There'll be beauty from pain

I just want to be happy

2012-02-08T13:12:00.003+02:00

Tännän on pitkästä aikaa ollut parempi päivä. Sain nukkua pitkään, ja syödä aamupalan yksikseni rauhassa. Ihana että kerrankin ei ollut joku hengittämässä niskaan. Laihdutus kusee, ja olen edelleen mielestäni liian lihava, mutta sittenpähän olen.

En tiedä miksi, mutta tänään oloni on jotenkin ollut erittäin toiveikas. Että ehkä minäkin selviän tästä elämästä, ihan niinkuin suurimmaksi osaksi muutkin. Ei se ole mulle yhtään sen vaikeampaa kuin muillekaan, mä vaan teen siitä itselleni niin vaikean. Asetan tavoitteita, joita en pysty saavuttamaan, enkä puolusa itseani silloin kuin tarvitsisi. Luotan vääriin ihmisiin, ja niihin oikeisiin en luota tarpeeksi.

Tänään menen yhden ystäväni kanssa kaupungille syömään. Ei ahdista, vaikka tiedostan, että kaloreita saattaa tulla paljon. Eli yli "sallitun" määrän. Haluan silti laihtua, ei se ole muuttunut. Mulla vain on tällä hetkellä tärkeysjärjestys muuttunut. En halua ajatella urheilua ja kaloreita joka päivä aamusta iltaan. Haluan ottaa lomaa tästä ihmeen pakosta laskea kaloreita, ainakin joskus.

Sekava postaus, tiedän. En malta odottaa kesää, kylmyys ja varsinkin pimeys masentavat ihan hirveästi. Toisaalta en ole missään nimessä rantakunnossa. Eli ehkä on vain parempi, että mulla on vielä pari kuukautta aikaa työstää tätä kroppaa :)

Lots of love,
Marissa

This life is not what i wanted

2012-01-26T03:36:00.006+02:00

Ei helvetti miltä taas tuntuu. Pakko tulla jonnekin purkamaan tätä oloa, että saa jotenkin tämän itseinhon/ itse tuhoisuuden kierteen pysähtymään.

Olen tänään kotiin tulon jälkeen oksentanut kahdesti, joita ennen ja joiden välissä olen myös leikellyt itseäni saksilla. Vittu että mä vihaan itseäni, en ollut tuotakaan tehnyt n. kolmeen vuoteen. Tai no, jos totta puhutaan, niin joku kuukausi sitten kyllä viilsin toisen ranteeni, mutta en mitenkään pahasti, joten ei siitä mitään. Ja koko ajan olen itkenyt hysteerisesti sitä, miten en jaksaisi enää esittää iloista tai yhtään mitään muutakaan, ja miten haluaisin vain lähteä tästä maailmasta pois.

Mutta kun en minä niin voi ehdä, koska en voisi ikinä aiheuttaa sellaista tuskaa perheelleni. Rakastan heitä liikaa. Niin paljon, että heidän vuokseen koitan jaksaa elää tämän ruumiin sisällä (jota vihaan) yhdessä tämän helvetin ihmisen kanssa ( jota myös vihaan).

Haluaisin vain, että muhun ei sattuisi enää. En jaksa enää mitään. En halua enää joutua elämään itseni kanssa, koska se tuntuu pahimmalta mahdolliselta rangaistukselta. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää hengittää.

Marissa

My life is getting out of control

2012-01-22T22:40:00.005+02:00

Voi helvetti miten nopeasti se elämä lähtee käsistä kun unohtaa keskittyä kiinni pitämiseen. Viime postauksessa mainitsin siitä, miten olo on turta, kuin olisi kuplassa, jotenkin erillään muista. No, kaikkea on nyt ehtinyt tapahtua sen jälkeen. En oikein tiedä miten selittäisin tämän kaiken...

No, olen tässä välissä tavannut yhden jätkän. Vaikutti mukavalta, mutta hän ei tainnut tuntea samoin. Tuli tosi ikävä fiilis ja olo oli erittäin ruma, joka sit taas ajoi mut muihin tyhmiin tekoihin... niinkuin esimerkiksi ruoka mättöön, sen jälkeiseen oksentamiseen, laksojen käyttöön ja baarissa huomion hakemiseen. Vittu mua.

Mutta yleisen sanonnan mukaan, pohjaltahan on tosiaan suunta vain ylöspäin. Hyvä asia on, että sain vähän tätä mun viikonlopun baari sekoilua selvitettyä, ja aloitan uudessa duunissa huomenna :))) Olen ihan super tyytyväinen, että pääsen vihdoinkin takaisin töihin.

Toinen urakka mikä alkaa huomenna on laihdutus. Tosiaan taas ihan kunnolla. Jotenkin nämä mun mies suhteet on tämän viimeisimmän jälkeen syöksyneet aika holtittomiksi. sen lisäksi mua vaan ahdistaa miehet jotenkin todella pahasti tällä hetkellä. Eli aion taas pitää vähän taukoa kaikenlaisesta säätämisestä/deittailusta, että pääsen keskittymään itseeni. Eli siis lähinnä keskityn nyt vaan tohon mun uuteen työhön, salilla käyntiin ja erityisesti laihduttamiseen.

Aivan, ja

Kesäkuntoon 2012!!

Lots of love,

Marissa

Ps. Tiedän että tuli tosi sekava postaus, mutta mun oli pakko päästä purkamaan nämä mun ajatukset jonnekin.

Sorrow drips into your heart through a pinhole. And there is comfort in the sound.

2012-01-17T15:14:00.009+02:00

Death cab for cutie - Marching bands of manhattan

En tiedä mikä mun blogia vaivaa, en pääse katsomaan mun kommentteja. Hiton blogger taas vammaa, eikä suostu toimimaan. Anyways, siinä pientä alku valitusta.

En ole pahemmin kirjoitellut. Ei varsinaisesti mitään laihdutus juttua kerrottavana. Oon vaan ollu niin väsynyt, menettänyt halun tehdä just mitään. Tunnen myös oloni tällä hetkellä ihan helvetin yksinäiseksi. Olen viimeiset pari viikkoa pyrkinyt pysymään omissa oloissani, sillä en halua että kaverini näkisivät minut tällaisena. Olen aina ollut ihan laittoman hyvä peittämään tunteeni, tahtoni ja tekemiseni. Esimerkiksi vaikka olisin kaato kännissä, saatan silti saada vanhempani vakuutetuksi siitä että olen selvinpäin. Ja kun nyt olen ollut masentunut, en anna kenenkään huomata sitäkään. Itken sitten yksin kun ketään ei ole näkemässä. En vain halua paljastaa heikkouksiani kenellekään.

Olin launataina baarissa. Seura oli ihan parasta, mutta en vain jaksanut välittää ja esittää iloista. Tuntuu muutenkin että olen luovuttanut nyt liian monen asian suhteen. En hakenut yhteen kouluun minne olisin halunnut, jätin yhden jätkän mitä olin tapaillut jo aika pitkään, ja en jotenkin enää kestä kroppaani sitten ollenkaan.

Tuntuu että kaikki menee päin persettä, vaikka oikeasti mitään ei tapahdu. Tunnen olevani ansassa, kuin jossain kuplassa. Kaikki näkee mut, mutta ei pääse kuitenkaan liian lähelle. Ja tän jatkuvan väsymyksen takia en ole jaksanut tännekään kirjoittaa. Aivan, ja olen ollut nyt joku kuukauden kipeänä. FML.

Vois aloittaa oikeasti laihduttaa...

Lots of love,

Marissa

Do what you need to do to be proud of yourself

2012-01-04T19:48:00.005+02:00

Okei, eilinen menikin vähän huonosti. Tai siis ihan vaan huonosti, mitä sitä kaunistelemaan. Tänään on kuitenkin mennyt paremmin, kun tämän hetkiseen kalorimäärään lisää vielä iltapalan, tulee päivän kalorit varmaan olemaan siinä 700 kalorin paikkeillam mikä on ihan hyvin. Ainakin paremmin kuin eilen.

En malta odottaa kesää. Ollaan suunnitelu Chloen kanssa viakka mitä ihanaa tapahtumaa kesälle, kun kerran ollaan molemmat silloin sitten ihan timmi kunnossa. Teen tänä vuonna kaikkeni että pysyn positiivisena, ja että oikeasti näen niitä tuloksia.

Kävin eilen aamulla puntarilla, ja voi huhhuh. Aika hirveäähän se oli. Töitä on aika paljonkin edessä, mutta on mulla tosiaan tässä aikaakin. Paitsi että maaliskuussa on jotain special juttua, jota varten haluaisin olla jo vähän laihempi kuin nyt, mutta kerron siitä enemmän joskus kun se on ajankohtaisempaa.

Olen tällähetkellä kipeänä (taas, ylläripylläri) mutta heti kun paranen niin suunta on kyllä salia kohti, on taas tullut sen verran pidettyä taukoa tän kipeilyn takia, että olen varmaan taas ihan rapakunnossa.

Anyways, toivottavasti kaikilla on kiva keskiviikko :)

Lots of love,

Marissa

Ps. Pitäisikö sivupalkkiin tehdä taas paino taulukko? Tai bmi taulukko? Tai ehkä molemmat? Vaikeita päätöksiä, joten kertokaa toki mitä mieltä te, rakkaat lukijat, olette :)

Hello again my darlings

2012-01-03T00:48:00.002+02:00

Uusi vuosi, toivottavasti tulee parempi kuin edeltäjästään. Ja se onkin sellainen asia, mitä en sitten todellakaan ole jättämässä toivomisen varaan. On tehtävä muutos, muutos mun paskaan elämääni, saatava kontrolli takaisin, etsittävä suunta tälle mun suunnattoman vaikealle elämälle, ja revittävä itsensä siihen suuntaan vaikka mikä olisi.

Kesäksi kuntoon projekti alkaa huomenna, tai jos tarkkoja ollaan se alkoi jo tossa vajaa tunti sitten. Eli perjaatteessa tänään. Kiitos kuuluu osittain Chloelle, kiitos kulta kun palautit mut takaisin maan pinnalle. Meistähän tulee kauniita ja siroja vaikka se vaatisi mitä!

Palaan huomenna illalla ilmoittamaan mitä kurkusta meni alas.

Good to be back, happy 2012 everyone, make it a good one!

Lots of love,

Marissa

She's alive

2011-12-11T04:36:00.003+02:00

En oo pitkään aikaan päivittänyt tänne mitään. Anteeksi. On pitänyt, mutta en ole kehdannut. Olen ollut kipeänä, ja tuntuu kuin en tekisi päivisin muuta kuin söisin vaan ihan koko ajan. Eli läiskeilty on taas oikein olan takaa.

Yksi jätkäkin on pyörinyt kuvioissa. En oikein osaa sanoa siitä sen enempää mitään, paitsi että kun mulla on tunteet sekaisin, niin mulla on tapana syödä vieläkin enemmän. Voi kun kiva -.-

Liityin myös tällä välillä yhden salin jäseneksi, ja kyllä mä "terveellisesti" laihduinkin jo puoli kiloa. Sitten tulin kipeäksi, ja jotenkin siis se salilla käyntikin jäi. Mutta se tosiaan jatkuu kyllä välittömästi kunhan tästä paranen.

En tiedä koska kirjoitan taas. Jotenkin tää blogi ei vaan ole mun tärkeysjärjestyksessä kauhean korkealla, mutta olen oikeasti pahoillani etten saa aikaiseksi päivittää tätä useammin :(

Mutta siis tosiaan, hengissä täällä kuitenkin ollaan. Älkää te olko huolissanne, vaikka ei musta taas mitään vähään aikaan kuuluisikaan :)

Lots of love,

Marissa

How can i love when im afraid to fall?

2011-11-22T02:54:00.006+02:00

Haha, luin eilen yöllä kirjoittamani tekstin. Onneksi jätin julkaisematta, sen verran masentavaa/ahdistavaa paskaa oli. Tänään ei oikeastaan ole mennyt paljon sen paremmin, mutta olen sentään pysynyt aika hyvin koko päivän kasassa.

Outoa miten tyhjöltä tää päivä tuntui kun ei tarvinnutkaan mennä töihin. Nyt en ollut ihan niin ahdistunut kuin olen ollut ton viimeisen viikon. Nyt on vaan jotenkin surullinen olo. En osaa selittää. Jotenkin tuntuu kuin olisin auttamattomasti liian vähän.

Tuntuu myös siltä, kuin pitkästä aikaa haluaisin jonkun jätkän taas tähän mun sekasortooni mukaan. Mua ahdistaa myöntää tota, koska mulla on viimeiset puolitoista vuotta ollut aivan selkeää, että ketään jätkää en rupea kuin enintään tapailemaan. Tai en edes itse tiedosta sitä, mutta heti kun juttu alkaa päästä eteenpäin, mä luovutan. Jotenkin mä kai olen tunnevammainen tai jotain, en sit tiedä.

En myöskään tiedä miksi valitan tunne ongelmistani tänne blogiin. Tarkoitus oli tulla kertomaan lähinnä siitä, että mulle on tullut ihan järkyttävä vaa'an pelko. En ole käynyt sillä noin 2 viikkoon, enkä uskalla enää! En vaan pysty, entä jos se näyttääkin jotain ihan hirveää lukua? Koitan taas huomenna aamulla jos vaikka sittenkin uskaltaisin. En voi kuitenkaan luvata mitään ;)

Jotkut on kysellyt jotain venäjä postausta, mutta en mä oikein osaa tehdä sellaista. Mitä haluatte tietää? Ajattelin että voisin kertoa siitä jotain, mutta olis tosi kiva jos lähettäisitte (vaikka anonyymeinä)n jotain kysymyksiä siitä myös, niin tietäisin vähän et mitä haluatte siitä tietää :D

Eli kysymksiä venäjästä, antakaas tulla :)

Lots of love,
Marissa

Kiittämättömästä työttömään

2011-11-21T14:02:00.000+02:00

Erosin tänään sieltä töistä, ja vaikka aluksi ahdisti helvetisti mennä puhumaan sille pomolle, niin nyt olo on jo vähän helpottunut. Ainoa asia mikä nyt ahdistaa on vanhemmat. Ne on tehnyt mulle aika selväksi että nyt kun olen jo täysi ikäinen, niin mulla on kuulemma pakko olla joku duuni, koska he eivät kuulemma ala mitään työtöntä sossupummia talossaan katselemaan. Eli uusi työpaikka pitäisi löytyä ja mielellään aika nopeasti.

Kiitos muuten ihanista kommenteista tohon lauantain postaukseen, ihanasti piristi. Tietty toi vanhemmille kertominen ahdistaa, mut muuten mulla menee kai ihan kivasti. Tänään illalla pitäis nähdä kavereita, ja jotenkin on ihan kauhea valas-olo. Kyllä te tiedätte, kaikille tulee sellaisia päiviä, kun kaikki vaatteet näyttää hirveälle, hiukset ei suostu osoittamaan oikeaan suuntaan, ja peilistä muuten vaan kurkkaa joku monsteri. Tänään on just tollanen päivä.

Mutta, koitan kuitenkin pitää pääni pystyssä, ja kertoa vaan kaikille kavereille (sekä niille vanhemmille) että ei tää nyt vaan ollut mun tyylinen homma. Ehkä kaiken tän masentavan raivoahdistuksen voin kuitenkin jättää mainitsematta.

Lots of love,

Marissa

Ehkä jossain huomisessa onkin kirkasta

2011-11-19T23:53:00.005+02:00

Ahdistaa, enkä jaksaisi palata maanantaina töihin. Se paikka saa mut voimaan pahoin. Olen työpäivien jälkeen vihainen, huudan vanhemmille, ja lasken tunteja siihen kun saan mennä nukkumaan. Toivon ettei tarvitsisi herätä aamulla, ja mennä toistamaan kaikki se sama paska uudelleen seuraavana päivänä. Mutta en voi sanoa tätä kellekkään siellä työpaikalla. Joten haen koko ajan uutta työpaikkaa, ja haaveilen sairastumisesta. Eihän se ole tervettä, vai onko?

"Asiat on hyvin vaikken sitä ansaitse.
Sinä olet siinä, kaikkihan on kunnossa.
Enkä kerro mistään kun en tahdo loukata."
Jenni Vartiainen - Kiittämätön

Eilen oli hauskaa, tutustuin uusiin ihmisiin, join liikaa, ja söin liikaa. Silti kaikki on kai ihan hyvin. Tai enpä tiedä. Ahdistus on taas palannut, rintaan pistää, ja ajatukset juoksee sataa. En haluaisi tuntea oloani näin yksinäiseksi, jotenkin eristetyksi.

Sekoan.

Lots of love,
Marissa

Cheers to the freaking weekend

2011-11-18T19:14:00.002+02:00

Eli, pääsin tosiaan siihen uuteen työpaikkaan. Ja ei ole oikeasti todellista miten se vie ihan kaikki energian. Iltaisin unelmoin ysiltä nukkumaan menemisestä, mutta jotenkin se silti aina jää, ja päädyn sänkyyn joskus puolilta öin. Eli siis pienoinen univelka onkin jo ehtinyt kertyä tämän viikon aikana. Tänään on kuitenkin pysynyt kalorit sen verran matalana, eli tossa 700 paikkeilla, että voisi mennä vähän kaverien kanssa käymään baarissa "yksillä tai pareilla ihan pikaisesti". Eli luultavasti menee taas yön pikkutunneille ennen kuin pääsen nukkumaan.

Siitä uudesta työstä vielä. Se on siis telemyyntiä, ehkä inhottavin duuni mitä maa päällään kantaa. Kaikkihan vihaa puhelinmyyjiä, minä mukaan lukien. On siis hieman vaikeaa tehdä hommaa, ja yrittää saada asiakas innostumaan, kun ei itseäkään tosiaan kiinnosta. Jostain kumman syystä rahakaan ei vaan motivoi tarpeeksi. Katsotaan kuinka pitkään kestän siellä ennen kuin sekoan lopullisesti, haha.

Ilmoittelen varmaan huomenna tai sunnuntaina miten viikonloppuni vietin. Olen muuten oikeasti pahoillani siitä, että postauksia ei nyt ole tullut niin usein, mutta en oikeasti vaan jaksa enää pitkän työpäivän jälkeen istua koneen ääressä, kun sitä se työkin vaan on.

Viettäkää hauska viikonloppu! :D

Lots of love,
Marissa

Ps. Sori ettei oo kuvaa :(

A working girl

2011-11-15T20:35:00.003+02:00

Viikko on alkanut aika hyvin. En ole oksentanut, kalorit ovat pysyneet ihan ok lukemissa. Aivan, ja sain itselleni hommattua työpaikan!! :D

Olen niin tyytyväinen, vaikka ei kyllä ole mikään hohdokas työ, mutta tulee siitä palkkaa kuitenkin. Ja sehän on se pääasia, vai kuinka? Työt alkaa huomenna, ja ai että nyt sitten jännittää. Uudessa paikassa on aina jotenkin hirveä aloittaa, kun ei tunne muita työntekijöitä, ja ei tiedä millaiset oletukset niillä on. Ahdistaa taas aika paljon, mutta uskon että se johtuu just tosta töiden alkamisesta, ja toivon että se sitten jossain viikossa ainakin helpottaisi.

En saanutkaan liityttyä sinne salille. Kävin siellä, mutta se liittyminen ei sitten jotenkin onnistunut. Sovittiin mulle sinne aika, ja se olisi sitten ensi viikolla. Olen tosi innoissani tosta, haluan oikeasti kohentaa vähän kuntoa. Suurin syy liittymiselle on kuitenkin painon putoaminen ja kiinteytyminen. Tietty olisi tosi kiva jos kuntpkin siinä samalla kohenisi :)

Ensimmäiset jouloulahjatkin on ostettu, haha :D

Lots of love,

Marissa

A better day

2011-11-13T18:17:00.003+02:00

Arvatenkin eilinen kääntyi parempaan suuntaan, ja tuli vietettyä tosi kiva ilta. haha. Välillä sitä vaan tuntuu että elämä potkii päähän, ja piti päästä sitten jollekin/jonnekin valittamaan :D

Kalorit on tänäänkin mennyt vähän päin persettä, koska en tosiaan eilen uhotessani muistanut että tänään on isänpäivä. Eli naamaan on mennyt myös mutakakkua, kaiken normi ruoan lisäksi. Voisi olla huonomminkin. En sentään oksentanut sitä pois, vaikka eilen illalla sorruin taas tähän mun paheeseen. En oikein tiedä mikä muhun aina menee, kun teen tota tällä tavalla aika harvoin, mutta kuitenkin. Nyt täytyy taas yrittää olla oksentamatta.

Josta tulikin mieleen, että olen huomenna menossa liittymään mun lähellä olevan kuntosalin jäseneksi! Jeejee, olen tästä tosi innoissani, jos se vaikka sais ton painon vähän terveemmin tippumaan. Ettei tulisi siitä syömisestä niin auttamattoman huono omatunto kun tietää, että siitä kuluu kuitenkin osa pois :) Eniten kiinnostaa tuolla kuntosalilla just ne kaikki tunnit, esim. spinning. Zumbaakin on pakko päästä kokeilemaan.

Toivottavasti teillä oli hyvä viikonloppu. Miten meni isänpäivä? :)

Lots of love,

Marissa

Life is a bitch

2011-11-12T19:06:00.004+02:00

Kaikki vituttaa. En oikein osaa sanoa miksi, mutta olen aika varma että olen itse syyllinen olotilaani. Lähdin viime postauksen jälkeen Helsinkiin, ja siellä tuli taas syötyä liikaa. Yöllä sitten taas oksensin, ja tänään onkin sitten ollut ihan älyttömän huono fiilis, lähinnä just sen oksentamisen takia. Kaikki mitä syön on liikaa.

Sitten vielä viikonloppu suunnitelmat meni uusiksi. Molemmat kaverini peruivat sovitun menon, ja nyt olen yksin kotona. Tekisi mieli mennä oksentamaan tai nukkumaan. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan tätä postausta, ja juomaan alkoholia.

Laihdutus lähtee kunnolla taas käyntiin huomenna, lupaan! Alottaisin sen muuten tässä ja nyt, mutta kun toi alkoholi ei oli ihan sieltä kevyimmästä päästä, tai siis että siitä tulee kuitenkin liikaa kaloreita. Koitan kuitenkin olla oksentamatta enää tänään, ettei sitten huomennakin ole huono omatunto :L

Toivottavasti huomenna näyttää taas vähän valoisammalta, aivan, ja hyvää lauantaita :)

Lots of love,

Marissa

If change is what life is all about...

2011-11-10T14:48:00.002+02:00

Then why is it so sad and so comforting both at the same time?

Mietin taas vaihteeksi liian suuria kysymyksia ja saan ajatukseni auttamattomasti solmuun. Ehkä keskityn vain todellisiin ja tällä hetkellä ajankohtaisiin asioihin, niin pysyn paremmin järjissäni.

Eilinen meni kalorien osalta huonosti. Mutta se ei oikeastaan ahdista mua paljoa. Se oli eilen se, enkä mä voi enää vaikuttaa siihen mitenkään. Kaikenlaiset rangaistukset on alkanut tuntua musta jotenkin oudoilta. Ansaitsenko ne? Oi kyllä. En vain jaksa uskoa että niistä olisi mitään hyötyä.

Olen kohta menossa kaverieni kanssa kaupungille. Suunnitellaan tulevia juhlia, puhutaan tarjooilusta ja vieraista. Ilmoitan huomenna tarkemmin vähän kaikesta, halusin vaan tulla äkkiä postaamaan jotain :)

Lots of love beauties,

Marissa

Back in business!

2011-11-08T11:41:00.005+02:00

Moii vaan kaikki murut!! :D Tuliko ikävä? Mulla ainakin tuli.

