You've taken pride in becoming nothing

Tää biisi ♥

Sunnuntaikin meni huonosti. Olin yksin kotona krapulani kanssa, ja pohjattoman nälän tunne ei hellittänyt otettaan. Ahdisti kaikki ne syömiset ihan hitosti, mutta menin vaan nukkumaan, päätin etten välittäisi. Uni ei tietenkään tullut (juuri silloin kun sen eniten toivoisi ottavan yliotteen). Pyörin jonkun aikaa ahdistuksen vallassa, kunnes päädyin turvallisempaan vaihtoehtoon: Kaksi laksaa naamaan, ja kuin unilääkkeen vaikutuksesta oloni muuttui rauhalliseksi, ja nukahdin melko nopeasti.

Tänään olin töissä, ja siellä meni aika hyvin. Jotenkin siellä on niin paljon helpompi olla syömättä, kun on niin paljon muuta tekemistä. Kotiin tullessa kalorit oli reilusti alle 500.
Mutta sitten jokin naksahti taas päässäni, ja aloin hysteerisesti juosta kaapilta toiselle: muroja, jogurttia, mysliä, munakasta. Söin kauhealla vauhdilla, ja tuntui kuin jalat eivät liikkuisi tarpeeksi nopeasti. Yritykseni saada syötyä niin nopeasti, ettei syyllisyys ehtisi ilmaantua epäonnistui, ja päädyin oksentamaan ehkä noin puolet syömisistäni vesihanan turvallisen kohinan peittämänä.

Milloin musta tuli tällainen, tämä henkilö en ole enää minä. Pelottaa, mitä jos oksennan huomennakin? Kurkkuun sattuu niin paljon, että tekisi mieli itkeä.


Lots of love,
Marissa


Ps. Banneri tulee muuttumaan tämän illan aikana varmaan moneen otteeseen, koittakaa kestää. Kyllä mä varmaan huomiseen mennessä olen löytänyt jonkun just sopivan, ja se sitten on ja pysyy siinä taas toistaiseksi.