lauantai 5. maaliskuuta 2011

Näitä päiviä on jo liikaa, jokainen solu mussa huutaa



Ahdistaa niin paljon ettei ole edes todellista.
Haluan täältä pois nyt heti.
Ihan minne vaan.
En vaan kestä enää, jokainen ohitse mateleva tunti on liikaa.

Tuntuu että seinät kaatuu päälle. Mua itkettää, ja mun peilikuva vaan nauraa tätä mun säälittävää ilmestystä. Olen syönyt liikaa. Epäonnistun melkein kaikessa mihin ryhdyn. Kouluunkaan en panosta läheskään tarpeeksi. Ihmissuhteisiin panostan vielä vähemmän kuin kouluun, joten ihmekös se sitten on että poikaystävät ei pysy maisemissa. Inhoan itseäni taas tänään enemmän kuin koskaan aiemmin.

Huomenna parannan tapani. Huomenna tavoittelen taas täydellisyyttä. Meikkaan, siivoan, hymyilen, luen läksyni, soitan ja pyydän anteeksi ystävältäni (jonka mielen onnistuin pahoittamaan) ja ennen kaikkea lopetan tämän hiton mässäämisen. Minä olen ehkä viimeinen ihminen, ketä sitäkin ruokaa ansaitsee.

Anteeksi tällaisesta masennus-postauksesta, oli vaan pakko saada tätä ahdistusta ja itseinhoa edes vähän purettua jonnekin. Pitäis varmaan ostaa oikea päiväkirja, niin pysyis tämän bloginkin sisältö enemmän laihdutuksessa :S


Love, Marissa

torstai 3. maaliskuuta 2011

The sun comes up and now you have a chance again



Ihanaa kun aurinko paistaa! Se saa mut oikeasti niin paljon paremmalle tuulelle kuin se että on kylmää ja pimeää. En varmaan ole ainoa, hah

Syömiset on menny ihan siedettävästi. Sellaista n.1000 kaloria, vähän liikaa mun mieleen, mut ei paino kyllä tosta vielä nouse... kai :S
Huomenna olen sopinut itselleni koko päiväksi menoa, ja illalla pitäisi mennä tyttökamujen kanssa baariin. Että huomisen kalorit voi olla taas jotain aika rumaa katsottavaa, mut koitan pitää syömiset silti ihan semisti kurissa. Alkoholia en aio edes laskea, koska se olis ihan liian järkyttävää, eikä mikään takaa sitä että pysyisin laskussa niiden juomien määrästä.

Syömisitä vielä... sattuiko joku katsomaan tiistaina (vai sunnuntaina?) sellaisen ranskalaisen dokkarin ruokien sisältämistä myrkyistä? No, meidän perheessä se katsottiin, ja nyt on meidän talossa makeutusaineet/lisäaineruoat pannassa.

Olen itse tässä melkein 100% mukana... harmittaa vaan, kun olen niin tottunut syömään niitä kaikkein lisäaineisimpia "kevyt-jogurtteja" yms. niin kaikki tää luomu ruoka on mun makuun vähän liian kalorista. Mutta ehkä mä sit vaan syön vähän vähemmän, ja pidän kalorit niin kurissa. Aivan, ja vältyn aivokasvaimilta ja muilta kivoilta kasvaimilta :)




Lots of love,
Marissa

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

All i do is read, eat and sleep. And then i read a little more.



Voi ei, anteeksi! Olen ollut taas huono blogin pitäjä (kuten tavallista). Voisin sanoa että yo-kirjoituksiin lukeminen vie kaiken aikani, mutta se olisi pienoinen vale.

Ei ole vaan jotenkin tuntunut sopivalta tulla kirjoittamaan tänne mitään syömiseen liittyvää, kun syön mitä sattuu. Paino ei ole pahemmin noussut alku nousun jälkeen. Nyt se on siinä painossa missä se aina on, ellei se sitten jostain syystä ole tätä matalampi. Jos tää paino olis puoli kiloakin korekampi kuin mikä se nyt on, olis mun ahditus aika suunnaton. Eli elän parhaillaan aika veitsenterällä.

Jotenkin vaikka olen yrittänyt olla ahditumatta syömisistä, ja viettää aikaa ystävien kanssa yms. en vain pysty olemaan ilman tätä kaikkea. Okei, myönnettäköön etten oikeasti edes yrittänyt. En halunnut, enkä halua. Haluaisin elää tämän kanssa jotenkin siedettävästi, koska ilman en osaa olla. Koitin olla rajoittamatta syömisiäni, mutta viimeistään 1500kalorin kohdalla järkyttävä ahditus tulee vastaan, ja on pakko ottaa laksat kehiin. Huoh...

Laihdutuksen aloituksesta tulee kaksi vuotta ensi viikon tiistaina. Tuntuu että olisin ollut tässä oravanpyörässä vielä sitäkin kauemmin. Itsetunto ongelmia mulla oli ennen tätä laihdutustakin. Olen aina ollut mielestäni siskojani huonompi ihan kaikessa, vaikka esim. koulutodistukset kertovat jotain ihan muuta.

Laihdutus jatkuu taas, mutta maltillisesti. En voi pitää mitään paastoja ja yrittää silti olla sosiaalinen ja lukea yo-kirjoituksiin... siitä ei vaan tule mitään. Mutta tehdä silti parhaani, että tänä kesänä olisin laiha, enkä häpeäisi näyttäytyä bikineissä (iiik!!)

Paljon on vielä hommaa, mutta se tulee olemaan sen arvoista ;)


Love,
Marissa