Olen ahdistunut ja allapäin, taas. Jälleen yksi lauantai jonka mä vietän omassa seurassani, siis yksin. Kaverit on kaikki jossain, luultavasti juhlimassa. Ainkin suurin osa. Mutta mä olen kotona, ja tunnen oloni valaaksi. Se on myös osa syy siihen miksi olen kotona. Näytän ihan kamalalta.
Eilinen meni tietenkin pieleen, koska olin kaveriporukalla viettämässä iltaa. Kalorit jossain 1400 paikkeilla. Ihan helvetisti liikaa. Tänään en ole läskiahditukseltani pystynyt syömään muuta kuin päivälliseksi ollutta pastasalaattia. Inhoan kylmää pastaa, joten siis lähinnä pelkkää salaattia. Täytyy vielä syödä tänään jotain, mutta en halua. Enkä ainakaan ansaitse tähän valaan vartalooni yhtään lisää ruokaa.
Ärsyttää jotenkin sekin, miten ketään mun ympärillä ei ikinä kiinnitä siihen mitään huomiota, jos mulla on paha olla. Mun sisarusten ongelmista kyllä puhutaan, ja niille munkin pitää antaa sympatiaa ja olla niiden tukena. Ja tietenkin olenkin, onhan ne mulle ihan super tärkeitä. Mutta entä silloin (kuten esim nyt) kun en vaan yksinkertaisesti jaksaisi, kun itsensä kasassa pitämiseen kuluu kaikki voimat? Miksi mä olen se, ketä ei saa näyttää heikkouksiaan, ja miksi kaikkien pitää aina uskoutua mulle niiden ongelmiensa kanssa?
Heikkouksista puheen ollen, olen jotenkin saanut jalkani paskaksi. Kävelemään pystyn, mutta juokseminen ja jopa portaiden nousu on kivuliasta. Todella ärsyttävää, koska nyt en ole uskaltanut/ halunnut kuntoilla sen takia. Eli kaikki ruoka mitä syön takertuu muhun kiinni sisältäpäin, kun mikään ei saa niitä siellä liikkeelle. Vittu.
Anteeksi kauheasta ajan tuhlaus postauksesta, olen vaan ihan kuoleman tylsistynyt, ja pettynyt. Ennen kaikkea itseeni tietenkin. En jaksaisi itseäni, mutta pakko on. Ikävä kyllä itsestä sitä harvoin saa lomaa, joten pitää vaan oppia vihaamaan vähän vähemmän tota ihmistä joka tuolta peilistä mua katsoo. No, kaikki sitten aikanaan.
Taidan mennä saunaan istumaan, ja tuudittautua syvälle tähän yksinäisyyden kuplaan. Vaikka onhan se vähän kurjaa, niin on se myös niin ihanan turvallista.
Lots of love, Marissa
Voi sua... tiedän todella hyvin, miltä yksinäisyys tuntuu. Onko mitään, mitä voisit tehdä saadaksesi tuon olon helpottamaan? Mennä nukkumaan, kuunnella musiikkia? Eikä 1400 kcal ole liikaa. Tarvitset energiaa pysyäksesi hengissä. Onko ketään, jolle voisit puhua ahdistuksestasi?
VastaaPoistaHalauksia <3
Koita kestää, itsekkin samanlaista viikonloppua viettelen täälä... Huoh. Mutta joo, voimia <3
VastaaPoistaVoi kulta <3 Itsekin tosin istun kotona, ja kävin saunassa itekseen, joten samassa veneessä ollaan.
VastaaPoista1400 ei oo mikään kuolema juhlaillalta, itellä pyörii varmaan tonnissa enemmän.
Koita jaksaa <3
Oii <3 et arvaa mite iloseks tulin ku sain sun kommentin :) en saanu varmaa sun meilii ku kaikkii mitä sain nii vastasin... :/ mut mä luulin jo et kyllästyit mun blogiin... :D mut onneks ylireagoin vaan :D
VastaaPoistaTsemei♥
Nii, ite tykkään kaalista joten toivottavasti menee alas. Pakko ainakin kokeilla :)
VastaaPoistaHaleja ja tsemppiä sullekkin kovasti<3