Death cab for cutie - Marching bands of manhattan
En tiedä mikä mun blogia vaivaa, en pääse katsomaan mun kommentteja. Hiton blogger taas vammaa, eikä suostu toimimaan. Anyways, siinä pientä alku valitusta.
En ole pahemmin kirjoitellut. Ei varsinaisesti mitään laihdutus juttua kerrottavana. Oon vaan ollu niin väsynyt, menettänyt halun tehdä just mitään. Tunnen myös oloni tällä hetkellä ihan helvetin yksinäiseksi. Olen viimeiset pari viikkoa pyrkinyt pysymään omissa oloissani, sillä en halua että kaverini näkisivät minut tällaisena. Olen aina ollut ihan laittoman hyvä peittämään tunteeni, tahtoni ja tekemiseni. Esimerkiksi vaikka olisin kaato kännissä, saatan silti saada vanhempani vakuutetuksi siitä että olen selvinpäin. Ja kun nyt olen ollut masentunut, en anna kenenkään huomata sitäkään. Itken sitten yksin kun ketään ei ole näkemässä. En vain halua paljastaa heikkouksiani kenellekään.
Olin launataina baarissa. Seura oli ihan parasta, mutta en vain jaksanut välittää ja esittää iloista. Tuntuu muutenkin että olen luovuttanut nyt liian monen asian suhteen. En hakenut yhteen kouluun minne olisin halunnut, jätin yhden jätkän mitä olin tapaillut jo aika pitkään, ja en jotenkin enää kestä kroppaani sitten ollenkaan.
Tuntuu että kaikki menee päin persettä, vaikka oikeasti mitään ei tapahdu. Tunnen olevani ansassa, kuin jossain kuplassa. Kaikki näkee mut, mutta ei pääse kuitenkaan liian lähelle. Ja tän jatkuvan väsymyksen takia en ole jaksanut tännekään kirjoittaa. Aivan, ja olen ollut nyt joku kuukauden kipeänä. FML.
Vois aloittaa oikeasti laihduttaa...
Lots of love,
Marissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti