kertynyt taas joku miljoona rästiin, ja niitäkin pitäis tietty kaikkia tehdä.


Jos löydän oikeat liitäntä johdot, voisin vihdoin huomenna laittaa tänne sen kuvapostauksen. Nyt kun mulla on ollut aikaa sulatella tätä asiaa, niin tuntuu ihan järkevältäkin laittaa niitä tänne. Tiedättepä tekin sitten millaisen valaan blogia luette.



Klo20.00
Hitto, nyt on olo kuin pienellä porsaalla. Voi helvetti, miksi mun perheen pitää syödä niin epäterveellistä ruokaa!? Jouduin pakon edessä syömään tänään yhteisen päivällisen. Tai siis meidän perheessä syödään aina päivällinen ja about jokainen muukin ateria yhdessä, mutta siis yleensä mulla on mun omat "Marissan ruoat", ja noilla muilla sitten ne normaalit ruoat.


Tänään näiden normaalien syöppöjen idea päivällisestä oli pitsa. Voitte vaan arvata sainko sydänkohtauksen, kun näin mitä tänään olis luvassa. Käyn pakastimen läpi, ja tietty kaikki mun ruoka (lue: pinaatti- , kana- tai kasviskeitot) on loppu. Eli päivälliseksi puolikas pitsa, paketin mukaan siitä tuli joku 400 kaloria, mutta pyöristän 450 jotta pääsen lähemmäs totuutta. huoh...


Eli tän päivän kalorit hipoo jo jotain 850. Ei oo todellista... no joo, koitan saada tosta urheiltua osan pois tai vaihtoehtoisesti olla loppu ilta syömättä. Ja siis tässä tapauksessa molempi parempi :)



Stay strong beauties, and think thin!



With love,
Marissa



PS: Aion tehdä sellasen joulukalenteri homman, jossa laitan joka päivälle jonkun kuvan, joka sitten ehkä valottaa musta jotain, haha. Eli mulle saa jouluaattoon asti ehdotella mitä kuvaisin, eli mitä vaan haluatte musta tietää. Tää ajaa nyt vähän kysymyspostauksen asemaa, mutta toteutan sen nyt kuvina, koska mun mielestä tavalliset kysymyspostaukset on tylsiä :D

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

We are in this together


Huh huh... olipa taas aikamoinen viikonloppu


First things first. Kävin viikonlopun mätöistä huolimatta urhoollisesti vaa'alla tänä aamulla, ja paino oli tippunut viikossa puoli kiloa. Aika vähän, mutta oon silti ihan tyytyväinen. Tän viikonlopun jälkeen en olis yhtään ihmetellyt vaikka se olis noussut tyyliin kaksi kiloa. Mutta onneks ei sitten kuitenkaan.


Lauantaina päivä alko aika huonosti... söin joku 300 grammaa irtokarkkeja, jotka sitten "iloisesti" oksensin kaikki pois. Todella järkevää taas. No mutta joo, illalla sitten menin kaverin luo ja tulihan siinä sitten juotua sitä alkoholia, ja syötyä karkkeja vielä siinäkin. Mutta jotenkin mun on helpompi antaa itselleni anteeksi tilanteissa, joissa on ollut hauskaa siinä syödessä, ja jossa se ns. kuuluu siihen juttuun. Jotkut yksin suoritetut mättöämiset on sitten taas jotain todella vahvasti kiellettyä.


Olen muuten päässyt vasta nyt oikein sisälle siihen Marya Hornbacherin kirjaan, jonka lainasin joku puolitoista kuukautta sitten. Jotenkin vaan unohdin sen tossa välissä ihan kokonaan, ja vasta kun tuli aika joko palauttaa tai uusia se laina, tajusin että ehkä se nyt pitäisi lukea. Ja on se kyllä ihan loistava, eli suosittelen lämpimästi :)


Tänään pitäis sit pärjätä jollain 600 kalorilla. Ei muuten noinkaan korkeilla, mutta kun söin tänä aamulla vielä siellä kaverin luona hieman karkkeja aamulla, niin noi nyt vähän väkisinkin nousee just johonkin tollasiin lukemiin.
_
_
Ootte ihania :)
_
_
Love, Marissa xo

lauantai 27. marraskuuta 2010

dot dot curve :)


Sori etten oo jaksanut pahemmin kirjoitella... tai kommentoida. Mulla on ollut kauhee kiire vaan syödä, eikä aikaa sit oo jäänyt paljon muuhun.



