Thinspoilua, autoilua ja koulua

inssi meni läpi!

Mut nyt onkin sit hyvää aikaa panikoida muitakin asioita, kuten kesätöitä, jatkokoulutusta, ja yo-kirjoituksia. Puhumattakaan tästä mun valaan ulkomuodosta -.-

Tänään mun pitää mennä koululle käymään tossa joku tunnin kuluttua. Vaatteet katsoin tietty jo eilen valmiiksi, eli että en sit näyttäis niin kovin pullealta. Sit mun pitää käydä postissa, ja tietty taas vaihteeksi rukakaupassa. Mun ruoat alkaa taas loppumaan, täytyy käydä ostamassa raejuustoa, kasvispihvejä ja omenoita. Eiköhän noilla sit jo pärjääkin ihan hienosti.

Ei mulla kai mitään muuta, liitän tähän loppuun vähän thinspoilua:

^ Tää on ehkä motivoivin kuva mun koneella tällä hetkellä. Ihan järkyttävä toi maha.

^Haluan ton väriset ruskeet hiukset, ja ton leikkauksen myös 8)

I want to make you happy, cus im never happy myself

Toivottavasti ketään tuttu ei lue tätä mun blogia. Muuten seuraava panikointi saattaa paljastaa mut. No jaa, ihan sama.

Mulla on inssi-ajo huomenna. Olen aivan hysteerisen paniikin partaalla. Olen paniikissani syönyt tänään myös jotaan hiton suklaakeksejä. Ei näin Marissa, ei todellakaan näin.

Pelkään vaan epäonnistumista. Entä jos epäonnistun? En mä ole missään muussakaan asiassa mitenkään loistava tai erityisen taitava... en mä voi epäonnistua! Sit mun vanhempien pitäis maksaa mulle jotain lisä-ajotunteja ja uusi inssi jajaja...

Mun pitäis mennä nukkumaan, ja nopeasti. Saisin ehkä edes vähän rentouduttua, ja olisin virkeämpi huomenna siellä inssissä. Ja ehkä mulla sitten olis mahdollisuus päästä läpikin... jos hyvin käy.

Hermoja kiristää myös se että käytin kaikki laksani tossa yksi päivä. Ne on nyt kaikki loppu. Voi voi, mut oma vikahan se on. Tiedän ettei niitä pitäis käyttää, mutta käytänpä vaan silti. Muuten ahdistaa liikaa kaikki syöty ruoka.

Inhottaa myös se, miten vanhemmat koko ajan puhuu siitä, miten mulla on tosi kylmät kädet ja miten mulla kramppaa lihakset ja paukkuu nivelet. Ne on huolissaan, ja ei niiden todellakaan tarvitsisi olla. Se vaan saa mut huolestuneeksi. Ne on ihan avoimesti arvuutellut lähipäivinä, et onko mun laihdutus ihan normaalia, vai oonko mä jotenkin päästäni vialla. "Joo, on tietenkin normaalia, älkää nyt oikeesti! Kaikki mun kaveritkin haluaa päästä kesäksi kuntoon, niin tietty mäkin haluan."

Meniköhän läpi?

No, vanhemmat yleensä uskoo sen mitä ne haluaa uskoa.

Ja hyvä niin.

Lots of love,

Marissa

Love is poison

Näin eksäni tänään kaupungilla, keskellä päivää. Ja se näytti siltä että se ei olis nukkunut 3 vuorokauteen, mikä oli luultavasti totta. Huoh.

En ollut ajatellut sitä taas pitkään aikaan, ja parempi niin. Se satutti mua liikaa, oli samaan aikaan liian viallinen ja mulle juuri täydellinen. Me oltiin molemmat jotenkin niin samalla tavalla hulluja, molemmilla oli omat ongelmansa. En ole tuntenut sillä tavoin ketään muuta ihmistä kohtaan, ikinä.

Oli pakko taas avautua, ei mitään tärkeää laihdutuksen kannalta. Laihdutus kusee vieläkin, ja tunnen oloni vieläkin erittäin arvottomaksi, laiskaksi, ja ennen kaikkea valaaksi.

Siitä huolimatta huomenna on punnitus, koska sitten tulee tasan kaksi vuotta tän "epäterveellisen" laihdutuksen aloittamisesta. Oho.

Piäisi löytää työpaikka. Haluan saada jostain sen verran rahaa, että pääsen kesällä festareille näyttämään toivottavasti pienentynyttä kroppaani, ja kuuntelemaan hyvää musiikkia kavereiden kanssa. Tulisipa edes lämpimät ilmat, ettei tarvitsisi aina olla ihan eskimona tuolla ulkona...

Pitäisi myös ehdottomasti vähentää baarissa käyntiä, koska saan upotettua sinne niin paljon rahaa ettei ole tosikaan. Ei ollenkaan hyvä. Ja kaloreitakin siitä kertyy ihan kiitettävästi.

Huomenna vaa'alle, jännittää!

Lots of love,

Marissa