Venäjällä oliu aika karua, ja syömisiin en kiinnittänyt siellä huomiota juuri ollenkaan. Laskin kyllä joka päivä kalorit, mutta kyllä ne aina nousi sinne tuhannen paremmalle puolelle. Siksi vähän ihmettelinkin, kun vaaka näytti tänä aamuna -1,5 kiloa sinne lähtö painosta. Mutta siis parempi näin, ja oikeastaan sen takia uskalsin tulla tännekin taas kirjoittelemaan.

Nyt marraskuussa on mun mielestä laitettava jo täysi rähinä päälle, mikäli siis on jotain suunnitelmia laihtua pikkujoulu seasonkiin tai olla laihempi sitten jouluaattona ja uutena vuotena. Vaikka talvisin voikin piilottaa itsensä toppatakkien ja suurten neuleiden sisään, niin noista juhlista tulee kyllä mulle aina kauheat ulkonäkö ja vaate kriisit.

Eli, tarkoitus on laihduttaa nyt joku kolme kiloa tässä kuussa, joka on mun mielestä erittäin mahdollinen ja saavutettavissa oleva tavoite, ottaen huomioon, että tässäkin kuussa mulla on jo nyt yhdet juhlat joka viikonlopulle D: Eli alkoholia menee taas luultavasti enemmän kuin saisi, joten viikonpäivät on sitten vastavuoroisesti pysyttävä lujana.

I have a good feeling about this.

And im so glad to be back.

Stay strong beauties,

Marissa

I never really gave up on breaking out of this two star town

2011-10-03T15:53:00.010+03:00

The Killers - Read My Mind

Tuli aika paljon kysymyksiä tosta venäjälle menosta, niin avaan tätä juttua nyt paljastumisenkin uhalla vähän tarkemmin. Eli jos joku nyt mut sitten tunnistaa, niin tough luck, fuck my life.

Eli siis, en tosiaan ole menossa mihinkään Pietarin tai Moskovan kokoiseen kaupunkiin, vaan sellaiseen vähän pienempään, ja paljon kauempana sijaitsevaan. Sellaiseen missä ei ketkään ihmiset kuulemma puhu englantia, ja missä ei ulkomaalaisia ole kuin kourallinen. Että mulle tulee mun erittäin rajallisen venäjänkielen tatoni kanssa varmaan ongelma jos toinenkin.

Työkseni hoidan siellä yhden tuttuni taloa ja lapsia. Vähän niinkuin väliaikainen Au pair. Mutta olen siellä tosiaan ainakin näillä näkymin vaan kuukauden, tai siis tällä tämänhetkisellä viisumilla en voi siellä sen pidempään ollakaan.

Aivan, ja lähtö on tossa viikonloppuna.

Tämän viikon aionkin sitten pyhittää sekä real life frendeille, sekä laihduttamiselle. Olen aika varma että en osaa laskea kaikkien siellä myytävien ruokien kaloreita, eikä mulla totta puhuen varmaan ole energiaa mihinkään laihdutukseen siellä. Ne lapset on tosienergisiä, ja tulen kyllä olemaan ihan koko päivän jaloillani, eli kulutusta tulee varmaan enemmän kuin täällä arkipäivisin.

Tänään illalla olen menossa kaverin kanssa kaupungille, ja toisen kanssa leffaan, eli tästä päivästä on tulossa vielä ihan kiva. Toivon myös että saan pidettyä kalorit ihan siedettävissä lukemissa.

Hyvää maanantaita murut! :)

Lots of love,

Marissa

My silence sceams the truth

2011-10-01T12:18:00.004+03:00

On tosiaan tullut taas pidettyä vähän taukoa. Lukijoitakin on pari lähtenyt, enkä kyllä yhtään ihmettele. Ikävä v aan kertoa että kirjoitteluun saattaa tulla pidempikin tauko lähitulevaisuudessa, sillä olen lähdössä kuukaudeksi ulkomaille. Tää päätös tuli erittäin nopeasti ja vähän vaan yhtenä päivänä päätin, että lähden. Olen siis siellä vain kuukauden, jonka aikana en varmaan pahemmin ehdi postailla.

Tämä viimeinen viikko onkin mennyt sitten aika pitkälti asioiden hoitamiseen, ja passin kanssa taistelemiseen, hehe. Lähden tossa ensiviikonloppuna.

Viime viikonloppu oli kiva, en mennyt ollenkaan baariin. Perjantaina oli siis se tyttöjen ilta, ja lauantaina ne synttärit, joilta lähdettiin yhteen sellaiseen istumis paikkaan yksille. Otin ehkä maailman parhaimman mansikkamargaritan :D Mutta en sit ollut syönyt siellä synttäreillä, niin tietty suostuin kun muut halus mennä Mcdonaldsille. Mutta joo, alkuviikosta syömiset oli jotain ihan hirveää, koska stressasin tota ulkomaille lähtöä ihan hirveästi. Söin karkkejakin about joka päivä, mitä siis yleensä en tee about koskaan. Karkit kuuluu mun mielestä vaan leffateatteriin ;)

Eilenkään en mennyt baariin, vaan chillasin parin kaverin kanssa yhden tyttökaverini luona. Oli ihan kivaa, vaikka söin sielläkin karkkia :(

Tän mun tulevan tauon aikana koitan vähän laihtua, mutta myös alkaa vähän sietää kroppaani tällaisenakin. En mä nyt oikeasti voi näyttää niin hirveältä kuin luulen, kun kuitenkin olen ihan normaalipainoinen. Hirveäöltä mä silti mielestäni näytän. Mutta katsotaan jos saan perspektiiviä sen kuukauden VENÄJÄLLÄ olon aikana :)

Sori että tää postaus on täynnä hymiöitä, nyt oli vaan sellanen fiilis :D

Lots of love,

Marissa

Ps. Minä kuukausi menee silti hyvin, mitään jätkä draamaa ei ole ollut ja sain tosiaan sieltä ulkomailta töitä :)

What did i do last night?

2011-09-24T17:14:00.004+03:00

Mitä ihmettä mä taas eilen sekoilin?

Mulla oli siis se tyttöjen ilta, ja kaikki meni ihan kivasti. Paitsi että söin ihan liikaa. Söin niin pla,jon että aloin voimaan tosi pahoin. Mutta en oksentanut. Mikä on hyvä asia. Toisaalta kuitenkin nappasin kaikki huoneestani löytyneet laksat. Mikä taas ei ole niin hyvä asia. illalla saattaesani kaveriani kotiin myös kaaduin. Asvalttiin, oikein kunnon pyöriminen. Nyt on sitten rystyset, kämmenet ja polvet auki. Nicely done Marissa -.-

Tänään sitten baariin. Tosiaan siis olin koko eilisen illan juomatta, että kaikkea ihme käytöstä ei voi laittaa edes humalan piikkiin. Mutta joo. Tänään ennen baaria pitäisi vielä käydä yksillä synttäreillä. Toivottavasti en söisi siellä paljon mitään. Tavoitteena on syödä max. joku parisataa kaloria, ettei sitten tarvitse baarissakaan juoda niin paljon. Olen muuten jo nyt myöhässä sieltä synttäreiltä. Mun piti olla siellä joku puolituntia sitten. Hups.

Palaillaan huomenna, taidan nyt oikeasti kiiruhtaa niille synttäreille :)

Lots of love,

Marissa

All the good times give you cancer

2011-09-22T14:42:00.003+03:00

Ajattelin olla menemättä baariin tänä viikonloppuna. Osittain siksi, että olen aika rahaton, ja osittain siksi että alkoholi lihottaa ja tupakointi on epäterveellistä. Sen sijaan mun luo tulee joitain mun kavereita huomenna, tarkoituksena katsoa leffoja ja juoruilla yms. Perus girls night :)

Mua inhottaa mun vatsa. Se on tollanen löllö... Hyi helvetti. Olen syönyt about sellaisia 1000 kalorin päiviä, joiden siis pitäisi joidenkin tietämättömien ihmisten mukaan silti saada mut laihtumaan. Mutta enpä mä kyllä ole huomannut mitään muutosta, ihan yhtä lihava olen vieläkin. Olen yrittänyt vaan kestää tän mun ulkomuodon, ja keskittyä liikunnan lisäämiseen, ja ruoan terveellisyyteen. Ettei päivän ruokailu olis tyyliin yks jäätelö ja hesen hampurilainen. Joo, niinkin on joskus tapahtunut.

Lauantaina on yhdet synttärit, ja mä panikoin tapani mukaan. Tietty siitä kaikesta ruoasta, mutta myös siitä mitä laitan päälleni. Kaveri haluaa varmaan lähteä sieltä juhlista suoraan johonkin yksille, eikä mulla tosiaan ole varaa. Enkä missään nimessä haluaisi törmätä siihen mun eksään, jonka näin viime viikonloppuna. Se oli meinaan aika hirveää.

Haluaisin käydä ottamassa tatuoinnin. Tiedän tarkalleen minkälaisen ja mihin, mutta uskallusta puuttuu. Miettisin, että jos tekisin siitä palkinnon. Eli kun olisin laihtunut tarpeeksi niin saisin käydä ottamassa sen. Mielipiteitä?

Aivan, ja tänään on sit mun ensimmäinen Minä-kuukauden ruoanlaitto yritys. Yritän tehdä itselleni kanttarelli keittoa sekä leipoa kakun huomista tyttöjen iltaa varten. Saa nyt nähdä mitä siitäkin tulee, on mulla toi peukalo vaan sen verran keskellä kämmentä :D

Lots of love,

Marissa

The show must go on

2011-09-19T13:29:00.008+03:00

En sitten pitänytkään taukoa. Tai no, ainakaan pitkää sellaista. Törmäsin baarissa yhteen eksään, joka oli mulle ihan törkeän inhottava. En tiedä miksi mua äsyttää se niin paljon, mutta mun mielestä toi oli niin turhaa. Kaverin mies taas seurusteleekin kuulemma jonkun toisen kanssa. Miksi? Koska miehet on vaan liian vaikeita. Ja mä en todellakaan nyt jaksa alkaa ottamaan niiden päähänpistoista selvää.

Aion aloittaa Minä-kuukauden. Siihen kuuluu lähinnä kaksi sääntöä: 1. saada mun elämä taas raiteilleen, ja 2. Ei mitään mies draamaa.

Toi toinen sääntö nyt on aika itseselvä, eikä sitä tarvitse varmaan sen enempää avata. Toi ensimmäinen sääntö taas on vähän monimutkaisempi. Olen tämänhetkisen elämäntilanteeni takia niin helvetin masentunut ja ahdistunut, koska musta tuntuu että mun elämä on jämähtänyt paikoilleen. Oon vailla omaa kämppää, lihava ja työtön. Tietty noi saattaa olla ihan yleisiä tällaisille vähän vajaa 20-vuotiaille, mutta mulle tämä ei nyt käy.

Kuukauteen kuuluu siis jokapäiväistä työpaikan hankintaa, LAIHDUTUSTA, enemmän liikuntaa, parempaa syömistä. Muita pienempiä tavoitteita on hiusten värjäys, opetella vähän laittaa ruokaa (koska elän aika pitkälle eineksillä, esim. kasvissosekeitolla) ja jonkun kirjan lukeminen.

En sitten onnistunutkaan lähtemään. Kiitos esim. Chrystalille ihanasta kommentista :)

Lots of love, again,

Marissa

I hate to turn up out of the blue uninvited

2011-09-14T22:28:00.002+03:00

Mun löysät farkut on mulle sopivat. Jopa hiukan piukat. Voi tätä itseinhon määrää taas. En kykene katsomaan peiliin, kun kasvot eivät näytä omilta. Enhän mä voi näyttää tuollaiselta, enhän?! Mutta kyllä se minä vain ukävä kyllä olen. Ahminnasta on tullut about joka iltaista, oksennan aina välillä. Useimpina iltoina pystyn sen välttämään, mutta en silti aina. Kun valvoo niin paljon muita pidempään, on vaan liian helppo antaa itselleen siihen lupa. Kun ei ketään kuitenkaan saa tietää.

Viikonloppu meni hyvin. Tai no, siis huonosti. Mutta hauskaa oli, vaikka ahdistikin ihan vitusti. Yksi mun läheinen ihminen muuttaa pois. Ja mä en vaan jaksa. Olen surullinen, enkäö jaksa. Olisi edes joku syy nousta aamulla sängystä, mutta sellaista ei nyt tähän hätään löydy.

Alkuviikosta kävin lenkillä, ja tänään leffassa. Näen kavereita, esitän pirteää, iloista, hyvinvoivaa. Kotiin päästyäni en enää jaksa, ja päädyn syömään mitä milloinkin.

Tämä blogi ei nyt oikein toimi mulle. En vaan halua elää näin pulleana, eikä tää mun syysmasennus tai mikä ikinä anna mulle yhtään hengitystilaa laihduttamiselle. Tänne bloogiinkin kirjoittaminen masentaa ja ahdistaa. Pakenenko vai pidänkö taukoa? En tiedä mitä sanoa, paitsi että toivottavasti palaillaan. Ootte tärkeitä.

Näkemiin.

You guys are great support... way better than any bra.

2011-09-08T21:12:00.008+03:00

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Tuli tosi iloinen olo, ootte parhaita! :D

Sori oikeasti että kirjoitan paljon harvemmin nykyään, jotenkin ei vaan ole niin paljon "raportoitavaa". Huomenna vaihtuu kaupunki, jejee! Ihanaa päästä vähän tuulettumaan. Muut ihmiset rentoutuu maalla, mutta kyllä mun mielestä kaupungilla olo on paljon rennompaa. Taisin nyt kesänä olla kaksi kertaa mökillä... yhteensä ehkä viisi päivää? En ole ihan varma.

Ainoa ikävä puoli tulevassa viikonlopussani tulee olemaan liikunnan puute. Olen nyt tällä viikolla käynyt useampaankin otteeseen lenkillä, ja kyllä tulee erittäin laiska olo jos ei mene. Tämä on mulle jotain ihan uutta, koska olen ikäni ollut pahin sohvaperuna jonka tiedän. En vain saa itseäni ulos talosta tai irti koneesta. Tämä viikko on kuitenkin ollut poikkeus, sillä se kaverin kanssa kuntoilu on oikeasti tosi hauskaa ja toinen motivoi koko ajan. Syömiset ovat vuorostaan menneet erittäin vaihtelevasti, sekä hyviä että huonoja päiviä on ollut.

Nyt viikonloppu tulee menemään myös syömisten osalta huonosti, sillä en osaa siinä porukassa katsoa syömisiäni ollenkaan. Olen siis menossa muutaman kaverin luo Helsinkiin. Ja siellä ollessa ei rasvaa, viiniä tai karkkeja säästellä. Eli voi olla että tulen maanantaina takaisin hieman lihavampana. Vittu. No, täytyy jatkaa tätä hyvin alkanutta lenkkeilyä ensi viikollakin, että lähtee mahdollinen lisäpaino äkkiä pois.

Pitäisi pakata mutta en jaksa. Tapani mukaan varmaan huomenna lappaan aamulla kaksin käsin vaatteita laukkuun, ja huomaan perillä että mukaan on tullut viidet housut eikä yhtäkään paitaa. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Hyvää viikonloppua kaikille, antakaa itsellenne lupa pitää hauskaa :)

Lots of love,

Marissa

For as long as Im alive, there will be hope.

2011-09-06T14:49:00.003+03:00

Päivät lipuvat ohi, eivätkä merkitse paljoa. Valvon vieläkin liian myöhään, nukun liian pitkään ja syön aivan liian paljon. Oksentanut en ole viime postauksen jälkeen kertaakaan, eli jotain edistystä on silti havaittavissa. Menkkojen takia ruokahalu on loputon, mutta jotenkin olen silti saanut puoli kiloa tippumaan... God knows how thats even possible.

Kaverini, jota en ole nähnyt piiitkään aikaan, palasi taas kuvioihin. Olo on taas vähän toiveikkaampi. Ehkä selviän. Ehkä tämä syksy ei sittenkään nielaise minua mukanaan, ehkä jaksan kevääseen asti. Toivon taas parempaa huomista, jaksan taas elää. Ainakin toistaiseksi, ja se riittää. Viikonloppuna kuitenkin erakoiduin aika pahasti, ja peruin kaikki sovitut suunnitelmat. Paitsi lenkin. Kävin kaverin kanssa lenkillä, ja olin niin tyytyväinen että. Sitä täytyy alkaa tehdä useammin. Liikuntaa ja ystävän seuraa samassa paketissa. Sounds too good to be true :)

Erakko viikonloppuani seuraakin sitten semi kiireinen viikko. Viikonloppuna vaihdan maisemaa, lähden kaupungista. Tuuletan päätäni jossain aivan muualla. Silloin on siis blogissa hiljaista. Kerron maanantaina miten meni ja mitä tein.

Nyt alkuviikosta täytyy nähdä kavereita about joka päivä. Keskiviikko ammottaa kalenterissa vielä tyhjyydellään... Täytyy koittaa pitää se päivä tyhjänä, jotta en väsyisi totaalisesti torstaihin mennessä. Hengähdys päivä on varmaan mulle ihan hyväksi.

Aivan, laihdutus. Olen erittäin pahoillani niille lukijoilleni, joita kiinnostaa pelkästään mun epäterveelliset laihdutus tapani/ yritykseni / epäonnistumiset / dietit yms. Yritän parhaani, ja voisin ottaa jotain otteita viime vuoden ruokapäiväkirjastani tässä tämän viikon aikana, kun niitä on kyselty. Tämän vuoden ruokapäivyri on niin täynnä, ja aivan liian kaloripitoinen täällä esiteltäväksi. En yksinkertaisesti kehtaa.

Anteeksi metripostauksesta, ja hyvää maanantaita murut, ootte parhaita :)

Lots of love,

Marissa

"And every night is the worst night ever"

2011-09-01T14:10:00.005+03:00

I'm Just A Kid - Simple Plan

Eilen valvoin taas kerran liian pitkään. Päivä oli mennyt ihan hyvin, kalorit jossain 900 paikkeilla. Mutta arvatkaa vaan päätinkö sitten kaikessa viisaudessani jäädä katsomaan leffaa? Ja pakottava tarve syödä koko leffan ajan, kaikki kaapit läpi, kaikki mikä miellyttää naamaan, ja sitten kaikki leffan päätteeksi ulos. Laksat ei enää toimi mun mielestä tarpeeksi nopeasti, joten mitä muutakaan mä voin tehdä?

Tietty sitten alkoi heti kaduttaa, kun olin jo päättänyt jättää tämän. Itkin ja raivosin huoneessani suljetun oven takana, ja taas kerran päätin sen olleen viimeinen kerta. Joten tänään täytyy mennä vähillä kaloreilla, ja mikä vielä tärkeämpää, mennä aikaisemmin nukkumaan. Koska vanhemmat on tosiaan huolissaan, kun nousen joka päivä vasta tossa kello kahdentoista jälkeen. Mutta minkä takia nousisin sen aiemmin? Mitä mulla on, minkä takia mun pitäisi nousta aamulla sängystä? Ei mitään.

Tänään illalla kaverin luo ja huomenna juhlimaan, eikä jaksaisi yhtään kiinnostaa. Miksi en voi vaan nukkua ja unohtua huoneeseeni viikoksi kerrallaan? Kaverit repii mua mukaansa koko ajan. Olen toisaalta kiitollinen, sekä heille että itselleni siitä, että menen jos pyydetään, enkä ala kieltäytymään kaikesta. Ja silti olo on jotenkin yksinäinen...

Ehkä se on taas tää syksy, sitä on hyvä syyttää kaikesta tästä paskasta, vaikka miten se oikeasti mihinkään liittyy?

Wishing for a brighter tomorrow,

Marissa

The hardest part of living is just taking breaths to stay

2011-08-27T23:58:00.005+03:00

Neph:in blogissa oli linkki testiin, jossa selvitettiin omaa suhtautumista ruokaan.
Mulla ei toi tulos ollut tosiaan mikään ylläri...

Syöt tunnetilojen mukaan.

Useimmat ovat joskus lohduttaneet itseään suklaalla tai ahmineet paketillisen jäätelöä melkein huomaamattaan.

Jos reagoit kielteisiin tunteisiin syömällä, voit saada kaupan päälle paino-ongelman.

Jos reagoit ahdistukseen syömällä, syöt voidaksesi paremmin mutta saat samalla huonon omantunnon. <- Tämä jos mikä pitää mun kohdalla paikkaansa!

Lohtusyömisestä voi päästä eroon pysähtymällä mieliteon iskiessä ajattelemaan, onko sinulla todella nälkä vai syötkö jostain muusta syystä.

Tajusin, että oksentamisesta on tullut mulle liian helppoa. Ja olen alkanut tekemään sitä vain itseni kiusaksi. Enkä mä halua. En halua kiusata itse itseäni. Joten mun on pakko onnistua laihduttaa "normaalilla" tavalla, eli pienillä kaloreilla. Olen lihonnut noin 5 kiloa tän vuoden aikana, ja se on ihan hirveää!!!!1! Oikeasti joku roti täytyy saada takaisin! Olen koko ajan vaan hokenut itselleni, et se on vaan elo painoa, enkä oikeasti ole lihonnut kuin VAIN 3 kiloa. Pyh ja Pah!

Nyt täytyy oikeasti tehdä jotain muutoksia, ja vähän äkkiä sittenkin. Aion kuluttaa huomisen suunnitteluun, ja itseäni vastaan juonimiseen. Kaivan jostain vanhat ruokapäiväkirjat esiin, ja alan toteuttaa vaikka viime vuoden ruokavaliota. Johan sitten pitäisi alkaa lyyti kirjoittaa!

Taistelutahto kummasti palasi, kun tunnustin tuon järkyttävän lihoamiseni. Toinen tönäisy laihuutta kohti tuli kun sisko sanoi "ei sun kannattais syödä jäätelöä, koska mieti jos lihoaisit vielä tosta lisää!" Joo, anteeks että olen olemassa. Ja nyt alkaa kutistuminen, PAKKO!

Ja Hukka on historiaa....

Love and strong mind!
Marissa

Love it or leave it, you cant understand

2011-08-26T12:47:00.006+03:00

Hei vaan, elossa ollaan. Viime viikko on mennyt lihotessa ja oksennellessa. Vituttaa lievästi -.- Olen ottanut linjakseni olla vastaamatta hukan viesteihin. Ei siitä mitään olisi tullut, kun mun mielialat heittelee, eikä se sitten taas ollut sen tyylinen kun mun entiset poikakaverit, joilla olis itsellä ollut vähintään yhtä pahat ongelmat omassa niskassa. Mä en vaan sovi kenellekkään normaalille ja "kunnolliselle" jätkälle.

Ja kaikille huolestuneille; haluaisin sanoa olevani ihan kunnossa, mutta eiköhän se tässä vaiheessa ole aika selvää, että se ei ole totta. Koitan silti parhaani. Yksi mun paras kaveri palaa maisemiin joku parin viikon päästä, ja en malta odottaa. Se on mulle niiiiiin tärkeä, ja se on ainoa ketä tietää mun syömisongelmista ja tästä blogista. Tietty koitan esittää iloista sillekin, niikuin kaikille muillekin. Ei ketään jaksa sellaista hiljaista hissukkaa, joka vaan notkuu kotona. Paitsi että se hissukka olen juuri nyt mä.

Olen katsonut vanhoja kuvia muutaman vuoden takaa, ja tekisin miltein mitä vaan että pääsisin siihen aikaan takaisin. Niitä iloisia iltoja mahtavien kaverien kanssa, ja kaikkea muuta ihanaa. Silloin joku 3 vuotta sitten, kun ei ulkonäkökään vielä ollut tullut ongelma. Mutta se ei ole mahdollista. Eteenpäin on yritettävä mennä, vaikka vaikeaa on.