Tää päivä oli jotain niin hirveää, ja vaikka en olekaan viimeiseen neljään tuntiin syönytkään enää mitään, on mun vatsa silti ihan järkyttävän turvonnut. Et onneks ehdin ottaa jo ne kuvat, en kehtais tällä kropalla todellakaan. Huoh


Ei mua muuten edes haittais yks epäonnistunut päivä, koska ne oikeasti toimii boostina, ja ei yks päivä vaikuta jos seuraavana päivänä tsemppaa. Mut mä menen huomenna juhlimaan (paskaruokia ja alkoholia), joten kalorit tulee huomennaKIN nousemaan taivaisiin. Ja mä vaan halusin viettää hauskan lauantain. Mut nyt kun söin tänään ihan törkeästi (kalorit jotain 2000, ei ole vittu todellista!!!) niin mulla on vaan kauheat syyllisyyden tunteet sit huomenna, ihan sama mitä syön. Ja pakko mun on jotain syödä ennenkin niitä juhlia, koska en halua olla missään kaatokännissä. Se kun ei ole mun mielestä mitenkään erityisen viehättävää.


Ugh, kauhea valitus postaus. Toivottavasti teillä muruilla on mennyt paremmin. Vaikken jaksakaan ainakaan just nyt kauheasti kommentoida, niin luen kyllä silti teidän postauksia, ja yritän pysyä kärryillä siinäkin, miten teillä menee :)


Palaillaan varmaan huomenna tai sunnuntaina, toivottavasti motivoituneempina kuin koskaan! :D



Lots of love,
Marissa

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Too many bad notes playing in our symphony

~ 30 seconds to mars - Hurricane




Tänään oli mennyt loistavasti... olin ollut kaupungilla kahvilla, ja kalorit oli ihan minimaaliset. Sitten kun tulin kotiin aika myöhään illalla voi vaan arvata mitä tapahtui. Mustikkarahkaa, jäätelöä, keksi ja joulutorttu. Aivan, ja kaksi laksaa niiden päälle, hups!
Mut siis 900 kaloria, taas! En kestä että sabotoin itseäni tällätavalla. Nyt on niin vitun epämukava olo, kun on vatsa ihan täynnä kaikkea epäterveellistä paskaa.


Päätin muuten että julkaisen ne kuvat tossa joulukuun alussa. Onpahan telläkin jotain odotettavaa, haha. Ja saan siinä itselleni armonaikaa, että saan vähän ahdistusta siihen mennessä hellittämään, että kehtaan edes julkistaa niitä.


Ajattelin myös tehdä muita "kuvallisempia" postauksia. Ja tietty jonkun kysymyspostauksenkin voisin tehdä, mutta en sit tiedä onko ne niin mielenkiintoisia. Katsoo nyt.


Menen suihkun lattialle kuolemaan, eli se on moikka!



Love, Marissa

tiistai 23. marraskuuta 2010

Falling apart in my own little bubble


Ahdistaa. Söin tänään puolikkaan muffinssin. Oikein rasvaisen näköisen sellaisen. Siinä oli jotain suklaa kuorrutetta päällä, ja jotain toffee mönjää sisällä. Kuullostaakin ihan kamalata, ja silti mä söin sen. Siis puolet siitä.


Tämä siis tapahtui joskus puolilta päivin, ja silti mua ahdistaa vieläkin. Toki söin tossa välissä päivällistäkin, ihan niinku olisin muka ton possuilun jälkeen enää ansainnut yhtään mitään. Toivottavasti en silti lihoa. Koska tiedän, että tuleva viikonloppu tulee taas menemään niin huonosti ettei ole tosikaan. Eli nyt täytyy viikolla todellakin pysyä tiukka linja päällä. Tai siis pitäisi. Tiukkaan linjaan ei siis kyllä todellakaan sovi mitkään puolikkaan muffinssit, perhana sentään.


Myös ajatus kuvapostauksesta ahdistaa ihan helvetisti. Siis mähän olen normaalipainon rajoilla hilluva läskikasa, jonka ei pitäisi missään nimessä antaa kenenkään nähdä tällaista ruhoa... voi luoja sentään, parempi ettette tiedä miten suurikokoinen mä olen. Häviäisi varmaan loputkin lukijat. Ehkä vähän liiottelen, mutta en sitten kuitenkaan.


