This life is not what i wanted

Ei helvetti miltä taas tuntuu. Pakko tulla jonnekin purkamaan tätä oloa, että saa jotenkin tämän itseinhon/ itse tuhoisuuden kierteen pysähtymään.

Olen tänään kotiin tulon jälkeen oksentanut kahdesti, joita ennen ja joiden välissä olen myös leikellyt itseäni saksilla. Vittu että mä vihaan itseäni, en ollut tuotakaan tehnyt n. kolmeen vuoteen. Tai no, jos totta puhutaan, niin joku kuukausi sitten kyllä viilsin toisen ranteeni, mutta en mitenkään pahasti, joten ei siitä mitään. Ja koko ajan olen itkenyt hysteerisesti sitä, miten en jaksaisi enää esittää iloista tai yhtään mitään muutakaan, ja miten haluaisin vain lähteä tästä maailmasta pois.

Mutta kun en minä niin voi ehdä, koska en voisi ikinä aiheuttaa sellaista tuskaa perheelleni. Rakastan heitä liikaa. Niin paljon, että heidän vuokseen koitan jaksaa elää tämän ruumiin sisällä (jota vihaan) yhdessä tämän helvetin ihmisen kanssa ( jota myös vihaan).

Haluaisin vain, että muhun ei sattuisi enää. En jaksa enää mitään. En halua enää joutua elämään itseni kanssa, koska se tuntuu pahimmalta mahdolliselta rangaistukselta. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää hengittää.

Marissa

My life is getting out of control

Voi helvetti miten nopeasti se elämä lähtee käsistä kun unohtaa keskittyä kiinni pitämiseen. Viime postauksessa mainitsin siitä, miten olo on turta, kuin olisi kuplassa, jotenkin erillään muista. No, kaikkea on nyt ehtinyt tapahtua sen jälkeen. En oikein tiedä miten selittäisin tämän kaiken...

No, olen tässä välissä tavannut yhden jätkän. Vaikutti mukavalta, mutta hän ei tainnut tuntea samoin. Tuli tosi ikävä fiilis ja olo oli erittäin ruma, joka sit taas ajoi mut muihin tyhmiin tekoihin... niinkuin esimerkiksi ruoka mättöön, sen jälkeiseen oksentamiseen, laksojen käyttöön ja baarissa huomion hakemiseen. Vittu mua.

Mutta yleisen sanonnan mukaan, pohjaltahan on tosiaan suunta vain ylöspäin. Hyvä asia on, että sain vähän tätä mun viikonlopun baari sekoilua selvitettyä, ja aloitan uudessa duunissa huomenna :))) Olen ihan super tyytyväinen, että pääsen vihdoinkin takaisin töihin.

Toinen urakka mikä alkaa huomenna on laihdutus. Tosiaan taas ihan kunnolla. Jotenkin nämä mun mies suhteet on tämän viimeisimmän jälkeen syöksyneet aika holtittomiksi. sen lisäksi mua vaan ahdistaa miehet jotenkin todella pahasti tällä hetkellä. Eli aion taas pitää vähän taukoa kaikenlaisesta säätämisestä/deittailusta, että pääsen keskittymään itseeni. Eli siis lähinnä keskityn nyt vaan tohon mun uuteen työhön, salilla käyntiin ja erityisesti laihduttamiseen.

Aivan, ja

Kesäkuntoon 2012!!

:D

Lots of love,

Marissa

Ps. Tiedän että tuli tosi sekava postaus, mutta mun oli pakko päästä purkamaan nämä mun ajatukset jonnekin.

Sorrow drips into your heart through a pinhole. And there is comfort in the sound.

Death cab for cutie - Marching bands of manhattan

En tiedä mikä mun blogia vaivaa, en pääse katsomaan mun kommentteja. Hiton blogger taas vammaa, eikä suostu toimimaan. Anyways, siinä pientä alku valitusta.