Toi kuva kertoo niin hyvin tästä hetkestä.

Tänäänkin heräsin tossa vähän yli kaksitoista.

Lots of love,

Marissa

I know I'm selfish, I'm unkind

2011-08-20T13:18:00.004+03:00

"Sucker love I always find,
Someone to bruise and leave behind."

Leikin tunteillani, kun niitä nyt kerran on jostain ilmestynyt. Päästän itseni Hukan lähelle, ja sitten revin itseni siitä pois. Annan sen ymmärtää jotain, ja sitten välttelen sitä kunnes se taas uskoo jotain muuta. Lähetän siirappisia teksiviestejä, jonka jälkeen en vastaa sen viesteihin ja soittoihin pariin päivään. Mulla on sitten kai jotain tunteita sitä kohtaan, mutta ne ovat täysin järjenvastaisia ja epätoivottuja.

Musta tuntuuettä P:n jälkeen rakastaminen on mahdotonta. En kykene siihen enää. En vain pysty ottamaan uutta iskua päin naamaa. En kykene huolehtimaan jostain toisesta, kun itsensäkin pinnalla pitäminen on tarpeeksi vaikeaa.

Laihdutus kusee taas ja pahasti. Kun rutiinit puuttuu, myös mun syömisestä puuttuu se kunnon järjestys. Kun päivät on aikatauluttomia ja kaoottisia, myös syöminen on aikataulutonta ja ylenpalttista. Enkä jaksa edes välittää.

Olen linnoittautunut huoneeseeni. Olen ollut tällä viikolla talon ulkopuolella kaksi kertaa. Ja toinen kerta oli kun vein roskat. En vaan jaksa nähdä ketään, en jaksa laittautua, en jaksa hymyillä ja nauraa. Olen kaikkien tuttujen mielestä sosiaalinen ja iloinen, mutta kun kulissien takana lymyääkin jotain ihan muuta. Oksensin tällä viikolla kerran, mutta ei siitä oikein tullut mitään. En jaksa enää edes oksentaa.

En jaksa enää mitään, paitsi nukkua ja katsoa tv:tä.

Koitan piristyä, jotenkin. Anteeksi etten ole postannut mitään taas vähään aikaan, en vain ole jaksanut. Eikä mulla ole oikein mitään kerrottavaa, kun ei mun elämässä nyt tapahdu mitään, kun en jaksa tehdä mitään. Mutta laihdutus on taas pakko saada raiteilleen, ennen kuin herään jonain päivänä ja painan 70kiloa. Se olisi niin sanoinkuvaamattoman hirveää etten pysty edes ajattelemaan sitä. Se ei siis tosiaan ole vaihtoehto.

Pakko laihtua, jotta saan masennuksen ja itseinhon taasd aisoihin.

Lots of love,
Marissa

If life ain't just a joke, then why are we laughing?

2011-08-15T12:49:00.007+03:00

Viikonloppu meni vauhdilla alkoholin siivittämänä. Oli kyllä tosi hauskaa. Saatoin vetää hiukan överiksi sen juomisen kanssa, mutta syömiset meni aika nappiin. Ruoka mitä söin oli tosi epäterveellistä, mutta söin koko viikonlopun ajan vain kerran päivässä. No, tänään aamulla vaaka näyttikin ilokseni noin kilon pienempää numeroa kuin osasin odottaa. Ja oi sitä motivaation määrää kun näin sen numeron! Kai siinä jotenkin tajusin, että vaikka kaikki muu mun elämässä menisi niinkuin nyt tällä hetkellä menee, niin aina mä voin sentään turvautua laihdutukseen.

En jaksa selittää nyt Hukasta mitään. Ristiriitaisia tunteita on havaittavissa... Miksi tän pitää olla näin vaikeaa? Tai miks mun pitää tehdä kaikesta aina niin vaikeaa?

Inhottaa kun muut menee kouluun ja mä hillun kotona. Musta tuntuu että mulla alkaa oikeasti masennus nostamaan taas päätään. Vaikka aina välillä tässä laihduttaessakin olen ollut vähän maassa, on tää kuitenkin erilaista. Muistan miten noin kolme vuotta sitten oli sängystä nouseminen aamulla vaikeaa, kun siihen ei tahtonut löytää mitään syytä. Onneksi niistä ajoista on arvet haalistuneet, ja tiedän (toivon) etten enää ikinä alkaisi sellaiseen itsensä tuhoamiseen uudelleen. Nyt kuitenkin syksyn saapuessa alkaa mulle valjeta, että samalla kun muut jatkaa elämässä eteenpäin, niin mä pysyn elämäni kanssa paikallaan. Ja se ahdistaa niin helvetisti.

Okei, en jaksa enää selittää masentavista asioista. Tänään tulee olemaan hyvä päivä! :) Menen illalla kaverin luo, ja päivällä pitäisi jaksaa vähän siivota. Ja se aamuinen pienempi numero oli sen verran piristävä, että sen voimalla pitää jaksaa vetää tämänkin päivän syömiset hyvin.

Hyvää maanantaita murut, ootte tärkeitä!

Lots of love,

Marissa

Keep your feet on the ground, when your head's in the clouds

2011-08-12T16:15:00.006+03:00

Perjantai. Siinä on aina ihan omanlaisensa tunnelma. Silloin ei kiinnosta kuinka pitkään on pyörinyt aiempana yönä sängyssä, kuinka paljon ahdistaa, tai kuinka kadoksissa kokee olevansa. Koska perjantaina kaikilla on lupa olla kadoksissa, ja valvoa pikku tunneille. Olen viettämässä koko viikonlopun kaverin luona, taas. Vaikka söisin mitä, niin kaverien ympäröimänä se ei ikinä ahdista niin paljon. Mitä se haittaa jos syön liikaa, jos kaikki muut ympärilläkin tekevät niin?

Alkoholia olen varannut 2 pulloa mukaan. Sillä pääsen toivottavasti tarpeeksi iloisiin tunnelmiin, etten ala taas ahdistumaan. Vaikka Hukkakin on kyllä siellä. Se on samalla ihanaa ja ahdistavaa... Se saa mut tuntemaan oloni nätiksi, mutta samalla esimerkiksi syöminen sen edessä on hirveää. Tai no, mistäs mä sen tietäisin, en oo ikinä syönyt niin että se olisi ollut näkemässä. Mutta ainakin ajatus siitä on erittäin ahdistava.

Aion myös esittää koko viikonlopun niin normaalia että. Ketään ei tule näkemään mun hullua puolta. Eli ei pakonomaista liikuntaa, ahdistus kohtauksia, eikä varsinkaan oksentelua. Aion olla super iloinen ja sosiaalinen ja hauska ihminen.

Kulissit kunniaan! :D

Lots of love,
Marissa

And i will try to fix me

2011-08-12T01:39:00.005+03:00

When you try your best, but you dont succeed
when you get what you want, but not what you need
when you feel so tired, but you cant sleep
stuck in reverse...

Vanhempani kysyvät minulta olenko masentunut. Heidän esittäessään kysymystä silmiini tulvii kyyneleitä. Käännyn poispäin ja vastaan "no en kai". Ja läpi menee, niinkuin aina.

Inhottaa, kun yrittää kaikkensa ja silti epäonnistuu. Niinkuin tossa koulun käynnissä. Koko tuleva vuosi ilman rutiineja, ilman opiskelua, ja ilman jatkuvaa kaverien näkemistä. En tiedä miten selviän.

Saan vanhemmilta kaiken haluamani. Paitsi töitä ja täydellisen kropan. Niitä niiden on paha mulle antaa. Ei ne pysty, joten ne antaa mulle kaikkea turhaa, mitä en tarvitse. se saa mut ahdistumaan, koska en mä niiden apua tarvitse. Tai jos tarvitsen, niin osaanhan mä pyytää. Vai osaanko?

Kello on kaksi yöllä. Väsyttää, mutta tiedän etten kuitenkaan pysty nukkumaan.
Ja paino menee varmaan taas väärään suuntaan. En uskalla mennä vaa'alle.

Onneksi sentään huomenna näen Hukkaa..

Lots of love,
Marissa

I like to eat when no one is looking

2011-08-09T22:17:00.003+03:00

Olin tänään Hukan kanssa. Kaupungilla, Hukan luona, sitten taas kaupungilla, sitten taas Hukan luona... Tulin vasta pari tuntia sitten kotiin. Mulla oli hyvä päivä. En syönyt Hukan kanssa ollessani mitään. Se tarjos mulle kyllä ruokaa, mutta kehitin jonkun tekosyyn, ja en syönyt. Join vaan vettä koko päivän. Hukka on tosi hyvässä kunnossa, ja mä en. En halunnut sen näkevän, miten tällainen pullukka tyttö söis hänen ruokansa. Hyihyi...

Mutta, tietty kauheassa nälässäni söin heti kotiin tultuani. Keittoa ja pähkinöitä. Ensimmäinen noista on ihan sallittava ja OK, mutta noi pähkinät on niin mun kiellettyjen listalla. Ei olisi saanut, niistä tuli ihan helvetisti kaloreitakin. Ajattelin unohtaa ton skinny girl dietin (EPÄONNISTUJALÄSKIPASKA!) ja sen sijaan koittaa vaan joka päivä syödä mahdllisimman vähän. Aivan max. 1000 kaloria päivässä. Sekin tuntuu ihan kauhealta määrältä, mutta johonkin munkin on pakko pystyä.

Olen muuten nyt virallisesti rahaton, työtön ja vailla tulevaisuutta. Hip hip hurraa! -.-'

Te ketkä pääsitte opiskelemaan, olkaa tyytyväisiä,

koska mä olen teille kateellinen...

Lots of love,

Marissa

I should make up my mind, and grow the fuck up

2011-08-09T00:58:00.003+03:00

Minun pitäisi olla jo nukkumassa.

Pitäisi soittaa työpaikka hakemusten perään.
Pitäisi laihtua.
Pitäisi soittaa tutuille mahdollisista työpaikoista.
Pitäisi laihtua.
Pitäisi unohtaa tunteet.
Ptäisi laihtua.
Pitäisi ottaa härkää sarvista, ja mennä vaatimaan valtion virastoilta rahaa.

...Niin, ja pitäisi tietty laihtua.

En osaa päättää mitä teen Hukan suhteen. Tänään illalla olisi tehnyt mieli ottaa laksoja kun ahdisti, mutta en voinut, koska näen Hukan huomenna. Hukka on siis minulle hyväksi.
Toisaalta söin liikaa koska stressasin huomista päivää, ja Hukan näkemistä. Ei Hukka siis olekaan minulle hyväksi. Tai mistä mä mitään tiedän..

Ahdistaa, niinkuin aina nykyään. Haluaisin vain olla tunnoton, ei kipua, ahdistusta, stressiä, tai sitä tunnetta kun keuhkot eivät pysty vetämään sisäänsä ilmaa.

Haluaisin olla vain ilmaa.

Lots of love,
Marissa

Up to my old tricks

2011-08-07T22:22:00.004+03:00

Tulin eilen kotiin, ja voitte arvata miten käy kun ihminen on kauan erossa jostain rakkaasta. Miten käy kun rakkaan sitten taas kohtaa. Eilen illalla menu:ssa oli laksa överit, ja tänään onkin päivä kulunut vessaan juostessa. Sairaalla ja erittäin kieroutuneella tavalla olen tyytyväinen. Tämä päivä on ollut niin hirveä, etten halua kokea tällaista enää uudelleen. Tietenkin tiedän, etten lopeta laksojen käyttöä tähän, mutta oletan vahvasti, että huomenna aion syödä sen verran hillitymmin, ettei oksennus tai laksojen käyttö tule tarpeeseen.

Oksentamisen on muuten pakko loppua. Välittömästi. Se on ällöttävää ja vastenmielistä, mutta silti mä teen sitä. Se ei saa jatkua. Se ei sitäpaitsi edes auta mua laihtumaan, toisin kuin voisi kuvitella. Mä olen lihonnut. Nyt tavoitepainooni on matkaa 15 kiloa. Ensimmäiseen tavoitteeseen on matkaa 7 kiloa. Sekin on paljon, mutta tiedän että se on saavutettavissa. Se on mun tähänastisen laihduttajan elämäni pienin paino, 7kiloa tästä painosta pienempi luku. Ja mä haluan sen takaisin.

Söin tänään liikaa. Ei, en vieläkään saanut syötyä 600 kaloria. Tänään kaloreita meni kurkusta alas 990, eli tasan tuhat. Mutta huomenna 600. Yksi entinen bloggari ryhtyi tähän diettiin mun kanssa, joten enköhän mä tähän vihdoinkin pysty. Let the slim down begin!

Lots of love,

Marissa

I dont need your happiness

2011-08-06T22:02:00.004+03:00

Kotona taas. Suoraan sanottuna vituttaa. Anteeksi ruma kielenkäyttöni. Tänään on kaikki mahdollinen mennyt pieleen. Tekisi mieli listata kaikki perseelleen menneet asiat tähän, mutta ketä se todella hyödyttäisi? Joten en kirjoita.

Sanotaan vaikka näin, että kulissit ei aina pysy pystyssä, ja ihmiset saa aina välillä selville asioita mitä niiden ei pitäisi tietää. Mutta kokosin itseni yllättävän nopeasti, ja kaikki on luultavasti taas ihan hyvin... ehkä.

Syöminen kusi aika pahasti koko kaverilla olon ajan. Tehtiin ruokaa ja käytiin ulkona syömässä. Ja minä söin tietenkin aivan liikaa (ahnepahaläski). Unohdin tietty laksat kotiin, mikä myös vaikeutti mun stressiä. Oksensin kuitenkin laksojen puutteesta huolimatta vain kerran. Kai siinäkin on yksi kerta liikaa.

Mutta vaikka kaverin luonakin ahdisti, niin kotona ahdistaa aina enemmän. Haluan täältä pois, jonnekin, ihan minne vaan.

Jätkä (jota alan tämän postauksen jälkeen kutsumaan nimellä Hukka, koska olen rakastunut Sofi Oksasen Stalinin lehmät kirjaan) on ollut muhun jatkuvasti yhteydessä. Se haluaa tietää mitä mulle kuuluu ja mitä teen. Kaipaan sitä, vaikka ei saisi. En kaipaa onnea, joka Hukan kanssa tarkoittaa myös ahdistusta. Mua ahdistaa, koska en ole tarpeeksi hyvä... ainakaan omasta mielestäni. Enkä haluaisi sen kehuvan mua tai kaipaavan mua, koska mitä järkeä siinä nyt on? En tajua, ja sekin ahdistaa.

En jaksa miettiä asiaa enempää. Huomenna alkaa taas syömisen vähentäminen. Ja koska mun laskujen mukaan (oli ne sitten kuinka vääristäviä tai muuten vaan huonoja tahansa) en ole vieläkään pärjännyt pelkästään 600 kalorilla, niin se olisi sitten huomenna luvassa. Ja jos onnistun, saan maanantaina nähdä Hukan. Se toivottavasti toimii motivaationa ( ja kyllä, mielelläni pelaan mahdollisella ihmissuhteellani, jos se vain auttaa mua laihtumaan).

Huomiseen murut!

Lots of love,

Marissa

Your perfect the way you are

2011-08-03T23:51:00.003+03:00

630 kaloria, VITTU. En kestä, tekee mieli repiä hiukset pois päästä. Tänään oli niin hyvä päivä, mutta toi kalorien ylitys pilasi sen. Olin sen jätkän kanssa, ja mulla oli niin hyvä olo. Paitsi kun jotain söpöiltiin, niin pelkäsin et se huomaa mun jaloissa olevan selluliitin. Tiedän, ihan hullua, mut mua se kuitenkin ahdisti. Myös se ahdistaa, että mulla taitaa olla vähän jotain tunteita sitä kohtaan. Ei hyvä. Kuitenkin kohta tämä koko homma valuu hiekkana sormien välistä, ja sitten sitä ollaan taas ihan paskana ja palasina. Väsyttää...

Ketä muuta ahdistaa tunteet?

Huomenna menen kaverin luo yöksi, ja palaan vasta lauantaina. Sekin ahdistaa. En varmaan pääse tota SGD:tä yhtään eteenpäin siellä ollessani. Mutta viimeistään sunnuntaina mä palaan taas, siihen asti: Pärjäilkää murut!
Olette parhaita, ja aivan täydellisiä :))

Noi sanat on rakkautta :)

Lots of love,
Marissa

If you keep on failing just keep on trying

2011-08-03T11:59:00.003+03:00

SGD+200 alkaa tänään, toivottavasti. Nämä mun jätkä ongelmat ajaa mut syömään enemmän ku olen suunnitellut, ja se ärsyttää erittäin paljon. Edellispäivänä söin n.1000 kaloria, ja eilen n.700 kaloria. Mutta miksi en 600!!! En kestä tällaista possuilua. Tänään siis jälleen kerran yritän saada ton mun dietin käyntiin, wish me luck ;)

Tänään tulee olemaan kiireinen päivä. Pitäisi nähdä toista Jätkää, ja sen jälkeen vielä yhtä kaveria. Lueskellessani muiden postauksia minullekin valkeni, että kesäloma alkaa tosiaan olla lopuillaan. Eikä se oikeasti edes pahemmin haittaa mua. Mulla on ollut ehkä tähän astisen elämäni paras kesä... paitsi että en ole laihtunut, yhtään! Mutta vielä on aikaa saada kroppakin kesäkuntoon. Tai kai se on tässä kohtaa jo syyskunto, miten vaan.

Mulla on nyt aika kiire, etten myöhästy tapaamisestani sen jätkän kanssa.

Tulen huomenna infoamaan mikäli SGD on vihdoinkin saatu käyntiin :D

Lots of love,

Marissa

Love is not a competition, but im winning

2011-07-31T18:54:00.007+03:00

Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Nyt saa tää jatkuva lihoaminen loppua. Aion huomenna aloittaa ton skinny girl dietin, mutta aion tehdä siitä sellaisen isompi kalorisen. Eli aion joka päivään lisätä 200 kaloria. Osittain sen takia, että oon nyt syönyt niin paljon, että uskon laihtuvani enemmälläkin. Laitan tohon sivupalkkiin kaikki ne dietin päivittäiset kalorit, kunhan saan aikaiseksi... eli luultavasti vasta huomenna :)

Tänään pitäis jaksaa viel siivota huone, koska tää näyttää vähintään siltä että täällä olis pommi räjähtänyt. Kävin laittamassa kynnet, ja nyt tää postauksen kirjoittaminen on ihan järjettömän hankalaa. No, kauneuden eteen on kärsittävä, se nyt on itsestään selvää.

Olen luultavasti päättänyt mitä teen näiden jätkien kanssa. Tällä hetkellä kun ne vaikuttaa mlemmat vielä oikein mukavilta niin annan asioiden mennä omalla painollaan, ja katson miten käy. Mulla on muutenkin ihan kauhea stressi päällä töiden haun sekä tän mun kroppani kanssa, enkä tosiaan kaipais mitään miestä tähän sotkemaan mun jo ennestään erittäin sotkuista elämää. Jotkut jätkä draamat (ja niistä mahdollisesti seuraavat mätöt) on vaan parempi välttää.

Olen kuitenkin päättänyt laittaa itseni julmasti etusijalle. Nyt mä laihdun, nyt mä hankin töitä, ja sitten mä voin olla tyytyväinen kun mä saavutan mun omat tavoitteeni.

Ei sen enempää, kirjoittelen taas kunhan ensin opin käyttämään uusia kynsiäni :D

Lots of love,

Marissa

Theres always time calling for me (metripostaus)

2011-07-29T19:35:00.005+03:00

Johonkin se aika aina hukkuu. Viime postaukseen oli joku ihana anonyymi kommentoinut, että minusta ei ole taas kuulunut. En tiedä miksi, mutta oli jotenkin kiva huomata että mua on kaivattu. Ei noin ole ikinä ennen tapahtunut :)

Aika valuu sormien välistä koko ajan muutenkin. Maanantaina piti alkaa dietti, mutta yhtäkkiä onkin jo perjantai, ja niin jäi tälläkin viikolla laihtumiset laihtumatta. Joka päivä mä juoksen johonkin, poukkoilen paikasta toiseen. Valvon pitkään, ja herään joskus iltapäivän puolella.

Tänään pitäis taas vaihtaa viihteelle perjantain kunniaksi. Tarkoitus on mennä baariin kaverien kanssa, mutta olen kyllä sopi nut näkeväni yhtä jätkääkin. Olen taas kahden jätkän loukussa... Olen tosi huono tällaisissa tilanteissa, joissa useampi ihminen on musta kiinnostunut. Yleensä vaan unohdan molemmat. Koska oikeasti, ketä nyt musta muka vois pitää? Varsinkaan nyt kun olen lihonnut... Outoa, ja täysin käsittämätöntä. Koska kaiken järjen mukaan muut ihmiset näkee minussa sen saman läskin rumiluksen minkä itsekin näen. Eikö se ole ihan järjenmukaista... eikö?

No, oli tai ei, molempia pitäisi nähdä nyt viikonloppuna. Huoh... saa nähdä mikä soppa tästäkin vielä syntyy. Alkuviikosta (mieluusti jo sunnuntaista) alkaa jonkun asteinen kalorin rajoitus dietti. En ole ikinä oppinut laskemaan ruoka-aineita kuten vaikka proteiineja, joten kalorien laskemisella mennään :) Sekä toi Abc että skinny girl vaikuttaa kuitenkin liian rankoilta (laiska läski täällä hei!) joten luultavasti otan noista toisen ja lisään joka päivään tyyliin 200 kaloria tai jotain. Kyllä silläkin laihtuu, ja kn motivaatio sitten onnistumisen jälkeen palaa, niin voihan niitä kalorimääriä aina laskea.

Aivan, en muuten ole oksentanut tällä viikolla kuin kerran, jee! Eiköhän tämäkin paha tapa taas jää kunhan roskaruoan syönti loppuu.

AIVAN! Multa on tullut kommentteihin paljon kysymyksiä noista mun käyttämistä laksoista. Niitähän siis ei kuuluisi käyttää laihtumiseen, ja moni taho sanookin, ettei ne auta laihtumiseen ollenkaan. Mä en oikein tiedä mitä mieltä itse olen. Mulla ne vähentää ahdistusta jos on syönyt liikaa, ja saatan tällöin välttyä oksentamiselta. Mutta siis, ne mun käytämät on nimeltään Pursennid ex-lax. Niitä saa ihan apteekista, kunhan kehtaa mennä niille tädeille valittamaan ummetuksesta. En oo varma onko niitä siellä hyllyllä vai tiskin alla, niin on parempi jos vaan kysyy.

No niin, siinä tuli taas päivän huonot vinkin ala Marissa. Älkää ostako noita, ja jos ostatte, ja jos jäätte koukkuun, niin ette sit valita mulle. Oma oli valintanne.

Anteeks että tuli ihan järkyttävän pitkä postaus, pienet taputukset niille ketkä jaksoi lukea loppuun! xo

Lots of love,

Marissa

I believe that life is a price, but living doesnt mean your alive

2011-07-23T16:53:00.004+03:00

Tänään voin jo paremmin. Anteeksi tosta itsesäälipostauksesta. En minä mitään apua tarvitse, se oli vain joku hetkellinen heikkouden hetki. Kaikki on paremmin... patsi että olen vieläkin lihava. Noin 7 kiloa tiputettavana, sitten olen toivottavasti tyytyväinen. Sitten arvioin uudestaan, ja päätän täytyykö mun laihtua vielä sellaiset 3 kiloa lisää. En toisaalta oikeen henkisesti jaksaisi tätä paskaa enää. Mutta pakko on, kun peilistä kurkkaa monsteri.

