Crash and burn, young and loaded

Missä te kaikki olette? Mun blogilistalla on viimeisin postaus tullut 19 tuntia sitten :(

Eilinen oli ennalta suunnittelematon boostipäivä. Vittu. Toisaalta, positiivinen puoli tässä oli että vatsa alkoi heti toimimaan. Että ei jotain pahaa ettei jotain hyvääkin.

Tänään on mennyt ihan siedettävästi... meillä on ollut vieraita, niin on ollut pakko syödä vähän sellaisinakin aikoina, jolloin en normaalisti söisi. No, onneksi huomenna on taas arki ja rutiinit :)

Kuullostampa vanhalta ja tylsältä kun sanon noin.

Olen saanut tänään tehtyä yllättävän hyvin kaikkia kouluhommia, jee. Tänään ei siis tarvitse uhrata siihen enää niin kauheasti aikaa... vois varmaan tehdä vähän lihaskuntoa nyt kun on tätä aikaa :)

Ai niin! Mun tietokone on mennyt jotenkin rikki, ja blogger sekoilee, ja vähän kaikki muutkin sivustot. Todella ärsyttävää, mutta toisaalta onpahan sitten ollut aikaa muuhun... Aloitin sitä Hornbacheria, mutta en vielä jäänyt mitenkään koukkuun. Kyllä se tosta varmaan nopeasti paranee, kun en todellakaan varmaan kymmentä sivua edemmäs ehtinyt, haha

Mitkä päivällisvaihtoehdot on vähä kalorisia? Kun mua on alkanut niin ärsyttää se et syön aina sitä yhtä ja samaa (kasviskeittoa)... joku mainitsi postauksessaan kanakeiton, onko siinä oikeasti vaan 70kaloria? Koska siinä tapauksessa mulla on huomenna koulun jälkeen kauppareissu tiedossa. Olis kyllä muutenkin, en todellakaan huomenna ole syömässä tätä yhteistä päivällistä mitä tänään jouduin syömään.

Päivällis vieraat on muuten jotain kamalaa, kun siitä tulee sellainen huutojuhla, ja anoreksian julistus, jos siinä kohtaa ottaa pelkkää salaattia. Toisaalta, kai mun pitää olla kiitollinen siitä että ne välittää mun terveydestä. Eivät vaan välittäisi niin paljon. Ei niiden tarvitsisi olla koko ajan selän takana kyttäämässä. Huoh...

No joo, toivottavasti blogimaailma palaa henkiin viimeistään huomenna, on jotenkin outoa kun tänne kirjautuessa ei ole mitään uutta :S

Love, Marissa

Ps: Aivan, kävin tänään vaa'alla. Paino oli pysynyt samana kuin viimeviikolla, mutta syytän tästä eilistä "boostipäivää". Toivottavasti ensi viikolla menee paremmin.

We are the light in the tunnel, thats all.

The Used - Tunnel

Cause we are the light in the tunnel,
we are living and dying,
see how we are, alone in the world,
we are the light in the tunnel,
thats all.










Tää päivä on mennyt sumussa eteenpäin. Tiedättekö sellaisia päiviä, joista ei muista kokonaisia tapahtumia, vaan mieleen jää vain kuvia. Vähän kuin "väläyksiä" päivästä, yksittäisiä lauseita... Tänään oli just sellainen päivä. En muista mitä tein koulussa. Muistan kyllä millä tunneilla olin, mutta en sitä mitä tehtiin. En sitä miten päädyin kotiin, en sitä mitä puhuin ihmisille koulussa tai sen jälkeen.


Olen tainnut saada "turva kuplani" takaisin. Äiti oli myös ihanana ihmisenä käynyt kaupassa ostamassa mun lempi herkkua (sitä kaikkein vaarallisinta, jota tulee ahmittua miltei aina kun sitä on). Maistoin vähän, ehkä yhden suupalan, ja sanoin lopulle kiitos ei, ja leijun haamuna huoneeseeni. Tehtävä suoritettu.

Olen kuunnellut tota yllä olevaa biisiä ipodista koko päivän. Se vaan kuvaa tätä tän hetkistä tunnetta niin hyvin. Olen kuin tunnelissa, enkä oikein näe ulos, enkä tiedä tahdonko nähdä vaikka pystyisinkin. Luultavasti en.

Ruokailut meni eilen 780 kaloriin. Ihan hyvin kai, silti tuntuu että se on liikaa. Olen myös todella vakavissani ottamassa tänään laksoja illalla, koska mun aineenvaihdunta on kuollut. Halusitte varmaan tietää, haha. Tää asia vaan ihmetyttää mua, koska viime viikolla kaikki meni sillä saralla vielä hyvin, vaikka en syönyt näinkään paljon kuin nyt.

Tietty voisin laksojen sijasta syödä pähkinöitä, koska niissä on hyvää rasvaa, mikä mulla usein aineenvaihdunnan hidastumiseen vaikuttaa. En kuitenkaan millään haluaisi, niissä kun on ihan vitusti kaloreita :/ tiedä sitten mitä tehdä...



