Ahdistaa. Olen syönyt aivan liikaa nyt viikonloppuna. Tarkemmin ottaen lauantaina. Jostain torstaista asti mulla on ollut myös sellainen olo kuin olisin unessa. Kävelen, syön ja juttelen, mutta kaikki tuntuu epätodelliselta. En muista jälkeen päin mitä olen puhunut tai tehnyt. On häilyviä hatria muistoja, enkä ole varma mitä on oikeasti tapahtunut, ja mikä on oikeasti unta. Olen myös melko varma, ettei tässä postauksessa tule olemaan päätä eikä häntää. Anteeksi siitä, mutta en voi sille mitään.
Tänään on mennyt vähän paremmin ruokailun suhteen. Liikuntaa en kuitenkaan ole koko viikon aikana harrastanut tarpeeksi. Ehkä ehdin tekemään sen sitten kun vihdoinkin herään tästä horroksesta. Pelkään vain, että heräämiseni tapahtuu joskus toukokuussa, ja silloin se on jo auttamattomasti liian myöhäistä.
Voisiko joku olla kiltti ja auttaa, miten mä herään tästä hiton painajaisesta?
Lots of love,
Marissa
voiiii kiitos ihanasta kommentista<3 tosi kiva kuulla et tykkäät ja kiitos että liityit lukijaksi:)
VastaaPoistasullaki on aivan ihana blogi! haluutko kertoo enemmän mulle tosta sun syömisvammailusta..kuinka kauan sulla on ollu ja ymsyms. et saisin otettua kiinni tästä blogista:)
halit<3
No, se on vähän epämääräinen. Mulla on ollu ihan lapsesta asti itsetunto ongelmia, mutta tää varsinainen syömisvammailu alkoi joku vähän päälle 3 vuotta sitten. Lähinnä siis yritän laihtua vähillä kaloreilla, ja yrittää olla oksentamatta, vaikka sitäkin tulee ikävä kyllä välillä tehtyä. Aika jojoilua tää mun laihdutus on, mutta niin se taitaa useimmilla olla :)
PoistaEn oikeen osaa sanoa tästä mitään sen enempää, en tiedä mitä pitäisi sanoa. Kiva kuitenkin, jos blogini miellyttää :)