All I ever wanted was the world

Pelkkää laihdutusta koko postaus. It's been way too long, and i need to get back in the losing zone.

_

Olen lihonnut puoli kiloa. Anteeksi nyt vaan, mutta mitä helvettiä? Okei, olin viikonloppuna juomassa, ja siitähän se tietty johtuu, mutta en silti oikeen ymmärrä tätä. Nyt on vaan pakko petrata, pakko laihtua, pakko pakko pakko...

_

Olen tällä hetkellä valtavan innoissani kaikista mahdoillisista pillereista. Okei, selvennän hiukan; lisäravinteista, mahdollisista laihdutus pillereistä, ja vähän kaikesta mahdollisesta. Tällä hetkellä syön päivittäin vitamiini tabletteja, kromi tabletteja, kalanmaksaöljy tabletteja, sekä laksoja, rasvanpolttajia ja kofeiini tabletteja silloin kun niille on tarvetta. Aijon mennä torstaina kaupungille ostamaan lisäksi vielä jotain kynsiä vahventavaa ravintolisää ainakin... täytyy katsoa jos satun keksimään jotain muitakin tabletteja joita voisin tarvita :)

_

Olen itseasiassa kipeä tällä hetkellä, eli salilla käynti on tauolla siihen asti kun paranen. Lihaskuntoa on kuitenkin jo tänään tullut tehtyä, ja katson jos jaksan lähteä vaikka vaan kävelylenkille tässä jossain vaiheessa. Väsyttää vaan ihan järkyttävän paljon.

_

Parasta motivaatiota antaa tällä hetkellä toi ulkona lämpenevä ilma ja sulava lumi. Panee miettimään, että miltä sitä oikeen haluaa kesällä näyttää, kun vaatteet ei enää peitäkään alleen niin paljon kuin talvella.

_

Lots of love,

Marissa

This is either a dream or a nightmare

Ahdistaa. Olen syönyt aivan liikaa nyt viikonloppuna. Tarkemmin ottaen lauantaina. Jostain torstaista asti mulla on ollut myös sellainen olo kuin olisin unessa. Kävelen, syön ja juttelen, mutta kaikki tuntuu epätodelliselta. En muista jälkeen päin mitä olen puhunut tai tehnyt. On häilyviä hatria muistoja, enkä ole varma mitä on oikeasti tapahtunut, ja mikä on oikeasti unta. Olen myös melko varma, ettei tässä postauksessa tule olemaan päätä eikä häntää. Anteeksi siitä, mutta en voi sille mitään.

Tänään on mennyt vähän paremmin ruokailun suhteen. Liikuntaa en kuitenkaan ole koko viikon aikana harrastanut tarpeeksi. Ehkä ehdin tekemään sen sitten kun vihdoinkin herään tästä horroksesta. Pelkään vain, että heräämiseni tapahtuu joskus toukokuussa, ja silloin se on jo auttamattomasti liian myöhäistä.

Voisiko joku olla kiltti ja auttaa, miten mä herään tästä hiton painajaisesta?

Lots of love,

Marissa

Haastepostaus: Liian kalliita ja kaukaisia haaveita.

Vastaan nykyään kommenteihin "vastaa" toiminnolla, enkä enää kommentoijan omaan blogiin. Eli jos haluat nähdä mitä kommentiisi vastasin, näet sen tulevaisuudessa kyseisen postauksen kommenteista :)

Sain Abbey:ltä haasteen, joka kuuluu näin:

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta kymmenen muuta bloggaajaa.

Kymmenen bloggaajan haastaminen ei onnistu, koska olen hirveä ja laiska ihminen, joka ei nyt jaksa piristää muiden päivää. Anteeksi etten ole tarpeeksi. Ja anteeksi tosta ihme angst- vuodatuksesta. On ollut taas "one of these days" kun kaikki kaatuu päälle.

Ikävä muuten, että näiden piti olla just tavaroita, koska esim. tatuoinnin ottaminen himottaa tällä hetkellä erittäin kovasti. Mutta en mä sitä laske tavaraksi, eli ilmoitin näin ennen varsinaista haastetta, heh. Osa näistä on kyllä erittäin övereitä, mutta sehän oli koko jutun tarkoituskin :D

Mutta, sitten itse asiaan :

1. Chanelin 2.55 laukun

2. Asunnon Midtownista Manhattanilta

3. Kesä aunnon (Tai oikeastaan Villan) Hamptonista

4. Kartellin Bourgie valaisimen

5. Liput Provinssiin itselle ja kavereille

Tässä mun listassa tulee aika selkeästi esille se, miten paljon mä haluan muuttaa täältä jonnekin mahdollisimman kauas. Ja New York nyt on sattumalta ollut mun ehdoton lemppari kaupunki ensimmäisestä matkasta lähtien. Se on jotain ihan muuta, ja sitä paikkaa mä rakastan enemmän kuin mitään muuta. Kaikki on kiinnostuneita vain omista asioistaan, eikä nenää työnnetä muiden asioihin. Silti ihmiset kuitenkin ovat ystävällisiä ja sosiaalisia. Joskus mä vielä muutan sinne, sanoi muut ihan mitä vain.

My life without meaning

Sori, on taas tullut pidettyä vähän taukoa. Ihan huomaamatta aika vain valuu ohitseni, enkä tajua ohi vilistäviä päiviä. sitä se työttömän elämä on... kai. Viikonloppuna päätin jättää baarissa juoksemisen väliin. Hyvä ajatus sinäänsä, ettei tule niitä alkoholin kaloreita eikä niitä krapula kaloreita.

Vietin perjantain ihan omissa oloissani, ja lauantaina olin koko päivän yhden ystäväni kanssa. Oli tosi hauskaa, mutta päädyin syömään kaikenlaista erittäin kiellettyä (sipsejä, vaaleaa leipää, valkoista suklaata) Kaikki meni hyvin niin kauan kuin ystäväni oli paikalla, mutta heti teidemme erkaantuessa itsekurini petti, ja lukittauduin vessaan polvistumaan pöntön eteen. En ollut syönyt mitenkään järjestyksessä, joten on erittäin vaikea sanoa kuinka paljon siitä sitten tuli loppujen lopuksi ulos.

Eilinen meni uravalintoja miettiessä. Olen niin hukassa tulevaisuuteni suhteen. Ei mitään tietoa. Joka päivä vaihdan mieltäni, ja päädyn johonkin toiseen mahdollisuuteen, joka taas sinä päivänä tuntuu sopivan paremmin. Ja kaiken aikaa vanhemmat hengittää niskaan omien vaihoehtojensa kanssa. Anteeksi vaan vanhemmat, mutta musta ei ole tulossa lääkäriä tai insinööriä vaikka kuinka paljon sitä haluaisittekin.

Tänään pitää käydä kaupungilla hoitamassa kaikkia asioita. Toivottavasti kalorit pysyy nyt kontrollissa, en haluaisi taas joutua oksentamaan. Se on muutenkin meillä kotona tosi vaikeaa, koska meidän vessa on ihan olohuoneen vieressä. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en osaa päättää.

Täytyy alkaa meikkaamaan, että tulee asiat hoidettua. En saa jäädä paikalleni. Täytyy liikkua eteenpäin, pitää tavoitteet mielessä. Laihtuakin pitäisi n. kilo perjantaihin mennessä. Ihan hyvin se on mahdollista.


Aivan, ja se haaste postaus tulee ens postauksessa, en taaskaan muistanut sitä kuin vasta nyt :(


Lots of love,
Marissa