Tulipa taas tosi irtonaista tekstiä :D
Mutta nyt teidän blogeja lukemaan!




Stay strong beauties!





Love, Marissa

Marya Hornbacher... love

Oii, olen niin mielissäni tänään. Löysin kirjastosta kauan kaipaamani Marya Hornbacherin kirjan. Olen halunnut lukea ton jo niiiin kauan, vähintään vuoden olen metsästänyt tota kirjaa, ja nyt vihdoin tärppäsi. Onko joku lukenut, onko se kaiken sen saaman arvostuksen arvoinen?

Valehdelkaa jos ei ole, haha

Tänään on mennyt vaihteeksi hyvin, ja eilenkin ok, ja edellispäivä onkin jo aivan siinä rajalla. Kaloreita siis tiistaina 1000, keskiviikkona 880, ja tästä päivästä en oikein vielä osaa sanoa, ihan hyvin varmaan tulee menemään, kun olen jo valmiiksi aika positiivisella mielellä.

Tajusin tänään, että tää viikko on juossut ohi todella nopeasti. Siis ihan kohtahan on jo viikonloppu, ja sunnuntai, ja punnitus. Paniikki nousee, tää viikko ei ole mennyt yhtään niin hyvin kuin viimeviikko, kun kalorit oli jotain kolmasosaa tämänhetkisistä. voi voi...

Viikonloppukin tulee olemaan ikävän kiireinen, kun olis kaikkia kouluhommia ja lasten hoitoa. Eli en tiedä ehdinkö aloittaa tota Hornbacheria. Toivotaan parasta :)

En tiedä miksi, mutta olen taas unohtanut liikunnan ihan kokonaan. Huomenna on pakko kuntoilla, ihan sama missä välissä. Tai no, kyllä mä tanssisin tänään vähän, mutta en varmaan varttia pidempään, niin ei sitä sitten kyllä lasketa.

Anteeksi jos tuli ihan turha postaus. Olen vain niin väsynyt vieläkin, etten pysty tämän parempaan. Irtonaisia lauseita, jotka ei soinnu keskenään ollenkaan. Harmonia ja oikeinkirjoitus on mulle molemmat tällähetkellä vieraita käsitteitä. Anteeksi

Think thin

Love, Marissa

Ps. Kuva taas Mariannan blogista, kuten olen joskus mainostanut, sillä tytöllä nyt vaan sattuu olemaan täydellinen kroppa

Oh teacher wont you let me sleep?

Anteeksi etten ole taas jaksanut ilmoitella olemassa olostani. En oikeasti ansaitsisi kaikkia teitä ihania lukijoita, kun olen näin ailahteleva bloggaaja.

On taas mennyt vähän niin ja näin. Sunnuntaina postasinkin, se päivä nyt meni ihan päin jotain. Eilisen kalorit 1200, hyihyihelvetti! Nolointa on myöntää, että tosta 900 kaloria tuli kakusta. Sellasta ällö kakkua, jota voi ottaa yhden viipaleen, ja jo sen jälkeen on sellanen olo, että pitäis yrjötä. Mutta enpä tehnyt niin, ja kalorit jäikin ikävän korkeaksi.

Musta on kaikki mehut oikeasti (kuvainnollisesti) puristettu kuiviin. Energiamäärät hipoo pohjamutia, ja en jaksa edes kirjoittaa tänne, mikä on sentään mulle kuin terapiaa! Se sanoo jo aika paljon...

Kouluhommia on taas liikaa... tai ehkä mä en vaan osaa tehdä asioita ajallaan, ja sitten päädyn valvomaan kello kahteen joko niitä hommia tehden, tai niistä panikoiden... kaks viime yötä on kulunut just noissa edellämainituissa puuhissa... Olen hieman väsynyt, kun kuitenkin mun täytyy joka aamu nousta jo ennen klo seitsemää -.-'

Anteeksi että valitan vaan koko ajan. Oli tänään ihan kivaakin, kun näki kavereita koulussa. Nyt kun syysloma on loppu on ihanaa kun näkee taas kavereita joka päivä :)
Se oli tän päivän pirteyden aihe, ja tietty teidän postauksia on aina hauska lukea.


Aivan, ja katoin SH komediaa youtubesta (tiedän, kuullostaa tosi huonolta, mutta se on ihan paras). Sarjan nimi on Starved, eli jos ette ole katsoneet, niin kurkatkaa :) Itse olen katsonut sarjan pari kertaa kokonaan läpi, kun siitä on tehty vaan yksi tuotantokausi ;(




Lots of love,
Marissa


PS. Vihaan itseäni. Söin tänään liikaa, ja nyt vatsa on turvonnut, hyi saatana

Feeling warm in my personal HELL

Olen laiska enkä jaksa vastata kommentteihin. Arvostan sanojanne suuresti, mutta en vaan pysty.