Tänään baariin, tai sitten ei. Saa nyt nähdä jaksanko mennä. On ollut erittäin uupunut ja väsynyt olo viime aikoina. Johtuu varmaan mun pienoisista univaikeuksista... Oon parina viimeisenä päivänä nukahtanut vasta tossa aamu viideltä. Sitten vanhemmat valittaa seuraavana päivänä kun olen laiska ja nukun pitkään. Valittavat ja huutavat kun en kuulemma tee mitään töiden haun eteen, ja miten liikun ihmisten seurassa, jotka saavat minut saamattomaksi rahojeni tuhlaajaksi.

Toivon niin että saan työpaikan, ihan vaan jotta että pääsisin muuttamaan täältä nopeasti pois.

Mutta mököttäminen ja angst sikseen, sillä tänään on oikeasti ollut parempi päivä. Illastakin tulee toivottavasti hauska.

Ajattelin aloittaa jonkun dietin maanantaina, ehdotuksia? :)

Lots of love,

Marissa

Oksennan sieluni ja onneni ulos

2011-07-22T23:03:00.009+03:00

Vihaan itseäni niin sanoinkuvaamattoman paljon. Eilen illalla taas mässäilin koko illan, oksensin, jonka jälkeen makasin sikiöasennossa itkemässä joku pari tuntia. Petin taas monta lupausta. En saa enää oksentaa, ikinä. Enkä saa enää repsahtaa mättöämään, ikinä.

Tänään kieltäydyin baarista, vaikka on perjantai. Kuvotan itseäni, enkä saa enää repsahtaa juomaan itseni rapakuntoon.

Haluaisin hakea apua tähän kaikkeen paskaan. ainakin siltä tuntuu tänään. Mutta mitä sitten sanoisin? Täysin normaalipainoinen läski, jota ahdistaa oma ulkoinen ja sisäinen olemus.

Joo, ei tosiaan tuu tapahtumaan.

Toisaalta en haluaisi kuluttaa elämääni itseni vihaamiseen. Sillä kun on tapana saada musta erittäin epäsosiaalisen, ahdistuneen ja ilkeän.

Olin tänään koko päivän sen mun uuden ystävän kanssa, niinkuin eilenkin. Sitä pitäisi nähdä myös huomenna, kun mennään illalla juhlimaan. Aika hupaisaa että vietän sen kanssa about yhtä paljon aikaa kuin entisen poikaystäväni kanssa.

Love,

Marissa

Operation Fabulous

2011-07-19T13:12:00.004+03:00

Sori ettei musta ole taas kuulunut pariin päivään. Vai onko siitä jo pidempään? En yhtään muista koska kirjoitin tänne viimeksi. Ennen niitä lauantain juhlia? Niin kai. Kauheasti on tapahtunut sen jälkeen... en tiedä mistä aloittaa. Olen viettänyt yhden uuden kaverin kanssa tosi paljon aikaa. Mulla on ollu tosi hauskaa, ja oon huomannut että se saa mut jotenki tosi paljon sosiaalisemmaksi.

Puhutaan tän mun kaverin kanssa tosi usein kaikista kauneushoidoista ja leikkauksista yms. Josta päästäänkin tän postauksen aiheeseen. Otsikko kertoo kaiken. Eli olen tässä alkanut miettimään, että mitä oikeasti saavuttaisin jos laihtuisin tavoite painooni? Paljon joo, mutta en tarpeeksi. Mikai tyytyä vähempään kun voisi saada kaiken. Laihtuminen on tietysti tämä mun "päätavoite", mutta sit sen lisäksi voisi alkaa miettimään vähän enemmän muutakin ulkonäköä. esim. hampaiden valkaisu olis erittäin jees, ja tän monen vuoden kahvin juonnin ja satunnaisen oksentelun jälkeen ihan semi tarpeellinen. Mun omat rumat ja hauraat kynnet voisin vaihtaa geelikynsiin. Ja sit itseruskettavaakin vois alkaa käyttää, kun tää mun kalpea iho saa mut näyttämään vieläkin leveämmältä. Ja joku sali jäsenyys vois auttaa laihtumista ja kiinteyttämistä huomattavasti.

Tää kaikki vie tietty rahaa, joten nyt alkoi myös tää mun töiden haku ihan kympillä. Mä tarviin työpaikan, jotta voin alkaa sietämään omaa ulkonäköäni paremmin. Jos haluan että peilistä näkyy kerrankin jotain omaa silmää miellyttävää, niin sitten se vaatis kyllä pientä rahallistakin panostusta. Ja siis niin kuin jo sanoin, laihduttamista en todellakaan aio lopettaa, mutta olen vain havainnut, että laihtuminen ei tosiaan riitä tekemään musta kaunista.

Ja siis tästä mun uudesta kaverista. Se on siis ulkonäkönsä suhteen niin perfektionisti, et pientä tervettä (vai mun kohdalla epätervettä, kuka tietää..) alemmuuden tunnetta on tosiaankin havaittavissa. Ens viikolla olis tarkoitus käydä laittaa noi kynnet ja itseruskettavaa laitan tänään. Ja alkoholilla sekoiluja täytyy ehdottomasti rajoittaa.

Wish me luck on operation fabulous ;)

Lots of love,

Marissa

Nothing to do means nothing to say

2011-07-15T16:47:00.005+03:00

Eilen mulla oli totaalinen vapaapäivä. Ei mitään tekemistä, eikä ketään kotona. No arvatkaa vaan mihin kulutin päiväni? No tietty syömiseen! Ja tietenkin illalla päädyin taas heittämään laksoja naamaan niin monta, että tuntui kuin vatsa repeäisi palasiksi. Joo, olen ihan helvetin viisas.

No, tänään on onneksi mennyt paremmin. Aamulla vaaka näytti samaa lukua kolmatta päivää peräkkäin. Alkaa pikkuhiljaa sekin ärsyttää. Bmi on nyt taas jämähtänyt siihen 20.8:aan. Vitun läski.

Tänään olen siivonnut huonettani muutaman tunnin. Mitään suurta eroa ei kyllä edes huomaa, koska keskityin lähinnä kaappien ja laatikoiden siivoamiseen. Sainpahan ajatukset pois syömisestä. Tänään ajattelin tehdä itselleni cashew pähkinä salaattia päivälliseksi. Niiden pähkinöiden lisäksi aion laitaa siihen salaattiin kurkkua, paprikaa, sipulia ja tietty salaattia :D

Huomenna on kaverin juhlat. Se on suunnitellut niitä vaikka kuika pitkään, ja on ihan innoissaan soitellut mulle kok päivän. Sinne on pukukoodi, ja mä olen ihan hukassa että mitä oikein laitan päälle. Kuulemma jotkut siistit bilevaatteet pitäis olla. Olen hieman huolissani, sillä pelkään näyttäväni kaikissa vaatteissani ihan hirveältä, ja sinne on tulossa ihan kauheasti kaikkia liian kauniita ihmisiä. En varmaan edes tunne sieltä kuin joku neljä ihmistä, ja olen pienen pakokauhun vallassa.

Mutta ei siitä sen enmpää. En saanut sitä opiskelupaikkaa mihin hain, joten nyt mua odottaakin välivuosi. Ei yhtään jaksais innostaa mikään töiden haku, joku cv:n vääntäminen ja niissä haastatteluissa istuminen. En ole tainnut muuten olla koskaan varsinaisessa työhaastattelussa, niin ei niihinkään osaa varautua.

Tulipas sekava postaus, sori.

Hauskaa perjantaita murut!

Lots of love,

Marissa

Good days always end in bar fights

2011-07-13T21:48:00.005+03:00

Eilinen ilta venyi aika pitkäksi, tulin kotiin siinä neljältä aamulla. Sitä tämä kesä teettää. Heräsin ihme ja kumma tänään kuitenkin ilman krapulaa. Tosin heräsin vasta tossa kahden aikaan, oops!

Näin tänään kaverieita, mentiin ravintolaan syömään, ja sen jälkeen yksille. Olen erittäin ylpeä että kävelin kotoa kaupunkiin, enkä mennyt bussilla niinkuin mun teki tietty mieli. Ravintolassa otin kana salaatin ilman sitä jotain ihme mönjä kastiketta (=turhia kaloreita). Oli muuten ihan törkeen hyvää. Illalla olis vielä tarkoitus mennä baariin. Tarkoituksena on vetää hillityt perseet yhden mun parhaan kaverin kanssa.

Siitä voikin siirtyä seuraavaan aiheeseen. Epätoivoiseen laihtumiseen. Kun ei se kesällä ole niin helppoa. Okei, en mä nyt ole ihme kyllä lihonnutkaan tällä dokaamisellani, mutta haluaisin oikeasti nyt laihtua! Huomenna ja perjantaina on sit taas tiukka linja. Tämä siis tarkoittaa ei baareilulle ja muullekin hauskanpidolle.

Olen muuten pannut merkille, että hiusten harvenemisen, huonokuntoisten kynsien, sekä jatkuvan masennuksen lisäksi tämä jatkuva laihdutus on huonontanut mun immuuni järjestelmää. Olen taas kipeä. Viimeksi olin kipeänä ehkä noin 2 viikkoa sitten. Ei oo kiva. Nyt oon ihan nuhainen, nenä vuotaa ja ääni on ihan pois.

Palaillaan huomenna, nyt täytyy alkaa meikkaa. Huomenna olis tarkoitus ottaa aurinkoa, ja lukea Terveys lehtiä ja Sofi Oksasen Stalinin lehmät kirjaa. Olen muuten tosi tyytyväinen että ostin sen, ainakin tähän mennessä se on ollut ihan loisto kirja :)

Lots of love,

Marissa

Kysymyspostaus: Vastaukset!

2011-07-10T19:57:00.008+03:00

Vastasin järjestäen kaikkiin teidän kysymyksiin. Huhhuh, meni muuten joku pari tuntia noihin vastauksiin, mutta onneksi mulla ei ollut tänään paljon muuta tekemistä. Kävin muuten jo tänään siellä vaa'alla, ja olin lihonnut. Yhyyy! Mutta onneksi vain kilon, ja sekin lähtee toivottavasti nopeasti, kun palaan normaaliin ruokavalioon. Mutta nyt niitä vastauksia:

Mistä ja milloin syömishäiriösi alkoi?
- En ole ihan varma. Olen aina tuntenut olevani rumempi kuin siskoni ja itsetuntoni ei ole pienenäkään ollut mikään kauhean korkea, johtuen ehkä osittain siitä että mua kiusattiin tarhassa aika kauan. Eikä mulla kyllä ole mitään sh:ta diagnosoitu, vaikka tää mun syöminen vammaakin aika pahasti suuntaan ja toiseen.

Lempielokuvasi?
- Requem for a dream. Se on niin surullinen, mut silti jotenkin ihan loistava. Tai Hang Over, koska en muista minkään muun leffan aikana nauraneeni niin paljon :D

Tämänhetkiset mittasi?
- En tiedä mittojani, koska en omista mittanauhaa. Tiedän, tosi tyhmä syy olla mittaamatta, mutta oon laiska ja rahaton, niin en oo saanu hankittua mittanauhaa.

Mittasi alimmillaan (saman pituisena kuin nyt)?
- Kts. edellisen kysymyksen vastaus.

Lempikukkasi?
- Auringonkukka. Ne on ihanan piristäviä.

Ketkä julkkikset thinspaavat sinua eniten?
- Nicole Richie, jonka ehkä huomaa tässä blogissa olevista kuvista, esim. tosta bannerista. Myös Mary-Kate Olsen ja Taylor Momsen toimivat loistavana thinspona.

Lempihedelmäsi?
- Mandariinit, koska niissä on vaan noin 30-35 kaloria. Ja kyllä ne ihan hyviltä maistuukin, mutta se nyt ei ole niin tärkeää. Myös mansikat on kalori määränsä ja makunsa puolesta ihania, mutta ne ei kyllä ole hedelmiä :D

Kuinka pitkä olet?
- Pitkä, pidempi kuin suurin osa kavereistani.

Lempi alkoholijuomasi?
-Mohito

Suosikki urheilulajisi?
- Tanssiminen, koska se ei ikinä tunnu tylsältä. Silti mun useimmiten tulee vaan käveltyä tai tehtyä lihaskuntoa. En pahemmin pidä urheilusta, jonka vuoksi silloin joskus ajattelinkin, että vähäinen syöminen on urheilua helpompaa.

Pituus? Paino?
- En ainakaan toistaiseksi ilmoita näitä täällä blogissa, koska pelkään paljastuvani jos ilmoitan nämä liian tarkasti. Voin kertoa BMI:n olevan tällä hetkellä 20.6. (tiedän, olen läski, eli työtä on vielä paaaaaaaaljon edessä)

Tavoitepaino?
- Tavoite painossani mmun BMI olisi sellainen kaunis 17.8. Ei liikaa, muttei liian vähänkään :)

Kauan sulla on ollut sh?
- Mulla ei siis tosiaan ole mitään diagnoosia, mutta joku vähän vajaa 2.5 vuotta sitten sain tarpeekseni siitä, että tunsin aina olevani se porukan pullein, ja päätin että nyt mä laihdun ja kunnolla.

Miten sh:si alkoi?
- Olin ennen tätä laihdutusta todella masentunut. Satutin itseäni, enkä jaksanut muiden seuraa. Silloin 2.5 vuotta sitten keksin alkaa oksentaa ruokani, jotta saisin vähän laihduttua, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään, ja masennus vaan lisääntyi. Sitten joku pari kuukautta sen oksentelun aloittamisen jälkeen, kun ekan kerran oikeasti aloitin laihdutuksen ilman oksentamista, aloin vihdoinkin näkemään tuloksia, ja se oli niin ihanan huumaavaa. Silloin huomasin myös, miten masennus hälveni aina kun vaaka kertoi mun painon pudonneen. Ja kun terkkari joku kaksi vuotta sitten oli tosi huolestunut mun laihtumisesta muistan miettineeni, että ei kai ketään vaan pakota mua lopettamaan. Muistan hymyilleni sille kauniisti, ja vastasin sen miljooniin kysymyksiin: "Oi, en mä ollut ollenkaan huomannut laihtuneeni" "Ei, en ole ollut millään dietillä" "Vähän on ollut univaikeuksia joo, mutta tää koulunkäynti mua vaan stressaa, kaikki on oikein hyvin". Eli luultavasti toi masennus jotenkin ajoi mut tähän, enpä tiedä.

Onko kukaan tuttusi tietoinen sun sh:sta?
- Yksi mun kaveri tietää tästä pakko laihdutuksesta, oksentamisista, ahdistuksesta ja muusta, ja entinen poikakaveri tiesi myös kaiken paitsi tuon oksentelun.

Lempi leffa?
- Tähän tulikin jo vastattua :)

-"- kirja?
- Varmaan Catcher in the rye (Suomeksi sieppari ruispellossa, mutta se suomenkielinen versio on huonompi). Olen lukenut sen englanniksi pariin kertaan, ja se vaan jotenkin on ihan loistava. Se päähenkilö on nuori jätkä, johon pystyy samaistumaan tosi helposti.

Onko sulla mitään harrastuksia?
- Ei tällä hetkellä. Käyn itsekseni välillä lenkillä, mutta ei sitä nyt harrastukseksi voi sanoa.

Ootko koskaan miettiny miltä susta sitten monen vuoden päästä, kun olet jo mahdollisesti parantunut sh:sta ja mietit nuoruuttasi, mahtaa tuntua kun "heitit" sen takia monta hyvää päivää "hukkaan"? Itse nimittäin olen jostain syystä alkanut omalla kohdallani miettimään tätä :)
- Luultavasti. Vanhempana varmaan kaduttaa, kun ei nuorena elänyt täysillä, vaan laski kaloreita ja istui yksin kotona, kun muut meni ulos ja piti hauskaa. Tähän on nyt jo kulutettu enemmän kuin muutama hyvä päivä... pari vuotta on mennyt, enkä oikeastaan tiedä mitä olen saavuttanut. Laihtunut olen joo, mutta en sitäkään tarpeeksi.

Minkä takia aloitit blogin pitämisen?
- Aloitin blogin pitämisen kaksi vuotta sitten kesällä, kun tarvitsin jotain millä pitää itseni kiireisenä, ja jotain millä saisin vältettyä herkkujen syönnin. Nykyään tämä blogi on mulle kyllä enemmän päiväkirja kuin mikään ajan tappamis paikka. Tästä on tullut mulle todella tärkeä, enkä oikeasti tiedä, miten enää jaksaisin ilman teidän vertaistukea.

Oliko sen aloittaminen mielestäsi hyvä vai huono idea?
- Molempia. Musta tuntuu että tämä syömisvammaus on vaan lisääntynyt tämän blogin aloittamisen jälkeen. Toisaalta se on mahdollistanut juuri tuon yllä mainitun vertaistuen. En pidä itseäni niin hulluna kun tiedän, että muutkin panikoi perhejuhlia ja syntymäpäiviä, ja suunnittelee armottomia laihdutuskuureja.

Tunnetko toisia blogin pitäjiä ihan livenä?
- Yhden kaverin. Se ei kyllä enää pidä sitä blogia yllä, kun sen mielestä se hukkasi elämäänsä kaloreiden laskuun. Olen todella onnellinen että se sai irtauduttua tästä ajattelun vääristymästä vielä kun se siihen pystyi. Itselleni se taitaa olla vähän myöhäistä.

Kirjoitat usein käyttäväsi laksatiiveja, oletko niihin koukussa?
- En mielestäni ole laksoihin koukussa, vaikka käytänkin niitä aika usein. Koska jossain vaiheessa mulla oli ahmimisen jälkeen tapana oksentaa, niin noiden laksojen kanssa saan vältettyä oksentamisen. Ja vaikka eihän niitäkään hyvä ole käyttää, niin ne on musta silti pienempi paha kuin oksentaminen.

Lots of love,
Marissa

Back home

2011-07-10T02:25:00.003+03:00

Pikapostaus!!

Vastaan lähettämiinne kysymyksiin huomenna, ja riippuen kiireistä se postaus tulee joko huomenna tai ylihuomenna.

Loma oli aivan mahtava, mulla oli niin hauskaa etten muista koska olisi ollut viimeksi. Tunsin oloni myös poikkeuksetta nätiksi siellä matkalla (en sentään kauniiksi, mutta kuitenkin). Sen jälkeen elämä onkin mennyt aikamoista vaaka lentoa. Lähdin perjantaina Turkuun ruisrockiin, ja Paramore oli kyllä jotain aika täydellistä :))

Aion viimeistään maanantaina käydä vaa'alla, jotta tiedän miten paljon tuhoa toi mun loma sekä toi festari teki mun kropalle. Kauhulla odottaen...

Lots of love,

Marissa

Fly away from here

2011-06-29T20:00:00.005+03:00

Tämä tyttö lähtee nyt lentokentälle! Nähdään/kuullaan joskus ens viikonloppuna.

Lots of love,

Marissa

Ps. Muistakaa lähettää kysymyksiä mun matkan aikana. Kiitos, love you! :))

Mun päivä kuplassa (&muistutus kysymyspostauksesta)

2011-06-28T21:45:00.006+03:00

Tänään on ollut aika tylsä päivä. Ei sinäänsä, näin kyllä pari kaveriani kaupungilla, ja ostin vielä jotain juttuja sitä mun matkaa varten. Mutta silti, jotenkin on ollut sellainen olo, että elää kuplassa. En tiedä olenko selittänyt tästä aiemmin, mutta mulla on usein sellainen olo. Tuntuu siltä kuin eläisi saippuakuplassa, jonka läpi näkee ulkopuolelle, tosin kuplan seinä hieman vääristää. Kupla myös pitää minut visusti omissa oloissani, olin sitten yksinäni tai seurassa. Kaverit saattaa kertoa juttuja, ja minä saatan vastata, mutta unohdan puheet välittömästi.

Ja tänään mä olin kuplassa.

Menin tänään kaverien kanssa myös heseen, josta ostin jäätelön. Nyt on vähän morkkis, koska olen yrittänyt tosissani laihduttaa tota mun matkaa varten. Olen aika hyvin onnistunutkin, tippunut on jossain kymmenessä päivässä pari kiloa. Tiedostan kuitenkin jo nyt että tulen lihoamaan siellä ainakin kilon, ellen jopa enemmän. Mutta siitä hankkiudutaan eroon sitten matkan jälkeen.

Aion tosiaan vastata kaikkiin tulleisiin kysymyksiin (paitsi jos kysytte jotain ihan hirveää) heti palattuani matkaltani, eli vastauspostausta on luvassa joskus 7.-8.7. Ja anonyymistikin voi tietysti kysymyksiä laittaa tulemaan, jos se on helpompaa :)

Postaan vielä huomenna jotain, kyllä mä ehdin ;)

Hyvää tiistaita murut!

Lots of love,

Marissa

Taukoa ja kysymyksiä

2011-06-27T13:30:00.004+03:00

Juhannus on sitten takana, ja mun lomamatkani vain muutaman päivän päässä! IIk! Olen niin innoissani! Eli lähtö on keskiviikko illalla, ja takaisin tulen ensiviikon torstaina. Eli pientä blogi taukoa odotettavissa.

Ajattelin tekeväni heti takaisin tultuani kysymyspostauksen, koska yhtäkään sellaista ei tämän blogin historiasta löydy. Kysymyksiä voi toki jättää tähän postaukseen jos niin haluaa, mutta muistutan tästä vielä myöhemmin tällä viikolla, ennen kuin astun lentokoneeseen, ja lennän tieheni ;)

Juhannus meni mulla siis hyvin pitkälti sairastellessa. Kakkua, keksejä ja grillattua lohta tuli syötyä enemmän kuin laki sallii, mutta ilmeisesti kaikki meni mun kroppani sairasteluun, sillä tänä aamuna kun vihdoinkin pääsin vaa'alle, näytti se puoli kiloa vähemmän kuin perjantai aamuna. Eli kaikki se oli tippunut jussin aikana. En tajua tätä ollenkaan, sillä muistan elävästi syöneeni isoäitini tekemää täytekakkua (en pahemmin pitänyt siitä, mutta mielestäni olisi ollut töykeää olla ottamatta). No, mutta ehdottomasti parempi näin.

Tänään olo on vihdoinkin ihan normaali, eli taidan olla aikalailla terve. Tänään pitäisi nähdä kaveria kaupungilla ja käydä ostamassa viimehetken ostoksia ennen matkaa. Tervehtymiseni kunniaksi ajattelin pyöräillä kaupungille. Tuleepahan edes vähän kuntoiltua.

Mutta, lähden nyt syömään välipalaksi mandariinia, ja sitten suuntaan sinne kaupunkiin.

Hyvää maanantaita murut! :)

Lots of love

Marissa

A fever you cant sweat out

2011-06-23T20:40:00.008+03:00

Haha, toi nalle puh kuva on niin totta.

Kävin eilen kampaajalla. Jee, nyt nää mun hiukset on vihdoinkin vähän kesäisemmät.

Se kampaaja olikin sitten tämän ja eilisen päivän ainoa positiivinen asia. Ai miksikö?

No, mulla oli eilen töitä heti sen kampaajan jälkeen. Mun oli pitänyt varata se kampaaja tosi aikaiseksi, että edes ehtisin sinne, koska en mä nyt tietty voi töistä pois olla. Oli sitten sen verran kiire, etten ehtinyt syödä siinä välissä mitään, ja mua alkoikin särkemään pää ihan jumalattomasti heti töihin päästyäni. Luulin sen olevan vain kofeiinin puutosta, joten keitin kahvia, mutta eipä se auttanut pätkääkään. Kun sitten vihdoinkin pääsin joskus kuuden aikoihin kotiin, mittasin itseltäni kuumeen. 40 astetta. Oho.

Tosiaan tää mun pää on särkenyt siitä eilisestä lähtien, eikä mitkään kipulääkkeet auta pätkääkään. Olen ihan loppu, ja paruin koko eilis illan. Mä en muista koska olisin itkenyt viimeksi niin, että muita ihmisiä oli paikalla, mutta en välittänyt. Paruin vaan sitä kipeää päätäni.

