tiistai 14. syyskuuta 2010

Life isn't what it seems sometimes


Esimmäinen osa kirjoituksia on takana. Ihan hyvin meni... kai. Ainakin tällä hetkellä luulen että meni aika putkeen. Tietty ei siitä koskaan tiedä. Keskittyminen oli aina välillä vähän jossain muualla (kuten liian suuressa aamiaisessa), mut yritin vaan hengittää syvään ja uppoutua siihen kuulokkeista tulevaan tekstiin.



Syömisten puolesta on tänään menny vähän niin ja näin. Olis voinut mennä paremminkin.



En tiedä mitä sanoa, jotenkin outo ja tyhjä olo. Ei siis fyysisesti tyhjä. En osaa selittää... Jotenkin sellainen "pimeä"-olo.
Haluaisin pukeutua tummiin vaatteisiin, ja meikata silmät mustiksi. Istua bussin perällä viimeisellä penkillä, ja kuunnella jotain musiikkia, mikä sitten soi pelastava mantrana päässä koko päivän, ja pelastaa matikan tunnilta. Kuluttaa tunnit suunnitellen päivän minuutti aikataululla, jokaista ruokaa myöten. Katsoa kuinka tunnit ja päivät juoksee ohi liian nopeasti. Haluaisin värjätä hiukset takaisin mustaksi, ja kävellä koulusta kotiin pakkasessa polttaen tupakkaa. Kuullostaa varmaan kamalalta, mutta tuo ihminen olin mä vähän yli vuosi sitten. Niin monet asiat on muuttuneet, että tosta henkilöstä on tullut mulle täysin vieras. Jotenkin surullista...




love,
Marissa

2 kommenttia:

  1. ai sellainen olo, kun tuntuu että kaikki vain virtaisi ohi ja itse seisoo paikallaan, tekemättä mitään, hiljaa? Jos on niin voin sanoa että tiedän tunteen. Koita jaksa!

    Toivottavasti kirjotukset sujuu hyvin! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Heipsan ♥ sulle on haaste tai semmonen tuolla mun blogissa :)

    http://thereisworldofhopes.blogspot.com/2010/09/kiitos-kovastipaljon-marie-piristit.html#comments

    VastaaPoista