Tänään tuli syötyä ihan liikaa, vittu inhoan sukujuhlia. Ehkä otan tän päivän boostina. Huomenna on uusi päivä, ja se tulee menemään hyvin. Vähän pakko.

En uskaltanut käydä aamulla vaa'alla, enkä todellakaan käy huomennakaan. Nyt vaan yhden viikon punnits meni sivu suun. Perjantaina se näytti ihan kivaa lukemaa, mutta siitä se on todellakin noussut, kyllähän sen nyt itse peilistä näkee.

Vitun kuukautisetkin alko tänään, possusin ihan järjettömiä määriä kakkua(vittu!!!) siellä sukujuhlissa. ÄÄÄ, haluan vaan sulloutua meidän pikkuruiseen varastoon, ja parkua silmät punaiseksi.

Mutta eihän se auttaisi mitään.

Meillä on kotonakin kaikkia herkkuja, mutta en saa syödä niitä. En missään nimessä, en vaikka helvetti jäätyis.

Saan syödä tänään kahvia (jos keitetään, itse en saa keittää, vaan vain jos muutkin ottaa), ja jotain kuitupitoista.

Mulla olis laksoja taas kaapissani, mut koitan pitää näppini erossa niistä. Ne on vaan hätätilanteita varten. Toisaalta, tämä jos mikä on hätätilanne. Mutta ehkä tää on sitten boostipäivä.

Toimiiko boostipäivät, siis oikeasti?

Love,

Fat Marissa

All because of 960 calories...

Istun suihkussa ja itken suolaisia kyyneleitä. Haluaisin niin paljon käyttää mun pakotietäni, sitä tuttua tapaa, jota joskus käytin tällaisissa tilanteissa. Olo on niin turvonnut, vatsaan sattuu. Ja mä vaan itken, itsekäs itsekäs saamaton teini.

En tiedä kuinka kauan istuin siinä suihkun alla. Ei se varmaan pitkään ollut, ehkä jotain viisitoista minuuttia. Mutta se tuntui ikuisuudelta. Ne viisitoistaminuuttia laskin mielessäni oksentamisen hyviä ja huonoja puolia. Pitkäaikaisvaikutuksia, ja hetkettäistä helpotusta.

Pitkäaikaishaitat voitti, ja istun nyt tässä, edelleen ihan yhtä turvonneena. Olen ihan sata varmana lihonnut, ja näytänkin siltä. Valitin isälleni, että oloni on tosi täysi, ja hänen kommenttinsa asiaan oli vaan " No ellei tolla syömisellä tule täyteen niin ei sitten millään. Onpas joo aikamoinen kumpu sulla."

Tämän komentin siivittämänä sitten pikaisesti suihkuun, ja olin jo antamassa periksi sille heikommalle puolelleni. Miksi mä annan muiden ihmisten vaikuttaa muhun noin? Tässä kohtaa olis hyvä hetki syyttää rakasta äitiäni siitä, että se leipoi tänään. Mutta ei se sitä sen leivonnaista mun kurkusta alas tunkenut, vaan ihan vapaaehtoisesti söin. Oma vika, kun oon niin huono tässäkin. Aivan ja mun on varmaan turha mainita, että muroja meni taas myös... vittu

Huomenna sukujuhliin, hävettää, oi kun en jostain syystä heräisikään aamulla. Ajatus siitä, ettei tarvitsisi mennä sinne suvun keskelle hymyilemään, ja vastaamaan kiusallisiin kysymyksiin mun tulevaisuudesta. En vain nousisi sängystä, nukkuisin huomisen ohitse.

Ajatus sai mut melkein hymyilemään

Love, Marissa

Päivän paras hetki tuli, kun näin teidän lukuisat kommentit

Oikeasti, niin ihanaa et viitsisitte kertoa mulle mielipiteenne, ne merkitsee mulle tosi paljon :))

Te kaikki näytitte nyt olevan sitä mieltä, että mun olis pitänyt se mekko ostaa. No, toisin nyt kuitenkin kävi. Mikään ei vaan näyttänyt mun päällä hyvältä. Paitsi yks ihanuus, mut se nyt oli 150euroa! O__O meinas silmät pudota päästä ton hinnan nähdessäni, joten ei varmaan tuu yllätyksenä, että jäi se mekko kauppaan. Vähän jäi kyl kaivelemaan, kun se olis sit ollu ihan täydellinen... mut ei toi hinta kyllä paljon jätä tilaa epäilyille, ei mulla ole tollaseen todellakaan varaa. Huoh...

Mutta kävelin kuitenkin kaupungista kotiin. Eli kulutusta tälle päivälle tuli joku 300, mikä on minuksi ihan helvetin hyvin. Yleensä kulutusta on päivisin joku ehkä 50, jos sitäkään.