Äsken kun mittasin kuumeen, niin mulla näytti enää 39 astetta. Että eiköhän tää tästä. Ja nyt jää sit juhannus juopottelutkin väliin, kun en saa lähteä tässä kunnossa mihinkään. On se mukavaa, kun vanhemmat päättää kaikki asiat täysiikäisen tyttärensä puolesta.

Hauskaa juhannusta teille kaikille murut! Juhlitte sit munkin puolesta ;)

Lots of love,

Marissa

Ps. Arvatkaa ketä on taas ihan koukussa OC-sarjaan? Eikö kesäuusintojen kuuluis olla huonoja? Ei mitään tällaisia mahti sarjoja :D

Two good days.

2011-06-21T01:24:00.004+03:00

Viimeiset kaksi päivää, sunnuntai ja maanantai, ovat menneet hyvin. Voi tänä aamuna sitä onnea, kun kuljin huoneeni peilin ohi, ja vatsa oli litteä (okei, litteämpi). Tajusin miten vähän aikaa siihen mun matkaan oikein on, ja miten mä haluan siellä olla hoikempi. Ja miten mun vaatteista tosi monet on sellaisia, joita en kehtaa tällä hetkellä käyttää.

Sunnuntai aamun ja maanantai aamun painoilla oli kilo eroa, joka lämmittää mieltä. Ehkä kaikki tää mun lihoaminen onkin vain elopainoa? Se olisi ihan loistavaa, sillä elopaino olisi niiiiin paljon helpompi saada tiputettua. Joku rasvasolujen tuhoaminen onkin sitten ikuinen projekti...

Tietysti tässähän on tulossa mutkia matkaan, niinkuin aina. Olen menossa keskiviikkona baariin, ja viikonloppuna tosiaan on toi juhannus. Vaikeaksi menee, mutta menköön. Mun täytyy vaan yrittää ottaa tää haasteena, ja katsoa miten hyvin selviän. Olen päättänyt käydä joka aamu vaa'alla, jotta pysyisin kartalla painostani, ja huomaisin heti, jos se meinaa lähteä väärään suuntaan. Tällä hetkellä suunta on onneksi kuitenkin oikea :)

Ja Anonyymi, joka kyseli niistä laksoista(=laksatiiveista) viime postauksessa. Laksoja on erilaisia, mutta itselläni on tällä hetkellä sellaisia pillereitä. Aiemmin käytin jauhe versioita, mut ne ei musta toiminut ollenkaan. Ja siis ne ärsyttää suolta, eli ne heittää ruoan joka on jo siirtynyt vatsasta ohutsuoleen pihalle. Ja vatsa ei sitten pömpötä ainakaan mulla ollenkaan niin pahasti seuraavana aamuna. En ole ihan varma olenko ihan 100% oikeassa, eli saa korjata jos joku tietää paremmin. Itse käytän niitä lähinnä sen takia, etten oksentaisi aina kun tulee ruoka ahdistus. Se on kuitenkin mun mielestä huonompi tapa, enkä haluaisi millään enää turvautua siihen. Hampaatkin menee pilalle :(

Mutta jos (ja kun) mulla menee jatkossakin näin mukavasti niin ei mun tarvitse murehtia oksemtamisesta tai laksoistakaan. En väärinkäytä kumpaakaan tapaa silloin kun kaikki menee hyvin. Niinkuin juuri nyt.

Lots of love,

Marissa

PS. Ostin tänään kaupungilta ihanan paidan. Mun pitäisi olla ostolakossa sen mun matkan takia, mutta kun mä näytin siinä paidassa melkein laihalta! Ikävä puoli (vai kenties hyvä puoli?) on se, että tää raha on pois mun juhannuksen juoma rahoista. Mutta, onko teille koskaan käynyt niin, että teidän on ollut pakko ostaa joku vaate, koska se sai teidät näyttämään erityisen hyvältä?

It's called fashion, baby

2011-06-16T23:55:00.004+03:00

Laitoin muotiblogin pystyyn. Haha. Katsotaan jos joku sen löytää, niin sitten mulle tuleekin kiusallinen olo. Kävi mielessä tämän blogin kuoppaaminen siinä samalla, ja alusta aloittaminen. Mutta en mä voi luovuttaa. En varsinkaan kun painan vielä näin paljon.

Tänään olikin aikamoinen päivä. Jouduin autokolariin. Hups. No, ei käynyt pahasti tai mitään. Olen ok, ja niin on se toinenkin autoilija. So no worries :)

Tänään en tehnytkään muuten paljon mitään... pyörin kaupungilla, ja shoppailin. Todella järkevää, jos ottaa huomioon että mun pitäis säästää sinne New Yorkiin.

Laihdutus menee vähän paremmin, mutta vieläkin huonosti. Ostin tänään vihdoinkin uusia laksoja. Olo on niiiiiin paljon rauhallisempi nyt kun tietää että niitä on, ihan vaan kaiken varalta. Tyhmää, tiedän... mutta en välitä.

Huomenna menen illalla kaverien kanssa baariin, toivottavasti tulee hauska ilta. Viikonloppuna on myös sen mun läheisen ihmisen hautajaiset. Siinä myös yksi syy miksi haluan sinne baariin. Ei jaksa kalorit niin kiinnostaa, kunhan saa vähän nollattua päätä ennen niitä hautajaisia.

Ei mulla kai muuta. Anteeksi jos (ja KUN) olen nykyään niin huono bloggaaja. Lukijat vaan katoaa, kaks on jo lähtenyt tämän viikon aikana... surullista :(

Mut ihania te, joita jaksaa mun selitykset vielä kiinnostaa, love you beauties!

Lots of love,

Marissa

Marissa has to tell the truth.

2011-06-13T22:58:00.011+03:00

Edelliseen postaukseen viitaten, en siis yrittänyt pokata sitä kaverini eksää, vaan tyyppi tuli vastaan, ja mä olen tunnetusti alkoholia nauttineena aika kova flirttailemaan. Ajattelin mainita tästä kaverilleni, mutta en pahemmin keskustella asiasta. Loppujen lopuksi, mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mutta kyllä mun on silti pakko asiasta hänelle kertoa, ettei se kuule jostain muualta. Koska tää jätkä nyt oli vaan hauskaa seuraa, ja tää mun kaveri on mulle paljon tärkeämpi. Nyt täytyy vaan toivoa, että mun kaveri ei pahastu siitä, että vietin aikaa sen eksän kanssa. Yritän myös olla törmäämättä tähän jätkään. Ja kaikki on taas hyvin in Marissa's world ;)

Takaisin muihin asioihin. Sunnuntaina meni työt parin tunnin yö-unien jälkeen yllättävän hyvin. Inhottaa vaan, kun sitten energian puutteessani päädyin syömään eilen ihan helvetisti. Päädyin myös oksentamaan illalla. Vittu. Ei siitä toivottavasti sen enempää. Ihnottaa tää nykyinen ulkomuoto. Vaa'an mukaan en edes ole lihonnut mitenkään kauheasti, mutta HYI! Vatsa on ihan kamalan näköinen. Olen jotenkin tyytyväinen, että nyt tällä viikolla pitäisi olla vähän kylmempää, niin ei ainakaan tarvitse mennä sinne julkiselle rannalla. Ei tämän löllö vatsan kanssa voi näyttäytyä!

No joo, näin tänään kaveria, ja yritin selvitellä faktoja ja varauksia heinäkuuhun osuvaan matkaani! :D Olen tosi innoissani, että pääsen matkalle... Olen tainnut mainita tästä täällä blogissa jo joskus aiemmin keväällä. Mutta joo, voin selittää siitä joskus vähän enemmän, nyt ei jotenkin innosta. Aihdistaa vaan nää mun läskit. Pitäis laihtua, mutta ei tällä mun juhlimisen (alkolin) määrällä paljon voi laihtua. Tiedän et pitäis varmaan pysyä selvänä, ja välttää niitäkin tuhia kaloreita, mutta ei nyt kesällä ole iltaisin mitään muutakaan tekemistä, varsinkin kun kaikki kaverit menee noin kolme iltaa viikossa johonkin baariin.

Tulipas repaleinen teksti. En pysty nyt keskittymään, läskiahdistus haittaa. Koitan rauhoittua, ja päästä nopeasti nukkumaan. Pitäis saada uusia laksoja ostettua, niin ei tulis oksennettua kun ahdistaa :/

Lots of love

Marissa

Marissa is GUILTY

2011-06-12T05:50:00.010+03:00

Voi helvetti mitä menin tekemään! En voi kertoa siitä edes täällä. Tiedän että tätä blogia lukee yks mun tuttu, enkä halua että kukaan saa ikinä tietää mitä viimeyönä tapahtui. Oudoin puoli koko jutussa on, että miltein mitään ei edes tapahtunut, mutta voi voi kun mun omaatuntoa nyt kolkuttaa. Koitin iskeä hyvän kaverini ex-miestä. Ja jos tää kaveri sais tietää niin se olis varmaan siinä sitten, että välit poikki ja aika välittömästi. Mutta kun se oli niin jännää. Kielletty hedelmä maistuu aina kaikkein makeimmalle. Vaan nytpä kaduttaa oikein olan takaa. Se sanoi, ettei se tuu muistaa tästä illasta kuin kolmasosan, mutta se kuulemma riittää. Voi voi... Mä niin toivon et se unohtais kaiken, niin et mun ei tarvis ikinä vastata yöllisistä flirttailuistani... Siitä miten me naurettiin samoille jutuille, istuttiin kahdestaan kulmapöydässä, ja miten se koitti lämmittää mun jäisiä käsiä...

Mut entä jos se kuitenkin muistaa kaiken selvänä huomenna?

Herätyskello pärähtää soimaan joskus n.4 tunnin kuluttua, ja sitten olisikin semi kiire töihin, eli nyt mun on pakko mennä äkkiä nukkumaan, ja toivoa, että huominen ei tuo tullessaan krapulaa. Postaan huomenna päivällä paremman postauksen...

Love,

Marissa

HUOM!

Muutin kommentointi mahdollisuuksia niin, että nykyään kaikki voivat kommentoida mun blogiin, myös anonyymit. Jos sieltä alkaa kauheasti inhottavia kommentteja tulvimaan, niin vaihdan sen takaisin aiempaan järjestelyyn... Ihan vaan kaikille lukijoille tiedoksi :)

Im having way too much fun

2011-06-10T13:59:00.005+03:00

Hei vaan kaikille loman viettäjille!

Tuntuu etten olisi kirjoittanut tänne johonkin pariin viikkoon, mutta oikeasti viimeisin kirjoitus on maanantailta. Niiiiin paljon on vaan ehtinyt tapahtua sen jälkeen, että tuntuu että loma olisi kulunut jo paljon pidemmälle. No, onneksi ei kuitenkaan.

No, tiistai meni pitkälti valintakokeisiin valmistautuessa. En jaksanut enää stressata siitä, joten makoilin lähinnä auringossa koe-aineisto sylissä, hehe. Keskiviikko olikin sitten tosi vauhdikas päivä. Heräsin ajoissa ja menin sinne kokeeseen. Sieltä päästyäni päätin kävellä kotiin bussin sijaan, ja tästä ideasta sainkin sitten kivasti palaneet olkapäät ja n. 7km kävelyä :)

Keskiviikko illalla menin kaverini kanssa juhlimaan, ja siellä lähtikin vähän meno lapasesta, ja päädyin kotiin vasta joskus puoli viiden aikaan. Kiitos erittäin kultaisen kuskin, ei tarvinnut rasittaa jalkoja toista kertaa samana päivänä. Olisi silti ehdottomasti pitänyt, koska en edes halua ajatella miten paljon kaloreita niistä juotavista tuli. Onneksi tanssin paljon.

Sitten torstaina kun vihdoin heräsin, oli mun sisko tullut meille. Se ja mun äiti oli yhdessä päättäneet varata mulle yo kuvauksen samalle päivälle johonkin parin tunnin päähän. Ei kiva. Kyllä niistä kuvista ihan kivoja tuli kuitenkin, vaikka kaameassa krapulassa siellä olinkin. Illalla sitten parin kaverin kanssa shoppailemaan, ja krapulan häivyttyä mentiin vielä terassille yksille.

Ja sitten tämä päivä. Tänään n tarkoitus mennä baariin, ja ottaa vähän rauhallisemmin kuin tossa keskiviikkona. Tai no, katsoo sitten myöhemmin. Laihdutus kusee todella pahasti, niinkuin tästä alkoholin suurkulutuksesta varmaan huomaa. En tosiaan ole uskaltanut käydä vaa'alla varmaan viikkoon. Olen vain nauttinut kesästä. Mutta kyllä mun nyt täytyy ryhdistäytyä tän laihdutuksen kanssa... ehkä sitten heti lauantaina ;)

Lots of love,

Marissa

Face down in the dirt, she said "this doesn't hurt"

2011-06-06T15:13:00.004+03:00

Olen aina ollut ihan luvattoman hyvä valehtelemaan, ihan lapsesta asti. Pystyn jauhamaan mitä hullunkurisempaa paskaa, ja miltein poikkeuksetta kaikki sanomani menee läpi. Todella harva ihminen pystyy näkemään mun lävitse, ja harvemmin hekään. Ne ihmiset jotka näkee mun läpi olen jo ajat sitten eliminoinut elämästäni. Viisasta? Ehkä ei, mutta tuntuu silti turvallisemmalta. Ainakaan nyt mun omat ongelmat ja murheet ei ole muiden asioita. Tai no, täällä niitä nyt tulee jaettua, mutta oletan kuitenkin ettei tästä mun "netti päiväkirjasta" mun tutut mua tunnista. Olenhan mä mun valheillani saanut kaikki ympärilläni uskomaan, että minä olen juuri se ihana täysijärkinen naapurintyttö, joka on aina aurinkoinen ja ihanan sosiaalinen. Ja eihän sellaiset pikku enkelit tällaisia blogeja pidä yllä, haha.

Valvoin koko viime yön katsoen MTV movie awards:eja. Eli menin nukkumaan joskus vähän vajaa kuusi aamulla. Suunnittelin mainoskatkoilla itselleni erittäin täyden kesäkuun. Jotenkin kesä fiilis ei vaan silti ole iskenyt ollenkaan... eikä varmaan iskekään ennen kuin olen saanut noi viimeisetkin valintakokeet suoritettua alta pois. Sitten voin vihdoinkin hengähtää, ja pitää taukoa tästä jatkuvasta opiskelusta. Ja ennen kaikkea, keskittyä laihtumiseen. Aion myös nähdä kavereitani tänä kesänä mahdollisimman usein, koska mulla on paha tapa erakoitua kesäisin aika pahasti.

Tänään menee koko päivä vielä noihin pääsykokeisiin lukiessa. Yo-juhlista avauduinkin jo tossa viime postauksessa. Olin vähän maassa, ja varmaan myös hieman juopunut, joten anteeksi turha valittaminen. Ketään ei täällä varmaan yllätä, jos sanon että keskipisteenä oleminen kakkujen keskellä oli hieman ahdistavaa. "Tosielämässä" en paljastaisi sitä mistään hinnasta. Naurahtaisin ja sanoisin olevani oikein hyvässä kunnossa. Ja ihmiset uskoo, mitenkäs muutenkaan.

Lots of love,

Marissa

Saturday night confessions

2011-06-05T02:04:00.004+03:00

Tältä musta tuntuu...

Inhottaa olla tällainen. Osittain hävettää ja raivostuttaakin olla tällainen omalla tavallaan aivovammainen. Kun ajatukset ei kulje normaalisti (mitä normaali sitten onkaan, onko sellaista edes olemassa?).

Tänään päättyi mun opiskelutaival, ja mulla on haikea olo. Mutta enemmän kuin surullinen, olen häpeissäni siitä, että kun istuttiin yo-juhlassa, niin mun vieressä olevalla tytöllä näkyi olkapään luut selvemmin ihon alta. Niin, arvaapa vaan pystyinkö miettimään juhlan aikana muuta kuin että sillä on luisevat olkapäät, ja mun olkapäät on liian lihavat. Minä olen liian lihava.

Sitten kun siirryttiin mun omiin juhliin, niin mun vieraat flirttailee mun kaverille. Mulle sanoo yksi ihminen että näytätpä nätiltä. Yksi. Muut vaan onnittelee. Ne ei tiedä miten kauan esim. tätä mun mekkoa on metsästetty. Sen piti olla just sellainen kuin mä halusin, jotta näyttäisin mahdollisimman siedettävältä. Ja silti näytin mielestäni sotanorsulta.

Illalla kun mentiin kaverien kanssa baariin, tulee mulla paljon vanhoja tuttuja vastaan. Moikkailen, onnittelen ja halailen ihmisiä, joita en ole nähnyt ikuisuuksiin, ja olen ihan helvetin nolona, että ne näki mut näin pulleana.

Miksi, oi miksi, mä ajattelen näin? Mä en saa tätä päivää, mun yo-päivää ikinä takaisin, ja menin ja pilasin sen itseltäni. Hyvä Marissa, sillälailla.

Love,
Marissa

I could kid myself by thinking that im fine

2011-06-01T13:22:00.000+03:00

Panic! at the disco - Always

Läheisen kuolema saa kummia juttuja aikaan. Mä en osaa olla kunnolla surullinen, mutta tulen surulliseksi kun näen ympärilläni surullisia ihmisiä. Ja koska miltei kaikki ympärilläni olevat ihmiset ovat tällä hetkellä surullisia, huomaan viettäväni todella paljon aikaa yksinäni. Parempi vaan olla omassa seurassa. Tämän vuoksi myös pääsykokeisiin lukeminen on edistynyt huimasti, koska sitä saa hyvin tehtyä kun ei ole muita menoja tai muita ihmisiä häiritsemässä.

Laihdutuskin menee paremmin kuin aikoihin. Ei vaan ehdi ajattelemaan ruokaa, tai sitä että on nälkä, kun keskittyy lukemaan pääsykokeisiin. Mun on sitä paitsi pakko onnistua niissä hyvin, koska en tosiaan tule saamaan sitä paikkaa minkä pääsykokeissa olin viimeksi. Eli motivaatio lukemiseen on erittäin korkealla. Joten jos vatsa vähän murisee lukiessa, se saa luvan odottaa kunnes on mun ennalta määrätyn tauon aika.

Tänään aion kuitenkin ottaa vapaata lukemisesta, ja mennä kaverin kanssa vähän tuulettumaan. Tarkoituksissa olis ihan sivistyneesti vähän juoda jotain, mutta toisaalta tekis mieli antaa homman lähteä lapasesta ja vetää kunnon överit. Hmm...

Toisaalta alkoholin kalorit tietäen päädyn varmaan kuitenkin vain ottamaan sivistyneesti pari :)

Jännittää noi PARIN PÄIVÄN päässä olevat yo-juhlatkin. Inhottaa, että joudun itse olemaan se juhlien keskipiste. Paljon mielummin piiloutuisin keittiöön ja tarjoilisin kahvia. No joo, täytyy vaan kestää. Inhottaa sekin, kun kirjoitukset meni parin aineen kohdalta aika huonosti, enkä jaksais alkaa selittelemään niitä ihmisille. Puhumattakaan siitä, miten kestän sen että kaikki tuijottaa mua. Olo tulee olemaan varmaan niin lihava... en taida pystyä paljon mitään syömään, litkin varmaan vaan sitä kuohuviiniä ;)

Lots of love,

Marissa

Rest in peace

2011-05-27T15:04:00.003+03:00

Kaloiren laskemisen aloittamisen jälkeen painoa on tippunut joku 0.5-1 kiloa. Aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Koska määrät on vieläkin liian suuria. Mutta on ne kyllä menossa oikeaan suuntaan.

Eilen multa kuoli yksi läheinen. Onhan se surullista, mutta en voi väittää olevani pahemmin rikki tai murtunut... olen vain surullinen. En ole itkenyt vielä ollenkaan, en vaikka kaikki ihmiset ympärillä parkuu vuorokauden ympäri. Ne ei saa nukuttua, ne parkuu, ja ne suunnittelee hautajaisia. Ja mä vaan istun vieressä, ja lasken kaloreita. Enkä itke. Mutta odotas vaan, jos tulis vaikka 2500 kalorin päivä, niin johan alkaisin minäkin itkeä. Mutta ei, tämä minulle tärkeä ihminen on kuollut, ja minä en osaa itkeä.

Okei, tuota kirjoittaessa meinasin alkaa itkemään. Silmät vähän kostui, mutta ei sen enempää. MIkä mussa on vikana?

Tänään mun pitäis jaksaa raahautua kaikesta huolimatta tapaamaan kaveria kaupungille. Ja pakko sinne on mennä, koska jos en mene, niin en sit taas näe sitäkään kuukausiin. Kaikki tuntuu hylkäävän mut... onhan mulla sentään itseni ja laihdutukseni :/

Love,
Marissa

Ps. Äitini kehui mun vaatteita, ja kysyi että olenko taas laihtunut. Oi sitä sisäisen hymyilyn määrää. :)

Get thin or die trying

2011-05-24T16:15:00.004+03:00

Okei, eli syömiset on muuttunut terveellisemmiksi kuin mitä ne nyt on jonkun aikaa ollut. Määrät on silti vielä liian suuria. Tai no, riittävän suuria estämään mua laihtumasta. Tänään paremmin. Toivottavasti. Hitto kun olen taas kipeä, niin en oikein uskalla urheilla. Muutenkin rintaan ahdistaa, ja keuhkoihin sattuu.

Eilinen oli melko hektinen päivä. Näin kaverin kaupungilla, mentiin syömään (huono idea!!!) ja sain ostettua kaikkia pikku juttuja mun yo-juhliin. Eli asiat on taas vähän paremmin hoidossa, ja tuntuu että ne langat olis vihdoinkin suurimmaksi osaksi mun käsissä. Toivottavasti kaikki menis sit itse juhlassa hyvin.

Ja toivon todella että saisin laihduttua niihin yo juhliin. Muutenkin, kesä on ihan ovella, ja mä se vaan nätytän joltain valaalta. Eihän sen pitäisi vaikuttaa muhun, kaikki on oikeasti ihan nättejä just sellaisena kuin jo on. Mut mä en halua olla vaan "ihan nätti", vaan mä haluan olla kaunis. Omasta mielestäni, en muiden mielestä. Tai no mielellään myös muiden mielestä, mutta jos olisin itse itseeni tyytyväinen, ei mua muiden mielipiteet paljon kiinnostaisi.

Tänään olen ollut vain kotona, lukenut pääsykokeisiin, ja katsonut netistä Gossip Girlin neljättä tuotantokautta. Eli oon vaan ottanut rennosti, ja toivonut et tää kuume laskis, ja yskiminen loppuis. Inhoan olla kipeänä, kun silloin ei saa mitään oikein aikaiseksi, ja tulee vaan tuhlattua koko päivä johonkin ihan turhaan. Sain tänään myös luettua erään kirjasarjan loppuun ja nyt en tiedä mitä lukisin seuraavaksi.

Eli toivoisin teiltä ehdotuksia; Mitä kirjaa/ kirjasarjaa voisitte mulle suositella? Ei yhtään haittais jos se olis joku syömishäiriö juttu, kun ne nyt mua sattuneesta syystä kiinnostaa. Myös joku täysi hömppä sopis hyvin näin kesää ajatellen rannalle luettavaksi ;)

Eli ehdotuksia tänne päin! :)

Lots of love,

Marissa

Sairautta ja huonoja päätöksiä

2011-05-23T13:33:00.003+03:00

Olen taas kipeänä. Olo on ihan hirveä, ja nukkuminen on todella vaikeaa. Sen takia väsyttääkin ihan kauheasti.

