Tältä musta tuntuu...
Inhottaa olla tällainen. Osittain hävettää ja raivostuttaakin olla tällainen omalla tavallaan aivovammainen. Kun ajatukset ei kulje normaalisti (mitä normaali sitten onkaan, onko sellaista edes olemassa?).
Tänään päättyi mun opiskelutaival, ja mulla on haikea olo. Mutta enemmän kuin surullinen, olen häpeissäni siitä, että kun istuttiin yo-juhlassa, niin mun vieressä olevalla tytöllä näkyi olkapään luut selvemmin ihon alta. Niin, arvaapa vaan pystyinkö miettimään juhlan aikana muuta kuin että sillä on luisevat olkapäät, ja mun olkapäät on liian lihavat. Minä olen liian lihava.
Sitten kun siirryttiin mun omiin juhliin, niin mun vieraat flirttailee mun kaverille. Mulle sanoo yksi ihminen että näytätpä nätiltä. Yksi. Muut vaan onnittelee. Ne ei tiedä miten kauan esim. tätä mun mekkoa on metsästetty. Sen piti olla just sellainen kuin mä halusin, jotta näyttäisin mahdollisimman siedettävältä. Ja silti näytin mielestäni sotanorsulta.
Illalla kun mentiin kaverien kanssa baariin, tulee mulla paljon vanhoja tuttuja vastaan. Moikkailen, onnittelen ja halailen ihmisiä, joita en ole nähnyt ikuisuuksiin, ja olen ihan helvetin nolona, että ne näki mut näin pulleana.
Miksi, oi miksi, mä ajattelen näin? Mä en saa tätä päivää, mun yo-päivää ikinä takaisin, ja menin ja pilasin sen itseltäni. Hyvä Marissa, sillälailla.
Love,
Marissa
Voi että.. inhottavaa tuommonen :/ Itekkin oon tosi kova vertailemaan itteeni muihin.
VastaaPoistaTsemppejä! =)
Vooi :( mä oon kyllä ihan varma että sä olit tosi nättinä! :)
VastaaPoistaHöh.
VastaaPoistaUskon silti että olit tosi kaunis :)
Tsemppiä! ♥