Ja ellen ole aiemmin maininnut, niin en siis harrasta tällä hetkellä mitään. Enkä totta puhuen ole harrastanutkaan moneen vuoteen. Kaikki ryhmäurheilu on vaan ahdistanut mua ihan helvetisti ihan niin pitkään kuin jaksan muistaa. Inhosin koululiikuntaa jo ala-asteella. Eli urheilu harrastuksena ei ole ikinä kiinnostanut. Tai siis ikinä aiemmin, ennen tätä laihdutus projektia.

Kävin jossain vaiheessa nuorempana näytelmäkerhossa, ja se olikin mun mielestä ihan parasta. Sai heittää maskit ja rooliasut päälle, ja olla hetken joku ihan muu kuin sama vanha minä. Niin... kuullostaa jotenkin ikävästi tähän mun tän hetkiseen elämään linkitettävältä. Miten joka aamusta kuluu suurin osa naaman maskin piirtämiseen, tarkasti piilottaen minut sinne alle. Jotainhan turvaa sitä täytyy tytöllä olla!

Sori jos on sekava teksi, teen tällä hetkellä miljoonaa asiaa samaan aikaan. Esim syön päivällistä, vaikka ketään ei ole kotona. Toi oli muuten todella vaikea tunnustaa, tuntuu että jotenkin pettäisin itseäni syödessäni ja samalla kirjoittaessani tänne. Kasviskeittoa se vaan on, 70 kalorin lautasellinen.

Tulipa random postaus. Mutta siis kiitos kommenteistanne, vähänkö oli ihana huomata miten monta niitä oli tullut! :D

Lots of love, Marissa

Pika kysymys.

Paino oli tippunut 750 grammaa, eikä kiloa niinkuin piti.

Ansaitsenko muka vielä mekkoni?

Koska perjaatteessa en... huoh

Eilisen kalorit 340. Ja tänään kaupungille, niin siinä tulee sitten vähän käveltyä, varsinkin jos päätän kävellä joko sinne tai takaisin. Toisaalta polvet on ihan paskana, kun tein eilen kaikkia lihaskunto juttuja. Miten ne siitäkin kipeytyy? prkl...

Mutta siis, ostaakko vai eikö ostaa, siinäpä vasta pulma

Love, Marissa

Tomorrow is my dooms day...

Tänään on ollut taas yksi aika tylsä päivä. Sain kyllä tehtyä vähän kouluhommia, mutta en niin paljon kuin olin suunnitellut. Dietit vaihtoon alkaa vartin päästä, niin pitää yrittää kirjottaa nopeasti.

Sen jälkeen jos jaksaa vois kattoa kumman kaa, kun en oo katsonut sitä varmaan kymmeneen vuoteen, haha. Siitä sais kivasti nostalgiaa ennen kuin menee nukkumaan. Tänään ajattelin mennä aika aikaisin nukkumaan, niin ei ehkä tulis sitä melkein joka iltaista mini repsahdusta... muroja, prkl!

No joo, huomenna kaupungilla, ja aamulla vaa'alle. Toivottavasti olen saanut tiputettua sen kilon niinkuin suunnittelin. Ja jos olen, niin olen huomenna iltapäivällä yhden mekon rikkaampi :)

Tää päivä on mennyt hyvin, saa nyt nähdä kuinka hyvin. Kaikki riippuu iltapalasta. Ja mähän aion suoriutua siitä hyvin, ei mitään ylimääräistä, ei ainakaan muroja! Ja nyt mä olen luvannut sen teillekin (teille kaikille 100 lukijalle, oho! koska teitä on noin paljon ilmestynyt hah). Ja enhän mä teitä voi pettää, vaikka itseäni voisinkin.

And you can choose to let it go... just say no.

Love, Marissa

I know that i could do so much better than this

Eilinen ei sitten tietty mennyt kauhean hyvin. Oletan saaneeni suurimman osan siitä suklaasta ja jäätelöstä ulos, ja kalorit pysyi alle tuhannen. Mut vaan just ja just. Tänään on tunnut 870 kaloria, joka on ihan liikaa sekin. Olis tullut vaan joku vähän päälle 500, mut menin idioottina syömään muroja. Voi helvetti, miten mä aina sorrun niihin??

Tänään oli onneksi sentään lomaa. Vapaata. Ei kyllä tuntunut kauhean vapauttavalta, olla jumissa kotona koko päivän. Ei mitään tekemistä, paitsi ruokien suunnittelu. Kaikki meni pilalle jo päivällisellä, koska en ollut valmistanut itselleni mitään, ja jouduin syömään hteistä päivällistä. Ja siitä sitten tietty tuli ihan luvattoman paljon "turhia" kaloreita. Eli saan melkein unohtaa sen kilon laihtumisen niihin juhliin mennessä joista olen puhunut. Voi helvetti sentään, että osaakin ottaa päähän.

Valittaminen sikseen :) Positiivisempaan nuottiin voisin mainita, että sain tänään tehtyä vähän lihaskuntoa. Se on niin tylsää, että se jotenkin aina jää. Varsinkin jos on vähänkin kiire, niin kaikki muut asiat tuntuu menevän sen edelle, vaikka ei tietty pitäis. Mutta nyt lomalla sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni, jos vaikka tulisi tästäkin taas sellainen päivittäinen tapa mikä se jossain vaiheessa oli.