Helsingissä vietetty aika oli mukavaa, mutta toisin kuin aina aiemmin, ahdistus ei hävinnyt tai helpottunut siellä ollessa. Aloin laskemaan taas kaloreita, koska se jotenkin helpottaa ahdistusta hetkellisesti. Ei tietenkään enää siinä vaiheessa, kun kalorit nousee silti taivaisiin, mutta kai se vähän auttaa. Olin tossa jonkun viikon laskematta kaloreita, ja se oli niin outoa, pelottavaa ja vapauttavaa. Nyt siis kuitenkin olen taas alkanut laskemaan niitä.

Olen myös päättänyt lopettaa tämän hulluttelun, ja "elämään oppimisen". Ainakin nyt kipeänä ollessa, enhän mä tee mitään paitsi lusmuile kotona, joten miksi mun pitäis syödä jotain ekstraa? Ihan vaan siksi, että sattuu olemaan tylsää? Ei siinä ole mitään järkeä.

Siinäkään ei ole mitään järkeä, että kaiken tämän mättöämisen aikana mun paino on noussut vain 1,5 kiloa. Olen kuitenkin syönyt pari viikkoa ihan mitä sattuu, ja juonut alkoholia monena päivänä viikosta. Mutta sellainen saa nyt jäädä. Mun yo-juhlat on pian, ja haluan laihtua (ainakin nää uusimmat 1,5kiloa) siihen mennessä. Voihan se olla huono päätös, mutta ei mua nyt jaksa kiinnostaa. En mä voi mun elämästä pahemmin kipeänä nauttia muutenkaan.

Kivaa maanantaita murut!

Lots of love,

Marissa

"One thing's for sure, you dont have to worry"

2011-05-18T23:06:00.005+03:00

The Maine - Whoever She Is

Tänään on taas ollut huono päivä. Jokainen suupala on saanut mulle pahan mielen. Miksi eläminen tuntuu musta samalta kuin luovuttaminen? Tuntuu kuin jotenkin epäonnistuisin elämässä, kaikki vain siksi että söin perheen kanssa päivällistä, ja söin muffinssin sen yhteisen atrian jälkeen. Olen tietty syönyt tänään muutakin... ja kaikki on vaan lisännyt läskiahdistusta :(

Eli mun pieni pako pääkaupunkiseudulle tulee just sopivaan kohtaan. Kaipaan todellakin pientä taukoa näistä ympyröistä, tästä talosta ja mun perheestä. Ihana taas nähdä mun kaukaisempia kavereita. Ollaan sovittu että huomenna shoppaillaan, ja sit käydään sushilla jossain välissä. Tiedän onneksi että se ei tule ahdistamaan. Mua harvoin ahdistaa kun olen helsingissä, minkä takia sinne onkin aina välillä mitä ihaninta paeta. Musta ei siis kuulu mitään nyt taas pariin päivään, mutta se tulee olemaan vain hyvästä. Lupaan että mulla tulee olemaan tosi kivat pari päivää :)

Hieman ahdistaa myös ajatella, että yo-juhliin on tosiaan enää pari viikkoa. En ole suunnitellut niitä paljon ollenkaan, eli kaikki puuttuu. Ahdistaa myös ajatella miten pullea tulen silloin olemaan. En ole käynyt vähään aikaan vaa'alla, koska se on vain yksinkertaisesti aivan liian ahdistavaa. Miksi mun sitten pitää olla tällainen ahne lihoava possu? Petturi ja luovuttaja. Syön kaikki lupaukseni, ja sitten vielä lihoan. Mutta elämästä en aio luopua, en vaikka kuinka paljon ahdistaisi.

Mukavaa loppuviikkoa ihanat, ootte tosi tärkeitä!

140 lukijaa, woop woop :D

Lots of love,
Marissa

Sekalaisia selityksiä

2011-05-16T13:49:00.003+03:00

En voinut olla kirjautumatta sisään. Oli pakko tulla lukemaan, et miten kaikilla menee. Kommentointi takkuaa silti edelleen. En vain tiedä mitä minun pitäisi ihmisille (teille) sanoa. Joten päädyin sitten itse vääntämään postausta, että saan edes jotain itsestäni ilmoitettua.

Olin risteilyllä viikonloppuna. Ahdistusta oli yllättävän vähän ilmassa, mikä on muutenkin ollut havaittavissa lähiaikoina. Toi on oikeasti niin mukavaa, koska oon niin tottunut siihen että aina päivällisaikaan, iltapalalla ja nukkumaan mentäessä ahdistaa, ja ihan helvetisti ahdistaakin.

Buffettiin ei onneks laivalla menty, kun kellään ei ollut varaa. Se olis jo mennyt mun sietokyvyn yli. Join kyllä alkoholia ihan kiitettävästi, ja seuraava päivä meni kahvilan leivän ja suklaan siivittämänä. Saatoin myös päätyä sormet kurkkuun laivalla ollessani... Vähän ehkä tuli huono omatunto, mutta en antanut sen pahemmin haitata.

Tänään vietän päivän leppoisasti kotona, ja koitan lukea tuleviin pääsykokeisiin. Paniikkia on ilmassa, mutta toivottavasti selviän siitä ilman ahmintaa. Tällä viikolla on myös tarkoitus ottaa suunta kohti pääkaupunki seutua, ja viikonloppuna olis tarkoitus mennä kavereiden kanssa baariin. Ja jos energiaa riittää, niin äidin kanssa ollaan suunniteltu vähän jotain sisustamista, niin voishan sen kanssa käydä tässä alkuviikosta jotain kauppoja läpi.

En nyt oikein osaa selittää tämän hetkistä tilannettani. Ainakaan laihdutuksen suhteen. Onhan se koko ajan mielessä, mutta koitan olla ottamatta siitä mitään paineita. Jos kaverit ehdottaa jotain kahvittelua tai leffailtaa tai baareilua, niin en halua enää joutua kieltäytymään vain siksi, että pelkään sen nostavan päivän kalorisaldoa. En silti halua lihoa. Eli vähän sekavaa, mutta koitan nyt vaan ottaa päivä kerrallaan, ja olla tyytyväinen. Ei tää mun elämä nyt niin paskaa ole kuin miltä se välillä itselle tuntuu.

Lots of love,
Marissa

PS. Sori et ei oo kuvaa! :(

What if im DONE being in pain?

2011-05-13T22:35:00.003+03:00

Kiitos tästä tunnustuksesta, mutta en tunne olevani sen arvoinen.

Miksi elämä pitäisi kuluttaa tähän paskaan? Miksi mä en osaa olla tyytyväinen? Mä en ole ikinä eläessäni ollut ylipainoinen. En minkään taulukon enkä kenenkään ihmisen mukaan. En kenenkään muun paitsi itseni.

Miten ihminen alkaa inhoamaan itseään niin paljon ettei kykene hyväksymään itseään, vaan yrittää turruttaa itsensä ja muuttua joksikin aivan toiseksi. Miksi minä en riitä itse itselleni?

Olen tietoisesti yrittänyt olla tulematta tänne tällä viikolla. Olen ollut kavereiden kanssa päivittäin, juonut alkoholia, ollut ulkona syömässä, shoppaillut, ottanut aurinkoa... yleensäkin vaan elänyt. Ja arvatkaapa mitä? Minä pidin siitä!

Joten ajattelin opetella elämään, niin hullulta kuin se kuullostaakin. Mikään ei sinäänsä ole muuttunut, inhoan yhä syvästi olomuotoani, ja toivon yhä olevani sellaiset kymmenen kiloa laihempi. Mutta en minä halua tuollaista toivoa, en oikeasti. Millainen ihminen kuluttaa elämänsä tähän paskaan? Mä olen kuluttanut tähän yli kaksi vuotta, enkä ole edennyt mihinkään. Vähän olen laihtunut joo, mutta olenko onnellisempi? En sitten pätkääkään, vaan aivan päinvastoin.

Tämän hiton aivovamman takia en ole uskaltanut kahteen vuoteen elää. Olen tuhonnut ihmissuhteita, menettänyt itselleni tärkeitä ihmisiä, ja jäänyt tärkeistä asioista paitsi. Kun valmistun tossa parin viikon päästä lukiosta, voin vain todeta hukanneeni miltein koko lukio aikani tähän paskaan. Ja vieläpä ihan vapaaehtoisesti.

Anteeksi tästä vuodatuksesta, piti vaan saada ajatukset ylös jonnekin. Ketkä muut muuten katsoo just nyt Lady Gagan konserttia? Toi nainen on yks mun roolimalleista, tuollainen mä haluaisin olla. On ihan helvetin ihailtavaa, että uskaltaa olla noin rohkeasti omanlaisensa niinkuin Gaga on.

Lots of love,

Marissa

Äitienpäivä2011

2011-05-08T12:13:00.004+03:00

Olipas aikamoinen viikonloppu. Äitienpäivä, ja sen tuomat kakut vielä edessä.Koen kuitenkin olevani jo voiton puolella tän viikonloppu mässäilyn kanssa. Mulla oli siis juhlat sekä perjantaina että lauantaina. Ja eilen saattoi mennä vähän överiksi. Ei siitä sen enempää, kalorit vaan nousi aika järkyttäviin lukemiin... ikävä kyllä.

Lähinnä tuon takia jätin myös tänään aamulla menemättä vaa'alle. En halunnut nähdä sitä numeroa, enkä halunnut pilata päivääni sillä tiedolla. Nyt on kuitenkin äitienpäivä, ja pitää jaksaa pitää hymy naamalla koko päivän.

Ollaan lähdössä kohta isovanhempieni luo. sinne kokoontuu aina äitienpäivisin joku puoli sukua, ja tietty pöytä notkuu kaikkia herkkuja. Ja mä en saa seota siellä. Enkä mä sekoakaan. Olen jo päättänyt että saan ottaa jotain yhtä herkkua kahvin kanssa, niin ettei ketään ala kyselemään mitään. KOska kun mä näytän tällä hetkellä ihan valaalta joka on raskaana, niin en kyllä jaksa mitään "syö nyt kun olet niin pieni"- paskaa. Ihan niikuin mä en tietäis että näytän ihan valtavalta.

Toivotavasti selviän. Ja huomenna vaa'alle, PAKKO

Lots of love,

Marissa

Party poison

2011-05-05T20:51:00.005+03:00

Hei taas, burn outin partaalla oleva yksinhuoltaja teiniäiti täällä hei!

Nolottaa vähän se edellinen postaus, löysin sieltä jälkeen päin ihan kauheat määrät kirjoitusvirheitä. No, laitan ne univajeen piikkiin, niin kuin kaiken muunkin nykyään, haha.

Syömiset jäi eilen vähäisemmiksi, ja tänä aamulla kun kävin vaa'alla paino oli 0,5 kiloa pienempi kuin tiistaina! :D

Painanhan mä silti ihan hitosti liikaa, ja vatsa on tollanen löllö möykky, mutta ainakin paino menee (toistaiseksi) oikeaan suuntaan. Viikonloppu onkin sitten taas asia erikseen.

Huomenna menen yksiin bileisiin, ja päivällä hoidan taas niitä lapsia (ylläri!), eli huominen tulee menemään kalorien puolesta aika huonosti.

Sitten lauantaina menen viettämään toisen kaverin synttäreitä, ja sieltä mennään vielä luultavasti baareilemaan, eli silloinkin menee kalorit yli sallitun määrän. Mutta koitan olla ahdistumatta, ja vaan pitää hauskaa. Eli luultavasti seuraava postaus tulee vasta sunnuntaina.

Stay strong,

mutta pitäkää silti hauska viikonloppu ;)

Lots of love,

Marissa

Too tired to care, think, or feel

2011-05-03T22:02:00.004+03:00

Olen niin väsynyt etten ole varmaan ikinä ollut. Ajatuskaan ei kulje sitten ollenkaan. Kaloreita tullut joku 1300, mut en jaksa välittää. Tuntuu kuin olisin unessa, vaikka kuitenkin tiedostan olevani valveilla.

Olen nyt siis huolehtinut niistä sukulaisen lapsista tän ja eilisen päivän. Ja siis ei oikeasti, niiden energialla ei ole mitään rajaa. Olen joutunut heräämään monta tuntia aiemmin kuin normaalisti, joten pientä univajetta on selkeästi havaittavissa. Olen molempina päivinä ollut kello kymmeneen mennessä (aamulla) ollut jo ihan loppu. Nää lapset on siis kaikki alle kouluikäisiä. Ja tällä hetkellä on sellainen olo etten ikinä hanki lapsia. Ei musta ole tällaiseen hommaan.

Huomenna yriän keskittyä vähiin kaloreihin. Mutta nyt menen nukkumaan, ennen kuin nukahdan tähän tietokoneen päälle.

Lots of love,

Marissa

I have 33 days to make myself as this as possible

2011-05-01T22:01:00.004+03:00

Vappu oli ihan hauska... toisin kuin viime vuonna, en tänä vappuna päätynyt illan päätteeksi oksentamaan. Eli ihan positiivinen mieli jäi tosta lauantain juhlimisesta. Ei lähtenyt lapasesta, eikä edes ollut mikään kauhea krapula tänä aamuna.

Huomenna mun täytyy herätä jo joskus aamun sarastaessa, kun oon lupautunut sukulaiselle lastenvahdiksi. Siinä menee sit suurin osa huomista päivää, ja toivottavasti se lasten perässä juokseminen kuluttais vähän tän viikonlopun järkyttävää kalorisaldoa... oi voi

Tajusin tänään, et mulla on 33 päivää aikaa laihtua ennen Yo-juhlia! Käääääks! Kauhea kiirehän tässä tulee, mut jos (ja kun) motivaatio pysyy korkealla, niin mun pitäis olla aika laihassa kunnossa siihen kesäkuuhun mennnessä :)

Mikään ei saa nyt saada mua repsahtamaan.

Ton lauseen jälkeen on ehkä myös hyvä mainita, että mulla on tosiaan myös seuraavana 4 viikonloppuna kaikkina sekä perjantaina että lauantaina juhlat, eli laihdutus jää vain arkipäiviin. Sen täytyy silti riittää... kun pakko on.

Päivitän taas huomenna, silloin voisin käydä vaa'allakin. Pelottaa jo valmiiksi ihan helvetisti, en oikeasti haluaisi edes tietää.

Love,

Marissa

Kadonnut bloggaaja täällä hei!

2011-04-29T20:38:00.004+03:00

Joo, edellisen kerran kirjoitin tänne sunnuntaina, ja silloinkin postaus sisälsi lähinnä vain kuvia New Yorkista. Ja vaikka se kaupunki onkin mun ikuinen rakkaus, ei se kuitenkaan ihan postaukseksi riitä. Mutta joo, olen pahoillani etten ole postaillut useammin.

Yksi lukijakin lähti... täysin ymmärrettävää, mutta silti kurjaa.

Tänä viikonloppuna on vappu, jee! Vappu on joulun lisäksi mun lempi juhla. Työväki ja opiskelijat juhlii, juopottelee ja pukeutuu hassusti. Itse en osaa päättää pupunkorvien ja kruunun väliltä. Viime vappuna olin minni hiiri, hihi.

Juotavat on jo hankittu, ja viinirypäleet myös. Vaatteet on vielä valitsematta, mutta muuten kaikki on jokseenkin valmiina ja tai ainakin päätetty. Aion ostaa ainakin yhden metrilakun, koska se kuuluu siihen juttuun. En kuitenkaan haluan totaalisesti feilata, eli yritän ennen illan juopottelua pitää tiukkaa linjaa... sitten ei tarvitse juodakaan niin paljon.

Koitan parhaani mukaan postailla vähän useammin, jahka nyt saisin vähän taas kiinni tästä laihdutuksesta. Näytän valaalta, ja energia menee päivittäin aika pitkälti siihen että yritän sietää itseäni. Vaikeaa on, mutta en silti ole päätynyt oksentamaan taas vähään aikaan. Jos sen sais nyt kokonaan jätettyä :)

Viettäkää hauska vappu murut!

Lots of love,

Marissa

I will be happy... just not today

2011-04-24T20:21:00.005+03:00

Kaikki menee päin persettä. En ole tullut postailemaan, mutta olen hengissä ja ihan ok kunnossa, paitsi että olen masentunut läski valas. Eipä mulla sen kummempaa, toivottavasti teillä oli parempi ja laihempi pääsiäinen.

Pääsen kesällä takaisin sinne, minne mun sydän kuuluu.

Love, Marissa

Taking back control

2011-04-18T11:56:00.004+03:00

Oli taas aikamoinen kalori viikonloppu. Onneks on maanantai, puhdas pöytä.

Päätin eilen punnituspäivästä huolimatta olla menemättä vaa'alle. Syynä oli lähinnä se, että viikko oli menny tosi hyvin, mutta viikonloppu huonosti. Eli jos tossa alkuviikosta se paino olis pudonnu tarpeeksi, niin se vaaka olis voinu näyttää jotain melko pientä lukua. Ja jos tollasen mättöviikonlopun jälkeen näkee vaa'assa ihan siedettäviä lukuja, niin mulla lähtee motivaatio. Tai sitten siitä syömisestä tulee jotenkin enemmän oikeutettua, jos se ei vaikuta painoon. Ja esim. hese ruoka ei kyllä saa olla oikeutettua milloinkaan. Taidan mennä hese lakkoon (ainakin ensi lauantai yöhön asti, hihi)

Jotenkin aika sekava olo. Olen ollut hereillä vasta vähän yli tunnin, ja olen koko sen ajan juossut pitkin taloa. Siivonnut pöydän, vienyt pyykkejä, purkanut baarilaukun kamat paikoilleen ja järjestänyt eilisen ostosreissun uudet jutut.

Tänään pitäis ehtiä vähän sisustaa, tehdä lihaskuntoa ja tietty yrittää lukea niihin hiton pääsykokeisiin. Aivan, ja pitäis myös mennä kaupungille kaverin kanssa. Pitäis varmaan kävellä kaupunkiin, niin tulis vähän liikuntaa :)

Toivottavasti tää lähtee taas rullaamaan, koska nyt ensi viikonloppunakin on taas sovittuna menoa, ja olis tosiaankin kiva kun ehtis niitä ennen viikolla vähän laihtua. Lupaan käydä vaa'alla... no, viimeistään ensi sunnuntaina ;)

Lots of love,

Marissa

Pasta perjantai

2011-04-16T12:02:00.003+03:00

Eilen mä epäonnistuin. Vietin illan Jätkän seurassa, ja päätin esittää mahdollisimman normaalia. Mentiin leffaan, jonne onnistuneesti otin vaan light colan. Sen leffan jälkeen tää Jätkä kuitenkin halus väkisin viedä mut syömään. Ja en mä osannu kieltäytyä, eli mentiin sit syömään. Otin siellä kana pastan, ihan ku en oils keksinyt mitään sen kalorisempaa. Söin siitä annoksesta ehkä joku puolet, kuinkakohan paljon kaloreita siitäkin tuli??

Oli muuten todella ahdistavaa, et kun se sai ennen mua syötyä, niin sen jälkeen se vaan katseli ku mä syön. Tai no tietty se jutteli ja näin, mut oli silti tosi ahdistavaa. No, en pystynyt sit enää pahemmin syömään, ehkä joku pari haarukallista. Keskityin lähinnä veteni juomiseen.

Olin kirjoittanut eilen illalla puhelimeeni 8 viestin mittaisen ahdistus viestin matkalla kotiin. No, se ei mua mitenkään rauhoittanut, vaan päin vastoin. Kotiin päästyäni järkeilin, että siinä pastassa oli niin paljon rasvaa, että siitä on pakko päästä eroon. Yritin löytää laksoja, mut olin syöny ne kaikki jo aikoja sitten. Joten päädyin syömään viisaana tyttönä vähän lisää, all bran muroja (koska niissä on kuitua, ajattelin et se ajaa saman asian ku laksat). Sen jälkeen vatsa olikin ihan täynnä, se pömpötti, ja mua ahdisti. Päädyin sitten huonoon ratkaisuun, nimittäin vessaan painamaan delete-nappulaa. Hyi mua.

Mutta tänään menee paremmin! Päivän aion mennä mahd. vähillä kaloreilla, ja illalla mennään kavereiden kanssa baariin. Aion sielläkin kuitenkin mennä semi kohtuudella, alkoholi kun ei ole mikään laihdutuksen ystävä. Tästä illasta tuleekin varmaan melkoisen hauska, koska siitä on jo jonkun aikaa kun ollaan viimeksi oltu tyttöporukalla liikenteessä :)

Tarkoitus olis tänään myös kuntoilla päivän aikana melko reippaasti, lähinnä rangaistukseksi tosta eilisen oksentelusta. Ja tietty ylipäätään siitä ylensyönnistä.

Aivan,ja äitini sanoi minua tänään hirviöksi. Kiitos äiti, tuollaiset kommentit todella vahvistavat mun itsetuntoa...

Keep calm and carry on,

Marissa

A good day vol.2

2011-04-14T22:40:00.004+03:00

Tänäänkin on mennyt yllättävän hyvin. Ihanaa kun on tällanen putki päällä! Huomisesta en sitten tiedä, saattaa olla että olen menossa kaverien kanssa baariin, jolloin kalorit tietty nousee. Mut se on kyllä sen arvoista, hihi.

Sitä jätkääkin pitäis taas nähdä. Jotenkin niin paljon mukavampi nähdä sitä nyt kun on mennyt hyvin, eikä ole niin valas olo kuin yleensä. On sellainen fiilis, että on pieni mahdollisuus, että se oikeasti pitää mua ihan kivan näköisenä. Joo, epävarmuus on mulla jatkuvana kaverina. En varmaan ole tässä porukassa ainoa.

Tänään olen myös yrittänyt etsiä itselleni töitä, koska tämän hetkisestä duunistani saa todella vähän palkkaa, eikä siihen mene pahemmin aikaa viikolla, eli ihan normi työpaikallekin olisi hyvin aikaa. Ajattelin et jos löytäisin vaikka vaan jonkun siivoaja duunin nyt alku kesäksi ja kesälomaksi, niin saisin siitä vähän rahaa kesän menoja varten.

Olen selvinnyt tänään taas todella monesta houkutuksesta ihan vain hengittämällä. Kuullostaa oudolta, mutta esim. kun mun teki mieli jäätelöä, niin vedin syvään henkeä, ja ajattelin mielessäni "keep calm and carry on". Ja jotenkin tuli niin hyvä fiilis sen jälkeen vaan jatkaa sitä mitä olin tekemässä, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Niinkuin en olisi jo mielessäni nähnyt itseäni juoksemassa kohti keittiötä mättö mielessä. Mutta ei, pysyin rauhallisena, ja jatkoin hommiani. Mitäs sitä turhia kaloreita syömään? Pitää vaan pitää tavoitteet mielessä ;)

Think thin,

Marissa

Hyvä päivä

2011-04-13T20:32:00.005+03:00

Eilinen meni ihan hyvin, mutta sekosin illalla hieman murojen kanssa. Olin vaan hermostunut, joten söin tukahduttaakseni stressini. Stressini, joka johtuu painon pysymisestä paikallaan. Olen mäkin viisas, ei se näin laske!

No, ei eilinen siis tosiaankaan kyllä huonosti mennyt. Olin eilen shoppailemassa, ostin pari kivaa juttua. Tänään olin siskoni kanssa ostoksilla, ja mukaan tarttui pari vaatetta, ja muutama kosmetiikka tuote. Onko ketään haistellut Ed Hardyn sellaista musta pulloista hajuvettä? No, kokeilin sitä tänään ollessani ostoksilla, ja nyt tuoksun vieläkin mielestäni ihan taivaalliselta. Täytyy varmaan käydä ostamassa toi hajuvesi joku kerta :)

Tänään on ollut tosi kiva päivä, lähinnä noiden ostosten takia. Olen myös pysynyt lujana, vaikka äitini oli ostanut kahta eri lajia muffineja. Sellaisia oikein rasvaisia, ei mitään valmis paskaa, vaan ihan jostain leipomosta. Mutta en siis ottanut yhtään, onneksi!

