Can we pretend that airplanes in the night sky are like shooting stars? I could really use a wish right now.

Sisko on meillä kolmen tunnin kuluttua. Eli en tiedä miten ilta tulee menemään... jotenki pelottavaa.

Eilinen meni ihan hyvin kai, kaloreita 850. Toikin tuntuu silti ihan liian paljolta, mut ei kai se silti ole... en tiedä.

Jotenkin tosi outo olo. Jotenki haikeaa et kesäloma loppuu, mut toisaalta en malta odottaa. En jaksa enää tätä kotona istumista, ja muutenkin tätä yksinäisyyttä. Mulle ei ole hyvä olla yksin ajatusteni kanssa. Silti mulla on jotenkin rauhallinen olo, kaikista syömis ja yo paniikeista huolimatta. Tuntuu kuin olisin viimeisen parin viikon ajan rakentanut itselleni jotain suojamuuria, jotain ilmakuplaa, jonka sisällä mä voin rauhassa olla ihan itseni. Toivottavasti tää mun suojamuuri ei murene syksyn edetessä.

Onpas taas outoa teksitä : /

Olen laiminlyönyt mun yo-kirjoituksiin lukemista aika olan takaa, joten taidan mennä vähän lukemaan ennen kuin sisko saapuu tänne, ja tekee lukemisesta mahdotonta. Tai ehkä sittenki katson jonkun ed-dokkarin youtubesta, et saan motivaation vähän nousemaan, koska en mä sit varmaan enää kauheasti voi liikkuu sellasilla sivoulla kun sisko hengittää niskaan.

Toivottavasti pääsen kuitenkin huomenna postailemaan :)

Stay strong!

Love,

Marissa