Erosin tänään sieltä töistä, ja vaikka aluksi ahdisti helvetisti mennä puhumaan sille pomolle, niin nyt olo on jo vähän helpottunut. Ainoa asia mikä nyt ahdistaa on vanhemmat. Ne on tehnyt mulle aika selväksi että nyt kun olen jo täysi ikäinen, niin mulla on kuulemma pakko olla joku duuni, koska he eivät kuulemma ala mitään työtöntä sossupummia talossaan katselemaan. Eli uusi työpaikka pitäisi löytyä ja mielellään aika nopeasti.Kiitos muuten ihanista kommenteista tohon lauantain postaukseen, ihanasti piristi. Tietty toi vanhemmille kertominen ahdistaa, mut muuten mulla menee kai ihan kivasti. Tänään illalla pitäis nähdä kavereita, ja jotenkin on ihan kauhea valas-olo. Kyllä te tiedätte, kaikille tulee sellaisia päiviä, kun kaikki vaatteet näyttää hirveälle, hiukset ei suostu osoittamaan oikeaan suuntaan, ja peilistä muuten vaan kurkkaa joku monsteri. Tänään on just tollanen päivä.
Mutta, koitan kuitenkin pitää pääni pystyssä, ja kertoa vaan kaikille kavereille (sekä niille vanhemmille) että ei tää nyt vaan ollut mun tyylinen homma. Ehkä kaiken tän masentavan raivoahdistuksen voin kuitenkin jättää mainitsematta.
Lots of love,
Marissa
Kiitos kaunein kannustuksesta♥ Yritän ajatella samoin, kaikesta, välillä se vain on vaikeaa/mahdotonta. Vastuu on välillä ahdistavaa, oli kyse itsestä tai muista.
VastaaPoistaJa ihan muista riippumatta, olen TÄYSIN sitä mieltä, että oli oikein lopettaa tuossa työssä. Työ on niin huikean iso osa elämää ja vie siitä niin paljon tunteja, että kannattaa etsiä työ, jossa viihtyy. Pahimmassa tapauksessa koko vapaa-aikakin menee siihen, että mieli mustana laskee tunteja että joutuu taas siihen, ja kaikki kärsii. Ei se ole mitenkään liikaa vaadittu, että haluaa pitää työstään. Etsimällä se löytyy, kivasta työstä ja duunikavereista voi saada tosi paljon iloa palkan lisäksi;)
Halauksia, olet myös hirmuisen tärkeä!♥ ♥