Perjantai ja lauantai meni molemmat yli peruskulutuksen. hyihyihyi mua! Perjantaina oli siis ne synttärit, ja kyllä siitä ruoasta ja juotavista kerty taas aika järkyttävät määrät kaloreita.
Mutta yritän jättää noi asiat taakseni. Käytyäni tänä aamulla vaa'alla paino oli noussut puoli kiloa viime viikosta, mutta en kyllä yhtään ihmettele noiden kahden päivän ruokahuurujen jälkeen. Tilanne olis voinut olla pahempikin, vaikka en tietenkään missään nimessä ole tyytyväinen.
Tein muuten eilen illalla aika jänniä havaintoja itsestäni, kun kirjoitin joku 40 minuuttia putkeen tunteita paperille joskus keskiyöllä, kun olin vihdoinkin saapunut kotiin. Lauantainakin vietettiin siis synttäreitä, tosin nämä o0livat alkoholittomat versiot, ja eri ihmisen.
(Vihaan muuten nykyään syntymäpäiviä, minun ja muiden ihmisten. Ne on vaan aina niin vaikeita!!)
En aamulla muistanut sanaakaan siitä mitä olin kirjoittanut, enkä oikein tiedä kannattaako minun selittää niitä tänne. Niitä on niin monta sivua, että ehkä jätetään tämä vain siihen, että olen aika pihalla tällä hetkellä, enkä oikein tiedä missä menen itseni kanssa. Olen enemmän tai vähemmän eksyksissä, kadottanut itseni. Ja syytän tästä vain ja ainoastaan itseäni. Kukaan (en edes minä itse) ei enää tunne sitä oikeaa minua, koska en paljasta häntä kenellekkään. Ihmiset päätyvät loppujen lopuksi aina vain satuttamaan toisiaan, joten miksi antaa muille mahdollisuus polkea minut maahan? Siitä koituisi aivan turhaa kipua, ja sitä en todellakaan yunne tarvitsevani tämän enempää.
Tänään olisi tarkoitus jatkaa taas enemmän tai vähemmän hedelmä linjalla. Aamupala menikin jo ihan nappiin, söin banaanin ja pienen omenan. Silti olo on ahne, ja vatsa on turvonnut eilisen jäljiltä. Tuntuu että tämä laihduttaminen oikeasti on tulossa ikuisuus projektiksi. Mutta ei se minua haittaa, kunhan joku päivä saavutan viimein haluamani. Ei sen väliä jos tässä kestää, ei minulla ole ajalleni parempaakaan käyttöä.
Love, Marissa
Mulla on ihan samat fiilinkit muista ihmisistä, ja itsestäni, pelottavaa kun ei enää oikein tunnista sitä aitoa omaa itseään.
VastaaPoistaRepsahduksia sattuu kaikille ja niistä selvitään, mä oon varma että sä löydät taas itsekuris! Tsemppiä <3
Sama fiilis täälläkin, ettei kukaan tunne minua, enkä varsinkaan minä itse. Olen melkoisen hukassa.
VastaaPoistaPidä huolta itsestäsi <3
Välillä sitä luulee tuntevansa itsensä. Sitten kun katsoo peiliin, tulee sellainen tunne että kuka vitsit mä oon, kuka tuosta peilistä oikein tuijottaa. Oma suojamuuri on kovetettu niin kovaksi, että itsekkään ei tunne itseään. Vähän kun menee paremmin, alkaa olla pieni haju omasta itsestään ja tunteistaan kunnes ryminäällä tullaan takaisin alamäkeen :)
VastaaPoista