Huominen tuleekin sitten kulumaan kouluhommien parissa, kun niiden tekeminen on taas vähän jäänyt. Tää koko päivä tuli heitettyä vähän hukkaan, kun nukuin pitkään ja vaan löllösin tv:n edessä miltei koko päivän. Laiskapaska täällä hei...

No joo, eipä mulla muuta. Osaako joku muuten kertoa, mistä näkisi Neloselta tulleita ohjelmia jälkikäteen netistä? Kun jäi harmittamaan, kun unohdin katsoa Greyn anatomian tänään, haha

Love, Marissa

B&P

Rakkaat bussi kuskit.


Mä syytän teitä tän päivän tapahtumista. Varsinkin teitä tiettyä kahta erityisen ihanaa yksilöä, jotka ajoitte tänään mun ohitseni. Ei, enhän minä toki ollut jo pysäkillä, juossut ja heiluttanut käsiäni kuin idiootti. Juuri näin minä en tehnyt, joten sinä ajoit ohitseni. Ja sitten tämä toinen valloittava tapaus, ei tosin aivan yhtä valloittava kuin tämä ensimmäinen. Sinä katsoit minun häpeällistä juoksuani kohti sitä toista bussia, ja katselit minua liikennevaloista ivallisesti hymyillen. Tai siltä se ainakin tuntui.


Kauniisti sanottuna raivostuin. Sihisin kirosanoja koko matkan kauppaan, tarpeeksi hiljaa niin että vastaan tulevat ihmiset eivät kuulleet. Minua oli kohdeltu huonosti, ja nöyryytetty julkisesti. Tai siltä se ainakin tuntui. Kaupasta mukaan tarttui levy suklaata ja daim jäätelöä. Pankkikortti lauloi taas iloisesti, kun se keveni entisestään. Kaupasta miltei juoksin kotiin, nolotti jo valmiiksi. Kotona kaikki ostokset äkkiä naamaan, ja kauheissa omantunnon tuskissa yhtä nopealla vauhdilla ulos. Kaikki tuli ulos, ainakin suurinpiirtein, joka kummastuttaa minua. Luulin että olin jo unohtanut miten tämä menee.

Nyt istun koneella. Ja nolottaa, ihan helvetisti. Mä rikoin lupauksen itselleni. Viime oksennuskerrasta onkin jo pari kuukautta.


Tänään ei ole tapahtunut mitään muuta. Ei hitto jos tää mun tän päivän sekoaminen vaikuttaa mun painon putoamisvauhtiin niin en kestä. Miksi mun pitää olla näin heikko.


Teen saman lupauksen jälleen kerran; ei ikinä enää.




Love, Marissa

Caught by the suprise of a happy monday

Istun parhaillaan koneella, koska tv petti minut. Huippumalli haussa -sarjasta tulee joku ihme kertaus jakso, mikä on siis jotain täysin turhaa. No joo, onpahan hyvä väli tulla tänne löpisemään.

Oi, olen ihan onnessani kun sain tänään hoidettua kaikkia rästi hommia. Kaikkea aikataulujen setvimistä, koulujuttujen hoitamista, ja kirjaston kirjojen laina-aikojen uusimista. Kaikkea pientä, mutta helposti unohtuvaa.


Syömiset pääsi eilen taas vähän (Ai vähän! Just joo! Ketä mä oikeasti huijaan!?) käsistä, söin 4 kupillista all bran muroja iltapalaksi O__O kyllä, järkyttävä ähkyhän siitä tuli, kun niissä on niin paljon kuitua yms. Mutta kalorit siis eilisestä vähän päälle tuhannessa, joku 1030 jos muistan oikein.


Tänään on onneksi mennyt paremmin, ja nyt kun vielä syön iltapalaksi jogurtin, niin kalorit jää 400. Siitä on kyllä vähennetty liikunnat, joita sain tänään myös vähän harrastettua. Jee! :)


Mutta siis nyt kun tänään kalorit jäi jotenkin ihmeen kaupalla noinkin minimaaliseksi, niin en kyllä stressaa sitä eilistä ollenkaan. Olen päättänyt käydä loppuviikosta kaupungilla ennen niitä mun sukujuhlia, ja jos olen esim. perjantaihin mennessä saanut tiputettua kilon pois painoa, niin saan ostaa itselleni uuden mekon sitä juhlaa varten :) Toivottavasti tää nyt motivoisi mut ihan super tuloksiin :)


Olen todella tyrmistynyt, miten tämä päivä menikin näin putkeen. Tämä aamu oli niin perus "paskan maanantain" aamu, että odotin päivästä jotain ihan hirveää. No, ehkä mieltä lämmittää toi vähäinen kalorisaldo, ja uudet ihanat netistä ladatut thinspo kuvat :))



Fight your own fight, so that your victory will be your own.




