perjantai 24. syyskuuta 2010

Go on, and your forgiven



Vittu että olen idiootti. Ahminnaksihan se taas meni. Tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle, seinät kaatuu rytisten mun niskaan, niin että sitä sattuu enemmän kuin mitä siihen on sattunut tähän asti. Rinnasta pistää, en saa henkeä... ahdistaaaaaaa!


1050 kaloria... noin 500 enemmän ku olin tälle päivälle suunnitellu. VITTU!


Ja en voi paastota huomenna, sekin meni pieleen. Ahdistaa niin jumalattomasti. Tältäkö musta tuntui joku viikko sitten, silloin ennen tätä nykyistä diettiä? En muista. Mutta nyt ahdistaa. Söin 3 kuppia muroja... kaiken siihen astisen ruoan päälle. Nyt vatsa pömpöttää niinkuin joku vitun vuorenhuippu. Liikaa hiilihydraatteja, mahassa kiertää, ja se on tosi turvonnut. Ällöttää, tekis mieli vaan painaa pää tyynyyn ja kiljua niin kovaa kuin mitä kurkusta lähtee.



Pitää kuntoilla. Paljon, ja nyt heti.
Huomenna 500 tai 700... mitä vähemmän sen parempi. Pitää vaan jatkaa, ja nousta ylös jos kaatuu. Niin mä teen. Huomenna koko päivä vanhempien kanssa. Pelastakaa mut joku...




Love, Marissa

3 kommenttia:

  1. älä anna ton lannistaa, ajattele että sä pärjäät huomenna paremmin, ylihuomenna sitäkin paremmin,
    tsemejä ♥

    VastaaPoista
  2. Aivan pohjalta ainoa tie on ylös.

    Tsemppihali ♥

    VastaaPoista
  3. Sä pärjäät kyllä, älä lannistu epäonnistumisista. Palkitse itseäsi onnistumisista :)

    VastaaPoista