You guys are great support... way better than any bra.

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Tuli tosi iloinen olo, ootte parhaita! :D

Sori oikeasti että kirjoitan paljon harvemmin nykyään, jotenkin ei vaan ole niin paljon "raportoitavaa". Huomenna vaihtuu kaupunki, jejee! Ihanaa päästä vähän tuulettumaan. Muut ihmiset rentoutuu maalla, mutta kyllä mun mielestä kaupungilla olo on paljon rennompaa. Taisin nyt kesänä olla kaksi kertaa mökillä... yhteensä ehkä viisi päivää? En ole ihan varma.

Ainoa ikävä puoli tulevassa viikonlopussani tulee olemaan liikunnan puute. Olen nyt tällä viikolla käynyt useampaankin otteeseen lenkillä, ja kyllä tulee erittäin laiska olo jos ei mene. Tämä on mulle jotain ihan uutta, koska olen ikäni ollut pahin sohvaperuna jonka tiedän. En vain saa itseäni ulos talosta tai irti koneesta. Tämä viikko on kuitenkin ollut poikkeus, sillä se kaverin kanssa kuntoilu on oikeasti tosi hauskaa ja toinen motivoi koko ajan. Syömiset ovat vuorostaan menneet erittäin vaihtelevasti, sekä hyviä että huonoja päiviä on ollut.

Nyt viikonloppu tulee menemään myös syömisten osalta huonosti, sillä en osaa siinä porukassa katsoa syömisiäni ollenkaan. Olen siis menossa muutaman kaverin luo Helsinkiin. Ja siellä ollessa ei rasvaa, viiniä tai karkkeja säästellä. Eli voi olla että tulen maanantaina takaisin hieman lihavampana. Vittu. No, täytyy jatkaa tätä hyvin alkanutta lenkkeilyä ensi viikollakin, että lähtee mahdollinen lisäpaino äkkiä pois.

Pitäisi pakata mutta en jaksa. Tapani mukaan varmaan huomenna lappaan aamulla kaksin käsin vaatteita laukkuun, ja huomaan perillä että mukaan on tullut viidet housut eikä yhtäkään paitaa. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Hyvää viikonloppua kaikille, antakaa itsellenne lupa pitää hauskaa :)

Lots of love,

Marissa

For as long as Im alive, there will be hope.

Päivät lipuvat ohi, eivätkä merkitse paljoa. Valvon vieläkin liian myöhään, nukun liian pitkään ja syön aivan liian paljon. Oksentanut en ole viime postauksen jälkeen kertaakaan, eli jotain edistystä on silti havaittavissa. Menkkojen takia ruokahalu on loputon, mutta jotenkin olen silti saanut puoli kiloa tippumaan... God knows how thats even possible.

Kaverini, jota en ole nähnyt piiitkään aikaan, palasi taas kuvioihin. Olo on taas vähän toiveikkaampi. Ehkä selviän. Ehkä tämä syksy ei sittenkään nielaise minua mukanaan, ehkä jaksan kevääseen asti. Toivon taas parempaa huomista, jaksan taas elää. Ainakin toistaiseksi, ja se riittää. Viikonloppuna kuitenkin erakoiduin aika pahasti, ja peruin kaikki sovitut suunnitelmat. Paitsi lenkin. Kävin kaverin kanssa lenkillä, ja olin niin tyytyväinen että. Sitä täytyy alkaa tehdä useammin. Liikuntaa ja ystävän seuraa samassa paketissa. Sounds too good to be true :)

Erakko viikonloppuani seuraakin sitten semi kiireinen viikko. Viikonloppuna vaihdan maisemaa, lähden kaupungista. Tuuletan päätäni jossain aivan muualla. Silloin on siis blogissa hiljaista. Kerron maanantaina miten meni ja mitä tein.

Nyt alkuviikosta täytyy nähdä kavereita about joka päivä. Keskiviikko ammottaa kalenterissa vielä tyhjyydellään... Täytyy koittaa pitää se päivä tyhjänä, jotta en väsyisi totaalisesti torstaihin mennessä. Hengähdys päivä on varmaan mulle ihan hyväksi.

Aivan, laihdutus. Olen erittäin pahoillani niille lukijoilleni, joita kiinnostaa pelkästään mun epäterveelliset laihdutus tapani/ yritykseni / epäonnistumiset / dietit yms. Yritän parhaani, ja voisin ottaa jotain otteita viime vuoden ruokapäiväkirjastani tässä tämän viikon aikana, kun niitä on kyselty. Tämän vuoden ruokapäivyri on niin täynnä, ja aivan liian kaloripitoinen täällä esiteltäväksi. En yksinkertaisesti kehtaa.

Anteeksi metripostauksesta, ja hyvää maanantaita murut, ootte parhaita :)

Lots of love,

Marissa

"And every night is the worst night ever"

I'm Just A Kid - Simple Plan

Eilen valvoin taas kerran liian pitkään. Päivä oli mennyt ihan hyvin, kalorit jossain 900 paikkeilla. Mutta arvatkaa vaan päätinkö sitten kaikessa viisaudessani jäädä katsomaan leffaa? Ja pakottava tarve syödä koko leffan ajan, kaikki kaapit läpi, kaikki mikä miellyttää naamaan, ja sitten kaikki leffan päätteeksi ulos. Laksat ei enää toimi mun mielestä tarpeeksi nopeasti, joten mitä muutakaan mä voin tehdä?

Tietty sitten alkoi heti kaduttaa, kun olin jo päättänyt jättää tämän. Itkin ja raivosin huoneessani suljetun oven takana, ja taas kerran päätin sen olleen viimeinen kerta. Joten tänään täytyy mennä vähillä kaloreilla, ja mikä vielä tärkeämpää, mennä aikaisemmin nukkumaan. Koska vanhemmat on tosiaan huolissaan, kun nousen joka päivä vasta tossa kello kahdentoista jälkeen. Mutta minkä takia nousisin sen aiemmin? Mitä mulla on, minkä takia mun pitäisi nousta aamulla sängystä? Ei mitään.

Tänään illalla kaverin luo ja huomenna juhlimaan, eikä jaksaisi yhtään kiinnostaa. Miksi en voi vaan nukkua ja unohtua huoneeseeni viikoksi kerrallaan? Kaverit repii mua mukaansa koko ajan. Olen toisaalta kiitollinen, sekä heille että itselleni siitä, että menen jos pyydetään, enkä ala kieltäytymään kaikesta. Ja silti olo on jotenkin yksinäinen...

Ehkä se on taas tää syksy, sitä on hyvä syyttää kaikesta tästä paskasta, vaikka miten se oikeasti mihinkään liittyy?

Wishing for a brighter tomorrow,

Marissa