Illalla olisi tarkoitus vielä syödä jogurtti ja yksi hedelmä tai jopa toinenkin ;) Jotenkin on vaan niin hyvä olo tänään. Olen myös keksinyt mitä teen ensi vuonna, jollen pääse sinne opiskelu paikkaan jonne hain. Tää oli niin huojentavaa, ja olen stressannut mahdollisesta välivuodesta, jolloin lusmuaisin vain kotona laiskana mursuna. Mutta nyt niin ei luultavasti tule tapahtumaan, jee! :)

In love with spring,

Marissa

Keep calm and carry on

2011-04-12T14:07:00.003+03:00

Ärsyttää. Eilinen meni tosi hyvin. Ihan nappi suoritus. Silti tänä aamuna vatsa pömpöttää! Mitä, ja lähinnä miksi?! Mulla ei ikinä toi kärsivällisyys ole ollut mikään vahva puoli. En vaan jaksa odottaa tässä rumassa kropassa, että milloin neiti vatsalle sopisi laskeutua sieltä korkeuksista.

Väsyttää.

Eilinen oli ihanan hektinen päivä. Kävin siskon luona, töissä ja hoitamassa pari asiaa. Siskoni muutti juuri, ja oon niin iloinen et se asuu nyt mua niin paljon lähempänä. Jos sitä näkisi enemmän nyt kuin aiemmin, kun sitä ei tosiaan oo paljon koskaan näkynyt.

Tänään pitäisi mennä kaupungille yhden kaverin kanssa. Toivottavasti siinä tulee sit vähän käveltyä jos sais taas vähän jotain kulutettua. Haluan vaan niin laihtua, mielummin heti kuin hetken päästä. Se ei kuitenkaan kai ihan mene niin. Mun täytyy vaan hengittää syvään aina kun tekee mieli repsahtaa, ja muistaa et sitten mun tavoitteet olis sen jälkeen tätäkin kauempana. Just keep calm and carry on. Kyllä mä vielä laihdun, kunhan vaan jaksan jatkaa yrittämistä :)

Olen koukuttanut itseni taas kaikkiin sh dokkareihin. Olen nähnyt ne kaikki jo ainakin kerran, mutta mitäs siitä kertaamisesta aina sanotaan ;)

Lots of love,

Marissa

Motivation, i love you!

2011-04-11T00:40:00.004+03:00

Kiitos kaikista kommenteista, ne piristi tosi paljon mun muuten melko tylsää viikonloppua.

Nyt jymyuutinen... motivaatio on palannut! En tiedä onko tämä hetkellistä, mutta voi luoja. En voi uskoa miten hyvällä mielin olen syönyt tässä jo jonkun aikaa ihan hervottomia määriä ruokaa, ja uskotellut itselleni, että tällainen laihdutus on hullua, ja että mun täytyis syödä "terveellisemmin" ja enemmän. Vaan nytpä tulee tähän lusmuiluun muutos! Tänä aamuna vaaka näytti vielä aika rumia lukemia, ja mun inhoamasta 3 kilosta on jäljellä 2,5kiloa.

Aion siis ehdottomasti vielä laihduttaa noiden jälkeenkin. Nää on vaan ne kilot mitkä mun on pakko saada nyt HETI pois. Esim. viime kesänä olin sen 2.5 kiloa laihempi kuin nyt, eli se on siis todellakin pakko saada pudotettua. Nää on tällaisia hiton "takapakki" kiloja mun oi niin terveellisestä elämästä.

Aion myös yrittää vähentää hiilarien syöntiä, mutta sepäs onkin helpommin sanottu kuin tehty. Vietin suurimman osan sunnuntaista kalorilaskuri sivulla, katsoen eri ruokien ravintoarvoja, ja tietty siis myös hiilari määriä. Ja noita hiton hiilihydraatteja on ihan kaikessa! Eihän niistä pääse eroon millään, varsinkin kun ei syö pahemmin tota lihaa. Eli siitä saattaa tulla ongelma, mutta panikoin sitä joku toinen kerta.

Kalorien laskenta on kuitenkin mulle vielä se tärkeämpi asia, kun siinä olen jokseenkin taitavampi. se on se tuttu ja turvallinen, kaloreihin voi sentään luottaa jos jotkut hiton hiilari määrät kusee. Kuntoiluakin voisi lisätä, aluksi ainakin näin lihaskunnon kannalta. Kävin tänään myös kävelylenkillä, koska mun polvet ei todellakaan kestä tota juoksemista. Niitäkin vois alkaa tehdä useammin, vaikkei ne nyt paljon mitään kulutakkaan. Tyhjää parepi kuitenkin.

Love,

Marissa

Sick, sick, sick!

2011-04-08T20:58:00.007+03:00

Sori etten ole päivitellyt tätä blogia taas pahemmin. Sain tossa pari päivää sitten jonkun ihme vatsataudin, niin en ole pahemmin miettinyt tota laihdutusta. Oksentelun välissä olen yrittänt syödä milloin mitäkin, mutta aika turhaan. Appelsiinimehua on mennyt enemmän kuin laki sallii, mut en ota siitä mitään stressiä.

Tänään olis ollut yhdet kotibileet kaverin luona jonne olisin todellakin halunnut mennä, mut toi melkeen 39 asteen kuume ei oikeen sovi siihen yhtälöön. Eikä sinäänsä, MTV:ltä tulee sum41 keikka, niin enköhän mä saa pidettyä tylsyyden loitolla. Ja sum41:n jälkeen täält tulee Managementin keikka, wiiii! En muista koska olisin ollut näin innoissani jostain tv ohjelmista, mitä hittoa??

No joo, tulipahan teillekin kerrottua mun tylsästä elämästä. Huomenna (jos olen terve) pitäis nähdä taas sitä jätkää, mutta musta vähän tuntuu et mun pitää perua :( baariinkin lupasin mennä huomenna, mut senkin vois perua, ja parantaa itsensä tän viikonlopun aikana ihan kunnolla. Ja muutenkin baari-illasta kertyy niin paljon kaloreita, että sen vois ihan suosiolla jättää väliin.

Lots of love,

Marissa

The only time you truly fail is when you stop trying

2011-04-05T16:08:00.004+03:00

Voi luoja!! Kävin tänään aamulla pitkästä aikaa vaa'alla, ja se näytti jotain niin järkyttävää. Olin lihonnut kilon siitä järkyttävästä luvusta jota en ikinäikinäikinä saa(isi) ylittää. Vaan nytpä olin ylittänyt.

Eli nyt täytyy oikeasti laittaa ihan täysi rähinä päälle tän laihdutuksen kanssa. Ei enää mitään whine-postauksia joistain jätkistä, tai mitään muutakaan angsti paskaa. Nyt mun on pakko alkaa laihtumaan, etten näytä sit yo-juhlissa ihan mursulta. Silloinhan mennään ottamaan kaikkia kuviakin niihin kiitoskortteihin, joita sit lähetetään jokaiselle sukulaiselle ja puolitutulle, joka vaan sinne juhliin eksyi. Ja sitä varten pitää ostaa joku ihana uus mekkokin. Mut mitäs järkeä sellaiseen on rahaa kuluttaa, jos siltikään ei näytä hyvältä?

Eli laihdutusta vaan ja kunnolla sittenkin. Näin aluksi mun on pakko päästä eroon näistä 3 kilosta, ja katsoa sitten uusia tavoitteita sen jälkeen. Sen kolmen kilon jälkeen haluaisin vielä sellaiset 4-7 kiloa pois, mutta en mieti sitä nyt. Keskitän kaiken energiani tohon 3 kiloon kunnes se on kaikki hävinnyt mun kropastani. Sitten katson uudestaan, lupaan.

Ajattelin myös aloittaa jonkun erikois dietin. Miettisin abc:tä, mutta musta tuntuu etten pystyisi mihinkään 200kalorin päiviin ollenkaan. Ajattelin nyt aluksi syödä joku noin 600 kaloria per päivä, ja painottaa syömisiä hedelmiin ja kasviksiin. Lihoista syön muutenkin vain kanaa ja kalaa, mutta ajattelin niitäkin syödä nyt vain kohtuudella, kun niissä on niin paljon kaloreita. Ja hiilareista vaalea leipä, riisi ja pasta on ainakin ihan täysin syömiskiellossa.

Toivottavasti tää nyt lähtee rullaamaan niinkuin toivon, ja näytän kesällä paremmalta kuin tällä hetkellä :)

Lots of love,

Marissa

I need a change

2011-04-03T16:12:00.002+03:00

En tiedä missä menen. Olen ollut humalassa niin monena iltana, että nyt vaikka olen selvänäkin olo on jotenkin häilyvä.

Tunnen olevani jotenkin hukassa. Jotenkin päivät vaan vierii ohi, enkä ehdi tajuamaan mitä tapahtuu. Se juttu sen toisen miehen kanssa on kehittymässä, mutta mua on alkanu vähän epäilyttää, että haluanko mitään miestä oikeasti elämääni. Se vaan sekottais mun mieltä enemmän, ja olen jo nyt ihan tuuliajolla. Jotenkin ahdistaa sekin, että se mies on muuttamassa kohta ihan mun lähelle. Ahdistaa jos se olettaa että se muuttaa jotenkin asioita. En ole vastannut sen viesteihin sen jälkeen kun näin sen eilen. En uskalla, en tiedä mitä sanoa, en tiedä onko musta tähän... onko musta mihinkään

Nyt kun ei ole enää mitään arkirutiineja, niin olen kaiket päivät vaan kotona. Sekin jotenkin ahdistaa, tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Yliopistohautkin ahdistaa, enkä tiedä mitä teen että pääsen opiskelemaan ensi syksynä... tai varsinkaan mitä teen jos en saa opiskelupaikkaa. Silloin mun maailma vasta palasiksi menisikin.

Aikuiseksi kasvaminen on vaikeaa, vaikeampaa kuin pystyin ikinä kuvittelemaankaan.

Alkoholi ei ole laihdutuksen ystävä :S

Make a move, and move on,

Marissa

Be happy

2011-03-30T23:23:00.003+03:00

ARGH!

Käytin joku viimeisen tunnin tehden postausta, joka poisti itse itsensä!! D:

Kiitos tästä blogger, prkl

Kauheasti kerrottavaa, mut jotenkin en saa sanoja ulos.

Aloitetaan tällä päivällä. Olin tänään kavereiden kanssa kaupungilla. Tänään sain myös viestin toiselta niistä miehistä joista olen puhunut. En ollut kuullut siitä mitään sitten viime perjantain, niin oli ihan kiva tietää ettei se ollu totaalisesti unohtanu mua. Tänään myös mun sisko tuli meille kylään, joten olen ollut koko päivän suurennuslasin alla syömisten suhteen. Kaloreita tänään 930.

Huomenna lähden kavereiden kanssa laivalle. Olen niin innoissani, koska sitten pääsen juhlimaan sekä huomenna että perjantaina. Aion viettää kivat pari seuraavaa päivää, ja lupaan yrittää olla laskematta kaloreita, koska muuten vaan ahdistun.

Yritän postata huomenna enne kuin lähden laivalle, mut nyt menen nukkumaan :)

Love and happiness,

Marissa

Saturday = drinking and dancing

2011-03-27T23:54:00.004+03:00

Eli menin niihin juhliin lauantaina. Oli ihan hauskaa, join kyllä aika paljon. Aivan, ja hylkäsin toisen niistä kertomistani kundeista aika kylmästi. Siitä jäi vähän paha maku suuhun, ja musta tuntuu että olisin voinut hoitaa sen asian paremminkin. Ehkä mä vaan olen kylmä ja tunteeton ihminen. No, tehty mikä tehty. Kavereillanikin oli jotain ihme draamaa koko illan... Eli jotenkin kummallinen ilta. Näin Chloenkin siellä juhlissa, sillä ainakin näytti olevan hauskaa :)

Ja tänään on sitten tullut syötyä krapulaan vähän mitä sattuu. Mutta huomenna mä otan itseäni kipeästä niskasta kiinni! Joo, eli olen vieläkin kipeä, mutta se ei ole mikään selitys, vaan se on taas yksi mun typeristä tekosyistä, joiden varjolla on jotenkin parempi mätätä koko kroppa täyteen paskaa. Voi mua valasta.

Kello on jo yli puolen yön, eli nyt täytyy mennä äkkiä nukkumaan.

Muuten mä en tuu ikinä paranemaan.

Hope for a better tomorrow,

Marissa

I really shouldnt care anymore

2011-03-25T18:13:00.005+02:00

Eilinen meni vähän huonommin, ja kaloreita kertyi 855 : S

Jäi sentään alle tuhannen, mut olis voinut mennä paremminkin. Vatsa ei ollut tänä aamuna mitenkään erityisen litteä. Eli eipä alkanut päivä mitenkään erityisen valoisasti.

Tämäkin päivä on kulunut kotona... vähän tylsää ollut koko päivän. Toivottavasti se ei johda mihinkään syömisiin :L

Huomasin eilen että olen huomaamattani päässyt ihastumaan toiseen näistä jätkistä joista olen puhunut parissa viime postauksessa. Tajusin suhtautuvani siihen toiseen ihan eri tavalla, odottelin innoissani sen viestejä, vastasin niihin ihan salamana, ja nauroin sen jutuille. Olen kuitenkin todella skeptinen. Tää on niin deja vu. Epäröin, sillä mulla ei tunnetusti ole mikään "hyvä" maku miesten suhteen. Tarkoittaen siis, että valitsen aina sellaisia vaikeita tapauksia, jotain narkkareita tai muuten vaan luonteeltaan paskoja, jotka sitten lopuksi päätyvät särkemään mut miljoonaksi palaseksi. Ja tän kaiken paskan jälkeen mä "huomaan olevani ihastunut"?! Enkö mä ikinä opi?

Jotenkin takkuaa tää kirjoittaminen, enkä selkeästi saa itsestäni irti mitään muuta paitsi jotain ihmissuhde paskaa, joten eiköhän tää ollu tässä. Ei teitä varmaan kiinnosta :P Katsotaan ehdinkö postata huomenna ennen kuin menen sinne juhliin illalla. We shall see :)

JEE! Tajusin vihdoinkin, et mistä löydän ton jutun tonne postauksen loppuun, mistä näkee et kuinka moni näitä mun höpötyksiä oikeasti lukee!! :D

Love,

Marissa

Feeling sick and sunny

2011-03-24T11:18:00.004+02:00

Joo, eli olen kipeänä taas vaihteeksi. Onneksi netti tv jaksaa piristää, ja gossip girl on aina yhtä viihdyttävää, vaikka raivokas yskänkohtaus välillä saakin mut missaamaan jotain kohtia. Tänään on siis tullut vaan oltua kotona, nukuttua ja juotua ketorin hot:eja. Kuinkakohan paljon niissä on kaloreita? Kertokaa jos vaan tiedätte, koska siinä paketissa ei lukenut mitään ravintosisältöjä.

Eilinen meni syömisten puoleen hyvin, koska olin jo silloin nuhainen. Eli ei sitä nyt pahemmin tee mieli syödä kun kaikki maistuu about samalta. Muutenkin niiden jätkien ansiosta olen yrittänyt pitää tosi tiukkaa linjaa, etten näyttäis ihan kamalalta kun näen niitä. Eilen tuli siis kaloreita vaan 525 :D jejee, oon tohon tosi tyytyväinen :)

Jotenkin vaikka olenkin kipeänä, ja vietän tänään tällaista välipäivää, olen koko viikon ollut todella iloisella tuulella. Ei ole ahdistanut tai masentanut. Tämä voi hyvin johtua niistä jätkistä. Koska jos nekin molemmat on kiinnostuneita musta, niin en mä nyt ihan hirviöltä voi näyttää. Ja tietty senkin takia on ollut tyytyväinen fiilis, kun syömiset on koko viikon mennyt hyvin. Enää ei esim. vatsa pömpötä, jes!

Huomenna tulee kaloreita luultavasti enemmän, mennään kaverin kanssa leffaan. Lauantaina onkin sit taas yhdet juhlat tiedossa, että toivottavasti saan parannettua itseni ainakin siihen mennessä. Viettäkää murut ihana torstai!

In sickness and in health,

Marissa

Drama-rama

2011-03-22T17:53:00.003+02:00

Tuntuu etten olis päivittäny johonkin ikuisuuteen. Viikonlopun juhlinta venyi vähän pitemmäksi, ja siihen perään tuli sisko meille, niin on toi päivittäminen ollut vaikeampaa kuin yleensä.

Mutta joo, olen löytänyt motivaation. Mutta motivaation mihin, on vielä vähän kyseenalaista. Tai siis jotenkin olen motivoitunut olemaan erossa herkuista, pitämään hauskaa, ja näyttämään hyvältä. Jotenkin ei kuitenkaan mitään paastot pahemmin just nyt innosta. Toivon et saisin silti pari kiloa pudotettua, koska vois tää mun kroppa todellakin paremmaltakin näyttää

Motivaatiota lisää myös yks jätkä. Olen nähnyt sitä nyt pari kertaa, ja sen kanssa on jotenkin tosi luontevaa olla. Tai ettei mun tarvii pahemmin yrittää olla mitään mitä en ole. Ja kun on tottunut pitämään kulisseja yllä, se on yllättävän mukavaa vaihtelua. Tää jätkä asuu kuitenkin aika kaukana, joten olen nyt ihan pää kiemuralla että miten mun pitäisi toimia.

Ja tietty mikään ihmissuhde draama ei olisi täydellinen ilman kolmatta osapuolta. Voi mua, mihin soppaan olen taas lusikkani pistänyt :/

Mutta joo, onpahan ainakin toi motivaatio kohdallaan. Tietty alkoholilla on taas suunnitteilla biletystä ens viikonlopuksi, joten siihen mennessä vois olla kiva jos sais pidettyä tiukkaa linjaa. Eilinen meni pitkästä aikaa hyvin, kaloreita joku 600. Tänään niitä tulee luultavasti joku 700, ehkä vähän päälle, jos päädyn syömään muroja illalla. Mutta en jaksa stressata tollasia, kunhan nyt en repsahda mihinkään suklaaseen tai johonkin muuhun herkkuun.

Love and drama,

Marissa

Ps. toivottavasti ei oo pahemmin kirjoitusvirheitä, en jaksa tarkistaa :P

Better learn from your mistakes, or you'll just do them again

2011-03-19T13:22:00.004+02:00

Tänään oloni on miltein voittamaton. WTF!?

Eilinen oli kuitenkin jotain ihan hirveää.

Kalorit:

Torstaina: 550

Perjantaina: järkyttävästi

Okei, eli en laskenut eilen. Oops, sori. Tekosyykseni otan kirjoitukset. En ottanut niitä niiden tarjoamia eväitä, vaan vein omat läski-evääni sinne. Mun eväät koostui vesipullosta, 2 keksi tikusta, ruisleivästä (salaattia, creme bonjouria, koska kammoan rasvaa, ja JUUSTOA)

Eli noiden mättöämisten jälkeen eilinen olikin jo aika tuhoon tuomittu. Illalla katsoin kaverin kanssa leffaa, ja tietty syötiin karkkeja. Tässä kohtaa tipuin laskuista kalorien kanssa, mutta liikaa tuli. Vatsa pömpötti illalla niin paljon et teki mieli itkeä, mut nyt se turvotus on onneksi laskenut.

Tänään olen menossa kaverin kanssa illalla juhlimaan, eli sitä ennen pitäis saada vedettyä mahdollisimman pienillä kaloreilla. Olen tästä päivästä jo nyt aika tyytyväinen, koska olen kieltäytynyt jo omeletista, suklaasta ja lounaasta (pastaa ja kermakastiketta, ei kiitos tälle valaalle). Nyt pitäis vaan saada pidettyä kontrolli päällä, ja pitää itsensä mahdollisimman kiireisenä aina johonkin ilta kahdeksaan asti.

Mitä mä teen?

Love and alcohol,

Marissa

I _will_ change my future

2011-03-17T10:59:00.005+02:00

Okei, nyt tää saa oikeasti loppua. Peilistä tuijottaa vastaan valas/hirviö/whatever. Aion alkaa täällä ilmoittamaan elisen järkyttävien tapahtumien (hehe, daamaqueen much?) jälkeen joka päivä syömäni kalorit. Voi kuinka noloa, nöyryyttävää, jne.

Eli siis, tiistai meni pitkästä aikaa aika hyvin. Paastosin päivän, ja sekosin illalla murojen kanssa. Kalorit oli päivän päätteeksi 770. Mut eilinen olikin sit ihan eri juttu. Kaloreita semmonen noin 1500. voi v*ttu oikeasti! Mitä mäkin tajuan, haluan laihtua ja sit teen noin. Voi tätä itseinhon määrää.

Mut enää mun on ihan turha raivota tai olla surullinen tosta eilisestä. Se on jo ollutta ja mennyttä, enkä mä voi vaikuttaa siihen enää mitenkään. Mut tulevaisuuteen mulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa, kun sitä en ole vielä päässyt tuhoamaan.

Parempaa huomista odotellessa,

Marissa xo

Ps.

Huomenna enkun yo. Miksi mä olen huolissani vain siitä, etten ole ollenkaan huolissani? Pitää varmaan vaan katsoa gossip girl:iä koko päivä ilman tekstejä, niin eiköhän se siitä. Oi niitä Blair:n viisauksia, ja Jenny:n thinspo-jalkoja ;)

I want to go back in time...

2011-03-15T17:17:00.004+02:00

Taas kerran, nää hiukset!! loove

Tänään olikin sitten vapaapäivä :)

Huomenna jatkuu taas kirjoitukset, vuorossa on reaali. Jännittäää!! Huomenna ei varmaan postaaminen onnistu käden kuolemisen jälkeen enää ollenkaan. Toivottavasti menee hyvin kuitenkin, ihan näin jatko-opiskelupaikan kannalta. Että jos vaikka mustakin tulisi joskus jotain...

Tänään olen ryhdistäytynyt laihdutuksen suhteen! Olen pitkään odottanut että pääsen sanomaan taas noin. Olen lihonnut, ja tajusin sen oikeastaan vasta tänään. Jos en nyt tee tälle asialle jotain, näytän omissa lakkiaisissani enemmän valaalta kuin naiselta. Ja se ei toki ole toivottavaa ;)

Luin tänään vanhoja postauksiani, tyyliin noita vuoden 2009 syksyn postauksia. Olen jotenkin muuttunut siitä niin paljon... ensinnäkin musta tuntuu etten osaa tätä yhtään niin hyvin enää kuin mitä osasin silloin. Ja olen lohavampi kuin silloin. Mutta päättelin, että jos osasin tän laihdututtamisen silloin, niin olen siis joskus ollut tässä tosi hyvä. Eli miksi en pystyisi siihen uudestaan?

Im back to my old tricks. Hope that it pays off ;)

Love and hope,

Marissa

To live fast and die young

2011-03-14T20:40:00.003+02:00

Oho, katosin taas hetkellisesti tähän omaan kieroon maailmaani, ja unohdin tulla päivittelemään tätä toista kieroutunutta maailmaani, blogiani.

Lähipäivät ei ole menneet hyvin, olen ahdistuksissani avautunut jopa vanhemmilleni (VIRHE!), mutta en onneksi liikaa... toivottavasti. Kerroin niille jotain sekavaa, en mitään selkeää, tai mitään mikä olisi paljastanut mitään. En tiedä... silti nyt ahdistaa, oikeastaan vielä enemmän kuin ennen tota mun break down:ia, kun nyt koko ajan epäilen että ne puhuu musta mun selän takana :/ no joo, vähän paranoidia, mut ei olis eka kerta.