Täytyy katsoa. En todellakaan lupaa lähiaikoina mitään. Tai no... jos totta puhutaan, niin otin jo muutamia kuvia, mutta ne vaan oli jotain niin järkyttävää... todellista reverseä! Eli joo, täytyy nyt katsoa jos uskallan. Läskiahdistus vaan iskee... miten tää 19.8 bmi:kin voi näyttää joltain 30bmi:ltä? Ei ole reilua tämä elämä...


Aivot ei toimi, pitäisi liikkua että saan sen ihramöykky muffinin puolikkaan poltettua, päivällisestä puhumattakaan!
Ps. Tarvitsen lisää mustia vaatteita -> hoikentavaa!


Love, Marissa

maanantai 22. marraskuuta 2010

Girl you gotta be what tomorrow needs


Huh huh... Oli pakko käydä aamulla taas vaa'alla, nyt kun tähän punnitsemisen makuun päästiin. Ja siis lähinnä sen takia menin, että jouduin eilen syömään päivälliseksi roskaruokaa. Inhottavaa, mutta onneks ei ollu paino noussut. Meidän vaaka on sellanen vanhan aikainen, ei siis mikään hieno digitaalinen, joten jos paino olisikin noussut tyyliin 100grammaa, olisin silti asiasta autuaan tietämätön. Ja mun mielestä se on oikeastaan parempi niin.


Tänään olen syönyt mielestäni paljon, mutta kalorit on silti vaan jossain 160, eli ei mitenkään korkealla (ottaen todellakin ne eiliset 1200 huomioon!!).
Kohta pitää lähteä kaupunkiin. Olen saanut jonkun pikku kuumeen taas päälle, niin jätin tänään menemättä kouluun. Siis ihan tosta syystä vaan, en toki ollut mitenkään laiskalla päällä tai mitään, hehe :)


Aivan, jos ette ole tietoisia, niin tänään tulee tv1:ltä kello 19.00 joku laihdutus ohjelma juttu. En tiedä onko se mitenkään erityisen hyvä, mutta ajattelin itse ainakin katsoa. Motivaatiota nostattamaan tai jotain...


Ja postaus ehdotuksia saa vielä jättää, sillä eiköhän mulla kohta ole taas lukijat siinä 100, minkä johdosta siis sitä erikoispostausta suunnittelin... Pientä lukijakatoa on vaan ikävä kyllä havaittavissa. Surullista. Olen pahoillani jos blogini sisältö ei vastannutkaan odotuksia, mutta ei se tästä tän kummoisemmaksi ole muuttumassa.



Love, Marissa

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

BMI 19.8 :)

Tulin vaan nopeasti ilmoittamaan, että päädyin menemään tänään monen viikon tauon jälkeen vaa'alle. Paino oli tippunut jossain 2 viikossa (en muista tarkalleen koska olen käynyt vaa'alla viimeksi) 2 kiloa! Jee, tyytyväisiähän tässä ollaan. Koska eilen söyn tyhmänä taan jotain 1000 kaloria :[


Tästäkin päivästä tulee vaikea, koska meille on tulossa vieraita. Eli taas pitää yrittää esittää normaalia ja syödä kiltisti päivällistä. huoh. Toivottakaa onnea, etten repsahda, ja lihoa tota kaikkea takaisin


Tsemppiä kaikille!


Aivan, ja en tehnyyt mitään erikoista kun mulle tuli 100 lukijaa täyteen.
Ehdotuksia?


Love, Marissa

lauantai 20. marraskuuta 2010

A Little less sad with a hint of a smile


Huh huh... siitä onkin aikaa kun olen tullut kirjoittamaan tänne niin, ettei ole mikään maailmanluokan läskiahdistus päällä. Yleensä siis on, ja se saa useat mun postaukset aika
masentaviksi...
Mutta siis, koulussa on nyt meneillään koeviikko. Mun pitäisi olla tälläkin hetkellä lukemassa ensi viikon kokeisiin, mutta motivaatiota ei tahdo löytyä sitten ollenkaan. Varsinkaan kun olen yksin kotona, eikä ketään ole "vahtimassa" tekemisiäni. Tämän vuoksi on olokin jotenkin normaalia rauhallisempi, kun ketään ei ole vahtimassa tätä mun syömistänikään.


