Olen keskellä ahdistuskohtausta. Tämä on mulle ihan uutta, ei mulla ole ikinä aiemmin ole ollut tällaisia. Pelottaa. En saa henkeä, kyyneleet peittää näkökentän. Rintaan pistää, kädet tärisee.
_
Jaa että miksikö? Juttelin vanhempieni kanssa tulevaisuudestani. Juttelimme jonkun aikaa, kunnes tunsin alkavani murenemaan. Ensin hitaasti, pala palalta. Sitten yhtäkkiä romahdin. Ja tässä sitä nyt ollaan. Tulin kirjoittamaan tänne, jotta saisin ajatukseni keskittymään johonkin muuhun kuin omaan totaaliseen epäonnistumiseeni ihmisenä. En vain osaa, en ole tarpeeksi hyvä missään. Tai siltä nyt tuntuu.
_
Kaikki alkoi siitä, kun tein tänään yhteishaut. Kaikki menneiden kouluvuosien mokat tuijottivat minua silmiin; kaikki ne laiminlyödyt kurssit, ja se keskinkertainen keskiarvo. Toki monilla on huonompikin, mutta en voi sietää omaa epäonnistumistani. Ja silti mä epäonnistun milloin missäkin.
_
Miten tämä elämä voi olla juuri minulle niin helvetin vaikeaa, että sen läpi kulkeminen vie minut vähän väliä hulluuden rajamaille? Millaisia ovat ne sanoinuvaamattoman onnelliset ihmiset, jotka eivät vihaa itseään, olomuotoaan ja tekemisiään päivästä toiseen? Miten he kuluttavat kaiken sen ajan, jonka minä kulutan itseni tehokkaaseen inhoamiseen?
_
Toivon että joku teistä ihanista lukijoista tietäisi näihin kysymyksiin omakohtaisen vastauksen. Toivon todella, ettei kenenkään teistä tarvitsisi ikinä tuntea oloanne huonoksi tai epäkelvoksi. Te nimittäin olette arvokkaita ja tarpeeksi juuri sellaisina kuin olette. Ehkä uskon saman itsestänikin... joku kaunis päivä.
_
Lots of love,
Marissa
Voi kulta rakas <3
VastaaPoistaSä et ole epäonnistuja! Vaikka sun todistuksessa olisi numeroita, joita et haluaisi siellä olevan, ne eivät määritä sun arvoa, tai sun mahdollisuuksiasi elämässä. Sä olet ihana ja tärkeä juuri tuollaisena <3
Mä oon sen verran pitkään lukenut sun blogia, että kuvittelen tietäväni, että siellä ruudun takana istuu kaikkea muuta kuin epäonnistunut ja kelvoton ihminen.
Olet tärkeä,ihana ja arvokas. Voimia <3
Oi kiitos, sinäkin olet tärkeä <3 Täytyisi jotenkin saada nämä mun negatiiviset ajattelut ja itsetunto ongelmat kuriin, kun itsellenihän mä vain en tunnu riittävän. Täytyy koittaa ottaa vähän rennomin, ja unohtaa ne asiat mihin ei enää voi vaikuttaa ja keskittyä tulevaisuuteen. Vaikka se onkin aika pelottavaa :D
PoistaNuo laiminlyödyt kurssit sun muut tuntuu pahalta varmaan pääosin siksi, että helposti pelkää muiden tuomiota, muiden mielipiteitä, mahdollista halveksuntaa ulkopuolelta, pettävänsä muiden odotukset, jne. Oikeesti kukaan tässä maailmassa ei ole niin hyvä tai pätevä, että voisi sua tuomita, tai rankata sua joidenkin..kurssien mukaan.
VastaaPoistaMua hävetti pitkään edes mainita vaihtavani lukio amikseen, ja vähä aika sitten vasta tajusin, etten itse edes nää asiassa mitään pahaa; tiedän monia jotka ovat tehneet samoin, tai lopettanut lukion menemättä amikseen. Ei mulla oo käyny mielessäkään paheksua heitä. Miksi heti ajattelin että kaikki paheksuisi minua? Mielestäni kaikki ansaitsevat voida hyvin ja tehdä valintansa sen mukaan, miksi itse en sitten saisi?
Voi kun saisi vakuutettua sinut jotenkin, ettei se keskiarvo määritä sua oikeesti tippaakaan:) Mielestäni jos ihmiselle itselleen, oikeasti, merkitsee se keskiarvo tosi paljon, on ihan ymmärrettävää panostaa siihen. Mutta ei mullekkaan hyvät numerot itelleni oo koskaan ollut tärkeitä; ne tuntui hyvältä vaan, koska ajattelin muiden pitävän niitä tärkeinä ja siten miellyttävän muita. Ihan hölmöä!!
Älä pikkuinen ole niin ankara itsellesi:< Aiheutat pahan olosi melko pitkälti siksi että olet niin kriittinen itsesi suhteen. Vannon että kukaan muu ei nää sinua läheskään yhtä kriittisesti, eikä siten nää niitä vikoja, joita itse itsessäsi näet <:
Ei ne muiden kommentit olekaan ne pahimmat. Kun tekee jotain vähän vasemmalla kädellä, niin itsehän sen parhaiten tietää, ja itseä se sitten myöhemmin myös harmittaa. Täytyisi vaan saada jotenkin itseä niskasta kiinni, ja antaa menneiden olla :) Kiitos kovasti kommentista, ihanan kannustavaa tekstiä :)
PoistaNiin samaa olen huomannut, siitä suorittamisesta, vaikka toisen tai siis sinun kohdallasi tekisi ihan eri tavalla mieli ravistella sinut heräämään siihen, että olet mielettömän ihana ja hyvä jo tuollaisena! Kasaat hartioillesi ihan turhaan korkeita vuoria. Vanhempasi ehkä painostavat, koska välittävät, mutta aina riittää se, että yrität parhaasi. Kyllä sinulla on aikaa löytää suuntasi, muista että perille vie yleensä useampikin reitti. Sinun reittisi ei ole millään tavalla väärä, vaikka kiertäisitkin eri kautta kuin muut. Halauksia, vietä ihana pääsiäinen ja yritä unohtaa liiat huolet. Pääsiäisen jälkeen, yksi asia kerrallaan, jooko?♥
VastaaPoistaIhana kommentti, ja totta joka sana.
PoistaNyt täytyy vain ottaa neuvosta kiinni, ja alkaa tekemään näitä kaikkia juttuja yksi kerrallaan alta pois. Vaatia tarpeeksi, mutta ei liikaa. Saattaa olla mahdotonta, mutta yrittänyttähän ei laiteta.
Kiitos vielä, ihanaa että jaksoit vähän ravistella ;)
Haluaisin osata kommentoida ja sanoa jotain kannustavaa, mutta sanat eivät vain tule. Ehkä ajatus on tärkein?
VastaaPoistaAjatus on ehdottomasti tärkein :)
Poistavoi ei toi on varmasti niin inhottavaa.
VastaaPoistasä et kuitenkaan ole epäonnistuja, tiedät varmasti sen itsekin<3 älä pyydä iteltäsi liikoja..okei?:)
voimahalit<3
Kiitos kommentista :)
PoistaTäytyy tosiaan yrittää uskoa itseensä vähän enemmän, ja olla kasaamatta liian suurta lastia omille harteille.
Haleja sinnekin päin! :)