What if im DONE being in pain?

Kiitos tästä tunnustuksesta, mutta en tunne olevani sen arvoinen.

Miksi elämä pitäisi kuluttaa tähän paskaan? Miksi mä en osaa olla tyytyväinen? Mä en ole ikinä eläessäni ollut ylipainoinen. En minkään taulukon enkä kenenkään ihmisen mukaan. En kenenkään muun paitsi itseni.

Miten ihminen alkaa inhoamaan itseään niin paljon ettei kykene hyväksymään itseään, vaan yrittää turruttaa itsensä ja muuttua joksikin aivan toiseksi. Miksi minä en riitä itse itselleni?

Olen tietoisesti yrittänyt olla tulematta tänne tällä viikolla. Olen ollut kavereiden kanssa päivittäin, juonut alkoholia, ollut ulkona syömässä, shoppaillut, ottanut aurinkoa... yleensäkin vaan elänyt. Ja arvatkaapa mitä? Minä pidin siitä!

Joten ajattelin opetella elämään, niin hullulta kuin se kuullostaakin. Mikään ei sinäänsä ole muuttunut, inhoan yhä syvästi olomuotoani, ja toivon yhä olevani sellaiset kymmenen kiloa laihempi. Mutta en minä halua tuollaista toivoa, en oikeasti. Millainen ihminen kuluttaa elämänsä tähän paskaan? Mä olen kuluttanut tähän yli kaksi vuotta, enkä ole edennyt mihinkään. Vähän olen laihtunut joo, mutta olenko onnellisempi? En sitten pätkääkään, vaan aivan päinvastoin.

Tämän hiton aivovamman takia en ole uskaltanut kahteen vuoteen elää. Olen tuhonnut ihmissuhteita, menettänyt itselleni tärkeitä ihmisiä, ja jäänyt tärkeistä asioista paitsi. Kun valmistun tossa parin viikon päästä lukiosta, voin vain todeta hukanneeni miltein koko lukio aikani tähän paskaan. Ja vieläpä ihan vapaaehtoisesti.

Anteeksi tästä vuodatuksesta, piti vaan saada ajatukset ylös jonnekin. Ketkä muut muuten katsoo just nyt Lady Gagan konserttia? Toi nainen on yks mun roolimalleista, tuollainen mä haluaisin olla. On ihan helvetin ihailtavaa, että uskaltaa olla noin rohkeasti omanlaisensa niinkuin Gaga on.

Lots of love,

Marissa