Syömisten puolesta tänään onkin mennyt hyvin, istun tässä ihan järkyttävän nälän kanssa. Eilinen taas meni tosi huonosti, kalorit nousi 1200, joista 1000 tuli kello 20.00 jälkeen.
Toi on mulle tosi tavallista, usein päivä menee niin pitkään hyvin, kunnes sitten koko päivän nälkä kulminoituu siihen iltapalaan. Sitten sitä uskottelee itselleen, että voi syödä vähän tukevamman iltapalan, ja että kalorit ei silti nouse korkeiksi. Mutta sitten kun on antanut pirulle pikkusormen, se vie koko käden... ja mielenterveyden myös.


Tänään olen syönyt vasta aamupalan, ei tee noiden eillisten överien jälkeen kauheasti mieli mitään, vaikka nälkä onkin. Mulla on keittoa jääkaapissa, jonka aion syödä neljältä. Muutenkin tän päivän suunnitelmana olis nyt vaan mennä mahdollisimman vähillä kaloreilla, että uskaltaisin kahden viikon tauon jälkeen huomenna vaa'alle.
Toivon niin, että siitä viimeisimmästä luvusta olis lähtenyt ainakin kilo. Ja jos painaisin 57 kiloa jouluun mennessä, olisin itseeni tyytyväinen... väliaikaisesti


Inhottaa, kun musta tuntuu että kaikki muut on mua laihempia. Tiedän että sanoin tän postauksen alussa, että ei mulla ole mitään sen suurempaa läskiahdistusta, mutta eikös se tässä kirjoittaessa taas tullut. Ehkä tajusin taas noi eilisen kalorit. Hyihyi mua....



Tuleeko musta koskaan tyytyväistä, kaunista?



Lots of love,
Marissa

torstai 18. marraskuuta 2010

White flag for peace and black for disorder

En osaa enää kommetoida muille mitään. Musta tuntuu että kaikki mitä sanon on väärin. Kaikki mitä mun suusta tulee ulos, kuullostaa jotenkin hullulta... ja ihan tolkuttoman väärältä. Mä pahoittelen jos tulee outo postaus, kirjoitan nyt vaan asioita mitä mielessä pyörii.


En tajua ihmisiä, jotka ei välitä niiden syömisistä.

En tajua mun kavereita, siskoja tai vanhempia. Musta vaan tuntuu, että mua ympäröivistä ihmisistä tulee päivä päivältä kummallisempia. Jotenkin kaukaisia, ja silti ennalta arvattavia. Tiedän miten ihmiset käyttäytyy, ja jos en ole varma, alan analysoimaan. Teen sitä nykyään ihan liikaa. Käyn vähintään kerran viikossa kirjastossa, ja luen kirjoja erilaisista mielenterveys ongelmista. Löydän skeemoja ja itseään toteuttavia ennusteita, asenteita ja defenssejä jokaisesta ihmisestä. Mielestäni miltein kaikki mitä ihmiset tekevät on liitettävissä johonkin mielenhäiriöön.


Mutta ongelmaksi muodostuu liian suuri tiedon määrä. Koska tiedän myös, että ihmiset käyttävät defenssinä (=puolustuskeinona) omien tunteiden peilaamista muihin ihmisiin. Eli jos mä itse esimerkiksi inhoaisin jotain tiettyä ihmistä, voisin alkaa ajattelemaan että kyseinen ihminen vihaa minua. Eli mitä jos vaan peilaan oman sekoamiseni muihin ihmisiin? Entä jos se olenkin minä, joka muuttuu joka päivä oudommaksi?


Anteeksi oikeasti jos tää on sekavaa, mä luen ihan liikaa kaikkea psykologia juttuja. Ja nyt mulla on niin tyhmä olo, koska en tajua tästä enää itsekään yhtään mitään. Musta tuntuu että mä menetän mun järkeni...
Haluaisin pyytää kaikkea anteeksi, anteeksi että arvostelen muita, kun en itse ole sen parempi. Anteeksi että en onnistu olemaan tarpeeksi, vaikka kuitenkin olen liikaa.
Anteeksi sitä, että olen niin heikko, että tunnen tarvetta pyytää itseltäni anteeksi sitä, että annoin itselleni luvan syödä tänä iltana 3 keksiä


