Your my only reason to stay alive, so please call me if i wake up

Olen aivan sekaisin. En tiedä mitä ajatella, tai mitä tehdä : /

Tämän päivän piti olla uusi alku, vuoden eka päivä. Onnistuin yhden päivän aikana rikkomaan jokaista uudenvuoden lupaustani...

Lupasin aloittaa tän laihdutuksen taas kunnolla, mut päädyin mättäämään sisälleni tolkuttomat määrät muroja ja vaikka mitä.

Lupasin yrittää tapella poikakaverini kanssa vähemmän, mutta sainhan mä aikaan tappelun heti kun se soitti mulle.

...Ja sitä rataa.

En vaan jaksa tätä, kun tuntuu siltä että olen aivan yksin. Tiedän ettei se ole niin, ja että mulla on vaikka ketä, mutta en silti saa tätä tunnetta pois.

Ja kun kävelen peilin ohi haluan vain repiä pois kaiken tän ylimääräisen, ja toivoa että tulisin siitä sitten onneliseks. Ei se tietty mene niin...

Todella sekavaa tekstiä, anteeksi. En saanut millään unta. Ei niin että olisin oikein yrittänytkään. Olen vaan istunut olohuoneen sohvalla, ja tuijottanut music tv:tä viimeiset 4 tuntia. Onko unilääkkeitä mahdollista ostaa ilman reseptiä?

Olen myös nappaillut muutamat särkylääkkeet koska päätä alkoi särkemään toi tv tuijottaminen. Todella jännää pikku infoa, mut siitä mulle tuli jotenkin tosi outo olo. Ehkä ekan kerran ikinä mietin miten paljon helpompi olis, jos vaan söisin ne kaikki lääkkeet kerralla, ja ehkä toisen paketin päälle. En oo koskaan aiemmin ajattellut tällasta, siis ainakaan järin vakavissani. Eli kiitos Hugelle, sun postaus sai mut tajuamaan miten itsekästä se olis.

Joten nyt vaan kirjotan tänne blogiin jotaan typerääturhaaajanhukkaus -postausta, jonka kirjoittamatta jättäminen ei olis merkannut mitään kenellekään, paitsi ehkä mulle itselleni.

Anteeksi et tuhlasin teidän aikaa,

Marissa <3