Eikö kukaan voi meitä pelastaa?

En aio edes kertoa viikonlopusta. Todella hauskaa, ja nyt olen ihan vitun lihava. Oikeasti.


Eikä tänään ole mennyt sen paremmin. Tai no, tänään olen mätönnyt vähän terveellisemmillä ruuilla, mut mätönnyt joka tapauksessa. En tajua, miksi mulla menee taas näin huonosti :S


Lähden tällä viikolla ulkomaille. Toivon että siellä menee paremmin. Toivon, että kun seuraavaksi postaan, olen siinä tähänastisen laihdutus taipaleeni pienimmässä painossa. Ennen sitä ette varmaan tule musta kuulemaan.
Paitsi jos epäonnistun siinäkin, enkä vaan pysty olemaan täältä pois.


Vituttaa niin sanoinkuvaamattoman paljon, miks oon tällainen selkärangaton luovuttaja, joka ei pysty edes laihduttamaan. Tätä menoa oon vaan ikuisesti keskiverto, enkä ikinä mitään erikoista ja hienoa. Ei ihme, et niin poikaystävät kuin kaveritkin valuu sormien välistä niinku hiekka rannalla. Tiedän, et pitäis olla tyytyväinen siihen mitä on, mut se nyt osoittautuu taas aika vaikeaksi. Olin niin vitun paljon onnellisempi paastotessani viimeviikolla.


Toivottavasti en ole niin väsynyt, että julkaisisin tämänkin paskan.
Saa nähdä.





Love,
Marissa



Ps. Otsikko on Jenni Vartiaisen kappale