Love, Marissa

tiistai 16. marraskuuta 2010

If its a fight Im ready to go



Olen heikko, ja inhoan taas tätä kroppaa, joka vaatimalla vaatii mua nielemään kaikkea paskaa. Tänään olis siis ollut toinen päivä tota 3579, mut mä tyhmä en vaan voinut pitää sormiani irti herkuista, jotka odotti mua kun saavuin kotiin. Eli 500 kalorin sijaan tästä päivästä tulikin 900 kalorin päivä. Ärsyttää, mutta perjaatteessa voin korjata asian vain vähän vaihtamalla näiden päivien järjestystä.
Eli huomenna sitten 500 kaloria, tai ehkä mielummin rangaistuksena vähemmän. Tän päivän ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä noin suurilla kaloreilla, eli tää päivä meni kuitenkin impulssi syömiseen. Ja se jos mikä on rangaistavaa.
Eli huomenna vaikka 400, tai 450, vähän riippuu mitä keksin syödä päivälliseksi. Ajattelin jotain salaattia... tai tonnikalaa... katsoo sitten. Huomenna pitäisi myös alkaa lukemaan kokeisiin. Hehe, koeviikot tosiaankin alkaa tässä pikku hiljaa painaa päälle. Että jos sitä vaikka saisi itseään niskasta kiinni, ja alkais kertaamaan? Toivossa on hyvä elää...

Loppuun vähän lisää The Veronicas thinspoa...




Love,
Marissa

maanantai 15. marraskuuta 2010

All i wanna do is trade this life for something new


Taas yksi aika perus maanantai.


Päätin nyt teidän kannustavien kommenttien innoittamana aloittaa ton 3579n taas uudelleen. Kiva että niin moni teistäkin oli siitä kiinnostunut, nyt tsemppi päälle... Jos tällä kertaa sais sen kestämään vähän pidempään kuin viimeksi.


Tänään on siis tän ensimmäinen päivä, eli 300 kalorilla pitäis pärjätä. Sen verran kyllä nousee, et taitaa mennä päivän kalorit pikkasen yli. Mutta niin paljon kuin menee yli, niin urheilen sitten siitä pois, koska tänään mä onnistun!


Vähän kauan kaivattua päättäväisyyttä peliin, haha. Nyt tuntuu että voisi sitä välillä onnistuakin. En kehdannut käydä eilenkään vaa'alla. En vaan olis kestänyt sitä lukemaa. Tänään sitä vastoin olisin aamulla halunnut käydä, että sit näkisin kuinka paljon tää 3579 nyt vaikuttaa esim. viikossa painoon. Toivon tietty mahdollisimman hyviä tuloksia.


Yks positiivinen asia (toisaalta myös tosi rasittava) on, että olen ollut tänään koko päivän ihan jäässä. Siis iho on koko ajan kananlihalla, ja vilunväreet saa koko kropan tärisemään. Mä toivon että tää merkkais sitä, että laihtuminen olis taas lähtenyt hyvin käyntiin. Istun tässä koneellakin parin viltin sisällä, ja nyt on ihan ok olo, ei niin kylmä kuin aiemmin päivällä. Toki toi saattaa johtua siitä, että söin tossa välissä päivällistä.


Ainoa negatiivinen puoli tässä päivässä oli toi ilma. Ketä oikeasti jaksaa tollasta koiranilmaa? Sataa ja on harmaata ja tuulista. Mä olin suunnitellut käveleväni kotiin, mutta ei tuolla kyllä pystynyt. Tai ehkä olisin pystynytkin, mutta en halunnut, laiska kun olen.



Ihanaa että illalla tulee täydelliset naiset, niitä odotellessa :)



Love,
Marissa
_
_
Ps. Tajusin tänään, että olen hukannut yhden vanhan ruokapäiväkirjani. Ahdistaa ja rintaan puristaa, koska noi mun ruokapäivyrit sisältää sen verran tulenarkaa materiaalia, että jos vaikka vanhemmat sen sattuis löytämään niin huhuh... mistä hitosta mä aloitan etsinnät?? :O

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Because the only hope for me is you


Tää viikonloppu on ollut syömisten puolesta jotain niin järkyttävää. Hyvä puoli tässä kuitenkin on (jos siis sellaisen haluaa väkisin löytää), että nyt ei kyllä tee pätkääkään mieli mitään. Morkkis on jo nyt ihan kauhea ja vielä se tästä pahenee. Kohta joutuu taas kestämään sukulaisia ja sitä ikuista ruoan tuputtamista


Isänpäivä!


Inhoan tällaisia tilaisuuksia. Mä haluan itse päättää koska vedän överit ruoan kanssa, ei se ole mun mielestä muiden päätettävissä! Mutta tällaisina päivinä ei sille voi oikein mitään. Houkutus on suuri vaan viedä omat ruoat mukana, ja nauraa muille kun ne syö kakkua. "Lihotkaa vaan läskit!"


