Mä en vaan kestä. Oikeasti, tuntuu että vajoan vaan koko ajan alemmas. Aina kun luulen olleeni pohjalla, löydän jostain kohdan missä vajoan alemmas. En tiedä mitä teille kertoa. Mä en vaan kestä.
Ahdistus on palannut vähintään yhtä kovana kuin aiemmin... se nyt oli varmaan itsestäänselvää. Just nyt kaikki keskittyminen pitäis olla suunnattu kouluun, mut en pysty keskittymään ollenkaan. Söin eilen ihan liikaa, ja tänäänkin olen jo syönyt 7 palaa suklaata (!!!)
Ei ollenkaan hyvä. Painoakin oli viikon aikana tippunu vaan puoli kiloa. En sit tiedä kuinka paljon oli ennen tota perjantain ja lauantain kalori myrskyä. Vituttaa et tuhoan itsentuntoni ja vaihdan positiivisen minäkuvan paloihin suklaata.
Tänään aion siis unohtaa koulujutut (tyhmää, tiedän) ja suunnitella ens viikon ruoat ja tehdä suunnitelman niin et tää viikonloppujen ruokasekoiluilta välttyis.
Ei muuta sanottavaa. Painopalkin palaaminen on aika epätodennäköistä, hävettää toi paino, vaikka se nyt koko ajan tippuukin. Se vaan tippuu ihan liian hitaasti.
Love, Marissa
voi ei, koita jaksella♥ älä nyt anna näide ruokajuttujen liikaa ahdistaa, ei se nii vakavaa oo jos välil vähä lipsuu:)
VastaaPoistaMä pystyn niin hyvin sisäistämään ton sun fiiliksen. Olen ollut jo niin monta kertaa pohjalla, ja aina luulen olevani siellä pimeimmässä mahdollisessa kolkassa, mutta aina onnistun vain löytämään synkempiä ja synkempiä kuoppia.
VastaaPoistaMutta suunnitteleminen ja aikataulutus yleensä auttaa, ainakin mulla. Koeta saada rytmiä elämään, suunnitella päivän kulku eteenpäin, jotta välttyisit ikäviltä yllätyksiltä.
VastaaPoistaJaksamisia ♥
en tiedä muistatko, mutta kirjoitin light air-blogia poistin sen ja aloitin uudestaan ainakin osittain. Ilmoitin vain jos haluat vielä lukea kuulumisiani.
VastaaPoista