Whats left to say is not worth saying

Läskittää, ja hitosti läskittääkin. 1200 kaloria, ja vatsa on suuri ja turvonnut. Ei ole sanoja kuvaamaan sitä, miten paljon nyt ärsyttää.

Olen vaan niin pettynyt, tällä menolla musta ei ikinä tule sen näköistä kuin haluan. Teen itselleni tavoite taulukon sivupalkkiin kun ehdin... jos ehdin. Nyt on koulussa tosi kiireistä, niin en voi luvata mitään.

Musta on jo jonkun aikaa tuntunut siltä, etten jaksa välittää enää oikein mistään. Kuullostaa kauhealta, mutta en sano tätä valittaen... olen itse asiassa jo pikkuhiljaa tottumassa siihen.
Musta vaan tuntuu, ettei millään ole mitään merkitystä.
Ja koska millään muulla ei ole mitään väliä, on hyvä ottaa kaikki merkityksettömät asiat huomioon, kuten vaikka paino ja ruoka. Muille ihmisille ei nämä asiat eivät aiheuta päänvaivaa kuin ehkä korkeintaan joulun jälkeen, tai juuri toukokuun lopussa, mutta mä panikoin, suunnittelen ja lasken esimerkiksi kaloreita joka hiton päivä. En tiedä miten tämä liittyy mihinkään... annan nyt vaan sormien juosta näppäimistöllä, anteeksi jos tulos on sen mukaista.

Viime postauksen kommenteissa kysyttiin mun syömistä pillereistä. Syön siis kromia nälkää ja makeanhimoa hillitsemään, ja jotain vihreä tee- rasvanpoltto juttuja. Niitä vihreä tee- tabletteja tulee kyllä syötyä vähän harvemmin, koska ne on niin suuria, että niitä on tosi vaikea niellä. Tuntuu että ne jää joka kerta kurkkuun kiinni : /


Eipä mulla kai muuta, taidan koittaa mennä nukkumaan, eihän kello toki ole vasta kuin vähän vajaa yksi yöllä, vielä on hyvää aikaa valvoa. Lihaskuntoa, anyone? ;)


Love, Marissa



Ps. HUOMENNA PAREMMIN!

...pakko