Mutta tänään ,minä kuulun tuohon joukkoon. Vituttaa ja valmiiksi, ja läskiahdistus vaan kasvaa. Mua inhottaa, koska niin monet mun ikäiset sukulaiseni on mua niin paljon laihempia. Ne oli yksi painava syy sille, miksi aloin vajaa pari vuotta sitten painoani tarkkailemaan. En silti halua syyttää ketään. Oma vikani, että annoin itseni lihota niin kauheaksi läskiksi, että nyt n työn ja tuskan takana muuttaa itsensä takaisin ihmisen näköiseksi.


Täytyy alkaa valitsemaan vaatteita, joissa näyttäisin mahdollisimman vähän läskiltä. Huomenna alkaa onneksi uusi viikko, ja vähemmillä kaloreilla mennään. Mä en halua enää syödä, oksettaa pelkkä ajatuskin.


Mielipide kysymys: Pitäiskö mun alottaa se 3579 dietti taas? ihan vaan et saisin taa otteen tähän hommaan?
Toi 900 kuullostaa kyl aika pahalta, mut sen vois sit jättää aina lauantaihin, jos kuitenkin menee ryyppäämään...



Lots of love, and happy fathersday!
Marissa

perjantai 12. marraskuuta 2010

Would you destroy something perfect in order to make it beautiful?





Viettelen perjantai iltaa turvallisesti kotona. Eikä edes harmita :) Tulin just saunasta, ja oon muutenkin vaan koittanut ladata akkuja ja ottaa rennosti. Ja olla miettimättä mitä kaikkia koulujuttuja mun olis oikeasti pitänyt tehdä sillä aikaa, kun makoilen saunan lauteilla.


Tää päivä on mennyt ihan siedettävästi, ei mitään suurempia läskiahdistuksia, ellei aamua oteta huomioon. Ja se johtui eilis-illan murojen syönnistä, joten en laita sitä tän päivän syyksi.


Huomenna onkin sitten paljon tätä päivää sosiaalisempi (ja sen mukana myös stressaavampi) päivä, kun pitäis viettää kavereiden kesken tyttöjen iltaa :) ihanaa sekin, vaikka tiedän jo nyt et kalorit menee ihan törkeästi sallitun rajan yli. Olen huolehtinut jo juotava puolesta, mut pitäis silti ehtiä vielä huomenna kauppaan.


Mun on muuten tehnyt koko viikon ihan törkeästi mieli tupakkaa. Hitto kun just tää viikko oon joutunut pärjäämään ilman, kun tyhmänä poltin kaikki viime viikonloppuna. Mä siis yleensä poltan vaan vitutukseen tai ahdistukseen. Se on mulle lääke, ei riippuvuus. Ihan vaan näin tiedoksi.


Söin tänään muuten tosi hyvää keittoa päivälliseksi, jossa oli vaan noin 110 kaloria lautasellisessa. Se oli jotain apetit kanakeittoa (eli siinä oli jopa proteiinia, josta mulla on siis koko ajan puutetta, kun ei toi lihan syönti innosta). Et ihan vain tiedoksi tämäkin, haha



Pitäkää hauska viikonloppu murut!





Lots of love,
Marissa

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

I have strong will, just weak hands



Tänään on ollut mukava päivä. Yleensä vihaan keskiviikkoja enemmän kuin muita viikonpäiviä yhteensä, mutta tänään aamun väsymyksestä selvittyäni on olo ollut ihmeellisen pirteä koko päivän. Koulussa oli koe, joka meni odotettua paremmin, ja kotiinkin pääsin ennalta sovittua aiemmin :) Kaiken kaikkiaan ihan mukava päivä, vaikka sää onkin ollut jotain todella kylmää ja märkää. Inhoan loskaa ja vetistä säätä, ei siinä ole mitään mukavaa. Kengät vaan kastuu ja meikit leviää. Ei kiva.


Katson juuri youtubesta anoreksia dokkaria. Oon nähnyt tän pari kertaa aiemminkin, mutta tää on vaan niin hyvä. Joten jos ajatus pätkii, se johtuu siitä että yritän samalla katsoa sitä.


