The Maine - Whoever She Is
Tänään on taas ollut huono päivä. Jokainen suupala on saanut mulle pahan mielen. Miksi eläminen tuntuu musta samalta kuin luovuttaminen? Tuntuu kuin jotenkin epäonnistuisin elämässä, kaikki vain siksi että söin perheen kanssa päivällistä, ja söin muffinssin sen yhteisen atrian jälkeen. Olen tietty syönyt tänään muutakin... ja kaikki on vaan lisännyt läskiahdistusta :(
Eli mun pieni pako pääkaupunkiseudulle tulee just sopivaan kohtaan. Kaipaan todellakin pientä taukoa näistä ympyröistä, tästä talosta ja mun perheestä. Ihana taas nähdä mun kaukaisempia kavereita. Ollaan sovittu että huomenna shoppaillaan, ja sit käydään sushilla jossain välissä. Tiedän onneksi että se ei tule ahdistamaan. Mua harvoin ahdistaa kun olen helsingissä, minkä takia sinne onkin aina välillä mitä ihaninta paeta. Musta ei siis kuulu mitään nyt taas pariin päivään, mutta se tulee olemaan vain hyvästä. Lupaan että mulla tulee olemaan tosi kivat pari päivää :)
Hieman ahdistaa myös ajatella, että yo-juhliin on tosiaan enää pari viikkoa. En ole suunnitellut niitä paljon ollenkaan, eli kaikki puuttuu. Ahdistaa myös ajatella miten pullea tulen silloin olemaan. En ole käynyt vähään aikaan vaa'alla, koska se on vain yksinkertaisesti aivan liian ahdistavaa. Miksi mun sitten pitää olla tällainen ahne lihoava possu? Petturi ja luovuttaja. Syön kaikki lupaukseni, ja sitten vielä lihoan. Mutta elämästä en aio luopua, en vaikka kuinka paljon ahdistaisi.
Mukavaa loppuviikkoa ihanat, ootte tosi tärkeitä!
140 lukijaa, woop woop :D
Lots of love,
Marissa
Toivottavasti on mukava reissu! :)
VastaaPoista