Lots of love, Marissa

If you look in the mirror and don't like what you see, you can find out first hand what it's like to be me

Tänään olo on huomattavasti parempi kuin eilen, siis henkisesti. Kuuntelen ihanaa "mättömusiikkia" joka hoitaa huutamisen ja raivoamisen mun puolesta. Onneksi olen yksin kotona, muuten porkuat vois luulla että olen tullut hulluksi, haha.

Kävin tänään aamulla vaa'alla pitkästä aikaa. Painoa oli pudonnut yks kilo viime kerrasta. Ihan hyvin siis.
Eiliset kalorit päätyi johonkin 640, jos muistan oikein. Innostuin illalla syömään muroja -.-' huoh, hyvä taas.

Tänään oli suunnitelma mennä about samoilla kalorimäärillä. Joku 600 on kai ihan hyvä.

Aivan, ja panikoin ens viikolla alkavaa syyslomaa! Olen ihan pihalla et miten tulen selviämään, kun olen kotona 24/7. Äiti on jo sanonu et se aikoo leipoa. Ja ensi viikonloppuna olis taas sukujuhlia tiedossa, ja halua olla silloin nätimpi ja laihempi kuin mitä olen nyt. Eli viikossa kun sais nyt ainakin kilon pis niin olisin tyytyväinen. Vaikeeta siitä kyllä tulee, mut mun on pakko onnistua.


Ja kiitos ihanille kommenteille viime postaukseen, oli ihanaa saada teiltä tukea kun oli itse ihan maassa. Olette parhaita! :))

Palaillaan huomenna, nyt pitää alkaa lukemaan kokeeseen.



Lots of love, Marissa

The silence defines our misery

Olen ahdistunut ja allapäin, taas. Jälleen yksi lauantai jonka mä vietän omassa seurassani, siis yksin. Kaverit on kaikki jossain, luultavasti juhlimassa. Ainkin suurin osa. Mutta mä olen kotona, ja tunnen oloni valaaksi. Se on myös osa syy siihen miksi olen kotona. Näytän ihan kamalalta.

Eilinen meni tietenkin pieleen, koska olin kaveriporukalla viettämässä iltaa. Kalorit jossain 1400 paikkeilla. Ihan helvetisti liikaa. Tänään en ole läskiahditukseltani pystynyt syömään muuta kuin päivälliseksi ollutta pastasalaattia. Inhoan kylmää pastaa, joten siis lähinnä pelkkää salaattia. Täytyy vielä syödä tänään jotain, mutta en halua. Enkä ainakaan ansaitse tähän valaan vartalooni yhtään lisää ruokaa.

Ärsyttää jotenkin sekin, miten ketään mun ympärillä ei ikinä kiinnitä siihen mitään huomiota, jos mulla on paha olla. Mun sisarusten ongelmista kyllä puhutaan, ja niille munkin pitää antaa sympatiaa ja olla niiden tukena. Ja tietenkin olenkin, onhan ne mulle ihan super tärkeitä. Mutta entä silloin (kuten esim nyt) kun en vaan yksinkertaisesti jaksaisi, kun itsensä kasassa pitämiseen kuluu kaikki voimat? Miksi mä olen se, ketä ei saa näyttää heikkouksiaan, ja miksi kaikkien pitää aina uskoutua mulle niiden ongelmiensa kanssa?

Heikkouksista puheen ollen, olen jotenkin saanut jalkani paskaksi. Kävelemään pystyn, mutta juokseminen ja jopa portaiden nousu on kivuliasta. Todella ärsyttävää, koska nyt en ole uskaltanut/ halunnut kuntoilla sen takia. Eli kaikki ruoka mitä syön takertuu muhun kiinni sisältäpäin, kun mikään ei saa niitä siellä liikkeelle. Vittu.

Anteeksi kauheasta ajan tuhlaus postauksesta, olen vaan ihan kuoleman tylsistynyt, ja pettynyt. Ennen kaikkea itseeni tietenkin. En jaksaisi itseäni, mutta pakko on. Ikävä kyllä itsestä sitä harvoin saa lomaa, joten pitää vaan oppia vihaamaan vähän vähemmän tota ihmistä joka tuolta peilistä mua katsoo. No, kaikki sitten aikanaan.

Taidan mennä saunaan istumaan, ja tuudittautua syvälle tähän yksinäisyyden kuplaan. Vaikka onhan se vähän kurjaa, niin on se myös niin ihanan turvallista.

Lots of love, Marissa

Friday fever

Olin seisomassa pysäkillä kun taivas vihdoin aukesi. LUNTA. Hyi helvetti, en tiedä miksi koko valkoinen töhnä sai mussa sellaisen inho reaktion aikaan. Eihän siinä ole mitään järkeä, mähän rakastan talvea ja joulua ja sitä kaikkea. Mutta en vielä. Se tuli niin puskista, ihan yllättäen, vaikka onhan siitä lumen tulosta jo uutisissa kerrottu. Silti.