Koko viikko on jotenkin ihanan kiireinen. Pysyy ajatukset hyvin kasassa, kun on joka päivälle jotain hommaa. Toisaalta stressaan todella helposti ihan pikku asioistakin, joten asioita ei ikinä saa olla ahdettu liikaa yhteen päivään. Muuten ahdisumiselta ei voi välttyä. Tänään on ahdistuskin ollut aikalailla tiessään, mutta eiköhän se (ikävä kyllä) varmaan jo huomenna taas palaa. Niin outo olo ilman... näemmä siis paskoihinkin tunteisiin tottuu.


Viikonloppuna on taas menoa, kavereita ja liikaa ruokaa luvassa. Panikoin jo etukäteen, koska tää viikko ei ole mennyt niin hyvin että ansaitsisin mitään sosiaalisia tapahtumia nyt viikonloppuna. Olen vaan ihan pullataikinaa sisältä ja ulkoa. Laihtuminen olis ihan jees.



Palaillaan, tsemppiä ja voimia murut!



Love, Marissa

maanantai 8. marraskuuta 2010

Take me by the hand, just don't try to understand


Anteeksi että vain hävisin. Se oli törkeää, ja yritän välttää sen uusiutumista. Vaihdoin maisemaa, yritin koota itseni kasaan uudestaan. Nyt en ole enää aivan niin palasina, vaan tärkeimmät palat on kai parsittu takaisin kiinni. Joitain paloja toki vielä puuttuu, ja jotkin on kokonaan kadonneet.


Olen siis ollut muualla, yritin kovasti viettää hauskan viikonlopun ilman suuria ulkonäköpaineita, tai ruoka ahdistuksia. Se onnistui vähän niin ja näin, lähinnä vaan tuli syötyä ihan liikaa. Hauskaakin toki oli, mutta lähinnä ahdistusta ja alemmuuden tunnetta kuitenkin. En halua velloa itsesäälissä, joten yritän saada noi jälkimmäiset ajatukset kitkettyä jonnekin. Muodostakoon patoja jonnekin sisälle, mutta näkyville en niitä halua.


Perjantaina juhlittiin kavereiden kanssa. Ja olihan se todella hauskaa. Aina välillä tuli tietysti sellainen huono olo kaikista syömisistä, tai omasta ulkonäöstä yms. mutta yritin pitää sen aisoissa, ja aika hyvin se menikin. Oli hauskaa, joka on tässä mielentilassa jo aikamoinen saavutus.


Kävin vaa'alla tänään. Olen varmaan jotenkin masokisti, koska tiesin ettei se nyt mitään kauhean mukavaa lukua tule näyttämään. Ja oikeassa olin, sillä olihan sitä tietty lihottu. vittu.
Nyt viikolla on pakko tsempata, tai oikeasti menetän (mielen)terveyteni!


Tsemppiä teillekin, ja kiitos ihanista kommenteista. Ootte tärkeitä :)



Love, Marissa

torstai 4. marraskuuta 2010

Just past your lips there's more anger than laughter


En tiedä mistä kirjoittaa. Vihaan itseäni enemmän kuin viikkoihin.

Mikään ei kiinnosta, en jaksa välittää mistään tarpeeksi. En sitten yhtään mistään. Haluaisin joka aamu jäädä sängyn pohjalle piiloon, koska aiemman päivän (illan) tapahtumat ahdistaa ja vituttaa niin helvetisti. Tunnen olevani kaikin tavoin huono, en tee kouluhommia, enkä laihdu sitten yhtään.


Onneksi huomenna saa illalla alkoholia, jos vaikka sais turrutettua murheet hetkesi. Pitää tsempata sen verran, että muistan nauttia olostani huomenna. Etten yhtäkkiä saa jotain masennuskohtausta. Ketään ei pidä surullisesta juopuneesta ihmisestä, ei kukaan. Joten huomenna sitten iloisella mielellä. Vittu että olen tekopyhä. Yökötän itseäni niin sanoinkuvailemattoman paljon.



Mietin miten jaksan koko seuraavan päivän, ja lasken tunteja siihen, milloin pääsen nukkumaan. Peittojen alla olo on turvallinen ja melkein rauhallinen. Paitsi kun alkaa miettimään mitä kaikkea hyödyllistä liikuntaa sinä aikana voisi tehdä...



Kirjoitan seuraavan kerran silloin, kun olen saanut mieleni revittyä ylös maasta. Nyt vaan masentaa niin helvetisti, ja oletan ettei ketään teistä jaksa lukea näitä itsetuhoisen masentuneen valittajan postauksia. Enkä halua nyt huolsetuttaa ketään, mutta samalla en halua esittää teille että olisin jotenkin iloinen, onnellinen tai pirteä.





