Whats left to say is not worth saying

Läskittää, ja hitosti läskittääkin. 1200 kaloria, ja vatsa on suuri ja turvonnut. Ei ole sanoja kuvaamaan sitä, miten paljon nyt ärsyttää.

Olen vaan niin pettynyt, tällä menolla musta ei ikinä tule sen näköistä kuin haluan. Teen itselleni tavoite taulukon sivupalkkiin kun ehdin... jos ehdin. Nyt on koulussa tosi kiireistä, niin en voi luvata mitään.

Musta on jo jonkun aikaa tuntunut siltä, etten jaksa välittää enää oikein mistään. Kuullostaa kauhealta, mutta en sano tätä valittaen... olen itse asiassa jo pikkuhiljaa tottumassa siihen.
Musta vaan tuntuu, ettei millään ole mitään merkitystä.
Ja koska millään muulla ei ole mitään väliä, on hyvä ottaa kaikki merkityksettömät asiat huomioon, kuten vaikka paino ja ruoka. Muille ihmisille ei nämä asiat eivät aiheuta päänvaivaa kuin ehkä korkeintaan joulun jälkeen, tai juuri toukokuun lopussa, mutta mä panikoin, suunnittelen ja lasken esimerkiksi kaloreita joka hiton päivä. En tiedä miten tämä liittyy mihinkään... annan nyt vaan sormien juosta näppäimistöllä, anteeksi jos tulos on sen mukaista.

Viime postauksen kommenteissa kysyttiin mun syömistä pillereistä. Syön siis kromia nälkää ja makeanhimoa hillitsemään, ja jotain vihreä tee- rasvanpoltto juttuja. Niitä vihreä tee- tabletteja tulee kyllä syötyä vähän harvemmin, koska ne on niin suuria, että niitä on tosi vaikea niellä. Tuntuu että ne jää joka kerta kurkkuun kiinni : /


Eipä mulla kai muuta, taidan koittaa mennä nukkumaan, eihän kello toki ole vasta kuin vähän vajaa yksi yöllä, vielä on hyvää aikaa valvoa. Lihaskuntoa, anyone? ;)


Love, Marissa



Ps. HUOMENNA PAREMMIN!

...pakko

Be good or be good at it.

Havaitsin jonkun toisen blogia lukiessani siinä sivupalkissa oman blogini nimen, ja sen, että on taas vierähtänyt 3 päivää niin, etten ole postannut mitään. Nytkin pitäis olla puurtamassa kouluhommia (lue: ensiviikolla sitten parun kun en ole saanut mitään tehtyä).

Eilen meni aika huonosti. Joku 1200. Ja taas meni laksat kierrokseen. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että en saa ottaa laksoja ellei kalorit mene yli 1500. Mutta eilinen oli poikkeus, koska ahdisti sit illalla vaan ihan hitosti. Ja tiesin että tänään kalorit menee taas yli mun mukavuusalueen, kun hengaan kaverien kanssa. Yritän kuitenkin pysyä kohtuuden rajoissa.

Unohdin eilen ottaa mun nälkäähillitsevän tabletin, ja se oli varmaan osasyyllisenä mun ahmintaan. Juttelin vähän Chloen kanssa, ja tultiin vähän siihen tulokseen, että noi pillerit saattaa toimia ihan vaan sen takia, että mulla on kova usko niihin ja niiden toimintaan. Oli miten oli, niiden syöminen jatkuu. Ei kai niistä mitään haittaakaan ole.

Kävin äsken luvatta vaa'alla. Punnituspäivä on siis aina sunnuntaisin, eli huomenna, mutta en pystynyt enää elämään epätietoisuudessa. Paino oli sama kuin viimeviikolla, ehkä maksimissaan 300grammaa vähemmän. Voi hitto. -.-

Love, Marissa

Fashion is a great source of motivation

Jotkut kyseli noista pillereistä, niin voin nyt sen verran valottaa, että ne nälkää ja makeanhimoa hillitsevät pillerit on jotain kromivalmistetta. Ja ne rasvanpolttajat on luontaistuotekaupasta, ku en halua mitään ihan hirveitä myrkkyjä kroppaani kuitenkaan.

Kävin tänään yliopistolla katsomassa paikkoja. Kivaltahan se näytti. Luottamus omiin kykyihin vaan arvelluttaa ja hitosti. En mä sinne pääse, en mä ole läheskään yhtä viisas kuin ne muut. Ne muut lukee ja ne muut kertaa. Ja mä lusmuan ja laihdutan, enkä energiavajeessani jaksa tehdä mitään. Lusmu mikä lusmu.

Laitoin muuten vihdoinkin muotiblogin pystyyn :D En viitsi antaa osoitetta, kun se vähän tuhoais tän mun anonyymin bloggauksen tässä blogissa. Ajattelin vaan mainita siitä nyt, jos sit mainitsen siitä joskus myöhemmin.

Tänään vietin tutun synttäreitä. Olin syömättä noin puoli viiteen asti, koska jouduin syömään kakkua. Tai siis näin luulin, loppujen lopuksi söin vain puolet jostain suklaa leivoksesta, se oli vaan liian makeaa. Musta tuntuu että ne pillerit oikeasti toimii, koska en olis ikinä ennen pystynyt jättämään mitään suklaapitoista juttua syömättä, jos olin antanut itseni aloittaa.

Huomenna pitäis sit taas jaksaa mennä kouluun. Aivan, en tainnut vielä mainita etten tänään mennyt. Ei vaan huvittanut. Mutta heräsin silti normaaliin aikaan, ja tein rästissä olevia kouluhommia. Hyvä minä! Työskentely on vaan jotenkin paljon hitaampaa, ja syytän siitä siis matalaa energia tasoa.

Siitä puheen ollen, mä taidan painua nukkumaan.

Hyvää yötä murut!

Love, Marissa