En ole pahemmin kirjoitellut. Ei varsinaisesti mitään laihdutus juttua kerrottavana. Oon vaan ollu niin väsynyt, menettänyt halun tehdä just mitään. Tunnen myös oloni tällä hetkellä ihan helvetin yksinäiseksi. Olen viimeiset pari viikkoa pyrkinyt pysymään omissa oloissani, sillä en halua että kaverini näkisivät minut tällaisena. Olen aina ollut ihan laittoman hyvä peittämään tunteeni, tahtoni ja tekemiseni. Esimerkiksi vaikka olisin kaato kännissä, saatan silti saada vanhempani vakuutetuksi siitä että olen selvinpäin. Ja kun nyt olen ollut masentunut, en anna kenenkään huomata sitäkään. Itken sitten yksin kun ketään ei ole näkemässä. En vain halua paljastaa heikkouksiani kenellekään.

Olin launataina baarissa. Seura oli ihan parasta, mutta en vain jaksanut välittää ja esittää iloista. Tuntuu muutenkin että olen luovuttanut nyt liian monen asian suhteen. En hakenut yhteen kouluun minne olisin halunnut, jätin yhden jätkän mitä olin tapaillut jo aika pitkään, ja en jotenkin enää kestä kroppaani sitten ollenkaan.

Tuntuu että kaikki menee päin persettä, vaikka oikeasti mitään ei tapahdu. Tunnen olevani ansassa, kuin jossain kuplassa. Kaikki näkee mut, mutta ei pääse kuitenkaan liian lähelle. Ja tän jatkuvan väsymyksen takia en ole jaksanut tännekään kirjoittaa. Aivan, ja olen ollut nyt joku kuukauden kipeänä. FML.

Vois aloittaa oikeasti laihduttaa...

Lots of love,

Marissa

Do what you need to do to be proud of yourself

Okei, eilinen menikin vähän huonosti. Tai siis ihan vaan huonosti, mitä sitä kaunistelemaan. Tänään on kuitenkin mennyt paremmin, kun tämän hetkiseen kalorimäärään lisää vielä iltapalan, tulee päivän kalorit varmaan olemaan siinä 700 kalorin paikkeillam mikä on ihan hyvin. Ainakin paremmin kuin eilen.

En malta odottaa kesää. Ollaan suunnitelu Chloen kanssa viakka mitä ihanaa tapahtumaa kesälle, kun kerran ollaan molemmat silloin sitten ihan timmi kunnossa. Teen tänä vuonna kaikkeni että pysyn positiivisena, ja että oikeasti näen niitä tuloksia.

Kävin eilen aamulla puntarilla, ja voi huhhuh. Aika hirveäähän se oli. Töitä on aika paljonkin edessä, mutta on mulla tosiaan tässä aikaakin. Paitsi että maaliskuussa on jotain special juttua, jota varten haluaisin olla jo vähän laihempi kuin nyt, mutta kerron siitä enemmän joskus kun se on ajankohtaisempaa.

Olen tällähetkellä kipeänä (taas, ylläripylläri) mutta heti kun paranen niin suunta on kyllä salia kohti, on taas tullut sen verran pidettyä taukoa tän kipeilyn takia, että olen varmaan taas ihan rapakunnossa.

Anyways, toivottavasti kaikilla on kiva keskiviikko :)

Lots of love,

Marissa

Ps. Pitäisikö sivupalkkiin tehdä taas paino taulukko? Tai bmi taulukko? Tai ehkä molemmat? Vaikeita päätöksiä, joten kertokaa toki mitä mieltä te, rakkaat lukijat, olette :)

Hello again my darlings

Uusi vuosi, toivottavasti tulee parempi kuin edeltäjästään. Ja se onkin sellainen asia, mitä en sitten todellakaan ole jättämässä toivomisen varaan. On tehtävä muutos, muutos mun paskaan elämääni, saatava kontrolli takaisin, etsittävä suunta tälle mun suunnattoman vaikealle elämälle, ja revittävä itsensä siihen suuntaan vaikka mikä olisi.

Kesäksi kuntoon projekti alkaa huomenna, tai jos tarkkoja ollaan se alkoi jo tossa vajaa tunti sitten. Eli perjaatteessa tänään. Kiitos kuuluu osittain Chloelle, kiitos kulta kun palautit mut takaisin maan pinnalle. Meistähän tulee kauniita ja siroja vaikka se vaatisi mitä!

Palaan huomenna illalla ilmoittamaan mitä kurkusta meni alas.

Good to be back, happy 2012 everyone, make it a good one!

Lots of love,

Marissa