Marissa

tiistai 2. marraskuuta 2010

Pää lyö tyhjää...


Mun eksällä olis tänään synttärit. Onneks sain hillittyä itseni, enkä lähettänyt sille (paskiaiselle) synttäri onnitteluja.


Kaloreita tuli tänään 800. Paremmin kuin eilen, onneksi. Ei silti niin hyvin kuin miten olisi voinut mennä, koska söin pari palaa suklaata :( tyhmää ja täysin turhaa, tiedän.


Tänään kävin Chloen kanssa kahvilla pitkästä aikaa, oli tosi mukavaa olla sellaisen ihmisen seurassa, ketä tietää tästä syömisjutusta. Vaikka se ei edes tulisi mitenkään puheeksi, on vaan jotenkin rennompi olo. Kun ei tarvitse salata mitään, tai esittää mitään. Viime kerrasta olikin taas liian pikään.


Kävin tänään myös kirjastossa, missä kouluhommien sijaan keskityin kirjoittamaan seuraavaa:


En tajua ihmisiä, jotka kehtaa mässäillä julkisella paikalla. Ja vielä jotain mikä haisee (=tuoksuu). Todella törkeää ja ajattelematonta. Eikö tämäkään ihminen yhtään tunne myötätuntoa vieressä istuvaa elämäntapa laihduttajaa kohtaan? Näemmä ei. Tällä tyypillä on oikein tuoremehua ja kaikkea! Ja joku ihme kaakao juoma, joka on tuijottanut mua silmiin ja huutanut mun nimeä pilkkaavasti siitä asti, kun se vedettiin laukusta mun nenän eteen. Mun viimeisestä kaakaostani taitaa olla noin 2 vuotta. Kylläpäs aika menee nopeasti. Tollaisen paksun suklaan-makuisen kerman juominen pusitattaa mua. Miten se kehtaa? Ihan tossa vieressä...



En löytänyt mitään uutta tai turvallista päivällisvaihtoehtoa, joten tänäänkin mentiin kasviskeiton voimin.


Perjantaina juhlimaan, eikä saa repsahtaa sitä ennen!



Love, Marissa

maanantai 1. marraskuuta 2010

Sick of being "normal"


Haluan laihtua. Haluan että peilistä näkyy tämän valaan sijasta keijukainen - ehkä ruma sellainen, ihan sama. Kunhan se näky muistuttaa enemmän luurankoa kuin merileijonaa. Joten kysymys kuuluu, miksi teen näin??


... Ja eilinen meni perseelleen. Kalorit yli peruskulutuksen, joo tiedän. ÄLLÖTTÄVÄÄ. Miksi en vaan tee asioita niinkuin itse haluan? Ei pitäisi kuunnella muita, kun ne on kaikki niin normaaleja. Helvetti, entä jos normaali ei enää riitä?


Olen todella turhautunut itseeni ja typerään käytökseeni. Olo on tyhmä ja naiivi. Miten luulen koskaan laihtuvani, jos sabotoin omaa toimintaani näin tehokkaasti? Tänään on onneksi mennyt paremmin. Mutta sekään ei riitä. Mä haluan, ja mun täytyy laihtua. On niin masentavaa ajatella, että olen täysin saman painoinen kuin viime keväänäkin. Vielä masentavampaa on toki se, että lihosin tuossa välissä, ja tämänkin painon saavuttaminen on ollut viikkojen työn ja tuskan takana. Olisinko nyt jo pysyvästi oikealla polulla? Toivottavasti, koska en jaksa enää harhailla.


Positiivisempiin aiheisiin: Ostin tänään itselleni ihanat uudet kengät. Ne on ihan perus mustat nahka korkokengät. Ne on niin kauniit! :))


Nyt mun on ihan pakko palata kouluhommine pariin, jos haluan ehtiä katsoa tänään maanantai-thinspot (huippumalli haussa).



Huomiseen murut, ootte tärkeitä!




Love, Marissa
EDIT klo 23.10
Kalorit nousikin 1000. Itkettää ja ahdistaa niin helvetisti. En jaksa itseäni, miksi en vaan voi olla parempi ihminen, miksi mun pitää olla tällainen tottelematon paska. Miksi joudun kestämään itseäni koko ajan... ei mene noi onnenlahjat tasan.
ps. Little miss sunshine oli yks ihanimminsta leffoista joita olen koskaan nähnyt.