Tänään oli taas yo-kirjoitukset. Hitto, ne jakoi meille koululla eväät! Mulla oli omat omenat mukana, mutta ei, täytyi olla ahne ja ottaa sellanen hiton eväs paketti mikä ikinä... siitäkin tuli jo yli puolet tälle päivälle suunnitelluista kaloreista. huoh

Tiedän että on vasta maanantai, mutta en malta odottaa viikonloppua. Tää viikko on superahdistusviikko noiden kirjoitusten takia, ja tietty tän mun järkyttävän kropan. Mut viikonloppuna menen kavereiden kanssa juhlimaan ja shoppailemaan, can't wait!

Kun siihen asti sais pidettyä tiukempaa linjaa, niin vois sit hyvällä omallatunnolla taas vähän nollata päätä ;)

Lots of love,

Marissa xo

Thinspoilua, autoilua ja koulua

2011-03-10T11:15:00.005+02:00

inssi meni läpi!

Mut nyt onkin sit hyvää aikaa panikoida muitakin asioita, kuten kesätöitä, jatkokoulutusta, ja yo-kirjoituksia. Puhumattakaan tästä mun valaan ulkomuodosta -.-

Tänään mun pitää mennä koululle käymään tossa joku tunnin kuluttua. Vaatteet katsoin tietty jo eilen valmiiksi, eli että en sit näyttäis niin kovin pullealta. Sit mun pitää käydä postissa, ja tietty taas vaihteeksi rukakaupassa. Mun ruoat alkaa taas loppumaan, täytyy käydä ostamassa raejuustoa, kasvispihvejä ja omenoita. Eiköhän noilla sit jo pärjääkin ihan hienosti.

Ei mulla kai mitään muuta, liitän tähän loppuun vähän thinspoilua:

^ Tää on ehkä motivoivin kuva mun koneella tällä hetkellä. Ihan järkyttävä toi maha.

^Haluan ton väriset ruskeet hiukset, ja ton leikkauksen myös 8)

I want to make you happy, cus im never happy myself

2011-03-08T22:00:00.005+02:00

Toivottavasti ketään tuttu ei lue tätä mun blogia. Muuten seuraava panikointi saattaa paljastaa mut. No jaa, ihan sama.

Mulla on inssi-ajo huomenna. Olen aivan hysteerisen paniikin partaalla. Olen paniikissani syönyt tänään myös jotaan hiton suklaakeksejä. Ei näin Marissa, ei todellakaan näin.

Pelkään vaan epäonnistumista. Entä jos epäonnistun? En mä ole missään muussakaan asiassa mitenkään loistava tai erityisen taitava... en mä voi epäonnistua! Sit mun vanhempien pitäis maksaa mulle jotain lisä-ajotunteja ja uusi inssi jajaja...

Mun pitäis mennä nukkumaan, ja nopeasti. Saisin ehkä edes vähän rentouduttua, ja olisin virkeämpi huomenna siellä inssissä. Ja ehkä mulla sitten olis mahdollisuus päästä läpikin... jos hyvin käy.

Hermoja kiristää myös se että käytin kaikki laksani tossa yksi päivä. Ne on nyt kaikki loppu. Voi voi, mut oma vikahan se on. Tiedän ettei niitä pitäis käyttää, mutta käytänpä vaan silti. Muuten ahdistaa liikaa kaikki syöty ruoka.

Inhottaa myös se, miten vanhemmat koko ajan puhuu siitä, miten mulla on tosi kylmät kädet ja miten mulla kramppaa lihakset ja paukkuu nivelet. Ne on huolissaan, ja ei niiden todellakaan tarvitsisi olla. Se vaan saa mut huolestuneeksi. Ne on ihan avoimesti arvuutellut lähipäivinä, et onko mun laihdutus ihan normaalia, vai oonko mä jotenkin päästäni vialla. "Joo, on tietenkin normaalia, älkää nyt oikeesti! Kaikki mun kaveritkin haluaa päästä kesäksi kuntoon, niin tietty mäkin haluan."

Meniköhän läpi?

No, vanhemmat yleensä uskoo sen mitä ne haluaa uskoa.

Ja hyvä niin.

Lots of love,

Marissa

Love is poison

2011-03-07T20:52:00.004+02:00

Näin eksäni tänään kaupungilla, keskellä päivää. Ja se näytti siltä että se ei olis nukkunut 3 vuorokauteen, mikä oli luultavasti totta. Huoh.

En ollut ajatellut sitä taas pitkään aikaan, ja parempi niin. Se satutti mua liikaa, oli samaan aikaan liian viallinen ja mulle juuri täydellinen. Me oltiin molemmat jotenkin niin samalla tavalla hulluja, molemmilla oli omat ongelmansa. En ole tuntenut sillä tavoin ketään muuta ihmistä kohtaan, ikinä.

Oli pakko taas avautua, ei mitään tärkeää laihdutuksen kannalta. Laihdutus kusee vieläkin, ja tunnen oloni vieläkin erittäin arvottomaksi, laiskaksi, ja ennen kaikkea valaaksi.

Siitä huolimatta huomenna on punnitus, koska sitten tulee tasan kaksi vuotta tän "epäterveellisen" laihdutuksen aloittamisesta. Oho.

Piäisi löytää työpaikka. Haluan saada jostain sen verran rahaa, että pääsen kesällä festareille näyttämään toivottavasti pienentynyttä kroppaani, ja kuuntelemaan hyvää musiikkia kavereiden kanssa. Tulisipa edes lämpimät ilmat, ettei tarvitsisi aina olla ihan eskimona tuolla ulkona...

Pitäisi myös ehdottomasti vähentää baarissa käyntiä, koska saan upotettua sinne niin paljon rahaa ettei ole tosikaan. Ei ollenkaan hyvä. Ja kaloreitakin siitä kertyy ihan kiitettävästi.

Huomenna vaa'alle, jännittää!

Lots of love,

Marissa

Näitä päiviä on jo liikaa, jokainen solu mussa huutaa

2011-03-05T22:17:00.006+02:00

Ahdistaa niin paljon ettei ole edes todellista.

Haluan täältä pois nyt heti.

Ihan minne vaan.

En vaan kestä enää, jokainen ohitse mateleva tunti on liikaa.

Tuntuu että seinät kaatuu päälle. Mua itkettää, ja mun peilikuva vaan nauraa tätä mun säälittävää ilmestystä. Olen syönyt liikaa. Epäonnistun melkein kaikessa mihin ryhdyn. Kouluunkaan en panosta läheskään tarpeeksi. Ihmissuhteisiin panostan vielä vähemmän kuin kouluun, joten ihmekös se sitten on että poikaystävät ei pysy maisemissa. Inhoan itseäni taas tänään enemmän kuin koskaan aiemmin.

Huomenna parannan tapani. Huomenna tavoittelen taas täydellisyyttä. Meikkaan, siivoan, hymyilen, luen läksyni, soitan ja pyydän anteeksi ystävältäni (jonka mielen onnistuin pahoittamaan) ja ennen kaikkea lopetan tämän hiton mässäämisen. Minä olen ehkä viimeinen ihminen, ketä sitäkin ruokaa ansaitsee.

Anteeksi tällaisesta masennus-postauksesta, oli vaan pakko saada tätä ahdistusta ja itseinhoa edes vähän purettua jonnekin. Pitäis varmaan ostaa oikea päiväkirja, niin pysyis tämän bloginkin sisältö enemmän laihdutuksessa :S

Love, Marissa

The sun comes up and now you have a chance again

2011-03-03T14:08:00.003+02:00

Ihanaa kun aurinko paistaa! Se saa mut oikeasti niin paljon paremmalle tuulelle kuin se että on kylmää ja pimeää. En varmaan ole ainoa, hah

Syömiset on menny ihan siedettävästi. Sellaista n.1000 kaloria, vähän liikaa mun mieleen, mut ei paino kyllä tosta vielä nouse... kai :S

Huomenna olen sopinut itselleni koko päiväksi menoa, ja illalla pitäisi mennä tyttökamujen kanssa baariin. Että huomisen kalorit voi olla taas jotain aika rumaa katsottavaa, mut koitan pitää syömiset silti ihan semisti kurissa. Alkoholia en aio edes laskea, koska se olis ihan liian järkyttävää, eikä mikään takaa sitä että pysyisin laskussa niiden juomien määrästä.

Syömisitä vielä... sattuiko joku katsomaan tiistaina (vai sunnuntaina?) sellaisen ranskalaisen dokkarin ruokien sisältämistä myrkyistä? No, meidän perheessä se katsottiin, ja nyt on meidän talossa makeutusaineet/lisäaineruoat pannassa.

Olen itse tässä melkein 100% mukana... harmittaa vaan, kun olen niin tottunut syömään niitä kaikkein lisäaineisimpia "kevyt-jogurtteja" yms. niin kaikki tää luomu ruoka on mun makuun vähän liian kalorista. Mutta ehkä mä sit vaan syön vähän vähemmän, ja pidän kalorit niin kurissa. Aivan, ja vältyn aivokasvaimilta ja muilta kivoilta kasvaimilta :)

Lots of love,

Marissa

All i do is read, eat and sleep. And then i read a little more.

2011-03-02T00:59:00.005+02:00

Voi ei, anteeksi! Olen ollut taas huono blogin pitäjä (kuten tavallista). Voisin sanoa että yo-kirjoituksiin lukeminen vie kaiken aikani, mutta se olisi pienoinen vale.

Ei ole vaan jotenkin tuntunut sopivalta tulla kirjoittamaan tänne mitään syömiseen liittyvää, kun syön mitä sattuu. Paino ei ole pahemmin noussut alku nousun jälkeen. Nyt se on siinä painossa missä se aina on, ellei se sitten jostain syystä ole tätä matalampi. Jos tää paino olis puoli kiloakin korekampi kuin mikä se nyt on, olis mun ahditus aika suunnaton. Eli elän parhaillaan aika veitsenterällä.

Jotenkin vaikka olen yrittänyt olla ahditumatta syömisistä, ja viettää aikaa ystävien kanssa yms. en vain pysty olemaan ilman tätä kaikkea. Okei, myönnettäköön etten oikeasti edes yrittänyt. En halunnut, enkä halua. Haluaisin elää tämän kanssa jotenkin siedettävästi, koska ilman en osaa olla. Koitin olla rajoittamatta syömisiäni, mutta viimeistään 1500kalorin kohdalla järkyttävä ahditus tulee vastaan, ja on pakko ottaa laksat kehiin. Huoh...

Laihdutuksen aloituksesta tulee kaksi vuotta ensi viikon tiistaina. Tuntuu että olisin ollut tässä oravanpyörässä vielä sitäkin kauemmin. Itsetunto ongelmia mulla oli ennen tätä laihdutustakin. Olen aina ollut mielestäni siskojani huonompi ihan kaikessa, vaikka esim. koulutodistukset kertovat jotain ihan muuta.

Laihdutus jatkuu taas, mutta maltillisesti. En voi pitää mitään paastoja ja yrittää silti olla sosiaalinen ja lukea yo-kirjoituksiin... siitä ei vaan tule mitään. Mutta tehdä silti parhaani, että tänä kesänä olisin laiha, enkä häpeäisi näyttäytyä bikineissä (iiik!!)

Paljon on vielä hommaa, mutta se tulee olemaan sen arvoista ;)

Love,
Marissa

Tänä viikonloppuna yritin elää.

2011-02-21T01:02:00.004+02:00

Kirjoitan taas yön turvin, niinkuin näemmä aina nykyään.

En ole päivittänyt blogiani taas aikoihin.

Olen yrittänyt alkaa elää, edes sen verran kun kykenen. Juhlin aamun pikku tunneille, vietin aikaa ystävien kanssa, tapastin miehiä, jotka saattoi pitää minua ihan viehättävänä. Tämä sai minut hieman miettimään, miksi itse pidän itseäni niin helvetin rumana.

Päädyin tulokseen, etten jaksaisi enää pitää itseäni muita huonompana... tai rumempana, tai pulleampana. Haluaisin olla tyytyväinen tähän ihmiseen ketä olen, ja päättää että minä riitän juuri tällaisena. Mutta en vain tiedä uskonko tuohon itsekään. Uskooko ketään? En oikeasti edes tiedä. Mielestäni muutkin ihmiset ovat epävarmoja, mutta ehkä eivät näin pahasti.

En oikein tiedä mitä yritän tällä postauksella sanoa. Haluaisin nähdä sen ihmisen itsessäni minkä ystäväni, perheeni ja jopa vieraat ihmiset näkevät. Iloisen, nätin, melko viisaan tytön, joka on elämäänsä ihan tyytyväinen. Kuullostaa mun mielestä ihan kohtuulliselta, ja silti samaan aikaan täysin mahdottomalta.

Miksi juuri minä en riitä?

Love, Marissa

Do it yourself, and make it happen

2011-02-13T22:39:00.009+02:00

Tää viikonloppu oli aika sanoinkuvaamaton. Tai no, monta kirosanaa tulee mieleen. Mutta oli mulla hauskaakin. Lauantaina lähti homma vähän lapasesta, tuli syötyä ja juotua ihan liikaa. Nukkumaan päädyin joskus neljän aikoihin. Yllätys yllätys, nyt ei sitten nukuta pätkääkään.

Onneksi tänään ei ollut mitään krapulaa/krapulamättöä, vaan onnistuin ihan kelvollisesti, kalorit pysyi reilusti alle 1000. Kävin chloen kanssa kahvilla, ostin kaupasta turvaruokiani, ja vietin suuren osan illastani saunassa istuen. Tuntuu että saatan oikeasti onnistua laihtumaan, siis ihan oikeasti. God i hope so

Ensi viikolla on taas yo-kirjoitukset, mutta jostain todella kummallisesta syystä en stressaa tällä hetkellä ollenkaan. Jotenkin se, miten mun syömiset menee vaikuttaa tosi paljon mun mielialaan muutenkin. Eli jos olen syönyt ihan kauheasti, tulee mulle helpommin paniikki muistakin asioista.

Gossip girl on yksi lemppari tv-ohjelmistani, ja lempi hahmoni sarjassa on kaikista juonitteluistaan huolimatta (tai juuri niiden takia) Blair. Jotenkin mun mielestä on ihana katsoa, että jollain on niin paljon tahtoa saada oma tahtonsa läpi, muista välittämättä. Ja sellaista fiilistä mä tarvitsen itsekin lisää. Sitä fiilistä, että minä haluan ja pystyn laihtumaan niin pieneksi kuin haluan, eikä kukaan ta mikään saa minua pysäytettyä. Ja että valehtelu olisi sujuvaa, eikä aiheuttaisi tunnontuskia. Kiitos

Lots of love,

Marissa

Naisellisuus testi by Marissa

2011-02-12T02:30:00.007+02:00

Okei, otsikko oli pienoinen vale, ei tää ole mun "kehittämä", mutta vastailin tähän viime yönä joskus puoli kolmelta, niin eiköhän tää sit pitäny tänään julkaistakin :D

Eli siis, tää testi on erittäis yksinkertainen, jos vastaus on "kyllä", niin ei muuta kuin rasti ruutuun:

[ ] En juo kahvia

[x] Meikkaan lähes joka päivä (umm... siis aina!!)

[x] Tykkään lauluista, joissa kerrotaan rakkaudesta (tykkään toki muunkin aiheisista biiseistä)

[x] Kuuntelen poppia (lähinnä vaan jos oon lähdössä juhlimaan)

[ ] Kuuntelen klassista

[ ] Olen seurustellut vakavasti yli kolme kertaa

[x] Hihitän

[ ] Pidän kasvoistani

[ ] Minulla on kauniit kasvot

[x] En koske mielelläni likaisiin asioihin

[x] Hiukset ovat ikuinen ongelma

[x] Inhoan sadetta

[x] Minua harmittaa, jos sotken vaatteeni

[x] Kiljahdan, jos säikähdän kunnolla

[x] Pojat on kivoja (... tai sitten ei)

[x] Tiedän, että ainakin viisi kundia on ollut kiinnostunut minusta

[ ] Matkustan kaikki kilometriä pidemmät matkat autolla

[ ] Ihastun helposti

[ ] Mutta ihastukset menevät myös helposti ohi

[ ] Pidän kilteistä pojista enemmän kuin koviksista

[/] Pelkään pimeää (pelkään olla ulkona pimeällä... pelkään et joku hullu käy mun kimppuun)

[/] Pelkään korkeita paikkoja

[x] Pelkään hämähäkkejä

[x] Kalja on kamalan makuista

[x] En röyhtäile julkisesti

[x] Rakastan shoppailua

[x] Ja minulla on varaa kunnon tuhlaukseen (vain tiettyyn aikaan kuukaudesta, haha)

[x] Vaaleanpunainenkin on ihan kiva

[x] En osaisi puolustautua, jos kimppuuni hyökkäisi mies

[/] Pysyn hyvin pystyssä korkkareilla, joissa on 15 cm korko

[/] Syön terveellisesti

[x] Minulla on monta läheistä tyttökaveria

[x] Tykkään käyttää koruja

Olen...

[ ] vetänyt toista naista tukasta tai raapinut

[x] Korjannut sukkahousuja kynsilakalla

[x] Kurkkinut kaverin kylpyhuoneen kaappiin (hihi, pelkää nyt Chloe >:))

[x] Nyppinyt kulmakarvat

[x] Keikistellyt peilin edessä

[ ] puhunut puhelimessa tunnin jos toisenkin putkeen ystävän kanssa

[ ] Vetänyt naamaan ison levyn suklaata kerralla

[x] Siivonnut hulluna kun joku kertoo tulevansa kylään lyhyellä varotusajalla

[x] Pissannut julkiselle paikalle maistissa

[ ] Silittänyt alushousuja

[x] Kuunnellut korvat höröllä Dr.Philin viisauksia

[x] Haaveillut rikkaasta miehestä!

[ ] Kutonut kangaspuilla

[ ] Käynyt manikyyrissä (tää on suuri menetys, ja aukko sivistyksessäni)

30 pistettä, eli juuri ja juuri normi nainen!

Oho, olinpa paljon "miehisempi" kuin mitä oon luullut. Tätä ei lähipiiri uskoisi, mulla kun taitaa olla sellasen tyttömäisen tytön maine ;D

0-10 = sä oot kuule tosimies!
11-20 = oot yhtä naisellinen ku Marilyn Manson
21-28 = miesmäisiä piirteitä on havaittavissa mutta silloin tällöin sisäinen naisesi pyrkii esiin
29-36 = normi nainen
37-43 = aika diiva
44-49 = oot naiseuden multihuipentuma.. naisellisempaa saa hakea

Summer (th)inspiration :))

2011-02-11T20:18:00.000+02:00

Tänään oli siis ensimmäiset kevään yo-kirjoitukset. Olo tuntuu niinkuin aivot olis tyhjentynyt. En pysty keskittymään mihinkään, ja väsyttää ihan järjettömästi. Joten eipä tuu mitään kunnon tekstiäkään. Aivan, ja kävin suoraan kirjoituksista kaupassa ostamassa fanipaloja. FAIL
No, onneks vanhemmat söi niitä aika paljon, mut silti harmittaa D:

So here you have it, summer thinspo... Enjoy!

We can be those girls by summer 2011!!!

Calm down, and keep smiling

2011-02-10T19:20:00.005+02:00

HUOMENNA ÄIDINKIELEN TEKSTITAIDON YO KIRJOITUKSET! D:

Oi kyllä, paniikki on ihan täysillä päällä. Miten mä selviän? Ei mitään käryä...

Mutta joo, palaan tänne luultavasti huomenna kertomaan miten meni. Sitten lauantaina ei mitään postausta olekaan luvassa, koska lauantaina aion pitää hauskaa, eli menee kalorit päin persettä. Tänään ja huomenna täytyykin sit mennä suht hyvin, että pysyy tavoitteet silti näköpiirissä.

Otin osaa Bellan blogissa käyvään laihdutuskisaan/ haasteeseen, käykääpäs tekin ilmoittautumassa! Saadaan sitten oikein suuri porukka mukaan, haha. Mulla olis tarkoituksena saada 3 kiloa pudotettua tossa kisan aikana. Saa nähdä miten käyn, toivon todella että onnistun :)

Ja vielä siitä eilisestä stylish blogger- palkinnosta, unohdin tosiaan liittää ne 5 faktaa itsestäni. Luulin että niitä piti olla seitsemän, mutta pääsempähän nopeammin takaisin äidinkielen opiskeluun kun niitä onkin vaan viisi, hih.

1. Viehätän aivan vääränlaisia miehiä. Yhtä aiokaista lukuun ottamatta _kaikki_ entiset poikaystäväni ja säätöni ovat joko käyttäneet tai myyneet huumeita.

2. Olen erittäin pelokas, ja pelkään todella monia asioita, kuten hämähäkkejä, neuloja (siis niitä ruiskuja), pellejä, marionettinukkeja, posliininukkeja, rasvaa... lista on loputon

3. Haluaisin jatko-opinto paikan ulkomailta, tai ainakin jostain toisesta kaupungista. I just want to get out of here : S

4. Olen todella huono tekemään päätöksiä, ihan sama kuinka pieniä tai suuria. Tämä aiheuttaa minulle ihan järjettömät määrät stressiä, kun pienetkin asiat pitää käydä mielessä läpi miljoona kertaa.

5. Mielestäni tatuoinnit on ihan törkeen upeita, ja haluaisin itsekin sellaisen. Ongelmia tuottaa kohta 2, eli neulojen pelko, sekä kohta 4, eli päätösten teko. En pystyisi kuitenkaan päättämään minkälaisen tatuoinnin haluaisin, ja jahkailisin päätöstäni varmaan vielä vuosia tatuoinnin ottamisen jälkeenkin.

+BONUS en voisi elää ilman vanilija jäätelöä ja fitness muroja. Ja toisaalta, voisin varmaan elää pelkästään niillä :D

Noi nyt saatto olla vähän tollasia, mutta paremman puutteessa ne saa kelvata. Huomiseen, stay strong beauties!

Love,

Marissa

Stylish blogger award && dreams of summer

2011-02-09T18:39:00.009+02:00

Uusi viikko on lähtenyt ihan siedettävästi käyntiin. Kalorit on pysynyt siedettävyyden rajoissa, en siis ole sortunut ahmimaan, mutta ei ne nyt missään pikkuruisissa lukemissakaan ole pyörineet. Miten sen nyt ottaa.

Ja tosta stylish blogger awardista. Ajattelin nyt kerrankin ottaa tämän jutun tehdäkseni, vaikka yleensä laiskuuttani vaan sivuutan tällaiset jutut :D

Mutta siis, alkuun mun täytyisi nimetä muita bloggaajia.
Ojentaisin tämän palkinnon kuitenkin Mandylle, joka minut tähän "haastoi", Abbeylle (misshappen), Liisasofialle(This is what i am), Chloelle(stop crying, keep trying), Nephille (mirror mirror on the wall), viululle (trying to live without ed) sekä marie.:lle (because i need to be thin)

Valitsin nämä ihmiset, koska he ovat tulleet minulle erityisen tärkeiksi tässä bloggailun mukana. He ovat ihmisiä, joiden blogeja seuraan ja... en oikein tiedä. He nyt tulivat ensimmäisenä mieleeni. Kai tämä on jonkinlainen kiitos teille... ootte mulle tärkeitä, vaikken sitä aina huomaa mainita. En kai vaan oo sosiaalisesti niin lahjakas ;)

Mä menenkin tästä suunnittelemaan kesää, toivottavasti olen paaaaaljon laihempi ja kauniimpi ensi kesään mennessä. Lets cross our fingers girls!

Lots of love,
Marissa xo

PS: laitan ne 7 asia minusta huomiseen postaukseen, unohdin et nekin piti liittää tähän xD