Olen kadottanut itseni aika totaallisesti. Opinto ohjaaja pyysi mua kertomaan mitä olin suunnitellut tekeväni lukion jälkeen. En tiedä kuinka kauan katsoin häntä suoraan silmiin, täysin kykenemättömänä puhumaan. Miten kertoa tälle ihmiselle, ettei minulla ole tietoa tulevaisuudestani. En tiedä mikä voisi olla jotain niin mukavaa/ mielenkiintoista, että haluaisin tehdä sitä loppu elämäni. Tämä ihminen on sentään yrittänyt auttaa mua tän asian kanssa jo viime vuonna, onnistumatta silloinkaan.
Ainoa asia, mitä odotan tulevaisuudessani on laihuutta. Koska ennemmin tai myöhemmin mun ruoalla pelleily tuottaa halutun tuloksen, ja silloin musta tulee sen näköinen kuin miltä haluankin näyttää. Mutta miksi en sitten osaa päättää/ muista mitä muuta tulevaisuudeltani haluan? Olenko minä muka ruoalla pelleilyn takia menettänyt oikeuteni normaaleihin tulevaisuuden näkymiin? Onko laihduttaminen ainoa tulevaisuuden näkymä, mitä mä saan itselleni toivoa?
Mitä edes uskallan toivoa?
Ei tulevaisuus olisi kyllä ainoa asia mitä olisin laihdutuksen aloituksen jälkeen menettänyt. Oikeudet ruokaan nyt on tietenkin hyvin rajalliset, tiettyihin ruokiin oikeudet on kadonneet kokonaan. Oikeudet mukavaan liikuntaan on myös kadonneet, on vain pakonomaista liikuntaa tai ei mitään. Oikeus kavereiden kanssa ajan viettoon on myös rajoittunut rankalla kädellä. Ruoka kummittelee siinäkin niin lähellä, se ikään kuin hengittää niskaan koko ajan.
*Huoh.*
En tajua milloin elämästäni tuli näinkin rajoitettua. Muureja voisi tietysti koittaa rikkoa, mutta kun ei oikeastaan halua, niin miksi aiheuttaa turhaa sotkua.
Stay strong, and think thin
Love, Marissa
Vaikeita valintoja, haluaako juuri sitä tehdä koko loppuelämänsä minkä alan on valinnut. Nyt kun lama iski, porukkaa lähti ja lähtee uudelle tielle jos ei löytänyt omaansa. Varmasti löydät jotakin jota haluat tulevaisuudessa tehdä :)
VastaaPoistaNämä lauseet ovat kuin mun suusta. En voi muuta sanoa. Aivan suoraan minun mielestäni vedettyjä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaeksyin jotain ihme kautta blogiisi, ja pakko sanoa että pelkään puolestasi... voi pieni, sulla on muutakin elämää edessä kuin laihdutus! kumpa uskaltaisit vain päästää siitä irti. se on vaikeaa, mutta sen arvoista. voimia, tyttö! <3
VastaaPoistahttp://www.fun-light.blogspot.com/