Tänään illalla viettämään aikaa kaveriporukalla, jee. Kaloreita tulee kyllä liikaa, mut onneks eilen meni hyvin, kaloreita tuli vain 620. Kyllä, toi on nykyään mulle aikamoinen saavutus. Säälittävää, tiedän.

Editoin lisää kun jaksan, nyt ei inspaa.

Love,

Marissa x0

Look alive, sunshine!

"Kamalan kylmä".

Näin kaikki nyt valittaa, ei ehdi kulua kymmentä minuuttia ennen kuin jonkun täytyy taas valittaa tosta samasta asiasta. Mutta mä nautin talvitakkini lämmöstä, ja kadun sen käyttöön ottoa sitten joulukuussa. haha.

Muutenkin pidän kylmästä, ainakin tällä hetkellä. Kun vilun väreet juoksevat pitkin selkärankaa, ja kynnet ovat kauniin siniset, voisi melkeen kuvitella laihtuvansa. Voi kun taas tuntuisi tältä, kaipaan niin sitä kylmyyttä mikä laihdutuksesta tulee.

Mahan murinakin on onneksi tehnyt come backin. Vaikka tunneilla se onkin hieman noloa, olen silti salaa äärettömän tyytyväinen. Sillä toki silloin on jotenkin enemmän lupa syödä, kun keho on itse ilmoittanut tarvitsevasta ravintoa. Ei syö omasta tahdostaan, vaan kehon tarpeesta... tai jotain :D

Tämä viikko on mennyt ihan ok. Kalorit on pysynyt alle tuhannen, mutta ei mitenkään kauhean alhaisina kuitenkaan. Vatsa on turvonnut, tai ehkä olen oikeasti niin läski kuin miltä näytän. Itse uskon enemmän jälkimmäiseen, ensimmäinen tuntuu turhalta selittelyltä. Paksu mikä paksu. Vittu...

No joo, sori ettei ole oikein tämä postailu nyt innostanut, pääsen koulusta tässä jaksossa about joka päivä (paitsi tiistaina) 3 tuntia normaalia myöhemmin. Eli aika on aika kortilla, pitää ne läksytkin ehtiä tehdä yms.

Koitan silti parantaa tapani. En vain tiedä mitä tulla teille kertomaan. Teitä on niin paljonkin, mitä kaikkea uskallan itsestäni tälle kauniille joukolle paljastaa?

Killjoys, make some noise ;)

Lots of love, Marissa

I smile, and let people see how happy i _could_ be

Eilinen oli totaalista mättöä, ja koulustressin nollausta. Oikein kunnon lauantai, viihteellehän se sitten kääntyi, alkoholia ja ruokaa aivan liikaa. Ketä ikinä keksi jäätelön kehitti jotain niin vaarallista ettei ole tosikaan!


Ja se lääkäri tuli siihen lopputulokseen että olen ihan kunnossa. Ei siinä mitään. Oli vaan pienet paineet, koska vanhemmat oli varannu mulle sen ajan, en edes tiennyt missä se paikka oli, vaan isän piti heittää mut sinne. En tykkää, mut onneks se on nyt ohi :S


Maanantaina aloitan taas 3579. On pakko, koska tää on jotain ihan kauheaa. Toivottavasti onnistuisin, en jaksais tällasta epäonnistumista taas. Toisaalta mulla on koulu just nyt tosi rankka, et oikeasti kyl tarvitsisin sitä energiaa. Pitää sit vaan hiljentää se ääni pään sisällä joka kehottaa syömään (siis liikaa)


Tää nyt oli vaan tämmonen "dagen efter" hei-olen-elossa-postaus. Toivottavasti saisin huomenna jotain parempaa aikaan, ja ehisin etsiä taas thinspo kuvia koneelle, ettei nää postaukset näyttäis näin kalpeilta


Love, Marissa

Epäkelpo lapsi, jonka silmätkin vuotaa

Vituttaa. Epäonnistun toistuvasti. Tämä jakso on vaan liian rankka, pääsen kotiin joskus kolmen ja viiden välillä joka päivä. Testejä, ja huomenna lääkäriin. Pitäisi varmaan kertoa et miksi, mutta en halua. Nolottaa. Ja pelottaa. Pelottaa, että minussa on jotain vikana. Oikeasti. Mitä jos minussa ei ole kaikki kohdallaan? :(

En tiedä mitä sanoa, kalorit yli tuhannen, mutta alle peruskulutuksen silti. Onneksi. Olen lihonnut ja yleisesti ruma. Peitän itseni telttaa muistuttavilla vaatteilla, ettei läskini olisi niin selvästi esillä. Kouluhommia pitäis jaksaa tehdä koko ajan, enkä ehdi millään. Se huominen lääkäri aikakin vie hyvää läksyjen ja esseiden teko aikaa. Kaikkea on liikaa: ruokaa, kouluhommia ja varsinkin minua. Tunnen oloni huonoksi, kiittämättömäksi ja yleisesti kelvottomaksi

Kauan eläköön itseinho. Katoaisipa se edes välillä...

Love, marissa

Kadotettuja oikeuksia

Olen kadottanut itseni aika totaallisesti. Opinto ohjaaja pyysi mua kertomaan mitä olin suunnitellut tekeväni lukion jälkeen. En tiedä kuinka kauan katsoin häntä suoraan silmiin, täysin kykenemättömänä puhumaan. Miten kertoa tälle ihmiselle, ettei minulla ole tietoa tulevaisuudestani. En tiedä mikä voisi olla jotain niin mukavaa/ mielenkiintoista, että haluaisin tehdä sitä loppu elämäni. Tämä ihminen on sentään yrittänyt auttaa mua tän asian kanssa jo viime vuonna, onnistumatta silloinkaan.

Ainoa asia, mitä odotan tulevaisuudessani on laihuutta. Koska ennemmin tai myöhemmin mun ruoalla pelleily tuottaa halutun tuloksen, ja silloin musta tulee sen näköinen kuin miltä haluankin näyttää. Mutta miksi en sitten osaa päättää/ muista mitä muuta tulevaisuudeltani haluan? Olenko minä muka ruoalla pelleilyn takia menettänyt oikeuteni normaaleihin tulevaisuuden näkymiin? Onko laihduttaminen ainoa tulevaisuuden näkymä, mitä mä saan itselleni toivoa?

Mitä edes uskallan toivoa?

Ei tulevaisuus olisi kyllä ainoa asia mitä olisin laihdutuksen aloituksen jälkeen menettänyt. Oikeudet ruokaan nyt on tietenkin hyvin rajalliset, tiettyihin ruokiin oikeudet on kadonneet kokonaan. Oikeudet mukavaan liikuntaan on myös kadonneet, on vain pakonomaista liikuntaa tai ei mitään. Oikeus kavereiden kanssa ajan viettoon on myös rajoittunut rankalla kädellä. Ruoka kummittelee siinäkin niin lähellä, se ikään kuin hengittää niskaan koko ajan.

*Huoh.*

En tajua milloin elämästäni tuli näinkin rajoitettua. Muureja voisi tietysti koittaa rikkoa, mutta kun ei oikeastaan halua, niin miksi aiheuttaa turhaa sotkua.

Stay strong, and think thin

Love, Marissa

Behind your make up nobody knows who you even are

Perjantai ja lauantai meni molemmat yli peruskulutuksen. hyihyihyi mua! Perjantaina oli siis ne synttärit, ja kyllä siitä ruoasta ja juotavista kerty taas aika järkyttävät määrät kaloreita.

Mutta yritän jättää noi asiat taakseni. Käytyäni tänä aamulla vaa'alla paino oli noussut puoli kiloa viime viikosta, mutta en kyllä yhtään ihmettele noiden kahden päivän ruokahuurujen jälkeen. Tilanne olis voinut olla pahempikin, vaikka en tietenkään missään nimessä ole tyytyväinen.

Tein muuten eilen illalla aika jänniä havaintoja itsestäni, kun kirjoitin joku 40 minuuttia putkeen tunteita paperille joskus keskiyöllä, kun olin vihdoinkin saapunut kotiin. Lauantainakin vietettiin siis synttäreitä, tosin nämä o0livat alkoholittomat versiot, ja eri ihmisen.

(Vihaan muuten nykyään syntymäpäiviä, minun ja muiden ihmisten. Ne on vaan aina niin vaikeita!!)

En aamulla muistanut sanaakaan siitä mitä olin kirjoittanut, enkä oikein tiedä kannattaako minun selittää niitä tänne. Niitä on niin monta sivua, että ehkä jätetään tämä vain siihen, että olen aika pihalla tällä hetkellä, enkä oikein tiedä missä menen itseni kanssa. Olen enemmän tai vähemmän eksyksissä, kadottanut itseni. Ja syytän tästä vain ja ainoastaan itseäni. Kukaan (en edes minä itse) ei enää tunne sitä oikeaa minua, koska en paljasta häntä kenellekkään. Ihmiset päätyvät loppujen lopuksi aina vain satuttamaan toisiaan, joten miksi antaa muille mahdollisuus polkea minut maahan? Siitä koituisi aivan turhaa kipua, ja sitä en todellakaan yunne tarvitsevani tämän enempää.


Tänään olisi tarkoitus jatkaa taas enemmän tai vähemmän hedelmä linjalla. Aamupala menikin jo ihan nappiin, söin banaanin ja pienen omenan. Silti olo on ahne, ja vatsa on turvonnut eilisen jäljiltä. Tuntuu että tämä laihduttaminen oikeasti on tulossa ikuisuus projektiksi. Mutta ei se minua haittaa, kunhan joku päivä saavutan viimein haluamani. Ei sen väliä jos tässä kestää, ei minulla ole ajalleni parempaakaan käyttöä.




Love, Marissa