torstai 26. tammikuuta 2012

This life is not what i wanted



Ei helvetti miltä taas tuntuu. Pakko tulla jonnekin purkamaan tätä oloa, että saa jotenkin tämän itseinhon/ itse tuhoisuuden kierteen pysähtymään.


Olen tänään kotiin tulon jälkeen oksentanut kahdesti, joita ennen ja joiden välissä olen myös leikellyt itseäni saksilla. Vittu että mä vihaan itseäni, en ollut tuotakaan tehnyt n. kolmeen vuoteen. Tai no, jos totta puhutaan, niin joku kuukausi sitten kyllä viilsin toisen ranteeni, mutta en mitenkään pahasti, joten ei siitä mitään. Ja koko ajan olen itkenyt hysteerisesti sitä, miten en jaksaisi enää esittää iloista tai yhtään mitään muutakaan, ja miten haluaisin vain lähteä tästä maailmasta pois.


Mutta kun en minä niin voi ehdä, koska en voisi ikinä aiheuttaa sellaista tuskaa perheelleni. Rakastan heitä liikaa. Niin paljon, että heidän vuokseen koitan jaksaa elää tämän ruumiin sisällä (jota vihaan) yhdessä tämän helvetin ihmisen kanssa ( jota myös vihaan).


Haluaisin vain, että muhun ei sattuisi enää. En jaksa enää mitään. En halua enää joutua elämään itseni kanssa, koska se tuntuu pahimmalta mahdolliselta rangaistukselta. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää hengittää.


Marissa

2 kommenttia:

  1. tuommonen olo, ei htään kia..toivottavasti vain saisit sen pois :S

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän varmaan liiankin hyvin. Toivon niin niin paljon, että jaksaisit yrittää, koska paremmat ajat ovat varmasti edessä päin! Erityisen ihanat tytöt ansaitsevat vain erityisen hienoja asioita, olen varma että olo kääntyy paremmaksi! Lepää, nuku, tee asioita joista pidät, lakkaa kynsiä, kuuntele musiikkia, tai ole hyvällä omatunnolla tekemättä mitään. Aina ei tarvitse jaksaa.
    Hirmuisesti halauksia muru!♥

    VastaaPoista