Kirjoitan taas yön turvin, niinkuin näemmä aina nykyään.
En ole päivittänyt blogiani taas aikoihin.

Olen yrittänyt alkaa elää, edes sen verran kun kykenen. Juhlin aamun pikku tunneille, vietin aikaa ystävien kanssa, tapastin miehiä, jotka saattoi pitää minua ihan viehättävänä. Tämä sai minut hieman miettimään, miksi itse pidän itseäni niin helvetin rumana.
Päädyin tulokseen, etten jaksaisi enää pitää itseäni muita huonompana... tai rumempana, tai pulleampana. Haluaisin olla tyytyväinen tähän ihmiseen ketä olen, ja päättää että minä riitän juuri tällaisena. Mutta en vain tiedä uskonko tuohon itsekään. Uskooko ketään? En oikeasti edes tiedä. Mielestäni muutkin ihmiset ovat epävarmoja, mutta ehkä eivät näin pahasti.
En oikein tiedä mitä yritän tällä postauksella sanoa. Haluaisin nähdä sen ihmisen itsessäni minkä ystäväni, perheeni ja jopa vieraat ihmiset näkevät. Iloisen, nätin, melko viisaan tytön, joka on elämäänsä ihan tyytyväinen. Kuullostaa mun mielestä ihan kohtuulliselta, ja silti samaan aikaan täysin mahdottomalta.
Miksi juuri minä en riitä?
Love, Marissa