Ahdistaa niin paljon ettei ole edes todellista.
Haluan täältä pois nyt heti.
Ihan minne vaan.
En vaan kestä enää, jokainen ohitse mateleva tunti on liikaa.
Tuntuu että seinät kaatuu päälle. Mua itkettää, ja mun peilikuva vaan nauraa tätä mun säälittävää ilmestystä. Olen syönyt liikaa. Epäonnistun melkein kaikessa mihin ryhdyn. Kouluunkaan en panosta läheskään tarpeeksi. Ihmissuhteisiin panostan vielä vähemmän kuin kouluun, joten ihmekös se sitten on että poikaystävät ei pysy maisemissa. Inhoan itseäni taas tänään enemmän kuin koskaan aiemmin.
Huomenna parannan tapani. Huomenna tavoittelen taas täydellisyyttä. Meikkaan, siivoan, hymyilen, luen läksyni, soitan ja pyydän anteeksi ystävältäni (jonka mielen onnistuin pahoittamaan) ja ennen kaikkea lopetan tämän hiton mässäämisen. Minä olen ehkä viimeinen ihminen, ketä sitäkin ruokaa ansaitsee.
Anteeksi tällaisesta masennus-postauksesta, oli vaan pakko saada tätä ahdistusta ja itseinhoa edes vähän purettua jonnekin. Pitäis varmaan ostaa oikea päiväkirja, niin pysyis tämän bloginkin sisältö enemmän laihdutuksessa :S
Love, Marissa
kyllä kaikki järjestyy :) ja väillä saa ja pitääkin mässäillä!! Kyllä se siitä :) älä oo liia ankara itelles! Haleja <3
VastaaPoistaSe on aivan sama mitä kirjoitat, hyvää taikka phaa. Mulle tulee kanssa aina jotenkin huono fiilis, kun kirjoittelen mun murheista blogiin, mutta jollain ihmeen tapaa se kyllä yleensä autta ja ahdistus lievenee lähes puoleen, kummallista.
VastaaPoistavoimia pieni! <3
Kaikilla meillä tulee välillä totaalinen turhautuminen kaikkeen, ei jaksa ei huvita. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja aina tulee uusi päivä jolloin voi olla jo parempi fiilis :) Toivottavasti saat asiat järjestykseen ja hei ollaan ihmisiä, aika hyvä itsekuri saa olla jos ei välilllä repsahda herkkujen suhteen. Kyllä se siitä! :) Voimia!
VastaaPoista