Voi ei, anteeksi! Olen ollut taas huono blogin pitäjä (kuten tavallista). Voisin sanoa että yo-kirjoituksiin lukeminen vie kaiken aikani, mutta se olisi pienoinen vale.
Ei ole vaan jotenkin tuntunut sopivalta tulla kirjoittamaan tänne mitään syömiseen liittyvää, kun syön mitä sattuu. Paino ei ole pahemmin noussut alku nousun jälkeen. Nyt se on siinä painossa missä se aina on, ellei se sitten jostain syystä ole tätä matalampi. Jos tää paino olis puoli kiloakin korekampi kuin mikä se nyt on, olis mun ahditus aika suunnaton. Eli elän parhaillaan aika veitsenterällä.
Jotenkin vaikka olen yrittänyt olla ahditumatta syömisistä, ja viettää aikaa ystävien kanssa yms. en vain pysty olemaan ilman tätä kaikkea. Okei, myönnettäköön etten oikeasti edes yrittänyt. En halunnut, enkä halua. Haluaisin elää tämän kanssa jotenkin siedettävästi, koska ilman en osaa olla. Koitin olla rajoittamatta syömisiäni, mutta viimeistään 1500kalorin kohdalla järkyttävä ahditus tulee vastaan, ja on pakko ottaa laksat kehiin. Huoh...
Laihdutuksen aloituksesta tulee kaksi vuotta ensi viikon tiistaina. Tuntuu että olisin ollut tässä oravanpyörässä vielä sitäkin kauemmin. Itsetunto ongelmia mulla oli ennen tätä laihdutustakin. Olen aina ollut mielestäni siskojani huonompi ihan kaikessa, vaikka esim. koulutodistukset kertovat jotain ihan muuta.
Laihdutus jatkuu taas, mutta maltillisesti. En voi pitää mitään paastoja ja yrittää silti olla sosiaalinen ja lukea yo-kirjoituksiin... siitä ei vaan tule mitään. Mutta tehdä silti parhaani, että tänä kesänä olisin laiha, enkä häpeäisi näyttäytyä bikineissä (iiik!!)
Paljon on vielä hommaa, mutta se tulee olemaan sen arvoista ;)
Love,
Marissa
Ei ole vaan jotenkin tuntunut sopivalta tulla kirjoittamaan tänne mitään syömiseen liittyvää, kun syön mitä sattuu. Paino ei ole pahemmin noussut alku nousun jälkeen. Nyt se on siinä painossa missä se aina on, ellei se sitten jostain syystä ole tätä matalampi. Jos tää paino olis puoli kiloakin korekampi kuin mikä se nyt on, olis mun ahditus aika suunnaton. Eli elän parhaillaan aika veitsenterällä.
Jotenkin vaikka olen yrittänyt olla ahditumatta syömisistä, ja viettää aikaa ystävien kanssa yms. en vain pysty olemaan ilman tätä kaikkea. Okei, myönnettäköön etten oikeasti edes yrittänyt. En halunnut, enkä halua. Haluaisin elää tämän kanssa jotenkin siedettävästi, koska ilman en osaa olla. Koitin olla rajoittamatta syömisiäni, mutta viimeistään 1500kalorin kohdalla järkyttävä ahditus tulee vastaan, ja on pakko ottaa laksat kehiin. Huoh...
Laihdutuksen aloituksesta tulee kaksi vuotta ensi viikon tiistaina. Tuntuu että olisin ollut tässä oravanpyörässä vielä sitäkin kauemmin. Itsetunto ongelmia mulla oli ennen tätä laihdutustakin. Olen aina ollut mielestäni siskojani huonompi ihan kaikessa, vaikka esim. koulutodistukset kertovat jotain ihan muuta.
Laihdutus jatkuu taas, mutta maltillisesti. En voi pitää mitään paastoja ja yrittää silti olla sosiaalinen ja lukea yo-kirjoituksiin... siitä ei vaan tule mitään. Mutta tehdä silti parhaani, että tänä kesänä olisin laiha, enkä häpeäisi näyttäytyä bikineissä (iiik!!)
Paljon on vielä hommaa, mutta se tulee olemaan sen arvoista ;)
Love,
Marissa
Tsemppii vaan! Tiiän kuule 99,9% varmaks että ens kesänä sua eikä mua hävetä ottaa vaik alasti aurinkoo jos siltä tuntuu! ;) Hih.
VastaaPoista